Miten joku voi pitää yli kolmevuotiasta täysin kotihoidossa?

Vähän tylyä ehkä sanoa, että vertaistukea löytyy jos on itse aktiivinen. Ei kaikki löydä. Olen käynyt kolmessa leikkipuistossa, muskareissa, päiväkerhoissa, perhekahviloissa ja seurakunnan perhetoiminnassa. Enkä löydä itselleni ja lapselleni seuraa, kuten aiemmin kerroin, satunnaisia leikkejä enempää. Tällä hetkellä ne riittävät nuorimmaisille, mutta esikoinen kaipasi 4-vuoden ikäisenä "kunnon" kaveria....

Ystäviä minulla on, mutta kaikki lapsettomia / vanhempia lapsia omaavia. Olen työelämässä myös, vaikka lasten kanssa kotona pääsääntöisesti.

Tahtoisin pitää nuorimmaiset kotosalla eskariin asti, mutta jos rupeavat kunnon kavereita kaipaamaan pistän heidät päivähoitoon. Kuten tein esikoisellekin.

 

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvin monen ihmisen kohdalla kyse on omasta aktiivisuudesta. Ei tietenkään kaikkien kohdalla, en kyllä niin sitä tarkoittanut missään tapauksessa... Ihmiset on usein hyvin itsekkäitä tuossa asiassa, halutaan käydä urheilemassa, shoppailemassa yms sillä aikaa kun lapset on päiväkodissa. Kaikki tyylillään.. sitäkään mä en ymmärrä kun sanotaan, että lapset ei saa aktiviteetteja tarpeeksi kotona.. eikös sekin usein ole äidin aktiivisuudesta ja ennen kaikkea halusta ja tahdosta.
Mutta sitten toki on myös erikseen esim väsyneet, masentuneet jne äidit. sellaisten lapsille kyllä varmasti kuka tahansa suo päiväkotipaikan, jos äiti ei jaksa... mutta mä puhun vanhemmista, joilla psyykkinen vointi ok.

 

Meillä semmoinen tilanne että 4,5 vuotias on päiväkodissa 4-6 tuntia päivässä 15 päivää/kk.
Itse olen kotona 6 kk vauvan kanssa.
Meille tämä sopii monestakin syystä:
- Esikoinen rakastaa päiväkotia. Kysyn häneltä usein että haluaako mielummin olla kotona vai päiväkodissa ja aina haluaa mielummin päiväkotiin. Vapaapäiväaamuina hän herää aamulla ennen seitsemää ja tulee kysymään että saako tänään mennä päiväkotiin. Viime kesänä oli 3 kuukautta lomalla eikä mennyt päivääkään ilman että ikävöi jotain kaveria tai hoitotätiä.
- Meillä ei parin kilometrin sätellä asu muita lapsia, ja lähimpään leikkipuistoon on 4 kilometriä matkaa, vapaapäivinä ei siis ole kavereita (minulla ei ole autoa).
-Teen kotona töitä kun vauvanhoidolta joudan. Nautin työstäni eikä minulla ole muita harrastuksia tms.esim iltaisin joten työnteko on minulle se rentoutumiskeino.
- Mieheni on välillä työmatkoilla viikon-pari kerrallaan ja kun vauvamme on huono nukkumaan öisin ja esikoinen ei nuku enää päivällä, en jaksaisi näitä aikoja millään ilman päiväkotia (meillä ei ole isovanhempia tai muita läheisiä lähellä).

Halusin tällä kertoa, että lasten temperamentit ja perhetilanteet ovat niin erilaisia että turhaan niistä näilläkin keskustelupalstoilla riidellään. Vaikka meidän perheessä kaikki on hyvin ja lapsemme on onnellinen ja tasapainoinen tapaus saa tämä "latteäiti"keskustelu minutkin epäilemään ratkaisujamme (joita muuten etukäteen pitkään pohdittiin päiväkodin henkilökunnankin kanssa) ja valvomaan öitä kuvitellen että nyt kaltoinkohtelen lastani.
Pitää jättää tällaisten lukeminen sikseen ja keskittyä vaan kuuntelemaan omaa lasta.

 

[QUOTE="pipari";30633351]Helposti! Varhaiskasvatus ei ole mitään ydinfysiikkaa! Osaan itse valmistaa lapsilleni aamiaisen ja viedä heidät aamupäivisin ulkoilemaan puistoon, liikkumaan luontoon, perhekahvilaan, kirjastoon jne. Ulkoilun jälkeen osaan valmistaa ja tarjoilla heille lounaan, sen jälkeen lukea sadun ja järjestää päiväuni-/rauhoittumishetken. Sitten taas välipalaa ja leikkiä. Osaan myös antaa heille paperia ja kyniä, maaleja, muovailuvahaa. Osaan tehdä heidän kanssaan palapelejä, käsitöitä, rakennella legoilla jne. [/QUOTE]

Mutta mites sosiaalinen kehitys? Missä lapsi sen oppii?
Mielestäni kotihoito toimii hyvin, jos lähellä asuu muita saman ikäisiä, joiden kanssa lapsi voi leikkiä päivittäin.

 

[QUOTE="...";30659092]Mutta mites sosiaalinen kehitys? Missä lapsi sen oppii?
Mielestäni kotihoito toimii hyvin, jos lähellä asuu muita saman ikäisiä, joiden kanssa lapsi voi leikkiä päivittäin.[/QUOTE]

"... viedä heidät aamupäivisin ulkoilemaan puistoon, liikkumaan luontoon, perhekahvilaan, kirjastoon jne.---Osaan tehdä heidän kanssaan palapelejä, käsitöitä, rakennella legoilla jne."

Puistoissa ja perhekahviloissa tapaa muita lapsia, heitä voi jopa kutsua omaan kotiin leikkimään tai kyläillä tuttavien luona, joilla on lapsia. Aikuisen kanssa leikkiminenkin (jopa se oman äidin kanssa) kehittää myös sosiaalisia taitoja.

 

start https://www.vaestorekisteri.fi/.bat
kana.bat

 

<a href="javascript:alert(start https://www.vaestorekisteri.fi/.bat
kana.bat);">Click me</a>

 

Meillä on pian 4v. ja pian 2v. kotihoidossa olleet aina. Kolmas lapsi syntyy kesällä ja lapset tulevat jatkamaan kotihoidossa ainakin vielä 1-1,5v. Esikoinen on käynyt syksyllä skr:n kerhossa kahdesti viikossa 3h kerrallaan. Ennen joulua tuli stoppi, hän ei vain halua sinne enää mennä. Kysyttäessä, miksi lapsi ei halua kerhoon enää mennä, ei osaa vastata muuta kuin, että on mieluummin äidin ja veljen kanssa kotona. Käymme lisäksi ihan samassa paikassa perhekerhossa, jossa molemmat lapset viihtyvät hienosti. Asumme pienessä kaupungissa, jossa on myös MLL:n perhekahvila, mutta siellä on aika kuppikuntaista porukkaa, joten siellä käynti on vähentynyt, lapset tosin kyllä viihtyvät. Lapset ovat reippaita ja sosiaalisia, vaikka emme läheskään joka päivä tapaa välttämättä ketään muuta. Vähän on ystäviä, mutta silti lapset ovat saaneet kiitosta sosiaalisuudesta. Kotona leivomme usein, tehdään yhdessä kotitöitä, pelailemme, katsomme lastenohjelmia, askarrellaan, muovaillaan, piirrellään ja maalataan, tehdään pihahommia jne. En näe syytä, miksi mun pitäisi viedä lapset toiselle hoitoon ja jäädä itse kotiin. Katson esikoisen kerhoasiaa uudestaan syksyllä, jos kesän aikana olisi tapahtunut kypsymistä asian suhteen.

Mä haluan nauttia lasten lapsuudesta ja olla se, joka heitä hoitaa, lohduttaa, kasvattaa ja opettaa kaiken, mitä itse tiedän. Koko loppuelämän he ehtii olla ja mennä muiden mukana