Mitä teette työksenne jos ette "voi olla" poissa lapsen sairauden takia?

Jos olen töistä pois, niin kuin joskus vain pakko on, jää suunnitellut ohjelmanumerot päiväkodissa toteutumatta. Silloin tulee vanhemmilta herkästi palautetta "kun ei askarreltukaan".

Vaikeita, liki mahdottomia, siirrettäviä ovat myös erityislasten palaverit, joihin tulee ammattilaisia monesta eri osoitteesta. Ja vanhemmat tietysti järjestäneet omat työnsä myös sen mukaan vapaaksi keskelle päivää. Niitä on vaikeaa ja noloakin perua perheen sairastapauksen vuoksi.

Kun olen pois töistä, kannan huolta työkavereiden jaksamisesta.
Sijaisia kun ei tällä alalla tunneta.

 

Vaikuttaa kyllä siltä että aikast moni lastenhoitaja on myös täysin väärällä alalla, ainakin jos tätä keskustelua katsoo. On suorastaan kiellettyä ymmärtää minkä palveluksessa tässä ollaan ja miten. Jos lapsen äkillinen sairastuminen hoidossa katastrofi; jos se, että kumpikaan vanhempi ei siinä siunaaman hetkellä vastaa puhelimeen, aiheuttaa sietämättömän ahdistuksen ja hämmennyksen päiväkodissa, mahtaisi olla syytä myös tarkastella lastenhoitajien koulutusta, työnohjausta ja yksikön sisäisiä järjestelyjä, sekä hoitopaikan kykyä ohjeistaa sekä neuvoa ja tukea vanhempia näiden kasvatustyössä.

Minun työpaikassani (yksityinen päiväkoti), käydään vanhempien kanssa keskustelut näistä tilanteista heti asiakassuhteen alussa. Ja jos lapsi nyt sattuu sairastumaan hoitopäivän aikana, niin ei meillä kukaan revi hermojaan siitä jos vanhemmat eivät nyt aivan oitis ole siinä paikalla; jos he voisivat olla, niin eiväthän ne lapset sitä hoitopaikkaa varmaan tarvitsisikaan. Pidän työstäni ja olen kokenut sekä lapset että vanhemmat mukavina. Ja niin myös työkaverit. Työyhteisön kanssa voi haastavia tilanteita pohtia etukäteen, ja pohdinnan sisältö voi olla myös rakentava (eikä päivittelevä ja moittiva, kuten olen kuullut joissakin työyhteisöissä olevan).

 

Meillä minä olen tilan ulkopuolella töissä ja mies hoitaa maatilaa ja eläimiä kokopäiväisesti. Äkillisessä sairastumisessa tai vastaavassa mies on kuitenkin se jonka tavoittaa helpommin ja joka helpommin voi jättää työt hetkeksi kesken esim. hakeakseen lapsen hoidosta.

Toisinaan mummo hoitaa sairasta lasta tunnin tai pari ja tarvittaessa voin toki olla pois itsekkin vaikka useinmiten tilan ulkopuolinen työ on vanhusten hoitamista pienessä yksikössä jossa hoitajia on vain yksi per työvuoro.

Meillä molemmat on töissä omalla tilalla, lisäksi meillä on yksi ulkopuolinen työntekijä. Aamu- ja iltatoimiin (lypsykarjaa) tarvitaan kaikki kädet, väliajalla onkin sitten joustavampaa järjestellä sitä kuka tekee ja mitäkin, minun kontollani nyt muutekin on ruokahuolto ja muu kotitaloushomma.

Joskus kesällä pelto- ja puintiaikaan on kyllä ollut hirveää haipakkaa kun mies on käytännössä useamman vuorokauden putkeen kiinni niissä töissä, eikä paljon kotona pyörähdä ja me muut yritetään samalla hoitaa arkityöt + sairaat lapset...

Tämä koko ketju on ihan ihmeellistä vääntämistä. Ei meilläkään tietysti sairaat lapset ole muualla kuin kotona sairastamassa ja hoidettavana silloin kun ovat sairaita, mutta sitähän ei aloituksessa kysyttykään...?

 

Huvittava keskustelu. Vanhemmat puolustelevat oikeuttaan säilyttää sairaita lapsia tarhassa tartuttamassa muita. Kuulostaa kyllä hullulta

Kannattaisi harjoittaa sitä luetun ymmärtämistä koska mä en ole missään kohtaa kirjoittanut puolustavani oikeutta säilyttää sairaita lapsia päivähoidossa. Mä olen kertonut hoitoalan todellisuutta ja sen ettei joka työpaikassa ole mahdollista lyödä lappua luukulle ja lähteä hakemaan lasta samantien. Tämä ei tunnu millään menevän teillä joillakin jakeluun.

IKINÄ EN ole vienyt sairasta lasta hoitoon vaan lapsi on hoidettu kotona. Kerran on lapsi sairastunut kesken päivän, mutta ei perhepäivähoitaja meille soittanut että tulkaa hakemaan lapsi kun on kuumeessa. Asia selvisi vasta siinä vaiheessa kun mies haki lapsen. Hoitaja kun tiesi, että ei me niin vain päästäisi paikalle niin näki helpommaksi sen, että lapsi on hoidossa siihen asti mihin on sovittu. Lapsi sai maata sohvalla eivätkä menneet pihalle iltapäivällä. Niin hui kamalaa jos joskus on yksi päivä jolloin ei mennä iltapäivällä pihalle leikkimään.

Itse olin siis tuolloin opiskelija enkä olisi mitenkään päässyt 40km:n päästä hakemaan lasta samantien koska olin julkisen liikenteen varassa. Sitten olisi pitänyt vielä kävellä 4km:n päähän lapsen hoitopaikalla ja sieltä tuoda kuumeinen lapsi rattailla kotiin 3km:n päähän. Ei olisi ollut mitenkään järkevää. Mies taas ei olisi välttämättä heti kuullut puhelua eikä hänkään heti olisi voinut lähteä ja vaikka olisi lähtenyt heti niin matkaa olisi ollut 30km. Seuraavat päivät olin sitten toki lapsen kanssa kotona niin kauan kunnes parani.

Mutta en siis ole missään väittänyt, että on ok viedä sairas lapsi hoitoon ja pitää sairas lapsi hoidossa jos kesken päivän soitetaan. Kun mä olen tuonut esille sitä, että kaikki ei voi lähteä töistä sillä samalla sekunnilla kun päivähoidosta soitetaan. Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta tämä älkääkä vääristelkö toisten kirjoituksia.

 

Tämä koko ketju on ihan ihmeellistä vääntämistä. Ei meilläkään tietysti sairaat lapset ole muualla kuin kotona sairastamassa ja hoidettavana silloin kun ovat sairaita, mutta sitähän ei aloituksessa kysyttykään...?

En koe noita asioita mitenkään ihmeellisenä. Varmasti ne ulkopuolisesta saattaisi sellaiselta tuntua. Asioiden yhteensovittaminen ja joustaminen tarvittaessa on pikemmin itselleni elämäntapa. Meillä tosiaan isovanhemmat ovat tarvittaessa apuna lasten hoidossa ja sairaana lapsta ei päiväkodissa pidetä (kuopus eskarilainen + päivähoidossa silloin kun itse olen töissä tilan ulkopuolella).

Aloituksessa ei varsinaisesti kysytty kuin töistä poissa oloa, se voi maatilalla joskus olla mahdotonta. Ketjussa on kuitenkin keskusteltu myös siitä miksi lasta pidetään hoidossa sairaana.

Tosin meillä joskus on myös niitä pakkotilanteita jolloin jomman kumman vanhemmista on oltava esim. lapsen kanssa sairaalassa. Onneksi lomitusjärjestelmä on niissä tilanteissa toistaiseksi pelastanut.

Ja tilan ulkopuolella en ole kiireisimpään aikaa esim. kesällä rehunteon aikaan paitsi satunnaisesti kun se jostakin syystä on siirtynyt ja töitä on jo sovittu etukäteen. Onneksi mikro on keksitty ja isäntäkin osaa lämmittää valmiiksi tehdyn ruuan. Rauhallisempaan aikaan toki tarvittaessa keitääkin itselleen ja lapsille.

 

Vaikuttaa kyllä siltä että aikast moni lastenhoitaja on myös täysin väärällä alalla, ainakin jos tätä keskustelua katsoo. On suorastaan kiellettyä ymmärtää minkä palveluksessa tässä ollaan ja miten. Jos lapsen äkillinen sairastuminen hoidossa katastrofi; jos se, että kumpikaan vanhempi ei siinä siunaaman hetkellä vastaa puhelimeen, aiheuttaa sietämättömän ahdistuksen ja hämmennyksen päiväkodissa, mahtaisi olla syytä myös tarkastella lastenhoitajien koulutusta, työnohjausta ja yksikön sisäisiä järjestelyjä, sekä hoitopaikan kykyä ohjeistaa sekä neuvoa ja tukea vanhempia näiden kasvatustyössä.

Minun työpaikassani (yksityinen päiväkoti), käydään vanhempien kanssa keskustelut näistä tilanteista heti asiakassuhteen alussa. Ja jos lapsi nyt sattuu sairastumaan hoitopäivän aikana, niin ei meillä kukaan revi hermojaan siitä jos vanhemmat eivät nyt aivan oitis ole siinä paikalla; jos he voisivat olla, niin eiväthän ne lapset sitä hoitopaikkaa varmaan tarvitsisikaan. Pidän työstäni ja olen kokenut sekä lapset että vanhemmat mukavina. Ja niin myös työkaverit. Työyhteisön kanssa voi haastavia tilanteita pohtia etukäteen, ja pohdinnan sisältö voi olla myös rakentava (eikä päivittelevä ja moittiva, kuten olen kuullut joissakin työyhteisöissä olevan).

Kiva että edes jollain on oikea asenne tähän. Palvelualaksi päivähoito luokitellaan, mutta monella siellä työskentelevällä ei ketjun perusteella minkäänlaista palveluasennetta ole, vaan ollaan lähinnä arvioimassa ja arvostelemassa asiakasperheitä. Ei tunnuta edes muistavan, mitä varten päivähoito on olemassa. Jos kaikista kriittisimpien mukaan menisi, niin ei kunnallista päivähoitoa edes voisi käyttää monetkaan, joiden työ ei jousta just tasan päivähoidon toiveiden mukaisesti.

Ja kamalan negatiivinen lähtökohta, jos ajatellaan että vanhemmat ihan kiusallaan ja piittaamattomuuttaan viivyttää sairaan lapsen hakua päiväkodista tai tuo hoitoon lapsen, jonka vointi on vähän siinä rajoilla onko hoitokuntoinen vai ei. Lähes kaikki vanhemmat kuitenkin parhaansa yrittää erilaisten vaatimusten keskellä. Jos viet nuhaisen lapsen päiväkotiin, olet huono vanhempi. Jos jäät lapsen nuhan takia pois töistä, olet huono työntekijä. Jos ryntäät kesken kriittisen asiakaspalaverin (pää- tai ainoana vastuullisena siinä) hakemaan lasta hoidosta, olet surkea työntekijä joka aiheuttaa työnantajalle mahdollisesti valtavan tappion. Jos hoidat palaverin pääpiirteissään loppuun ja riennät tunnin päästä hakemaan lasta, olet kelvoton vanhempi. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin! Syyttelyä vanhemmat ja varsinkin äidit kokee vähintään riittävästi.

 

Kiva kuulla, että teette ls-ilmoituksen. Meillä eka tarhasyksy ja lapsi on lähes koko ajan kipeä. Olemme olleet noin viidesti poissa töistä, miehen kanssa vuorotellen. Emme voi enää enempää olla eli poissa on oltu kun tilanne vaatii, mutta lapsi on koko ajan yskäinen ja nuhainen.

 

Entisessä työssä ei ollut yleissitovaa työehtosopimusta ja sairaan lapsen hoito kotona oli aina palkatonta

 

Mun pitäis tänään olla kotona lapsen kanssa, mutta tänään juurikin sattuu olemaan 20 ihmisen palkansaanti minun takana. Huomenna kyllä hoidan lapsen itse kotona

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30629010]Sun työpaikka onkin varmaan yksi niistä, mitkä päätyy lopulta jonnekkin maikkarin 45 minuuttiin kun asiat hoidetaan päin v*ttua ja lainvastaisesti.

Siis sinä menet kipeänä hoitamaan heikkoja vanhuksia + tartuttamaan heidät ties mihin tautiin, kun esimies ei vastaa puhelimeen vaikka pitäisi ja työkaveritkin on niin kortilla ettei kukaan pääse sijaiseksi? Menetkö mahataudissa ja influenssan kanssa myös hoitamaan heikkoja potilaita??! Entäs jos rokko iskee, sinne vaan vanhusten puuroja keittelemään ja pedistä nostelemaan?

Etkä edes raukka tajua kuinka väärin tuollainen toiminta on... Tuollaista ei todellakaan saisi tapahtua yhtään missään eikä siihen ole mitään pätevää syytä olemassa, muuta kuin välinpitämättömyys ja/tai ammattitaidottomuus.[/QUOTE]

Varo, saatat törmätä yrjötautiseen jo ihan lähikaupan kassalla. Meillä esimies sanoi kaupassa, että taukojen aikana voi oksentaa ja jos saikkua mielii, voi lähteä nostelemaan. (Mitään yrjöähän ei tule, jos ei mene laittamaan suuhunsa mitään). Mutta mukava huomata, että joissain työpaikoissa noudatetaan lakia ja järjestystä ja sen pohjalta voi tehdä koko maata kattavan päätelmän, että näin kaikissa työpaikoissa toimitaan. Ei toimita, sori.

Kun sairastin muksuna, vanhemmat otti mut mukaan töihin. Välillä olin toimistossa äidin kanssa ja välillä työmaalla isän kanssa. Hyviä muistoja.

 

Olen mll:n listoilla hoitajana, ja hoidan lapsia, myös sairaita, arkisin päiväaikaan. Eipä ole tullut paljon keikkaa, yksi vakiperhe on. Olisin valmis tekemään paljon enemmän. Olen varma, että normaalilla työssäkäyvällä on varaa ottaa mll:n hoitaja pariksi päiväksi. Kun hoitaja tulee tutuksi, hänelle voi ainakin meidän alueella soittaa suoraan, ja itse voin ottaa keikan lyhyelläkin varoitusajalla.

 

Sairas lapsi ei kuulu hoitoon. Teen ls-ilmoituksen joka kerta kun omaan päiväkotiryhmään tuodaan sairas lapsi.

Tuo nyt menee jo vähän yli. Siitä olen kyllä samaa mieltä että sairasta lasta ei saa viedä hoitoon päiväkotiin tai passittaa kouluun. MUTTA ls-ilmoituksen tekeminen siitä syystä?? Huhuhh, minä ottaisin vanhemmat puhutteluun/soittaisin heille ja sanoisin miksi niin ei voi tehdä ja kertoisin että jos tämä jatkuvasti tapahtuu niin sitten pitää harkita toimenpiteitä esim. sitten se ls-ilmo.

 

Olen yh ja ei ole turvaverkkoa johon turvautua. Ei ole sukulaisia eikä minulla ole ystäviä yhtään.
Jos lapseni sairastuu,niin minä hänet hoidan. Ihan sama mitä töissä sanotaan. Palkka ei ole niin iso että voisin hoitajaa palkata.
Sairas lapsi ei kuulu hoitoon. Jokaisen on hoidettava itse sairas lapsi tai hommata joku kotiin hoitamaan. Yksinkertaista.

 

Olen kansainvälisen firman ainoa myyntiedustaja Pohjoismaissa. En voi jäädä pois myyntitilanteesta lapsen sairastumisen vuoksi. Etätyöpäivät onnistuvat useimmiten, mutta noin 75 % päivistä en voisi jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Onneksi mies voi.

 

Vaikuttaa kyllä siltä että aikast moni lastenhoitaja on myös täysin väärällä alalla, ainakin jos tätä keskustelua katsoo. On suorastaan kiellettyä ymmärtää minkä palveluksessa tässä ollaan ja miten. Jos lapsen äkillinen sairastuminen hoidossa katastrofi; jos se, että kumpikaan vanhempi ei siinä siunaaman hetkellä vastaa puhelimeen, aiheuttaa sietämättömän ahdistuksen ja hämmennyksen päiväkodissa, mahtaisi olla syytä myös tarkastella lastenhoitajien koulutusta, työnohjausta ja yksikön sisäisiä järjestelyjä, sekä hoitopaikan kykyä ohjeistaa sekä neuvoa ja tukea vanhempia näiden kasvatustyössä.

Minun työpaikassani (yksityinen päiväkoti), käydään vanhempien kanssa keskustelut näistä tilanteista heti asiakassuhteen alussa. Ja jos lapsi nyt sattuu sairastumaan hoitopäivän aikana, niin ei meillä kukaan revi hermojaan siitä jos vanhemmat eivät nyt aivan oitis ole siinä paikalla; jos he voisivat olla, niin eiväthän ne lapset sitä hoitopaikkaa varmaan tarvitsisikaan. Pidän työstäni ja olen kokenut sekä lapset että vanhemmat mukavina. Ja niin myös työkaverit. Työyhteisön kanssa voi haastavia tilanteita pohtia etukäteen, ja pohdinnan sisältö voi olla myös rakentava (eikä päivittelevä ja moittiva, kuten olen kuullut joissakin työyhteisöissä olevan).

Tässä on fiksu kommentti.

 

[QUOTE="vieraskin";30633285]Olen yh ja ei ole turvaverkkoa johon turvautua. Ei ole sukulaisia eikä minulla ole ystäviä yhtään.
Jos lapseni sairastuu,niin minä hänet hoidan. Ihan sama mitä töissä sanotaan. Palkka ei ole niin iso että voisin hoitajaa palkata.
Sairas lapsi ei kuulu hoitoon. Jokaisen on hoidettava itse sairas lapsi tai hommata joku kotiin hoitamaan. Yksinkertaista.[/QUOTE]
Entä jos sairastut itse? Kuka lapsen sitten hoitaa?

 

Jaa mä keksin aika monta akateemista ammattia, mistä ei vaan tosta vaan oo tavoitettavissa, tai voi hakea lasta. Esim tilintarkastajana toimiessani olen keskinmääräisesti 2-3 päivää ympäri Suomea. Aika hankalaa sieltä 400 km päästä asiakkaan luota lähteä lasta hakemaan, kun hommatkin pitäis tehdä. Ja jos mua edes saa puhelimitse kiinni. DI-puolisoni puolestaan välillä pystyy hakemaan kesken päivän ja toisinaan ei pysty. Hänkin saattaa olla Kiinassa, Koreassa, Saksassa tai tehdä työpaikallaan sellaista työtä, jota hän ei voi keskeyttää.

Lapset ovat meille tärkeämpiä kuin työ, mutta vastauksena sulle: Aikuisten maailmassa on paljon töitä, josta ei niin vai haeta lasta kesken päivän tai edes vastata puhelimeen. Se esimerkki kirurgikaan ei voi vastata leikkaushuoneessa puhelimeen ja järjestellä sieltä käsin mitään varahoitoja, koska puhelimia siellä leikkaus salissa kanniskella mukana. Monissa tärkeissä töissä ei vaan kesken palaverin tai asiakastapaamisen vastata puhelimeen.

Jos miehesi on Kiinassa ja sinä 400km päässä niin kuka sen lapsen oikeasti hoitaa? Tai ainakin vie tai hakee.Tuskin hoitopäivän aikana ehtii kuin ajaa se 400km ja samantien takaisin...

 

Jos miehesi on Kiinassa ja sinä 400km päässä niin kuka sen lapsen oikeasti hoitaa? Tai ainakin vie tai hakee.Tuskin hoitopäivän aikana ehtii kuin ajaa se 400km ja samantien takaisin...

Lentokone? Juna? Helsingistä Ouluun tai Tukholmaan ja takaisin ehtii aika hyvin työpäivän aikana, jos ei tarvitse koko päivää olla perillä.

Ja kyllä sillä autollakin ehtii yllättävän kauas: Kaveri oli työmatkalla kerran niin, että kävi juurikin tuon 400 km:n päässä tunnin tai kahden palaverin. Järjettömältähän se tuntuu, mutta sillä noita tulee aina joskus.

On myös mahdollista, että se Kiinaan lähtijä vie lapsen aamulla ja jatkaa lennolle. 400 km:n päästä tuleva taas tulee takaisin sopivasti iltapäivällä. Jotkut pystyvät vielä sumplimaan työmatkoja sopiville päiville, joten tuokin onnistuu aina välillä. Tuttavapiirissä tällainenkin pariskunta on.

Kuulostaa hirveältä säätämiseltä, mutta aika moista säätämistä monen työssäkäyvän matkatöitä tai epäsäännöllistä työtä tekevän perheelllisen arki on. Sitä ei välttämättä tajua, jos on kohtalaisen säännöllinen ja ennustettava työ itsellä. Näitä edellämainittuja sivusta seuraten olen monta kertaa ollut onnellinen omista tylsistä töistämme, joissa moisia ongelmia ei ole. Enkä lähtisi syyllistämään vanhempia, näitäkin töitä pitää ihmisten pystyä tekemään ja aika paljon se vaatii venymistä vanhemmilta verrattuna meihin "8-16" töitä tekeviin.

 

Varo, saatat törmätä yrjötautiseen jo ihan lähikaupan kassalla. Meillä esimies sanoi kaupassa, että taukojen aikana voi oksentaa ja jos saikkua mielii, voi lähteä nostelemaan. (Mitään yrjöähän ei tule, jos ei mene laittamaan suuhunsa mitään). Mutta mukava huomata, että joissain työpaikoissa noudatetaan lakia ja järjestystä ja sen pohjalta voi tehdä koko maata kattavan päätelmän, että näin kaikissa työpaikoissa toimitaan. Ei toimita, sori.

Kun sairastin muksuna, vanhemmat otti mut mukaan töihin. Välillä olin toimistossa äidin kanssa ja välillä työmaalla isän kanssa. Hyviä muistoja.

No ihan kaikissa oksennustaudeissa ei vain pysty pidättelemään yökkästä, vaikka kuinka olisi syömättä mitään. Mahtaa olla mukavat oltavat kaupan kassalla, jos molemmista päistä olisi tavaraa tulossa ja hyvä jos on edes kykenevä olemaan pystyasennossa, mutta töissä on vaan oltava, koska muuten tulee potkut. Itse ainakin lähtisin tuossa tilanteessa pois kyseisestä työpaikasta. Ja kuinka monta asiakasta siinä tartuttaa, kun vielä tautisena ruokatarvikkeita käsittelee, hohhoijaa.

 

Jos lapsi sairastaa niin minä hoidan itse. Se on työnantajan tehtävä hommata sijainen tilalle. Mummo ja pappa pn käytettävissä,mutta itse koen että vanhemman velvollisuus on olla sairasta lasta hoivaamassa kotona. Olen hoitoalalla ja meillä pieni työyksikkö johon vaikea saada sijaista,mutta sehän ei työntekijöiden ongelma ole vaan työnantajan.

 

Lentokone? Juna? Helsingistä Ouluun tai Tukholmaan ja takaisin ehtii aika hyvin työpäivän aikana, jos ei tarvitse koko päivää olla perillä.

Ja kyllä sillä autollakin ehtii yllättävän kauas: Kaveri oli työmatkalla kerran niin, että kävi juurikin tuon 400 km:n päässä tunnin tai kahden palaverin. Järjettömältähän se tuntuu, mutta sillä noita tulee aina joskus.

On myös mahdollista, että se Kiinaan lähtijä vie lapsen aamulla ja jatkaa lennolle. 400 km:n päästä tuleva taas tulee takaisin sopivasti iltapäivällä. Jotkut pystyvät vielä sumplimaan työmatkoja sopiville päiville, joten tuokin onnistuu aina välillä. Tuttavapiirissä tällainenkin pariskunta on.

Kuulostaa hirveältä säätämiseltä, mutta aika moista säätämistä monen työssäkäyvän matkatöitä tai epäsäännöllistä työtä tekevän perheelllisen arki on. Sitä ei välttämättä tajua, jos on kohtalaisen säännöllinen ja ennustettava työ itsellä. Näitä edellämainittuja sivusta seuraten olen monta kertaa ollut onnellinen omista tylsistä töistämme, joissa moisia ongelmia ei ole. Enkä lähtisi syyllistämään vanhempia, näitäkin töitä pitää ihmisten pystyä tekemään ja aika paljon se vaatii venymistä vanhemmilta verrattuna meihin "8-16" töitä tekeviin.

Kuitenkin luulisi jonkunlaisen varahakijan olevan jos kone tms myöhästyy tai äiti/isä myöhästyy siitä.

 

Voihan varahakija olla, mutta ehkä hänkin on vielä työssäkäyvä ja pääsee hakemaan normaaliin aikaan, jos äiti myöhästyy, mutta ei voi omasta työstään lähteä kesken jonkun kaverin lapsen sairauden vuoksi. Voihan olla, että noista ei ole kuin parin kolmen tunnin väli, jolloin kukaan ei ehdi, mutta huonolla tuurilla se sairastuminen voi osua, juuri pahimpaan hetkeen. Epätodennäköisiä sattumia, mutta tässä maassa on kymmeniätuhansia lapsia hoidossa joka päivä, ja aina jonkun kohdalle ne epätodennäköiset yhteensattumat osuvat.

 

Ajattelin että näin saattaa tosiaan olla. Mutta en siis tajua miksi niin on? Paitsi että tietenkin löytyis sitten niitä jotka jatkuvasti lörpöttelis kavereitten kans puhelimes. Noitahan ny näkyy muillakin työpaikoilla.

Mutta jos sulla on hoidossa olevia lapsia niin varmaankin hoitopaikassa on sun työpaikan numero? Jolloin asiassa ei ole mitään ongelmaa.

Joissain ammateissa puhelin on kieletty ihan hygienian takia, ne kun ovat pöpöpesiä.

 

Vaikuttaa kyllä siltä että aikast moni lastenhoitaja on myös täysin väärällä alalla, ainakin jos tätä keskustelua katsoo. On suorastaan kiellettyä ymmärtää minkä palveluksessa tässä ollaan ja miten. Jos lapsen äkillinen sairastuminen hoidossa katastrofi; jos se, että kumpikaan vanhempi ei siinä siunaaman hetkellä vastaa puhelimeen, aiheuttaa sietämättömän ahdistuksen ja hämmennyksen päiväkodissa, mahtaisi olla syytä myös tarkastella lastenhoitajien koulutusta, työnohjausta ja yksikön sisäisiä järjestelyjä, sekä hoitopaikan kykyä ohjeistaa sekä neuvoa ja tukea vanhempia näiden kasvatustyössä.

Minun työpaikassani (yksityinen päiväkoti), käydään vanhempien kanssa keskustelut näistä tilanteista heti asiakassuhteen alussa. Ja jos lapsi nyt sattuu sairastumaan hoitopäivän aikana, niin ei meillä kukaan revi hermojaan siitä jos vanhemmat eivät nyt aivan oitis ole siinä paikalla; jos he voisivat olla, niin eiväthän ne lapset sitä hoitopaikkaa varmaan tarvitsisikaan. Pidän työstäni ja olen kokenut sekä lapset että vanhemmat mukavina. Ja niin myös työkaverit. Työyhteisön kanssa voi haastavia tilanteita pohtia etukäteen, ja pohdinnan sisältö voi olla myös rakentava (eikä päivittelevä ja moittiva, kuten olen kuullut joissakin työyhteisöissä olevan).

Pitkän paasauksen kirjoitit. Turhaan. Vai missä sanottiin että vanhemman tulee olla sillä "SIUNAAMAN HETKELLÄ" tavoitettavissa ja paikanpäällä. Juu, ei kukaan. Kukaan ei myöskään puhunut mistään tarhatädin ahdistumisista mitään, se oli sun dramatisointia. Kyllä minä ajattelen siinä ensisijassa lapsen parasta ja muiden lasten parasta. Ei se ole lasten etu kenenkään että yksi roikkuu mukana kipeänä.

Itse ainakin puhun tapauksista jossa vanhempi ei vastaa puhelimeen 4 tuntiin ja silloinkin ehdottaa että hakee vasta klo 16.30, kun ei aiemmin pääse, ja mukula on vatsataudissa. Tai aamulla tuodaan kuumeinen lapsi hoitoon ja kun kehoitetaan menemään takaisin kotiin lepäämään ja tervehtymään, niin sanotaan että ei sen ole pakko ulkoilla pistäkää se sohvalle nukkumaan. Törkein tapaus oli vanhempi, joka toi ripuloivat lapseT hoitoon ja passitin heti eteisessä takaisin kotiin. Vanhempi sanoi että käy vaan ulkopuolella soittamassa ja sille tielle jäi, lapset jätti eteiseen.... toinen vanhempi haki sitten parin tunnin päästä. Ehkä minä olen sitten hysteerinen tarhatäti, mutta minusta tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Ei tarhatädin EIKÄ vanhemman näkökulmasta, joka olen myös itse.

 

Mulla on päiviä töissä, jolloin en oikein voi olla poissa. Jos tuuraan toista henkilöä, niin ne päivät on sellaisia, että voi käydä ikävästi jos minäkin olen poissa. Lääkkeiden tilauksessa on määräajat, jos ne jää tekemättä ajallaan, jää noin 100 ihmiseltä seuraavat lääkkeet saamatta.

Näinä päivinä sitten mies jää kotiin tai anoppi hoitaa lapset.