Mitä teette työksenne jos ette "voi olla" poissa lapsen sairauden takia?

Meillä on kerran viety kipea lapsi hoitoon, kun ei sitä aamulla 15min. sisää huomannu. Soittivat muutaman tunnin kulttua, että voisiko tulla hakemaan kun on lämpöä.

 

[QUOTE="jaahas";30631743]En tiedä miten nämä on mahdottomia työssäkäyvällekään. Meillä on kaksi kokopäivätyössä käyvää aikuista. Mies tekee reissutyötä ja minä olen th. Ei vanhemmuuden ja työn yhdistäminen ole aina helppoa, mutta on meidän tehtävä järjestää elämämme niin, että sairas lapsi päästään hakemaan silloin, kun on tarvis. Jos ei pääse itse, niin tukiverkko on luotava. Päiväkodin tehtävä ei ole huolehtia minun sairaasta lapsestani. Ei ole itselläkään mukavaa siirtää asiakasaikoja kahdella viikolla lapsen kuumeen takia, mutta joskus ei ole muuta vaihtoehtoa.[/QUOTE]

Niin ja olen joskus törmännyt tähän asiakkaanakin. Odotin kiireetöntä hammaslääkäriaikaa ikuisuuden ja lopulta sain sen. Otin vapaapäivän ja samana aamuna, kun ajan piti olla, se peruttiin sairastapauksen takia. Uusi aika annettiin 4kk päähän. Toki se ottaa aivoon, mutta eihän näille mitään voi.

 

Kertokaa nyt jo kuka se JOKU on joka tekee sen, kun vanhemmat eivät voi jostakin erittäin painavasta syystä hakea lasta tai jäädä kotia.
"maksullista" hoitajaa ei saa lyhyellä varotusajalla vaan on varattava jopa viikkoja ennen tarvetta, isovanhemmat ja sukulaiset ei hoida tai niitä ei ole, ystävät yhtälailla tärkeässä työssä ja yleensä aina, siis AINA lapset hoitaa omat vanhemmat. Naapurit töissä ja kuka nyt kaksivuotiasta esim. antaisi tuntemattomalle "naapurille" edes hoitoon sekunniksikaan?
Joillakin ei oikeasti ole muita jokuja kuin tuo hoitopaikka.

Jos itselleni kävisi tällainen akuutti tilanne, olisin valmis menettämään työni sen takia. Tärkeintä kuitenkin on lapseni hyvinvointi.

 

Olen maanviljelijä/emäntä. Tuotantoeläimillä nyt vaan on sellaisia jokapäiväisiä perustarpeita, joihin ei lasten sairastaminen vaikuta.

 

Te vanhemmat, jotka ette ehdi välttämättä edes puhelimeen vastaamaan päivän aikana..

Mitä, jos tarhassa on sattunut päivän aikana tapaturma ja lapsenne on joudutte kiikuttamaan sairaalaan/terveysasemalle? Noh, siellä on toki sitten joku hoitamassa lastanne.
Pari pahempaa haveria on töissä sattunut, ja kyllä itseäni on lastenhoitajana suorastaan ärsyttänyt tilanne, jossa kumpaakaan vanhempaa ei saada kiinni. Ei me sieltä hoidosta turhaan rämpytellä päivän aikana vaan ihan asiasta soitetaan.
Itse pyrin aina katsomaan soittajan puhelimesta ja mikäli on paha paikka, laitan viestin että soitan kohta tai kysymyksen, että mitä asia koskee.

Ymmärrän tilanteet, joissa lapsi sairastuu pahemmin päivän kuluessa. Aamullahan vointi on voinut olla ihan ok. Mutta mikäli vanhempi edes epäilee, että onkohan tuo nappula nyt sairastumassa niin olisi mukavaa, jos viitsisis tarhan pihalta lähtiessä alkaa pohtia sitä varahoitajaa tai järjestää itselle aukko työpäivään.

On ikävää kun lapset sairastaa, mutta vielä ikävämpää on se, että he tulevat sairaana hoitoon. Tuo ikävä tilanne on sitten kaikille tarhan lapsilla ja TOTTAKAI kaikilla heidän vanhemmistaan on se maailman TÄRKEIN DUUNI, josta ei voi olla pois EIKÄ KELLÄÄN heistä ole sitä "jotain" joka hoitaisi sairasta lasta.
Niin, sitä ajatellaan aika omanapaisesti eikä huomata, että omilla toimilla saadaan tuo noidanympyrä pyörimään. Eli kun se oma nappula on tervehtynyt viimein, niin jälleen viikon päästä alkaa sairastamaan pahemmin.

Parhaimpia mitä tässä on uran aikana nähty (vanhempien lipsautukset):
- Ei se kuumemittari vielä noin paljoa aamulla näyttänyt
- Onpa kumma, että aamuinen kipulääke ei sitten laskenutkaan kuumetta
- Antibioottikuuri on kyllä aloitettu eilen, niin luulin sen jo tehoavan ja lapsen voivan paremmin
- Mutta varmastihan teistä joku voi jäädä "Pekan" kanssa sisälle, kun sillä on nyt kenkku päivä ettei varmaan halua ulkoilla (lapsi yski taukoamatta ja oli hirveässä räkätaudissa)
- Lääkäri sanoi eilen, että ei sitten passaa juoksuttaa tyttöä kun voi saada sitä hengenahdistusta (tämä tapahtui jumppapäivänä)
- Ajattelin, että olisitte kuitenkin tänään sisällä kun ulkona on aika raitis ilma (meillä ei ole hoidossa virallista pakkasrajaa vaan mennään tilanteen mukaan, tästä on tiedotettu)
- No mutta, tänäänhän on vain puolikas päivä ja tulen jo päiväunien jälkeen hakemaan
- Joo, kyllä sitä valvottiin viime yönä ja vessassa rampattiin, mutta nyt ei ole vähään aikaan ollut mitään (kuratautia liikenteessä)

Kiitos siis teille kaikille, jotka edesautatte meidän sujuvaa hoitoarkeamme. Toimisimme mielellämme myös sairaalana/kuntouttavana päivähoitoyksikkönä, mutta työntekijöiden rahkeet eivät useinkaan siihen riitä.

En edes viitsi mainita teille siitä, että voisitte jo lasta/työpaikkaa suunnitellessa miettiä, että mitä jos lapsi onkin joskus sairaana. Miten silloin pystyn toimimaan, mikäli minulla ei ole mitään sukulais-/ystävätukiverkkoa. Näitä asioita olisi hyvä painottaa jo neuvolassa kun aletaan perheenlisäystä odottaa ja on tiedossa, että joskus töihin mennään.

 

Jos olet vaikka opettajana yliopistossa, ei sitä 200 oppilaan luentoa peruta lapsen flunssan vuoksi...

Ja kun itselläsi on oksennustauti niin sinne vaan niiden 200 oppilaan eteen.

 

Te vanhemmat, jotka ette ehdi välttämättä edes puhelimeen vastaamaan päivän aikana..

Mitä, jos tarhassa on sattunut päivän aikana tapaturma ja lapsenne on joudutte kiikuttamaan sairaalaan/terveysasemalle? Noh, siellä on toki sitten joku hoitamassa lastanne.
Pari pahempaa haveria on töissä sattunut, ja kyllä itseäni on lastenhoitajana suorastaan ärsyttänyt tilanne, jossa kumpaakaan vanhempaa ei saada kiinni. Ei me sieltä hoidosta turhaan rämpytellä päivän aikana vaan ihan asiasta soitetaan.
Itse pyrin aina katsomaan soittajan puhelimesta ja mikäli on paha paikka, laitan viestin että soitan kohta tai kysymyksen, että mitä asia koskee.
alkaa pohtia sitä varahoitajaa tai järjestää itselle aukko työpäivään.

Ei hoitoalalla pidetä omia puhelimia taskussa ja jos pidetään niin ne pitäisi olla äänettömällä. Ei silloin tiedä jos joku yrittää soittaa. Oma mies on sellaisessa työssä, että ei siellä edes kuule jos puhelin soi. Toki tällaisissa tapauksissa pitää antaa sitten työpaikan numero, mutta ei voida olettaa, että vanhempi vastaa siihen omaan puhelimeen.

Jotenkin huvittavaa tuo, että sua ärsyttää kun vanhempi ei ole vastannut puhelimeen. No ei ole tullut mieleen, että vanhempi ei tiedä puhelimen soivan.

En tajua miksi teitä joitakin ärsyttää niin paljon se, että kaikki ei voi lähteä töistä sillä samalla sekunnilla kun soitetaan päivähoidosta. Ei jokaisessa työpaikassa niin vain järjestetä itselle aukkoa työpäivään.

 

Te vanhemmat, jotka ette ehdi välttämättä edes puhelimeen vastaamaan päivän aikana..

Mitä, jos tarhassa on sattunut päivän aikana tapaturma ja lapsenne on joudutte kiikuttamaan sairaalaan/terveysasemalle? Noh, siellä on toki sitten joku hoitamassa lastanne.
Pari pahempaa haveria on töissä sattunut, ja kyllä itseäni on lastenhoitajana suorastaan ärsyttänyt tilanne, jossa kumpaakaan vanhempaa ei saada kiinni. Ei me sieltä hoidosta turhaan rämpytellä päivän aikana vaan ihan asiasta soitetaan.
Itse pyrin aina katsomaan soittajan puhelimesta ja mikäli on paha paikka, laitan viestin että soitan kohta tai kysymyksen, että mitä asia koskee.

Ymmärrän tilanteet, joissa lapsi sairastuu pahemmin päivän kuluessa. Aamullahan vointi on voinut olla ihan ok. Mutta mikäli vanhempi edes epäilee, että onkohan tuo nappula nyt sairastumassa niin olisi mukavaa, jos viitsisis tarhan pihalta lähtiessä alkaa pohtia sitä varahoitajaa tai järjestää itselle aukko työpäivään.

On ikävää kun lapset sairastaa, mutta vielä ikävämpää on se, että he tulevat sairaana hoitoon. Tuo ikävä tilanne on sitten kaikille tarhan lapsilla ja TOTTAKAI kaikilla heidän vanhemmistaan on se maailman TÄRKEIN DUUNI, josta ei voi olla pois EIKÄ KELLÄÄN heistä ole sitä "jotain" joka hoitaisi sairasta lasta.
Niin, sitä ajatellaan aika omanapaisesti eikä huomata, että omilla toimilla saadaan tuo noidanympyrä pyörimään. Eli kun se oma nappula on tervehtynyt viimein, niin jälleen viikon päästä alkaa sairastamaan pahemmin.

Parhaimpia mitä tässä on uran aikana nähty (vanhempien lipsautukset):
- Ei se kuumemittari vielä noin paljoa aamulla näyttänyt
- Onpa kumma, että aamuinen kipulääke ei sitten laskenutkaan kuumetta
- Antibioottikuuri on kyllä aloitettu eilen, niin luulin sen jo tehoavan ja lapsen voivan paremmin
- Mutta varmastihan teistä joku voi jäädä "Pekan" kanssa sisälle, kun sillä on nyt kenkku päivä ettei varmaan halua ulkoilla (lapsi yski taukoamatta ja oli hirveässä räkätaudissa)
- Lääkäri sanoi eilen, että ei sitten passaa juoksuttaa tyttöä kun voi saada sitä hengenahdistusta (tämä tapahtui jumppapäivänä)
- Ajattelin, että olisitte kuitenkin tänään sisällä kun ulkona on aika raitis ilma (meillä ei ole hoidossa virallista pakkasrajaa vaan mennään tilanteen mukaan, tästä on tiedotettu)
- No mutta, tänäänhän on vain puolikas päivä ja tulen jo päiväunien jälkeen hakemaan
- Joo, kyllä sitä valvottiin viime yönä ja vessassa rampattiin, mutta nyt ei ole vähään aikaan ollut mitään (kuratautia liikenteessä)

Kiitos siis teille kaikille, jotka edesautatte meidän sujuvaa hoitoarkeamme. Toimisimme mielellämme myös sairaalana/kuntouttavana päivähoitoyksikkönä, mutta työntekijöiden rahkeet eivät useinkaan siihen riitä.

En edes viitsi mainita teille siitä, että voisitte jo lasta/työpaikkaa suunnitellessa miettiä, että mitä jos lapsi onkin joskus sairaana. Miten silloin pystyn toimimaan, mikäli minulla ei ole mitään sukulais-/ystävätukiverkkoa. Näitä asioita olisi hyvä painottaa jo neuvolassa kun aletaan perheenlisäystä odottaa ja on tiedossa, että joskus töihin mennään.

Kivastipa sä yleistät. Joo, mä en aina PYSTY vastaamaan puhelimeen, kyse ei ole välttämättä ehtimisestä. Eikä puolisonikaan välttämättä ole puhelimen saatavilla. Silti emme ikinä ole sairasta lasta vieneet hoitoon. Aina on ollut "terve" päivä sairauden jälkeen. Hoitopaikka on sitä varten, että jos joku onnettomuus tai muu sattuisi, että he huolehtivat lapsen hoitoon, jos kumpikaan meistä ei pystyisi vastaamaan puhelimeen (mikä samanaikaisesti on harvinaista ja yleensä, jossakin vaiheessa päivää kumminkin vilkaisee puhelinta, jos pystyy). Vaativaa työtäkin tekevillä on oikeus lisääntyä. Onneksi näin on, koska muuten meillä olisi monia ammattikuntia huomattavasti vähemmän. Eipä taitaisi lääkäriinkään enää päästä, kun lääkäreillä ei saisi olla lapsia...

 

Ihan käsittämättömiä jotkut kommentit, puolin ja toisin.

No, mä ny kommentoin vaan tohon puhelimeen vastaamis asiaan. Kun mietin että missä ammateissa ei voi vastata puhelimeen? No, kirurgi ei tietenkään voi kesken leikkauksen vastata, eikä lääkäri/hoitajat kesken toimenpiteitten. Monia muitakin toki joissa ei ehkä heti voi vastata mutta voi kuitenkin hetken päästä soittaa takaisin. Sit on tietty töitä joissa ei kuule kun puhelin soi tai joissa puhelinta joutuu pitämään äänettömällä, mutta tällöin hoitopaikalla pitäisi olla työpaikan numero johon voi soittaa. Ja kai sitä puhelinta voi vaikka tauolla vilkaista.

Useamman kerran on mulle käyny niin että lääkärissä ollessa lääkärin lapsi on soittanut. Ihan on ne lääkärit vastannu ja ovat selvittäneet asiansa, kerran oli joku pitempää selvittelyä vaativa asia ja lääkäri sanoi lapselleen että soittaa kohta takaisin. Kerran asiana oli kiistely siitä kenen vuoro on lenkittää koira ja kerran lääkärin teini-ikäinen lapsi halus tietää saako värjätä hiuksensa . Ei oo noi haitannu mitenkään, enkä tajkua miksi hoitoalalla ei saisi vastata omaan puhelimeen, toki voi skipata puhelut joista tietää ettei oo mitään tärkeetä. Tai lopettaa puhelun lyhyeen jos joku soittaa vaan lörpötelläkseen.

 

[QUOTE="Mirella";30628719]Mä teen työkseni asiakasyrityksille teknologiaprojekteja. Tarkemmin en halua määritellä, etten paljastu. Homma on se, että aina yhdessä projektissa on suoraan vastuullisina vain 2 henkilöä, joista toinen vastaa myynnistä ja toinen teknisestä puolesta. Aikataulut tehdään päivän tarkkuudella. Jos itse olen teknisenä henkilönä pois, ei myyntipuolen vastaavalla ole mitään kompetensseja tehdä mun duuniani. Kukaan muu tekninen henkilö talosta ei A.) pääse tulemaan, koska ovat omassa projektissaan kiinni ja B.) ei kesken kaiken edes pysty työtä noin vain jatkamaan, koska ei ole projektia seurannut.

Jos sairastun tai jään lapsen kanssa kotiin, se tarkoittaa että projekti alkaa vaatimaan myös minulta sen että sitten yöt läpeensä teen sitä. Siltikin se usein viivästyy, koska kaikkea ei voi tehdä yöllä kotoa käsin. Viivästyminen maksaa sanktioina heti firmalle ja meillä on talossa kaikilla pohja+provisio palkkamalli. Firman saktiot vetävät katteen nollille tai vain vähän plussalle, joten siitäpä ei sitten enää riitäkään minulle provisiota, kun "break even" jää saavuttamatta. No se taas näkyy sitten niin, että jää kurahaalarit ostamatta ja syödään näkkileipää ja vellikeittoa.

Kyllä hyvin usein se pienempi paha perheelle ja sairaalle lapselle itselleenkin on, että minä jatkan töitä ja lapsi sairastaa vaikka mummun kanssa kotona.[/QUOTE]

Uskomattoman huonoa projektisuunnttelua jos kaikki toimii päivän, kahden varoajalla.

Ja uskomattoman huonon palkan olet itsellesi neuvotellut? jos parin päivän sairasteluaika vie sinut jo vedelle ja näkkileivälle.

Ihan suoraan sanottuna, uskon että voi olla kiireitäkin, mutta työsi ei varmasti ole sellainen ettetkö sieltä voi olla joskus pois sairauden vuoksi. Tai sitten teillä TODELLA mättää asiat siellä työpaikalla.

 

Te vanhemmat, jotka ette ehdi välttämättä edes puhelimeen vastaamaan päivän aikana..

Mitä, jos tarhassa on sattunut päivän aikana tapaturma ja lapsenne on joudutte kiikuttamaan sairaalaan/terveysasemalle? Noh, siellä on toki sitten joku hoitamassa lastanne.
Pari pahempaa haveria on töissä sattunut, ja kyllä itseäni on lastenhoitajana suorastaan ärsyttänyt tilanne, jossa kumpaakaan vanhempaa ei saada kiinni. Ei me sieltä hoidosta turhaan rämpytellä päivän aikana vaan ihan asiasta soitetaan.
Itse pyrin aina katsomaan soittajan puhelimesta ja mikäli on paha paikka, laitan viestin että soitan kohta tai kysymyksen, että mitä asia koskee.

Ei tärkeässä palaverissa voi pitää puhelimessa ääniä, eikä sitä jatkuvasti vilkuillakaan. Saati jos on vetämässä kokousta tai koulutusta. Silloin pääsee vain taukojen aikana tarkistamaan puhelut. Tosi huono tuuri tietysti, jos molemmilla vanhemmilla on sellainen tilanne juuri kun jotain sattuu, mutta ei sitä tosiaan voi silti kokouksen puheenjohtajana tai koulutuksen vetäjänä puhelimeen siinä muiden edessä vastailla. Varsinkaan, kun huomattavasti todennäköisemmin soittelee jotkut puhelinmyyjät, kuin että hoidossa olisi sattunut hätätilanne.

Minulle on tosiaan lapsen päivähoidosta soitettu kesken päivän vain kerran ja silloin aiheena oli turhan lämpimät kengät. Ei sekään kyllä minusta niin akuutti tilanne, että asiasta viitsisi palaverin keskellä keskustella. Silloin kyllä ei ollut sellainen tilanne vaan pystyin vastaamaan ja jopa toiset kengät hoitoon kiikuttamaan.

En edes viitsi mainita teille siitä, että voisitte jo lasta/työpaikkaa suunnitellessa miettiä, että mitä jos lapsi onkin joskus sairaana. Miten silloin pystyn toimimaan, mikäli minulla ei ole mitään sukulais-/ystävätukiverkkoa. Näitä asioita olisi hyvä painottaa jo neuvolassa kun aletaan perheenlisäystä odottaa ja on tiedossa, että joskus töihin mennään.

No eikös neuvolassa ole jo liian myöhäistä, vai meinaatko että aborttiin pitäisi vanhempia painostaa, jos ei ole joutilaita läheisiä lapsen yllättävien hoitotarpeiden varalle? Työtäkään ei voi niin vain valita, vaan vaihtoehtona voi hyvin olla työttömyys tai sellainen työ, josta ei aina joka siunaaman hetkellä pääse lipeämään.

Olen tosin sitä mieltä, että tottakai normaali sairaan lapsen hoito pitää vanhempien jotenkin järjestää, ettei jo alkujaan sairasta lasta hoitoon viedä. Mutta vähän saisi olla joustoa, jos kokouksen keskeltä toiselta paikkakunnalta ei samalla sekunnilla päiväkotiin yllättävässä tilanteessa päästä. Ja luonnollisesti toisten ihmisten hengestä ja terveydestä vastaavilla on vastuu myös omista potilaistaan, eikä kenenkään henkeä voi tai pidä vaarantaa siksi, että päiväkodissa hoitajilla ja lapsella sairaustapauksissa epämukava tilanne jos lapsen haku viivästyy. Joten kirurgi hoitakoon leikkauksen loppuun ellei tuuraajaa sen keskelle saada ja hengityshalvauspotilaan hoitaja odottakoon sijaista syyllistymättä. On heilläkin minusta oikeus saada lapsia, jopa siinä tapauksessa että ei olisi eläkeläismummoja käytettävissä.

 

Käsittämätöntä vastuunpakoilua ja kaiken lisäksi muille haitan aiheuttamista.
Sairas lapsi luonnollisesti tartuttaa muut tarhassa. Onpa reilua tartuttaa muut, koska "minun työni on niiiin tärkeä". Huhhuh... Kyllä antaisin kuulua, jos näkisin jonkun tuovan samaan päiväkotiryhmään "vähän mahatautisen" lapsen tai muuta mukavaa.

Itse olemme mieheni kanssa työssäkäyviä ihmisiä ja poissaolo tarkoittaa muille suurta työtaakkaa. Mutta ikävä kyllä tilanne on se, ettei meillä ole isovanhempia tms. auttamassa. Niinpä toinen jää aina kotiin kun lapsi on kipeä. Kumpi jää, riippuu aina sen hetkisestä työtaakasta.
Ajattelen, että lapsen kipeys on sama kuin oma sairaus. Ainut, että lapsen sairastelun takia jäädään miljoona kertaa herkemmin kotia. Omalla kohdalla pieni lämpö ei maailmaa kaada ja töihin voi mennä, mutta lapsen kohdalla jäädään kyllä kotia.

Käsittämätöntä, että oma napa ja oma työ menee oman lapsen ja kokonaisen tarharyhmän hyvinvoinnin yli. Itsekeskeisyyttä pahimmillaan.

 

Olen maanviljelijä/emäntä. Tuotantoeläimillä nyt vaan on sellaisia jokapäiväisiä perustarpeita, joihin ei lasten sairastaminen vaikuta.

Meillä minä olen tilan ulkopuolella töissä ja mies hoitaa maatilaa ja eläimiä kokopäiväisesti. Äkillisessä sairastumisessa tai vastaavassa mies on kuitenkin se jonka tavoittaa helpommin ja joka helpommin voi jättää työt hetkeksi kesken esim. hakeakseen lapsen hoidosta.

Toisinaan mummo hoitaa sairasta lasta tunnin tai pari ja tarvittaessa voin toki olla pois itsekkin vaikka useinmiten tilan ulkopuolinen työ on vanhusten hoitamista pienessä yksikössä jossa hoitajia on vain yksi per työvuoro.

 

Ihan käsittämättömiä jotkut kommentit, puolin ja toisin.

No, mä ny kommentoin vaan tohon puhelimeen vastaamis asiaan. Kun mietin että missä ammateissa ei voi vastata puhelimeen? No, kirurgi ei tietenkään voi kesken leikkauksen vastata, eikä lääkäri/hoitajat kesken toimenpiteitten. Monia muitakin toki joissa ei ehkä heti voi vastata mutta voi kuitenkin hetken päästä soittaa takaisin. Sit on tietty töitä joissa ei kuule kun puhelin soi tai joissa puhelinta joutuu pitämään äänettömällä, mutta tällöin hoitopaikalla pitäisi olla työpaikan numero johon voi soittaa. Ja kai sitä puhelinta voi vaikka tauolla vilkaista.

Useamman kerran on mulle käyny niin että lääkärissä ollessa lääkärin lapsi on soittanut. Ihan on ne lääkärit vastannu ja ovat selvittäneet asiansa, kerran oli joku pitempää selvittelyä vaativa asia ja lääkäri sanoi lapselleen että soittaa kohta takaisin. Kerran asiana oli kiistely siitä kenen vuoro on lenkittää koira ja kerran lääkärin teini-ikäinen lapsi halus tietää saako värjätä hiuksensa . Ei oo noi haitannu mitenkään, enkä tajkua miksi hoitoalalla ei saisi vastata omaan puhelimeen, toki voi skipata puhelut joista tietää ettei oo mitään tärkeetä. Tai lopettaa puhelun lyhyeen jos joku soittaa vaan lörpötelläkseen.

Huomaa ettet ole hoitoalalla töissä.

Ei monessakaan paikassa saa hoitajat vastata omaan puhelimeen kesken töiden! Puhelin pitäisi olla kaapissa, mutta kyllähän sitä moni pitää äänettömällä taskussa. On todella epäammattimaista vastata omaan puhelimeen kesken hoitotoimenpiteiden. Vai olisiko susta kiva, että hoitaja joka on tekemässä sulle aamupesuja (myös alapesua) vastaisi kesken kaiken puhelimeen ja sä sitten vanhana ehkä jo muistisairaana istut vessanpytyllä ja mietit pysytkö siinä vai tiputko. Kun ollaan asukkaan kanssa tekemässä jotakin niin ei silloin hoidella omia puheluita.

Hemmetti soikoon.

 

enkä tajkua miksi hoitoalalla ei saisi vastata omaan puhelimeen, toki voi skipata puhelut joista tietää ettei oo mitään tärkeetä. Tai lopettaa puhelun lyhyeen jos joku soittaa vaan lörpötelläkseen.

Koska työpaikan säännöt kieltävät oman kännykän käyttämisen työaikana.

meiltä on kielletty myös kynsilakan käyttö, näkyvät lävistykset, huomiotaherättävä meikki, omien vaatteiden pitäminen, crocsien käyttö, toimistossa syöminen, tupakointi työajalla, hiusten pitäminen auki, hajuvesien käytt ja kaikki muutkin tuoksut eli mys hiuslakka jne....

 

Huomaa ettet ole hoitoalalla töissä.

Ei monessakaan paikassa saa hoitajat vastata omaan puhelimeen kesken töiden! Puhelin pitäisi olla kaapissa, mutta kyllähän sitä moni pitää äänettömällä taskussa. On todella epäammattimaista vastata omaan puhelimeen kesken hoitotoimenpiteiden. Vai olisiko susta kiva, että hoitaja joka on tekemässä sulle aamupesuja (myös alapesua) vastaisi kesken kaiken puhelimeen ja sä sitten vanhana ehkä jo muistisairaana istut vessanpytyllä ja mietit pysytkö siinä vai tiputko. Kun ollaan asukkaan kanssa tekemässä jotakin niin ei silloin hoidella omia puheluita.

Hemmetti soikoon.

Sen takia ainakin meidän päivähoidossa kysyttiin myös työpuhelinnumeroa.
En itsekään aina pysty samalla sekunnilla vastaamaan puhelimeen, soitti kuka tahansa. Tarhan numero on kuitenkin tallennettuna kännykkään (meillä töissä saa pitää omaa puhelinta ja ihan äänillä), joten soitan heti takaisin.
Ei kai nyt kukaan ole tavoittamattomissa koko lapsen hoitopäivää? Ainakaan niin, että on ainoa aikuinen, johon tarha voi ottaa yhteyden.
Jostain kommentista tässä keskustelussa tuli myös kuva, että vanhemmat saattavat olla toinen Kiinassa ja toinen 400km matkan päässä lapsen hoitopaikasta päivän. Toivottavasti ei nyt niinkään

Huvittava keskustelu. Vanhemmat puolustelevat oikeuttaan säilyttää sairaita lapsia tarhassa tartuttamassa muita. Kuulostaa kyllä hullulta

 

Huomaa ettet ole hoitoalalla töissä.

Ei monessakaan paikassa saa hoitajat vastata omaan puhelimeen kesken töiden! Puhelin pitäisi olla kaapissa, mutta kyllähän sitä moni pitää äänettömällä taskussa. On todella epäammattimaista vastata omaan puhelimeen kesken hoitotoimenpiteiden. Vai olisiko susta kiva, että hoitaja joka on tekemässä sulle aamupesuja (myös alapesua) vastaisi kesken kaiken puhelimeen ja sä sitten vanhana ehkä jo muistisairaana istut vessanpytyllä ja mietit pysytkö siinä vai tiputko. Kun ollaan asukkaan kanssa tekemässä jotakin niin ei silloin hoidella omia puheluita.

Hemmetti soikoon.

Mielestäni kirjoitin ettei tietenkään kesken toimenpiteen voi vastata puhelimeen. Ja että jos ei töissä voi/pysty puhelimeen vastata niin silloin hoitopaikalla pitäisi olla työpaikan numero. Mutta nämäkään ei ilmeisesti sulle kelpaa.

 

Koska työpaikan säännöt kieltävät oman kännykän käyttämisen työaikana.

meiltä on kielletty myös kynsilakan käyttö, näkyvät lävistykset, huomiotaherättävä meikki, omien vaatteiden pitäminen, crocsien käyttö, toimistossa syöminen, tupakointi työajalla, hiusten pitäminen auki, hajuvesien käytt ja kaikki muutkin tuoksut eli mys hiuslakka jne....

Ajattelin että näin saattaa tosiaan olla. Mutta en siis tajua miksi niin on? Paitsi että tietenkin löytyis sitten niitä jotka jatkuvasti lörpöttelis kavereitten kans puhelimes. Noitahan ny näkyy muillakin työpaikoilla.

Mutta jos sulla on hoidossa olevia lapsia niin varmaankin hoitopaikassa on sun työpaikan numero? Jolloin asiassa ei ole mitään ongelmaa.

 

Jostain kommentista tässä keskustelussa tuli myös kuva, että vanhemmat saattavat olla toinen Kiinassa ja toinen 400km matkan päässä lapsen hoitopaikasta päivän. Toivottavasti ei nyt niinkään

Mitä ihmeellistä ja hauskaa tässä on? Ei tosin Kiinaan meillä kumpikaan ole matkustellut, mutta Eurooppaan (suurimmaksi osaksi Pohjoismaihin) ja kaikkialle Suomeen usein. Olihan se lapsen hoidon sumpliminen hankalaa kun molemmat oli puolet päivistä työmatkoilla ja pitkälti siksi irtisanouduin toisesta työstäni ja nykyään työmatkoja on minulla harvemmin. Mutta saattaa ne silti osua miehen kanssa samaan aikaan, asiaan ei pysty aina vaikuttamaan. Useimmat työmatkat tosin on 200 km säteellä, mutta on minulla pari-kolme kertaa vuodessa lähimaihin tai esim. toiselle puolelle Suomea yli 1000 km päähän suuntautuvia työmatkoja. Miehellä näitä pidempiä työmatkoja on vuodessa parisenkymmentä ja lisäksi noin sata 100-200 km päähän suuntautuvaa työmatkaa.

Tuosta työpaikan numerosta. Minä olen ainut työntekijä, joten työpaikan numero on sama kuin minun numeroni. Jos vedän kokousta tai koulutusta, valitettavasti en silloin tosiaan pysty vastaamaan. Miehen työpaikka on suurempi, mutta hankala asiakaspalaverista häntä olisi työpaikan vaihteen numeron kautta tavoittaa, eiväthän he siellä voisi muuta kuin yrittää myöskin soittaa miehen kännykkään.

No meillä on se eläkkeellä oleva isovanhempi ja sitä paitsi nykyään lapsi on siellä hoidossa jo alkujaan silloin, jos olemme molemmat työmatkalla, joten ongelmia ei tule vaikka lapsi kesken päivän sairastuisi. Mutta ymmärrän myös niitä vastaavassa tilanteessa olevia, joilla ei vastaavaa läheistä varahoitajaa ole käytettävissä.

 

Joskus ihmetyttää miten näistä hätätapauksista päivähoidossa on selvitty ennen kännykkäaikaa.

Kun itse olin lapsi, äiti oli töissä naapurikaupungissa tehtaassa. Siellä äiti vastasi puhelimeen aina, kun istui pöytänsä ääressä. Jos ei istunut, niin sitten vastasi naapuripöydän tyyppi ja otti soittopyynnön, johon sitten soiteltiin takaisin, kun äiti oli palannut sieltä missä päin tehdasta nyt sattuikaan olemaan menossa. Perheen ainoa auto oli isällä, joten jos isä oli työmatkalla (kuten usein oli) tarvittaessa äiti olisi sitten lähtenyt kävelemään bussipysäkille ja sieltö körötellyt kerran tunnissa tulevalla bussilla vielä kolme varttia.

Isä taas oli viikottain matkatöissä. Lähti esim. maanantaina ja kertoi, että tulen keskiviikkona johonkin aikaan. Sillä välin sai kiinni hotellin respaan soittamalla illalla. Ei sieltä kovin hätäisesti tultu takaisin.

Vanhemmat muuttaneet muualta puolen Suomea juuri uuteen kaupunkiin kauas sukulaisista, joten turvaverkot silloin vielä käytännössä olemattomat.

Jotenkin lastenhoito ja sairastapaukset saatiin siltikin hoidettua.

Vanhempana oletan yhä tänä päivänä, että jos lapselle sattuisi jotain pahempaa päivän aikana, joka vaatii kiireistä hoitoa, lapsi toimitettaisiin saamaan ensiapua mahdollisimman nopeasti, eikä jätettäisi kivuissaan tai verta vuotavana päiväkotiin odottelemaan äitiä tai isää ja viivästettäisi avun saamista.

 

yli 1000 km päähän suuntautuvia työmatkoja

No nyt on pitkä työmatka kun koko suomi ei ole pituudeltaan kuin jonninverran yli 1000 kilometriä

 

Jos molemmat vanhemmat on työmatkalla yli 1000 km:n pääs niin ei lapsi armaankaan ole päivähoidossa silloin, ainakaan vanhempien viemänä/hakemana.

Ja tosiaan ennen kännyköitä ne vanhemmat kai sai kiinni työpaikan numeron kautta. Ja no, nykyään ku nyt on ne kännykätkin ja edelleen ne työpaikan numerotkin. Paitsi niillä jotka on ainoita työntekijöitä työpaikallaan eivätkä voi sielä vastata, eivätkä missään vaiheessa vilkaista sitä puhelinta ja toisella vanhemmalla on sama tilanne tai sitä ei oo, eikä oo ketään varahakijaakaan.

Ja varmasti akuuttia sairaanhoitoa vaativat tilanteet hoidetaan päivähoidon työntekijöiden puolesta eikä kukaan oleta että vanhemmat siihen hätiin kerkeis.

Ja kaikilla toki kestää aikansa päästä lapsi hakemaan jos se yhtäkkiä kesken päivän sairastuu. Jotkut pääsee äkkiäkin, joillakin voi mennä pari tuntia. Ja toi pari tuntia on mielestäni vielä ihan kohtuullinen aika jos siihen on asiallinen syy, esim. pitkä työmatka tai sijaisen hommaaminen tms.

 

Kukaan ei ole korvaamaton. Kumpi on tärkeämpää? Melkoisen tympeä työilmapiiri, mahtaa olla ahdistavaa. Ehkä työntekijöiden vaihtoa saattaisi olla aika miettiä. Eihän sen työilmapiirin kuulu olla ahdistava? Omat kokemukset ihan päinvastaisia. Onneksi! Olisin varmasti tappanut jo itseni!

 

Totta kae kottii jiäpi, ko jälli kippee. Aeekuset immeise säelyyp henkisä.

 

Enpä ollut aiemmin pannutkaan merkille, ettei täällä ole ilmeisti tapana sanoa omaa nimeään. Niinpä vaihdan tuon omankin nimimerkkini vaikkapa esim nainen 75. Jos asianomaisille sopii?) Kiitos