Raaimmat sadut / oudot jutut lastenkirjoissa

H.C Andersenin saduistakin jotkut ovat aika raakoja : Punaiset kengät
Tyttö, joka astui leivän päälle.

Ja surullisia satuja

 

Oon lukenu H.C.Andersenin satuja meijän 4-vuotiaalle tyttärelle ja tyttö tykkää, varsinkin pienestä merenneidosta. Mitään en ole sensuroinu tai kohtia jättäny lukematta, eikä tyttäremme ole mitään traumoja saanu. Haluaa vaan kuulla niitä satuja.

Mulle luettiin myöskin niitä satuja, kun olin pieni. Eikä jääny mitään traumoja niistä. Tykkään H.C.Andersenin saduista yhä edelleenkin. Jörö Jukan sain käsiini, kun olin ekalla luokalla ja koulussa sitä aina lueskelin, eikä mun mielestä ollu mitenkään karmiva/pelottava. Grimmin satuja tykkään myös lukea ja niitäkin äitini luki meille. Haluisin nuo kaikki Grimmin sadut, mutta ei ole vielä tullu kirjakaupassa eteeni, ostan samantien kun löydän.

 

Minäkin rakastin lapsena Andersenin satuja, enkä pitänyt niitä pelottavina.
Ja Jörö-Jukkaa, tosin siitä jäi mieleen se Lassi? tms. joka lakkasi syömästä. joka laihtui ja laihtui ja haudalle vietiin soppakattila ja se Erkki? joka lensi ilmapallojen mukana.

 

Muistan, kuinka lapsena pelkäsin Hannu ja Kerttu- satua.

Don Huonojen samanniminen kappale on todella hyvä

 

Anni Swanin saduissa oli se Tyttö ja kuolema, jota luin aina uudestaan. Ei se raaka ollut, vähän dramaattinen kyllä.

 

http://johanneksenpoika.fi/blogi_104.html nämä tosin luetaan totena.

 

Nuo kuvat eivät näytä tutuille joten luultavasti erehdyin kirjasta. Sama piirtäjä kyllä luultavasti.
Ne kuvat joita tarkoitin esittivät mm. sellaista meren pohjassa elävää mädäntynyttä hahmoa jolla oli silmien kohdalla vain tyhjyyttä. Siis joku ruumis-olio se oli ja se oli minustakin pelottava. Sen muistan parhaiten. Sillä oli iho repaleinen jne.
Ei tuokaan hirtto-kuva kiva ole. Taidokasta työtä ja kyllä sitä meillä lapset saavat "pelottaviakin" katsoa mutta siinä meidän kirjassa olevat kuvat meni vähän yli 4-vuotiaalta.

 

Grimmin satu Kädetön tyttö on kamalin minun tietämäni tarina. Siinä isä haluaa mennä naimisiin tyttärensä kanssa ja kun tytär ei tähän suostu niin isä ehdottaa tytölle että leikkaa tältä kädet ja rinnat irti että pääsee haluistaan ja tytär suostuu tähän "isä rakas, tee minulle mitä haluat, olen lapsesi". Ja sitten se isä leikkasi ne kädet ja rinnat irti tytöltään.

Janosch: Äiti, mistä lapset tulevat? kirja oli eri tavalla järkky. Se on siis ihan kuvakirja ja siinä on kuvattu lukuisia erilaisia seksiasentoja yms.

Hei,
Janoschin kirjat ovat hyviä kirjoja, joita aivan varmasti voi lapsille lukea. Kirja "Äiti. mistä lapset tulevat" on aivan erinomainen luettava kirja arviolta 7 vuotiaasta alkaen. Eli asiallisesti kerrottu asia, eikä siinä ole mitään kummallisia seksiasentoja, kuten edelle mainittu. Voisi sanoa, että jos pystyy katsomaan normaaleja PikkuKakkosen ohjelmia ja lukemaan Aku Ankaa, niin kyllä ihan tavallinen ihminen kirjan voi lukea ja ymmärtää häpeilemättä.

 

Tuossa kirjassa kuva jossa hevonen hakataan kirveellä kuoliaaksi on minusta kamala. Johtuu varmaan siitä kun olen liian eläinrakas.

http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2015/02/eric-carle-suonkuninkaan-tytar-ja-muita-satuja-1988

 

Luin juurikin Seepralta pääsi pissa-kirjaa vai mikä olikaan, 3-vuotiaale, ja eiköhän tämä pissannut tahallaan joka hemmetin paikkaan pari päivää.. Kiva.

 

Koska noita Grimmejä ei meillä ilmeisesti luettu, niin pahimpina on jäänyt mieleen satu, jossa lammessa asui joku nainen, joka veti sinne nuorenparin, ainakin sen sulhasen. En osaa sitä paremmin kertoa, oli niin inhottava juttu ja kuva, että jäi kyllä mieleen. Veljeni Leijonamieli on toinen kirja, joka kaikesta muusta mielenkiintoisuudestaan huolimatta kaivelee yhä. Siitä päivästä lähtien olen pelännyt korkeita paikkoja. Fobia on toki välillä pahentunut lähes sietämättömiin riippuen varmaan jostain hormonimyrskyistä (synnytysten jälkeen ollut esim. pahana), mutta se on varhasin muisto siitä, että lattia "kallistuu" ikkunaan päin ja parvekkeen kaiteen viereen ei pysty menemään. Olin tokalla tai kolmannella. En ole kiitollinen.

 

Laura Soinne: Satuja.
Jännittäviä ja pelottaviakin satuja.

http://www.huutokuva.net/GDwZ.jpg

 

Millaisia nuo Laura Soinnen sadut sitten on? Esimerkkejä pelottavista kohdista?

Minäkin muistan tuollaisen sadun jossa vedetään veden alle. En muista sadun nimeä enkä kirjoittajaa mutta jotenkin niin se meni että oli 2 siskosta. Toinen siskoista rakastui sammakkoon, joka muuttui komeaksi prinssiksi. Toinen siskoista rakastui komeaan prinssiin joka muuttuikin näkiksi ja veti tytön kanssaan lampeen. Ja se tyttö siis hukkui sinne. tms.

 

Oi minäkin muistan nuo Laura Soinnen sadut! Jänniä olivat, pelottavin Hukkasaaren salaisuus jossa Musta Noita piti ihmisä vankinaan niin että anasti heiltä sielut tikarinkärjellä ja ihmiset vain haahuilivat saarella...Itse asiassa olen aikuisena sen kirjan hankkinut itselleni, Varjojen Linnan Prinssit luin 6-vuotiaalleni (se ei ole liian hurja). Hyviä minusta kuitenkin! Satuja voi lukea kaikenikäiset, lapsille tietysti ikätasoisesti eli Grimmit siivottuna . Ja lapset kokee nuo kyllä eri tavalla, omani rakastaa Muumi-kirjoja ja minusta taas niissä on ihan kauheasti sellaisia aikuisen näkökulmasta tummia, ahdistaviakin sävyjä. Kuten se "Näkymätön lapsi" tai se muumiperheen muutto sinne majakkasaarelle kun mamma pikkuhiljaa kajahtaa siellä majakassa...lasta ne ei puolestaan ollenkaan masentaneet vaan olivat aivan lemppareita .

 

Palda: Miksi olet sitä mieltä että Grimmit pitäisi lukea lapsille sensuroiden? Silloinhan lapsilta jää kaikki niiden opettama oppimatta esim. tunteiden ja pelkojen käsittely. Eihän niistä saduista ole sitten juuri mitään hyötyä jos ne sensuroidaan ja kaikki mielenkiintokin katoaa jos luetaan vain tylsiä satuja joissa ei tapahdu mitään kamalaa.

 

[QUOTE="miksi";30631981]Palda: Miksi olet sitä mieltä että Grimmit pitäisi lukea lapsille sensuroiden? Silloinhan lapsilta jää kaikki niiden opettama oppimatta esim. tunteiden ja pelkojen käsittely. Eihän niistä saduista ole sitten juuri mitään hyötyä jos ne sensuroidaan ja kaikki mielenkiintokin katoaa jos luetaan vain tylsiä satuja joissa ei tapahdu mitään kamalaa.[/QUOTE]

No tavallaan juu, ja lapsissa on tietysti isoja eroja että mikä on liian hurjaa ja jokainen varmaan omansa tuntee. Mutta että ne Disney-versiot on ihan okei mun mielestä perheen pienimmille, itse taisin ne alkup. Grimmit lukea teininä.

 

[QUOTE="miksi";30631981]Palda: Miksi olet sitä mieltä että Grimmit pitäisi lukea lapsille sensuroiden? Silloinhan lapsilta jää kaikki niiden opettama oppimatta esim. tunteiden ja pelkojen käsittely. Eihän niistä saduista ole sitten juuri mitään hyötyä jos ne sensuroidaan ja kaikki mielenkiintokin katoaa jos luetaan vain tylsiä satuja joissa ei tapahdu mitään kamalaa.[/QUOTE]

Tuli tästä vain mieleen, että ne opetukset, mitä lapsille halutaan nykyään opettaa vaikka saduilla ovat muuttuneet jonninverran parissa sadassa vuodessa.

Siinä missä ennen saduissa epäoikeudenmukaisia ja ilkeitä hahmoja rangaistiin sadun lopussa mm. kiduttamalla kuoliaaksi, uudemmissa mukaelluissa versioissa heillekkin voidaan antaa anteeksi eikä esimerkiksi tuhkimo janoakkaan veristä ja julmaa kostoa sisarpuolilleen saamastaan kohtelusta. Anteeksi antaminen voi olla myös saduista saatu opetus koston sijaan.

Pieniä verisyyksiä en kyllä sensuroisi, ei joku jalan leikkaaminen kenkään sopivaksi tuntunut lapsena niin makaaberilta kuin aikuisena.

 

Olisiko teistä kiva lukea itsellenne sensuroituja aikuisten kirjoja?

 

Oi minäkin muistan nuo Laura Soinnen sadut! Jänniä olivat, pelottavin Hukkasaaren salaisuus jossa Musta Noita piti ihmisä vankinaan niin että anasti heiltä sielut tikarinkärjellä ja ihmiset vain haahuilivat saarella...Itse asiassa olen aikuisena sen kirjan hankkinut itselleni, Varjojen Linnan Prinssit luin 6-vuotiaalleni (se ei ole liian hurja). Hyviä minusta kuitenkin! Satuja voi lukea kaikenikäiset, lapsille tietysti ikätasoisesti eli Grimmit siivottuna . Ja lapset kokee nuo kyllä eri tavalla, omani rakastaa Muumi-kirjoja ja minusta taas niissä on ihan kauheasti sellaisia aikuisen näkökulmasta tummia, ahdistaviakin sävyjä. Kuten se "Näkymätön lapsi" tai se muumiperheen muutto sinne majakkasaarelle kun mamma pikkuhiljaa kajahtaa siellä majakassa...lasta ne ei puolestaan ollenkaan masentaneet vaan olivat aivan lemppareita .

 

Oi, Laura Sointeen Satuja on varmaan ihanin kirja, jonka muistan lapsuudesta. Itse asiassa olen juuri tänään tilannut kolmannen kirjan. Ensimmäisen sain syntymäpäivälahjaksi ehkä 10 -vuotiaana, toisen ostin lasten kirjakerhosta lastenlapsilleni ja nyt kolmannen aion viedä lukumummin ominaisuudessa kouluun tutustumista varten

TutamoPalda Hukkasaaren salaisuudesta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mutakalan kultahammas oli myös erityissuosikkini.