Nykyajan äidit on aivan liikaa peloissaa lastensa puolesta. Juuri nuo aidot ja oikeat grimmin sadut oli ne, mitä minulle lapsena luettiin joka ilta. Ja itseasiassa ne jos mitkä on niitä aitoja satuja. Aatelkaapas, miksi satuja keksittiin, ne oli varoituksena ja opetuksena lapsille, jos et tottele tai teet pahaa, huonosti käy, oikeasti huonosti, ei pelkkä: soosoo, älä ole tuhma. Silleen ennen ihmiset kasvoi suoraan. Kun lapsilta nykyään silotellaan kaikki ja lapset kasvaa pumpulissa, mitä luulette niistä tulevan? Disney on pilannut aidot klassikko sadut ja niiden tarkoituksen ja tehnyt elämästä kuvan, että kaikki on yhtä onnellista loppua eikä mitään pahaa missän. Ja joku Nalle-puh yms, mitä ne lapsille opettaa? "Ole aina kiltti, syö hunajaa, älä ikinä tunne mitään tai sano kenellekkään vastaan, pahuutta ei ole olemassa, kukaan ei voi olla sinulle ilkeä tai paha, jos itse olet kaikille kiltti" ainakin nykyinen Nalle-puh ja kaikki sen versiot. Kuitenkaan kukaan ei varmaan kiellä, että ennen tätä pullamössö aikakautta,ennenkun lapsia alettiin lelliä ja suojella kaikelta, ihmiset kasvoivat suorempaan ja oppivat arvoja. Nykyajan lapset oppii, että elämä on kivaa, kun vaan on kiltti kaikille ja odottaa omaa satuprinssiä/prinsessaa ja pahaa ei ole olemassakaan, tai se ei ainakaan ole mitään oikeasti pahaa ja pahikset on aina tyhmiä ja pahuudelle voi nauraa. Kumminkin aidot sadut saa lapset käsittelemään maailmaa vähän erilaisesta näkökulmasta, eikä ne vanhemmiten järkyty joka pikkujutusta ja ne saavat kunnon käsityksen oikeudenmukaisuudesta, oikean ja väärän erosta ja että pahuus todella on pahaa, julmaa, hirveää ja pelottavaa. Sitäpaitsi, alkuperäisissä saduissa on sitä jotain oikeaa tuntua, kun kaikki ei ole vaaleanpunaisiin valheisiin kiedottua. Hyvä neuvo: lukekaa lapsillenne kunnon vanhanajan satuja! Ne kasvattaa lapsissa moraalia, älyä ja mielikuvitusta ja persoonallista identiteettiä!