[QUOTE="Juupas";30563522]Mä olen aloittanut koulunkäynnin 1989. Ja muistan kyllä kuinka ala-asteen(kin) liikuntatunneilla pojat pelasivat jääkiekkoa. Sitä sai välituntisinkin pelata mikäli millään luokalla ei ollut silloin liikuntatuntia. Eikä ollut mitään kaukaloa.
Mutta kypärä piti olla päässä.
Sun periaatteella ei jääkiekkoa sitten saisi vapaa-ajallakaan pelata..[/QUOTE]
Niin, no ei minusta jääkiekkoa voikaan pelata kuin asianmukaisissa suojavarusteissa ja samantasoisessa ryhmässä. Ainakaan oikeasti. Ajattele nyt, mitä siitä tulisi, että hyvin erikokoiset ja -tasoiset (jotkut oikeasti harrastaa jääkiekkoja, jotkut ei) lapset taklailisivat toisiaan ilman suojavarusteita? Entäs se lapsiparka, joka laitetaan maalivahdiksi ilman mitään suojia? Jotkut jääkiekkoa aktiivisesti vapaa-ajalla harrastavat lapset lämisivät kiekkoa päin, onpa tosi turvallista ja mukavaa... Että jos nyt koulussa "jääkiekkoa" pelataan, niin varmasti lähinnä jääpallon säännöillä eli ilman fyysistä kontaktia. Enkä tiedä miten maalivahdin turvallisuus ratkaistaisiin, pitäisi varmaan ainakin kieltää kiekon nostattaminen laukauksissa. Maalivahdin suojavarusteet on normaalisti tosi jämerät ja syystä. Mutta ne on myös kalliit, joten epäilen ettei sellaisia koulussa ole tarjolla eikä ainakaan voi olettaa vanhempien niitä ostavan koulun liikuntatunteja varten.
Minun lapsuudessani kellään ei tosin ollut edes kypäriä luistelussa eikä muistaakseni koulustakaan lainattavissa. Mutta vaikka nykyään kypärät useimmilla lapsilla taitaa olla ihan omasta takaa, niin silti jääpallo on minusta kyllä sopivampi laji kouluun kuin jääkiekko. Ainakaan normaalia miesten jääkiekkoa ei voi koulussa pelata.
Aloittajan kysymykseen vielä vastatakseni. Minusta asia riippuu ennen kaikkea lapsen henkisestä vahvuudesta. On ennakoitavissa, että jotain huomautuksia taitoluistimista voi tulla. Joku lapsi kestää ja kuittaa ne pää pystyssä, toinen suree pitkään ja koittaa sopeutua ryhmän odotuksiin. Meillä jollain tapaa vastaava tilanne oli, kun 5-vuotias poika halusi viedä päiväkodin lelupäivänä hoitoon pehmolelun, jossa on vaaleanpunaisia sydämiä. Mietin pitkään pitääkö se estää, mutta itse tulin siihen tulokseen että lapseni ei ole herkkä loukkaantumaan, vaan itsetunnoltaan vahva, joten kyllä hän selviäisi traumoitta vaikka joku lelusta jotain negatiivista kommentoisikin. Oli jo yhden kaverinsa kanssa hoitanut sellaisen tilanteen hyvin ja loukkaantumatta. Lopulta kuitenkin mies lelupäivän aamuna suostutteli lapsen ottamaan toisen lelun hoitoon. Kun lapsi siihen suuremmitta vastalauseitta suostui, en puuttunut tilanteeseen kuitenkaan ja saattoihan se olla hyväkin niin. Pehmolelun vei kuitenkin, vaikka eihän se ole kovin "poikamaista" ilman sydämiä ja pinkkiä väriäkään, mutta siitä ei ainakaan mitään negatiivista ollut tullut, vaan kivat leikit oli kuulemma ollut. Negatiivista huomiota jo alkujaan estää se, jos lapsi suhtautuu luistin- tai leluvalintaansa luontevasti ja jopa tietynlaisella ylpeydellä. Varoittelu muiden suhtautumisesta voi olla siinä mielessä huonokin asia, jos lapsi on sitten jo valmiiksi epävarma.
