Mies valittaa minulle kaikesta, olen aivan loppu.. Olisiko arki sittenkin helpompaa yh:na?

Aviomiehestäni on tullut oikea ankeuttaja. Tämä on niin raskasta, että olen miettinyt olisiko elämä helpompaa ilman häntä. Perheeseemme kuuluu lisäksi 2,5-vuotias lapsi.

Esimerkki: Olemme molemmat työelämässä ja töistä kotiuduttuamme siellä odottavat kotitytöt, hoidosta haetaan uhmainen taapero ja illalla on mahdollisesti jotain harrastusta/kauppareissua. Mies aloittaa valituksen heti; eteisessä on sekaista, on nälkä, lapsen uhmakohtaukset ovat AIVAN sietämättömiä - ne hoidan minä. Mies valittaa samalla korvanjuuressa, miten ei JAKSA lapsen kiukkuamista. Yritän raapia kasaan illallista, rauhoitella lasta ja sietää miehen nalkutusta korvan juuressa. Hän kirjaimellisesti seuraa minua ympäri taloa ja valittaa. Lopulta, kun olen saanut kaiken valmiiksi ja käymme ruokailemaan, mies aloittaa valituksen siitä, miten ruoka-aika on niin myöhään, ettei hän enää voi lähteä syötyään lenkille.

Yritän hillitä itseni lapsen takia, mutta joskus menetän malttini. Viimeksi pimahdin valitusryöpyn päätteeksi ja sanoin miehelle, että minä yritän tässä kaikkeni, mutta silti syy on aina minussa ja saan päälleni kaiken kuran. Miehen puolustus on aina sama: eihän hän SYYTÄ minua, mutta kai hänellä on OIKEUS avautua siitä, miltä hänestä tuntuu.

Olen huomannut olevani jo valmiiksi varpaillani, varautunut siihen, että kun lapsen uhmakohtaus tulee niin mies räjähtää ja minä olen taas ainut aikuinen. Aina ei tarvita edes lapsen uhmaa, mikä tahansa vähänkin epämukava arkinen asia riittää; ikävä keli, venynyt ruoka-aika, kauppareissu...

Olen lopussa! Koen että minulla on kaksi lasta, joista toinen on yksi iso ankeuttaja. Mietin yhä useammin, että olisiko perhe-elämä sittenkin helpompaa vaikka yh:na ilman jatkuvaa nalkutusta ja valitusta kaikesta NORMAALISTA arkielämään kuuluvasta.

 

Teidän pitäisi puhua tilanteesta ilman syyttelyjä ja äänen korotuksia. Mikäli puhuminen ei tuota toivottua tulosta ja tilanne jatkuu pitkään, niin mä sanoisin suoraan että jos tuo valittaminen ei vähene tai lopu, niin lähtee tiet eri suuntiin.

 

Ai jas, yleensä taitaa ne naiset olla niitä ankeuttaja-valittajia.

en tajua miksi edes suunnittelet yksinhuoltoa. Jos eroaisitte, mikä olisi syy (lasten edun mukainen), ettei yhteishuolto tulisi kyseeseen.

 

Aika huikeeta, jos olet pystynyt pysymään coolina kaiken tuon edessä! Itse en olisi pystynyt. Ensinnäkin olisin laittanut sen ukon tekemään jotain, tyyliin jos lapsen hoito ei kiinnosta, niin sitten saa laittaa safkat, jos ei kiinnosta ruokien laitto, niin sitten ollaan ilman ruokia. Oudosti käyttäytyy mies kyllä :/

 

[QUOTE="ompus";30506902]Aika huikeeta, jos olet pystynyt pysymään coolina kaiken tuon edessä! Itse en olisi pystynyt. Ensinnäkin olisin laittanut sen ukon tekemään jotain, tyyliin jos lapsen hoito ei kiinnosta, niin sitten saa laittaa safkat, jos ei kiinnosta ruokien laitto, niin sitten ollaan ilman ruokia. Oudosti käyttäytyy mies kyllä :/[/QUOTE]

Noh, coolina ja coolina. Toki minäkin olen pimahdellut, ei kai kukaan jaksa hermoja kiristävää uhmaa ja siinä samassa aikuisen ihmisen valitusta loputtomiin.

Mies kyllä osallistuu kotitöihin, tekee ruokaakin, mutta valitus on sitten sen mukaista. Hän on kova valittamaan, ollut varmasti jonkin verran valittajatyyppiä aina, mutta nyt se korostuu ylitse kaiken muun kun omakin jaksaminen on töiden ja lapsen takia limitillä.

 

Luultavasti sun miehen näkmys tilanteesta olisi ihan eri.

 

Onko mies tajunnut, että hänen käytöksessään ( = valittaminen) on vikaa? Jos ei ole, niin voisit ehdottaa, että hän menee lenkille heti, kun tulette töistä, jotta saat laitettua ruuat rauhassa ilman, että tarvitsee kuunnella hänen valitustaan kaikesta.

 

[QUOTE="nonparelli";30506893]Aviomiehestäni on tullut oikea ankeuttaja. Tämä on niin raskasta, että olen miettinyt olisiko elämä helpompaa ilman häntä. Perheeseemme kuuluu lisäksi 2,5-vuotias lapsi.

Esimerkki: Olemme molemmat työelämässä ja töistä kotiuduttuamme siellä odottavat kotitytöt, hoidosta haetaan uhmainen taapero ja illalla on mahdollisesti jotain harrastusta/kauppareissua. Mies aloittaa valituksen heti; eteisessä on sekaista, on nälkä, lapsen uhmakohtaukset ovat AIVAN sietämättömiä - ne hoidan minä. Mies valittaa samalla korvanjuuressa, miten ei JAKSA lapsen kiukkuamista. Yritän raapia kasaan illallista, rauhoitella lasta ja sietää miehen nalkutusta korvan juuressa. Hän kirjaimellisesti seuraa minua ympäri taloa ja valittaa. Lopulta, kun olen saanut kaiken valmiiksi ja käymme ruokailemaan, mies aloittaa valituksen siitä, miten ruoka-aika on niin myöhään, ettei hän enää voi lähteä syötyään lenkille.

Yritän hillitä itseni lapsen takia, mutta joskus menetän malttini. Viimeksi pimahdin valitusryöpyn päätteeksi ja sanoin miehelle, että minä yritän tässä kaikkeni, mutta silti syy on aina minussa ja saan päälleni kaiken kuran. Miehen puolustus on aina sama: eihän hän SYYTÄ minua, mutta kai hänellä on OIKEUS avautua siitä, miltä hänestä tuntuu.

Olen huomannut olevani jo valmiiksi varpaillani, varautunut siihen, että kun lapsen uhmakohtaus tulee niin mies räjähtää ja minä olen taas ainut aikuinen. Aina ei tarvita edes lapsen uhmaa, mikä tahansa vähänkin epämukava arkinen asia riittää; ikävä keli, venynyt ruoka-aika, kauppareissu...

Olen lopussa! Koen että minulla on kaksi lasta, joista toinen on yksi iso ankeuttaja. Mietin yhä useammin, että olisiko perhe-elämä sittenkin helpompaa vaikka yh:na ilman jatkuvaa nalkutusta ja valitusta kaikesta NORMAALISTA arkielämään kuuluvasta.[/QUOTE]

Mua niin alkoi naurattaa. Kuulostaa vähän samalle kuin meillä. Kun kerron miehelleni, etten jaksa kuunnella sen ainaista valitusta, hän kertoo minulle, miten rasittavaa on, kun hän ei saa "todeta" mitään. Se on muuten aivan stnan raskasta kuunnella aikuisen ihmisen valitusta jatkuvalla syötöllä.

Meillä tilanne vähän rauhottui, kun aloitin saman touhun
Kitisin kaksi viikkoa kaikesta ja jatkuvasti tekemättä kuitenkaan yhdellekkään asialle yhtään mitään.

 

Jos toisen jatkuva "toteaminen" aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, niin onko pahan mielen aiheuttaminen sallittua koska kyse on toteajan mielestä vain toteamisesta? Jos toinen tönii kumppaniaan niin että se sattuu, niin onko töniminen ok kun tönijä sanoo että ei hän töni, hän vain koskettaa ja on toisen vika kun hän on niin heikkoa tekoa että kokee sen kivuliaana?

Ymmärsittekö pointin? Ei jonkun toista loukkaavan/satuttavan/häiritsevän asian tekeminen ole ok vain siksi, että sen tekijä nimeää tekemisensä eri lailla kuin tekemisen kohde. Jos jokin vahingoittaa toista, ei sitä saa tehdä. Simppeliä, pitäisi ainakin olla.

 

Mua niin alkoi naurattaa. Kuulostaa vähän samalle kuin meillä. Kun kerron miehelleni, etten jaksa kuunnella sen ainaista valitusta, hän kertoo minulle, miten rasittavaa on, kun hän ei saa "todeta" mitään. Se on muuten aivan stnan raskasta kuunnella aikuisen ihmisen valitusta jatkuvalla syötöllä.

Meillä tilanne vähän rauhottui, kun aloitin saman touhun
Kitisin kaksi viikkoa kaikesta ja jatkuvasti tekemättä kuitenkaan yhdellekkään asialle yhtään mitään.

Joo, juuri näin! Hän vain "toteaa" tai "kertoo" asioita, ei koskaan valita, nalkuta, syyllistä.

Olen joskus kaiken sen valittamisen, purnaamisen, ankeuden ja mielipahan keskellä kysynyt, että MIKÄ näistä asioista on sellainen jolle voi jotain tehdä? Ja sitten että teepä se mikä tehtävissä on. Lopuista on aivan päätöntä valittaa! Asioista, joille ei mitään voi on aivan järjetöntä valittaa :O

Miehellä on esimerkiksi sellainen harrastus, joka vaatii tiettynä vuoden aikana tietyt sääolosuhteet. Hän JAKSAA VALITTAA AINA kun sää ei ole suotuisa?! En vaan voi käsittää miten joku jaksaa valittaa siitä, minkälainen ilma milloinkin on.... se menee minulla niin yli hilseen ettei ole tottakaan. Voisin valittaa moisesta omana hääpäivänäni jos olisin typeryyksissäni valinnut ulkotilan juhlia varten suomen kesässä....

 

Meillä on ihan samanlaista, vaikka meidän lapsetkin ovat jo isompia.

Mies aloittaa heti aamusta nalkutuksen. Rasittavaa! Olen sanonut hänelle siitä, niin syy on aina "mutta kun aina" "mutta kun te ette koskaan" Eli ne ihan tyypillisimmät kärjistykset asioista.

Yhden kerran jos jotain tapahtuu miehen mielestä väärin, se on heti "aina menee näin..." -ruikutusta.

Olen jo alkanut harkita eroa, kun oikeasti meilläkin mies on se, joka nalkuttaa ja mäkättää ihan jatkuvasti.

 

Meillä on ihan samanlaista, vaikka meidän lapsetkin ovat jo isompia.

Mies aloittaa heti aamusta nalkutuksen. Rasittavaa! Olen sanonut hänelle siitä, niin syy on aina "mutta kun aina" "mutta kun te ette koskaan" Eli ne ihan tyypillisimmät kärjistykset asioista.

Yhden kerran jos jotain tapahtuu miehen mielestä väärin, se on heti "aina menee näin..." -ruikutusta.

Olen jo alkanut harkita eroa, kun oikeasti meilläkin mies on se, joka nalkuttaa ja mäkättää ihan jatkuvasti.

Olen itse peruspositiivinen ihminen. Joskus, ennen miestä ja näitä valituskuvioita olin oikein yltiöpositiivinen. Muistan joskus ajatelleeni, että tätä löytämääni sisäistä valoa ei kukaan voi riistää. Toisin kävi. Muistan alkuaikoina, kun mies monesti ihasteli mun positiivista luonnetta ja elämänkatsomusta.

En koskaan tullut ajatelleeksi, että hän veisi sen minulta. Ankeuttaisi minut lopulta ja veisi kaiken positiivisen valon...

 

Ai jas, yleensä taitaa ne naiset olla niitä ankeuttaja-valittajia.

en tajua miksi edes suunnittelet yksinhuoltoa. Jos eroaisitte, mikä olisi syy (lasten edun mukainen), ettei yhteishuolto tulisi kyseeseen.

Mulla on ollut kaksi nalkuttavaa miestä.

Ap. keskustele hänen kanssa ongelmasta. Jos mies ei lopeta keskusteluista huolimatta niin sano hänelle että sitten eroatte.

 

Kysypäs mieheltäsi, että miten niin muka valitukset ei ole sinulle osoitettu jos seuraa sinua ympäri kämppää samalla valittaen. Menisi sinne lenkille sadattelemaan jos ottaa päähän.

 

Joo, juuri näin! Hän vain "toteaa" tai "kertoo" asioita, ei koskaan valita, nalkuta, syyllistä.

Olen joskus kaiken sen valittamisen, purnaamisen, ankeuden ja mielipahan keskellä kysynyt, että MIKÄ näistä asioista on sellainen jolle voi jotain tehdä? Ja sitten että teepä se mikä tehtävissä on. Lopuista on aivan päätöntä valittaa! Asioista, joille ei mitään voi on aivan järjetöntä valittaa :O

Miehellä on esimerkiksi sellainen harrastus, joka vaatii tiettynä vuoden aikana tietyt sääolosuhteet. Hän JAKSAA VALITTAA AINA kun sää ei ole suotuisa?! En vaan voi käsittää miten joku jaksaa valittaa siitä, minkälainen ilma milloinkin on.... se menee minulla niin yli hilseen ettei ole tottakaan. Voisin valittaa moisesta omana hääpäivänäni jos olisin typeryyksissäni valinnut ulkotilan juhlia varten suomen kesässä....

Se on aivan valtavan huvittavaa, kun toinen narisee vaikkapa siitä, että eteisessä on huono matto. Se on kertkaikkisen paska jokaikinen kerta, kun siinä kävelee ja asia on toistuvasti todettava ääneen.
Sille tyypille tekis mieli karjua kitarisat suorina, että pidä "vi***u se pääs kiinni ja mene ostamaan kaupasta uusi!"

Mä en kanssa nimenomaan ymmärrä tota turhaa kitinää. Jos asialle voi jotain, niin mene ja tee, äläkä auo päätäsi. Jos sinä et asialle mitään voi, niin tuskin minäkään sille mitään voin, joten mitä hyötyä siitä on vinkua?

 

Huh. Tosi ikävää. Koita puhua miehellesi asiasta suoraan ja kiertelemättä, syyttelemättä. Jos joka tapauksessa hoidat lapsen ja ruuanlaiton, siivoamisen(?) kokonaan yksin, niin mikä arjessasi muuttuisi ilman miestä?

 

Pistä ukko pihalle

 

Sano sille että ärsyttää valtus, vaikka olisikin vain toteamista, siitä tulee syyllinen olo itselle, tai sellainen että toinen odottaisi tai olisi odottanut että teet asialle jotain. Meillä sama virsi ja jos murisen takaisin niin mies sanoo juurikin että no en mä sitä noin tarkoittanut.. jep jep. Koittaa vaan kynsin hampain pitää kiinni tässä siitä omasta positiivisuudesta, sillä loppupeleissä ainoa mihin itse voi vaikuttaa on se miten toisen kitinään reagoi. Meniskö siltä kitinältä kovin terä jos menisit vaan halaamaan sitä tai taputtaisit olalle että no no. En tiedä. Meillä joskus toimii.

 

Se on aivan valtavan huvittavaa, kun toinen narisee vaikkapa siitä, että eteisessä on huono matto. Se on kertkaikkisen paska jokaikinen kerta, kun siinä kävelee ja asia on toistuvasti todettava ääneen.
Sille tyypille tekis mieli karjua kitarisat suorina, että pidä "vi***u se pääs kiinni ja mene ostamaan kaupasta uusi!"

Mä en kanssa nimenomaan ymmärrä tota turhaa kitinää. Jos asialle voi jotain, niin mene ja tee, äläkä auo päätäsi. Jos sinä et asialle mitään voi, niin tuskin minäkään sille mitään voin, joten mitä hyötyä siitä on vinkua?

No äläs nyt, eihän sitä uutta mattoa voi ostaa, koska hyvä maksaa liikaa ja halpa mutta erilainen ei käy, kun sekin kuitenkin on ihan yhtä huono kuin vanha. Narisija narisee aina, millekään ei voi ikinä tehdä mitään, koska aina - siis ihan aina - löytyy joku äärimmäisen pätevä syy miksi jotain täysin normaalia asiaa ei voi muuttaa.

 

Mulla on myös mies, joka valittaa kaikesta. Esim. sekaisuudesta. Ite on kuitenkin se, joka jättää roskat pitkin pöytiä ja likaiset sukat nurkkiin lojumaan.
En tosiaan voi tajuta sitä valittamista. Jos mä olen kiinni vaikka lapsissa, niin johan siinä valittamiseen kuluvassa ajassa ehtisi ite tehdä jotain pään aukomisen sijaan.

 

Miehen vanhemmat... Onko tuo vain opittu tapa että kaikesta vähän mutistaan. Silloinhan ei juuri itse sitä ymmärrä ennenkuin ratakiskosta sen vääntää, jos sittenkään.

Olisi suotavaa muutama varotus tehdä ennen eroa ja huomioida että takapakkiakin tulee, eli ei kannata odottaa siihen asti kunnes ei yhtään takapakkia ole varaa kestää.

 

Oh my! Meillä on ihan sama homma! :O minultakin löytyy nalkuttajamies. Naputtaa aamusta iltaan korvassa kiinni milloin mistäkin, ja seuraa ympäri asuntoa perässä valittamassa. Meillä on kaksi uhmaikäistä, ja on hermot välillä niiiin kireellä ettei tosikaan. Tästä johtuen riidellään usein, koska en vain yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Kun tulen töistä kotiin hyvällä tuulella, mies pilaa sen heti kun saan oven auki. On todella ahdistava ja inhottava tilanne. Usein myös heittäytyy marttyyriksi, jos en näe asioita samanlailla kuin hän.

 

Aijai mitä valitusta miehistä, jotka valittavat ja ankeuttavat positiivisten päivänsäteiden päivän ja sammuttavat ylipositiivisuuden valon.

 

Mulla oli tuollainen. Oi miten vapauttavaa olla ilman äijää, kun saat tehdä kaiken omassa tahdissa kenenkään nipottamatta. Ei tarvitse imuroida roskatonta lattiaa, saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.

 

Hankkiudu ihmeessä tuosta taakasta eroon! Sen jälkeen elämä on paljon helpompaa.