Se on aivan valtavan huvittavaa, kun toinen narisee vaikkapa siitä, että eteisessä on huono matto. Se on kertkaikkisen paska jokaikinen kerta, kun siinä kävelee ja asia on toistuvasti todettava ääneen.
Sille tyypille tekis mieli karjua kitarisat suorina, että pidä "vi***u se pääs kiinni ja mene ostamaan kaupasta uusi!"
Mä en kanssa nimenomaan ymmärrä tota turhaa kitinää. Jos asialle voi jotain, niin mene ja tee, äläkä auo päätäsi. Jos sinä et asialle mitään voi, niin tuskin minäkään sille mitään voin, joten mitä hyötyä siitä on vinkua?