"..."
Jos jokin asia on varma niin tämä on aivan varma. Joku on äidissä silloin pielessä mikäli eron jälkeen lapset eivät asu hänen kanssaan saman katon alla. Täytyy olla jotenkin kylmä tai muuten vaan mielenterveysongelma tai jokin muu sairaus ettei siihen kykene. Jos joku tulee mulle selittämään että "mun työ on sellanen että päätettiin tää asia näin" niin en usko alkuunkaan että oikeasti työ on syynä. Eikä kukaan muukaan tuttavani tai ystäväni kuulemma usko.
Kyllä se valitettavasti siltä näyttää että lapsi ei silloin vaan kiinnosta, on kenties niin mukavuudenhaluinen että järjestely sopii siksi niin hyvin eikä edes aijo tinkiä työvuoroista saati vaihtaa työpaikkaa.
Itse en vaihtaisi päivääkään lasteni kanssa olosta, en valitsisi koskaan työpaikkaa etusijalle, en pystyisi koskaan asumaan erilläni lapsestani. Ja jälleen tuttavat ja ystävät tuntuvat olevan täysin samaa mieltä omilta osiltaan.
Aiheesta on meidän piireissä juteltu siksi, koska tiedämme pari äitiä jotka ovat näitä "viikonloppuäitejä"
Toinen oli lapsen synnyttyä 20v ja haluaa nykyään vaan deittailla ja bilettää, elää rauhassa sinkkuelämäänsä ja kutsua miehiä luokseen jatkuvasti jossa lapsi ei ole sitten tiellä tässä uudessa ja upeassa elämässä. Myös lapsen isä on 20v ja suuri hatunnosto hänelle kun ryhtyi lapsen rakastavaksi huoltajaksi ja on ehkä huomannut että myös lapsen kanssa voi jatkaa elämäänsä, seurustella eikä lapsi ole koskaan tiellä..jos lasta todellakin rakastaa!
Toinen on sitten mielenterveysongelmainen jossa selvästi jo terveydenhuolto on katsonut että on parempi että hän on viikonloppuäiti.
Kukin voi nyt puolustella miten haluaa, mutta sisimmissään voi miettiä miksi asiat ovat todella niinkuin ne ovat...
Kyllä se valitettavasti siltä näyttää että lapsi ei silloin vaan kiinnosta, on kenties niin mukavuudenhaluinen että järjestely sopii siksi niin hyvin eikä edes aijo tinkiä työvuoroista saati vaihtaa työpaikkaa.
Itse en vaihtaisi päivääkään lasteni kanssa olosta, en valitsisi koskaan työpaikkaa etusijalle, en pystyisi koskaan asumaan erilläni lapsestani. Ja jälleen tuttavat ja ystävät tuntuvat olevan täysin samaa mieltä omilta osiltaan.
Aiheesta on meidän piireissä juteltu siksi, koska tiedämme pari äitiä jotka ovat näitä "viikonloppuäitejä"
Toinen oli lapsen synnyttyä 20v ja haluaa nykyään vaan deittailla ja bilettää, elää rauhassa sinkkuelämäänsä ja kutsua miehiä luokseen jatkuvasti jossa lapsi ei ole sitten tiellä tässä uudessa ja upeassa elämässä. Myös lapsen isä on 20v ja suuri hatunnosto hänelle kun ryhtyi lapsen rakastavaksi huoltajaksi ja on ehkä huomannut että myös lapsen kanssa voi jatkaa elämäänsä, seurustella eikä lapsi ole koskaan tiellä..jos lasta todellakin rakastaa!
Toinen on sitten mielenterveysongelmainen jossa selvästi jo terveydenhuolto on katsonut että on parempi että hän on viikonloppuäiti.
Kukin voi nyt puolustella miten haluaa, mutta sisimmissään voi miettiä miksi asiat ovat todella niinkuin ne ovat...