Kolmas pv mennään sellaisella ruokavaliolla :P. Mautonta mutta tavoite on -30kg!

Lähdin tätä ketjua lukemaan melko skeptisenä, mutta puolessa välissä koin ns.valaistuksen! Ja nytpä tahdon udella, että mikä teitä onnistuneita motivoi? Olen omassa urakassani koettanut keksiä toimivia motivaattoreita, mutta mikään niistä ei auta kovin kauaa :(
No ehkä kuulosta hullulta mutta ajatukset :D. Kun aloitan unelmoida (tiedänkin että unelmat ovat totta) että esimerkiksi helmikuussa lähden ulkomaille töihin. Kuvitelen jo miten kiva olisi taas istua lentokonessa valkoviinin kanssa korkokengissä ja mekossa. Miten hienoa myös olisi yhteistyökumpaneiden kanssa kun paljon matkustamista pitäisi pian tehdä, niin istua rannalla bikineissa ja miten muuten kauneus nykyään vaikuttaa oli työ mitä tahansa, tämä on karu totus. Huomasin kun olen laihaa ja meikattu tuntu saan kaikki helpolla ja kun olen mikä nyt olen ja sellainen näkymätön hiiri, kaikki on vaikea työn suhteen... Motivoi myös se että on kevyt olo eikä raskas, se että aina ei voi olla nuori ja nyt kun on niin eikö hyvää näyttää nuorelta ja nätiltä... siis monet asiat minua motivoivat ja jotkut ovat täysin hulluja mutta ilman hullujakin ajatuksia en varma olisi pystynyt laihduttaa itseä :). Suoraan sanotusti, kevyt paino = kevyttä elämää monien asioiden suhteen.
 
  • Tykkää
Reactions: ruusutarha
ihana mä niin toivon että se häviää :D:heart: ihan liikaa stressiä ja mielipahaa kaikesta ja kaikki aika menny siihen, että vaan mietin, mut jos tekisin sen mitä jaksan, niin olis huoliakin vähemmän, niin se vaan on :)
Mietiminen ei auttaa ja stressiä tulee olemaan läpi elämä :). Siksi ei auttaa vaikka paikalle jäät. Tee päätös että muutokset teet heti, eikä huomenna tai ylihuomenna, puhumattakaan 10v päästä. Jos nyt et tee, niin et saa muutoksia ikinä ja jäät paikalle. Mä en ikinä tykänyt liikua ja oikeasti olenkin laiska ihminen eikä niin tehokas miltä ehkä vaikutan tai ainakin mun ympärillä monet niin luulevat. Olen oikeasti todella laiska, mutta vahva ole päätöksissä ja jos jotain päätän niin teen sen, kun tiedän kuka ei tee mun puolesta mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: ruusutarha
No ehkä kuulosta hullulta mutta ajatukset :D. Kun aloitan unelmoida (tiedänkin että unelmat ovat totta) että esimerkiksi helmikuussa lähden ulkomaille töihin. Kuvitelen jo miten kiva olisi taas istua lentokonessa valkoviinin kanssa korkokengissä ja mekossa. Miten hienoa myös olisi yhteistyökumpaneiden kanssa kun paljon matkustamista pitäisi pian tehdä, niin istua rannalla bikineissa ja miten muuten kauneus nykyään vaikuttaa oli työ mitä tahansa, tämä on karu totus. Huomasin kun olen laihaa ja meikattu tuntu saan kaikki helpolla ja kun olen mikä nyt olen ja sellainen näkymätön hiiri, kaikki on vaikea työn suhteen... Motivoi myös se että on kevyt olo eikä raskas, se että aina ei voi olla nuori ja nyt kun on niin eikö hyvää näyttää nuorelta ja nätiltä... siis monet asiat minua motivoivat ja jotkut ovat täysin hulluja mutta ilman hullujakin ajatuksia en varma olisi pystynyt laihduttaa itseä :). Suoraan sanotusti, kevyt paino = kevyttä elämää monien asioiden suhteen.
Työ ei motivoi sillä asun keskellä korpea, olen työtön eikä täällä ole minkäänlaisia töitä tarjolla.
Ulkomaille en halua lähteä. Liian kallista.
Myöskään pukeutuminen/vaatteet/naisellisuus ei motivoi, koska en välitä muodista/laittautumisesta/sen sellaisesta. Käytän aina mustia farkkuja ja mustaa hupparia/t-paitaa. En meikkaa ikinä, koska en käy missään (en halua, siellä on ihmisiä).
Terveyskään ei motivoi, sillä ylipaino ei ole tuonut tullessaan ongelmia. Ja johonkinhan täällä on kuoltava. Ennemmin tai myöhemmin.
En välitä siitä mitä ihmiset ajattelet tai sanovat ulkonäöstäni. "Mielipiteet ovat kuin persereikä, kaikilla on sellainen."

Melko ristiriitaista kun ei ole mitään syytä, mutten silti halua olla tällainen. Itseinhoni on tuhottoman suuri ja vihaan itseäni suurimman osan ajasta! : /
 
Työ ei motivoi sillä asun keskellä korpea, olen työtön eikä täällä ole minkäänlaisia töitä tarjolla.
Ulkomaille en halua lähteä. Liian kallista.
Myöskään pukeutuminen/vaatteet/naisellisuus ei motivoi, koska en välitä muodista/laittautumisesta/sen sellaisesta. Käytän aina mustia farkkuja ja mustaa hupparia/t-paitaa. En meikkaa ikinä, koska en käy missään (en halua, siellä on ihmisiä).
Terveyskään ei motivoi, sillä ylipaino ei ole tuonut tullessaan ongelmia. Ja johonkinhan täällä on kuoltava. Ennemmin tai myöhemmin.
En välitä siitä mitä ihmiset ajattelet tai sanovat ulkonäöstäni. "Mielipiteet ovat kuin persereikä, kaikilla on sellainen."

Melko ristiriitaista kun ei ole mitään syytä, mutten silti halua olla tällainen. Itseinhoni on tuhottoman suuri ja vihaan itseäni suurimman osan ajasta! : /
Korvissa minäkin asun tai ainakin jonkun mielestä se on näin :) mulla on auto että pääsen liikuman ja pääsenkin päivitäin sekä työlistän itse itseä ja teen paljon yhteistyötä muiden kanssa.

Elämä on kallista, siksi töitä pitäisi tehdä, eikä täällä ole kenelle paljon töitä tai tietysti se joka etsi aina saa mitä halua. Mä olen itse pomottaja, niin mulle mikä muu ei sopii kun leikkiä pomona ja pyörittää omia juttuja niin kuin teenkin.

Toisalta on minullakin kaikki ok terveyden suhteen, mutt tiedätkö että ylipaino jossain vaiheessa voi kuitenkin vaikuttaa terveyteen ja myös ajatelumaailmaan tarkoitan psyykkeen. En tiedä onko sinulla ylipainoa tai ei?

Jos ristiriitaiset ajatukset niin pakko oikeasti mietiä mitä halua, mikä ajatus kuitenkin kuulosta paremmalta ja tehdä sen ajatuksen mukaan :), eikä kaikkia tietysti voi meikkiä ja vaateita kiinnosta. Mä olen sekä jätkä että naisellinen. Mä rakastan, laukkuja, koruja, vaateita ym... ja myös rakastan urheiluautoja, tehdä jotain fyysistäkin, nopeuttaa ym...
 
vartalonmyötäinen mekko

Nyt ja ennen ;D voi kamala. Milloin mä taas voin laittaa mun oikea koko?

View image: IMG 0027
haha ihan paras kuva :D kiitti sun parhaista tsemppiviesteistä <3 <3 <3 mä skarppaaan ihan todellakin! askel kerrallaan, en saa kyl millää tehtyy asioita jotka pitäis jo olla mut voin pelastaa tulevia, en tajua mikä mua vaivaa tai on vaivannu, mut sitä vastaan pitää taistella.

nuri miks sulla on itseinhoa, jos periaatteessa olet tyytyväinen itseesi? Oletko vai etkö? Joskus tyytymättömyys muihin asioihin heijastuu itseen ja sillon on tyhmää alkaa muuttaa itseä, ei ulkonäöstä voi tehdä elämän sisältöä :)

Mutta jos toisaalta haluat tietynlaisen vartalon vaan omaksi iloksi niin sehän on hyvä syy.
 
haha ihan paras kuva :D kiitti sun parhaista tsemppiviesteistä <3 <3 <3 mä skarppaaan ihan todellakin! askel kerrallaan, en saa kyl millää tehtyy asioita jotka pitäis jo olla mut voin pelastaa tulevia, en tajua mikä mua vaivaa tai on vaivannu, mut sitä vastaan pitää taistella.

nuri miks sulla on itseinhoa, jos periaatteessa olet tyytyväinen itseesi? Oletko vai etkö? Joskus tyytymättömyys muihin asioihin heijastuu itseen ja sillon on tyhmää alkaa muuttaa itseä, ei ulkonäöstä voi tehdä elämän sisältöä :)

Mutta jos toisaalta haluat tietynlaisen vartalon vaan omaksi iloksi niin sehän on hyvä syy.
Minulle tästä kuvasta ei tuu kun pahaa oloa :LOL: Tuntu että olenko mä nyt niin jättiläinen tosissaan ja ennen noin pieni olin vai. Hui....

Ei sua vaivaa mitään, olet vaan ihminen :p niin kuin me muut. Kun pakotat itseä tehdä muuta niin usko pois ei menee kuin muutama vkoa ja totut tekemään toisinpäin asioita, en tarkoittaa vain laihdutusta myös laiskuutta ;)
 
Toisalta on minullakin kaikki ok terveyden suhteen, mutt tiedätkö että ylipaino jossain vaiheessa voi kuitenkin vaikuttaa terveyteen ja myös ajatelumaailmaan tarkoitan psyykkeen. En tiedä onko sinulla ylipainoa tai ei?
Tiedän että ylipaino iän karttuessa alkaa vaikuttamaan terveyteen :/ Mutta se kaikki tuntuu vielä niin kaukaiselta kun on nuori (tiedän että kuulostaa tyhmältä...)
Olen aina ollut lihava, joten en edes tiedä millaista on olla hoikka!

Urakkani alussa painoin n.140kg ja nyt 95kg, joten ylipainoa on vielä reilusti. 174cm pitkä ja romuluinen olen.

Ja tuon lopun pudottamiseksi haen motivaattoreita. Edelliset eivät enää toimi.
 
Ei sua vaivaa mitään, olet vaan ihminen :p niin kuin me muut. Kun pakotat itseä tehdä muuta niin usko pois ei menee kuin muutama vkoa ja totut tekemään toisinpäin asioita, en tarkoittaa vain laihdutusta myös laiskuutta ;)

mä haluan uskoa tohon koska mulla on todellakin ongelma saada aikaiseksi kaikki. jospa se muuttuu helpommaksi kun pakotan itseni alkuun.

mä pelkään kai että se muuttuu vaan pahemmaksi ja pahemmaksi ja lopulta ei oo vapaa-aikaa koskaan, mutta ehkä niin ei kuitenkaan käy ja toisaalta jos mä alan tykätä velvollisuuksista (nyt mä vihaan niitä) niin sit mä saan niistä iloa :) ei ne oikeasti ole niin pahoja kuin ajattelen, ne vois olla kivoja jos uppoutuisin niihin (puhun nyt opiskelusta.......)
 
nuri miks sulla on itseinhoa, jos periaatteessa olet tyytyväinen itseesi? Oletko vai etkö? Joskus tyytymättömyys muihin asioihin heijastuu itseen ja sillon on tyhmää alkaa muuttaa itseä, ei ulkonäöstä voi tehdä elämän sisältöä :)

Mutta jos toisaalta haluat tietynlaisen vartalon vaan omaksi iloksi niin sehän on hyvä syy.
Periaatteessa olen ja en ole tyytyväinen. Vaikeaa selittää kun en oikein osaa itsellenikään näitä juttuja selvittää.
Ärsyttää ulkonäköstandardit. Pitää näyttää siltä ja siltä. Mutta silti haluaisin näyttää siltä ja siltä ja argh! :headwall:
 
Tiedän että ylipaino iän karttuessa alkaa vaikuttamaan terveyteen :/ Mutta se kaikki tuntuu vielä niin kaukaiselta kun on nuori (tiedän että kuulostaa tyhmältä...)
Olen aina ollut lihava, joten en edes tiedä millaista on olla hoikka!

Urakkani alussa painoin n.140kg ja nyt 95kg, joten ylipainoa on vielä reilusti. 174cm pitkä ja romuluinen olen.

Ja tuon lopun pudottamiseksi haen motivaattoreita. Edelliset eivät enää toimi.
Varma juuri siksi et tiedä tai tarvitsen motavaattoreita enemmän jos olet aina ollut pikkasen ylipainoinen? :). Voiko olla niin että myös pelottaa? Tai ehkä tuntu normalilta ja turvalliselta olla kyseisen painon kanssa?
 
Smoke
Olo on mukavampi laihempana, riittävä motivaatio.
Dieettejä pidän kyllä hölynpölynä, sitä laihtuu vaikka vetäisi roskaruokaa ja viinaa, kunhan syö kohtuudella.
+20kg ainakin oma paino tippunut ilman mitään huuhaa dieettejä.
 
mä haluan uskoa tohon koska mulla on todellakin ongelma saada aikaiseksi kaikki. jospa se muuttuu helpommaksi kun pakotan itseni alkuun.

mä pelkään kai että se muuttuu vaan pahemmaksi ja pahemmaksi ja lopulta ei oo vapaa-aikaa koskaan, mutta ehkä niin ei kuitenkaan käy ja toisaalta jos mä alan tykätä velvollisuuksista (nyt mä vihaan niitä) niin sit mä saan niistä iloa :) ei ne oikeasti ole niin pahoja kuin ajattelen, ne vois olla kivoja jos uppoutuisin niihin (puhun nyt opiskelusta.......)
Kyllä saat aikaiseksi vaikka ja mitä kun vaan pakotat itseä :). Minulle esimerkiksi nyt pakko tehdä ihan hirveä listaa, se vie noin 4 tuntia työaika eli taas aamulla lähdettävä nukkumaan muutamaksi tunniksi, et usko miten en halua :D. Haluan mielummin vaikka istua baarissa mojiton kanssa tai katsoa elokuvan tai ihan tekemättä mitään vaikka olla. Mutta koska tiedän tämä paperi mitä teen on minun tulevaisuus ja jos kaikki vielä menee putkeen ja lyhyessä ajassa niin silloin vast katson sen elokuvan tai lähden baariin sen vaikka juhlimaan tai olen muuten vaan sohvalla ja iloitsen että tein sen. Huono esimerkki, tiedän, mutta haluan vaan sanoa minkälaiset ajatukset itselläkin melkein joka kerta, ne ei vaan näy...
 
Olo on mukavampi laihempana, riittävä motivaatio.
Dieettejä pidän kyllä hölynpölynä, sitä laihtuu vaikka vetäisi roskaruokaa ja viinaa, kunhan syö kohtuudella.
+20kg ainakin oma paino tippunut ilman mitään huuhaa dieettejä.
En mä ainakin muuten tykkää roskaruoasta ja kyllä oikea dieetti ei ole hölynpölyä :). Paitsi viina jostain syystä minua laihduttaa muutenkin :D ehkä kun en syö mitään jos juon...
 
Periaatteessa olen ja en ole tyytyväinen. Vaikeaa selittää kun en oikein osaa itsellenikään näitä juttuja selvittää.
Ärsyttää ulkonäköstandardit. Pitää näyttää siltä ja siltä. Mutta silti haluaisin näyttää siltä ja siltä ja argh! :headwall:
Ymmärrän =)

Mä olin lapsena aina pyöreä, ja sitten kun teini-iässä laihdutin niin ei se itsevarmuus/hyväksyntä tullut silti. Ihailin kyllä itteeni peilistä ja mietin että oon yllättävän nätti, mutta silti mä koin että oon sisäisesti ja henkisesti läski kaikissa sosiaalisissa tilanteissa enkä ottanut mitään irti siitä, että olin vihdoin laiha jne.

Mutta edelleen oon vähän allerginen ylimääräselle rasvalle kehossani, haluun olla hoikka et oon omasta mielestäni näteimmilläni ja onhan mun vartalotyyppikin niin epänaisellinen, että ei oo muuta keinoo saada vyötäröä kuin laihuus, kun kaikki rasva on viimeiseen asti vatsassa.

Ei nää nykyajan kauneusihanteet mitenkään täyspäisiä ole, mutta niitä on paha sulkea elämästä poiskaan täysin, kun ne on salakavalasti vaikuttaneet ajatteluun koko iän... pääasia siis että itse olisi tyytyväinen ja ettei ole yli- tai alipainoa sellaista määrää että se haittaa terveyttä.

Ehkä sä voisit motivoitua ajatuksesta, että pyrit normaalipainoon... Saavutushan se ois ja tosi suuri jos et ole ollut normaalipainoinen. Mut kyl se motivaatio pikkuhiljaa kypsyy jos se on tullakseen :)
 
Kyllä saat aikaiseksi vaikka ja mitä kun vaan pakotat itseä :). Minulle esimerkiksi nyt pakko tehdä ihan hirveä listaa, se vie noin 4 tuntia työaika eli taas aamulla lähdettävä nukkumaan muutamaksi tunniksi, et usko miten en halua :D. Haluan mielummin vaikka istua baarissa mojiton kanssa tai katsoa elokuvan tai ihan tekemättä mitään vaikka olla. Mutta koska tiedän tämä paperi mitä teen on minun tulevaisuus ja jos kaikki vielä menee putkeen ja lyhyessä ajassa niin silloin vast katson sen elokuvan tai lähden baariin sen vaikka juhlimaan tai olen muuten vaan sohvalla ja iloitsen että tein sen. Huono esimerkki, tiedän, mutta haluan vaan sanoa minkälaiset ajatukset itselläkin melkein joka kerta, ne ei vaan näy...
Mulla on joku outo halu epäonnistua, mä en ymmärrä miksi, mutta ihan kuin mä pelkäisi onnistua. Musta tuntuu välillä että mä ihan sabotoin tahallani mun opiskelua, vaikka aihe kiinnostaisi ja kaikki olisi hyvin niin jokin outo voima saa mut välttelemään sitä.

Mutta mun järki sanoo että sen on loputtava, ja on se kyllä yleensä tylsää ja en halua mutta pitää tehdä noin kuin sä, itsekuria vaan tarvii, sitä tarvii ihan hirveästi ja se on kiinni motivaatiosta. Onko mun elämä liian helppoa kun mulla on varaa olla näin laiska! Joskus mietin että jos olisin sinkku ja asuisin kalliilla vuokralla yksin niin olisin paljon tehokkaampi. Mutta nyt kun kaikki on hyvin ja vuokra pieni niin mä oon laiska kuin kasa kakkaa :x
 
Mulla on joku outo halu epäonnistua, mä en ymmärrä miksi, mutta ihan kuin mä pelkäisi onnistua. Musta tuntuu välillä että mä ihan sabotoin tahallani mun opiskelua, vaikka aihe kiinnostaisi ja kaikki olisi hyvin niin jokin outo voima saa mut välttelemään sitä.

Mutta mun järki sanoo että sen on loputtava, ja on se kyllä yleensä tylsää ja en halua mutta pitää tehdä noin kuin sä, itsekuria vaan tarvii, sitä tarvii ihan hirveästi ja se on kiinni motivaatiosta. Onko mun elämä liian helppoa kun mulla on varaa olla näin laiska! Joskus mietin että jos olisin sinkku ja asuisin kalliilla vuokralla yksin niin olisin paljon tehokkaampi. Mutta nyt kun kaikki on hyvin ja vuokra pieni niin mä oon laiska kuin kasa kakkaa :x
Sekin voi tehdä sen jos on parisuhdetta niin tuntu että joku turva sinulla on, eikä ole kiirettä mihinkään ja mitään muutosta ei edes vitsi tehdä :). Mä tiedän sen tunnen. Itsellä kans niin paljon ristiriitaisia tuntemuksia aina että oksat pois. Silti mikä ajatus on vahvempi tai järkevämpi seuran sen ja teen asioita sen mukaan. Odotta voi vaikka kuinka kauan jotain ihmeitä, kaikki uuttakin monet pelkävät ja jopa minäkin ennen pelkäsin, ei enää, elämästä pitäisi nauttia erilaisillä tavoilla ja ilman itsekuuria ja tavoiteita sekin ei onnistu kunnolla.
 

Yhteistyössä