Mitä naapuissa tapahtuu - miksi lapsi itkee jatkuvasti?

Kuopus itki, huusi ja kirkui monta vuotta. Jouduin yöimettämään melkein 3-vuotiaaksi, jotta naapurit ei pimahtaisi. Yksi naapuri teki ilmoituksen, että meillä huudetaan 24/7 vaikka oltiin viikko matkoillakin. V.ttu kun tietäisitte, mihin helvettiin ihminen joutuu kul naapuri tekee ilmoituksen. Meidät olisi haluttu laittaa laitokseen vanhemmuuden arviointiin narkkarien yms keskelle, sitten kun muutettiin ja sostyöntekijä vaihtui, hän sanoi että ei missään tapauksessa ole tällaisia suunnitelmia.

Jotkut lapset vaan huutaa s.atsnasti ja kun on muutaman vuoden sitä kuunnellut, saattaa huutaa jo takaisinkin välillä.

 

Ap, olet ahdistava vainoharhainen kyttääjä. Hanki elämä ja lopeta se kuvitteleminen! Tätä nää tapaukset sit saa aikaan, hysteerikot keksii päässään kaikenlaista

 

Ihan muuhun vaan....
Samaa aiheeseen liittyvää viestin 1-14 väillä teksti; Miksi naisystäväni itkee rakastellessamme
Voi että nämä väliin tulevat "samaan aiheeseen liittyvää" -tekstit osuu aina kohdalleen. Ei siis mitään päätä eikä häntää miten nuo muka samat aiheet liittyy tähän. Eikä ole eka viestiketju jossa näitä lukee miten sattuu. Osuuko nuo yksikään oikeaan ketjuun?

 

Koittaisin ottaa selvää jollain keinolla jos tuo jatkuu joka yö, mistä johtuu. Tuli mieleen ekana, kun joku kirjoitti vasta, että joku sen ystävä jättää 6v.lapsen yksin kotiin ja häipyy yöllä baariin:/

Lastensuojeluilmon kanssa pitää olla varovainen, ettei käy niin kuin tuolla jo muut mainitsikin, että lapsi saa öisiä kohtauksia tai on nähnyt painajaista ja itkee siksi. Itsellä lapsi, joka näki painajaisia välillä ja itki. Ja aiemmin jskus 3-4v. heräsi yöllä ja sai raivareita varmaan kk ajan. Tunnin-kaksi huusi ja ollut edes hereillä kunnolla.

Kyllä mukin vaivasi, jos naapurista kuuluisi lapsen itkua (isomman) jatkuvasti öisin, että onko joku hätä lapsella. Jos selviäis, että ei, niin ei missään nimessä ls-ilmoa ja sitten ei häiritsis. Mun mielestä, miksei vois kysyä vaikka ihan suoraan, että mistä kyse. Ja jos yöllisiä kiukkukohtauksia, niin sanoa että asia ok ja voimia.
tai kysyä naapureilta, tunteek perhettä ja kuuluuko itku sinne.

 

Miten paljon/pitkään on lasten normaalia huutaa? Alakerran lapsi on kohta 2v, ja se huutaa yhä. On huutanut tämän kaksi vuotta. Joka päivä, tuntikausia, aamusta yöhön. Eikä ole mitään "mulla on nälkä" -itkua, vaan se KIRKUU ja rääkyy, ihan kuin elävältä nylettäisiin. En usko että lapsesta saisi millään kauheampaa ääntä vaikka sen jalkaa sahaisi poikki tylsällä sahalla Kerrallaan huutoa on viidestä minuutista kolmeen tuntiin. Vähintään yhteensä pari tuntia, joka päivä. Aikuisten ääniä ei yleensä kuulu, mutta lähikuukausina äitikin on alkanut huutaa. Yleensä kuulostaa siltä, että lapsi huutaa yksinään, ei esim. kuulu mitään lohdutusääntä tai että lasta kannettaisiin tms. (eli ääni pysyy paikallaan).

Missä vaiheessa tuosta saa sanoa, tai pitää huolestua? Eihän kaksi vuotiaalla voi olla enää mitään koliikkiakaan? Huuto siis tosiaan on jatkunut sen 2 vuotta, ihan samanlaisena.

 

En ymmärrä näitä aloittajaan aggressiivisesti suhtautuvia. Miksi lastensuojelua pidetään sellaisena mörkönä, jos kaikki on omassa perheessä kunnossa? Ja jos on vaikeita aikoja, niin sieltähän voisi saada jotain apuakin, ei pelkästään arviointia ja arvostelua.

Mutta aloittajan pitäisi nyt jotenkin selvittää asia tarkemmin, koska ei tietenkään kannata lastensuojeluun olla yhteydessä ennen kuin edes tietää varmaksi, mistä asunnosta äänet tulee. Menisin jonkin tällaisen kohtauksen aikana kuuntelemaan ja soittamaan ovikelloa. Ja sitten vaan kysyy, että onko kaikki ok, kun tällaista kovaa itkua/ääntelyä kuuluu niin usein. Sen jälkeen on sitten helpompi päättää, onko syytä olla lastensuojeluviranomaisiin yhteydessä vai ei.

 

Miten paljon/pitkään on lasten normaalia huutaa? Alakerran lapsi on kohta 2v, ja se huutaa yhä. On huutanut tämän kaksi vuotta. Joka päivä, tuntikausia, aamusta yöhön. Eikä ole mitään "mulla on nälkä" -itkua, vaan se KIRKUU ja rääkyy, ihan kuin elävältä nylettäisiin. En usko että lapsesta saisi millään kauheampaa ääntä vaikka sen jalkaa sahaisi poikki tylsällä sahalla Kerrallaan huutoa on viidestä minuutista kolmeen tuntiin. Vähintään yhteensä pari tuntia, joka päivä. Aikuisten ääniä ei yleensä kuulu, mutta lähikuukausina äitikin on alkanut huutaa. Yleensä kuulostaa siltä, että lapsi huutaa yksinään, ei esim. kuulu mitään lohdutusääntä tai että lasta kannettaisiin tms. (eli ääni pysyy paikallaan).

Missä vaiheessa tuosta saa sanoa, tai pitää huolestua? Eihän kaksi vuotiaalla voi olla enää mitään koliikkiakaan? Huuto siis tosiaan on jatkunut sen 2 vuotta, ihan samanlaisena.

En tiedä, mutta meillä on kaksivuotias, jonka uhmakohtaukset voivat kestää aika kauan. Ei rauhoitu syliin, suuttuu kun yrittää sanoa jotain, hermostuu koskettamisesta... ja HUUTAA. Kohtauksen voi laukaista vaikka se, että hänen ruokansa on pilkottu, vaikka hän olisi halunnut että se tarjoillaan kokonaisena. Ei meilläkään kanniskella tempilevaa ja rimpuilevaa lasta. Joskus hän piehtoroi sylissä (istun sohvalla), joskus hän heittäytyy lattialle ja olen siinä vieressä.

Tietenkään lohdutusääni ei kuulu naapuriin! Lohdutusääni on rauhallista, matalalla ja hiljaisella äänellä tuotettua puhetta, ei mitään huutoa. Huuto kuuluu naapuriin. Ja ainakin meidän lapsella on jo vauvasta ollut tosi kova itkuääni. Just tuollaista rääkymistä varmaan kuuluu meiltäkin.

Mitä te olette sitten ajatelleet, että niistä ilmoituksista seuraa? Miten voi todistaa, että lapsi on huutanut vain uhmaa eikä häntä esim. ole kiusattu silloin? Itse en ainakaan tiedä, miten sen todistaisin.

 

En ymmärrä näitä aloittajaan aggressiivisesti suhtautuvia. Miksi lastensuojelua pidetään sellaisena mörkönä, jos kaikki on omassa perheessä kunnossa? Ja jos on vaikeita aikoja, niin sieltähän voisi saada jotain apuakin, ei pelkästään arviointia ja arvostelua.

Luultavasti siksi, että ihmiset ovat lukeneet liikaa kertomuksia siitä, että lapset on otettu huostaan, vaikka perheessä onkin ollut kaikki ok. Ihmiset pelkäävät, että jotkin väärät lipsahdukset tulkitaan elämänhallinnan ongelmiksi, kuten epäsiistit kenkärivit, sotkuinen lastenhuone, tiskivuori lavuaarissa, leivänmurut lattialla tai muu tällainen lievä sotkuisuus. Puhumattakaan, jos väärällä hetkellä sattuisi olemaan isompi sekamelska. Tai jokin muu asia, mikä muissa yhteyksissä olisi ihan neutraalia, mutta juuri lastensuojelussa nähtäisiin liiaksi normista poikkeamisena. Muutama tyhjä viinipullo tiskipöydällä - entä, jos ei uskottaisikaan sitä, että ne ovat siinä siksi, että ne on tarkoitus pestä ja käyttää mehupulloina? Että ne on pesty lasinkeräystä varten? Että ne ovat siinä, koska oli tarkoitus viedä ne lavuaarikaapista kauppaan? Tai että joo, oli aikuisten juhlat - menisikö selitys tuollaisena läpi?

 

En tiedä, mutta meillä on kaksivuotias, jonka uhmakohtaukset voivat kestää aika kauan.

Niin, meinaatko että tuolla naapurin lapsella on ollut uhmakohtauksia syntymästään saakka? Ei oikein kuulosta uskottavalta, että ensin lapsella olisi koliikki, sitten jotain muuta, sitten uhmaikä... Siis kun se huuto on jatkunut nyt kaksi vuotta. Ymmärtäisin että lapsella on JOSKUS huutokausia, mutta että 2 vuotta putkeen? Ja huuto on ollut ihan alusta saakka tuota kirkumista, ei mitään normaalia vauvan itkun tuherrusta.

No, sielläpä sitten kiduttavat lapsen hengiltä. En ihmettele yhtään näitä lähivuosien tapauksia, kun yleisin reaktio jatkuvaan kirkumiseen on "se on vain normaalia, älä puutu muiden asioihin". Mikä teidän mielestä sitten antaisi aiheen puuttua? Miten paljon "pahempaa" naapurista enää voi kuulua?

 

Niin, meinaatko että tuolla naapurin lapsella on ollut uhmakohtauksia syntymästään saakka? Ei oikein kuulosta uskottavalta, että ensin lapsella olisi koliikki, sitten jotain muuta, sitten uhmaikä... Siis kun se huuto on jatkunut nyt kaksi vuotta. Ymmärtäisin että lapsella on JOSKUS huutokausia, mutta että 2 vuotta putkeen? Ja huuto on ollut ihan alusta saakka tuota kirkumista, ei mitään normaalia vauvan itkun tuherrusta.

No, sielläpä sitten kiduttavat lapsen hengiltä. En ihmettele yhtään näitä lähivuosien tapauksia, kun yleisin reaktio jatkuvaan kirkumiseen on "se on vain normaalia, älä puutu muiden asioihin". Mikä teidän mielestä sitten antaisi aiheen puuttua? Miten paljon "pahempaa" naapurista enää voi kuulua?

En ole väittänyt naapurisi lapsen suhteen mitään. Kirjoitin: "en tiedä, mutta meillä on 2-vuotias, jonka uhmakohtaukset..."

Tuohan nyt voi olla vaikka mitä. Okei, voihan sekin olla mahdollista, että siellä kidutetaan lasta. Mutta huomattavasti todennäköisempiä ovat muut, vähemmän raflaavat selitykset. Missään tapauksessa ei ole järkevä veto tehdä ensimmäisenä toimenpiteenä lastensuojeluilmoitusta. Miksi et tee, kuten joku ehdotti - seuraavan kerran kun huuto taas on päällä, mene soittamaan ovikelloa. Jos se avataan, sano kysy kohteliaasti, onko kaikki ok.

 

En ole väittänyt naapurisi lapsen suhteen mitään. Kirjoitin: "en tiedä, mutta meillä on 2-vuotias, jonka uhmakohtaukset..."

Tuohan nyt voi olla vaikka mitä. Okei, voihan sekin olla mahdollista, että siellä kidutetaan lasta. Mutta huomattavasti todennäköisempiä ovat muut, vähemmän raflaavat selitykset. Missään tapauksessa ei ole järkevä veto tehdä ensimmäisenä toimenpiteenä lastensuojeluilmoitusta. Miksi et tee, kuten joku ehdotti - seuraavan kerran kun huuto taas on päällä, mene soittamaan ovikelloa. Jos se avataan, sano kysy kohteliaasti, onko kaikki ok.

No en todellakaan mene. Mitä siitä voisi seurata:

A) Jos siellä oikeasti pahoinpidellään lasta, niin meinaatko että he myöntävät sen? Eivät tietenkään, tottakai vastaus olisi "kaikki ok".

B) Jos siellä ei pahoinpidellä lasta, niin meinaatko, että he ottavat tuon hyvällä? Eivät varmasti. Naapurivälit on kuule tässä 2 vuotta huutoa kuunnelleena sen verran kireällä, että mulla ei ole mitään intoa olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. Lisäksi olen joutunut aiemmin käymään antamassa "palautetta" muistakin asioista sen verran monta kertaa ja lopulta sen verran kipakasti (eivät osaa ollenkaan käyttäytyä kerrostalossa), että mihinkään kohteliaaseen "voi voi, mites teillä menee" en todellakaan enää taivu.

Ei tuollaisella kyselyllä voita siis yhtään mitään. Toivottavasti sitten saavat pentunsa hengiltä piakkoin, niin tulisi edes hiljaista...

 

No en todellakaan mene. Mitä siitä voisi seurata:

A) Jos siellä oikeasti pahoinpidellään lasta, niin meinaatko että he myöntävät sen? Eivät tietenkään, tottakai vastaus olisi "kaikki ok".

B) Jos siellä ei pahoinpidellä lasta, niin meinaatko, että he ottavat tuon hyvällä? Eivät varmasti. Naapurivälit on kuule tässä 2 vuotta huutoa kuunnelleena sen verran kireällä, että mulla ei ole mitään intoa olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. Lisäksi olen joutunut aiemmin käymään antamassa "palautetta" muistakin asioista sen verran monta kertaa ja lopulta sen verran kipakasti (eivät osaa ollenkaan käyttäytyä kerrostalossa), että mihinkään kohteliaaseen "voi voi, mites teillä menee" en todellakaan enää taivu.

Ei tuollaisella kyselyllä voita siis yhtään mitään. Toivottavasti sitten saavat pentunsa hengiltä piakkoin, niin tulisi edes hiljaista...

Ymmärrän, ja olet varmaan oikeassa. Toisaalta jos teet ilmoituksen, mitä voi pahimmillaan seurata?
a) siellä oikeasti pahoinpidellään tai kiusataan lasta, mutta vanhemmat sanovat, ettei sellaista tietenkään tehdä, vaan lapsella on vaan uhmakohtauksia. Lapsen tilanne ei siis muutu.
b) perheellä ei oikeasti ole ongelmia, mutta he saavat lastensuojelun niskaansa ja "jäävät kiinni" jostain toisarvoisesta rikkeestä kuten sotkuisesta olohuoneesta tai tiskipöydälle unohtuneesta viinipullosta, ja sen myötä jokin kamala helvetti repeää valloilleen.

Kuinka todennäköistä on, että tapahtuu c) vanhemmat myöntävät auliisti, että heillä on ongelmia ja lapsi voi huonosti ja luovuttavat hymyillen hänet huostaanottoon?

Jos joku esim. tekisi meistä ilmoituksen, en tiedä miten muka voisin todistaa, että lapsi ei ole huutanut siksi, että häntä olisi jotenkin laiminlyöty tai kohdeltu huonosti? Eihän sellaista pysty todistamaan mitenkään. Ja esim. jos nyt tulisi yllätyskotikäynti, tulisi varmaan kaikenlaisia merkintöjä sekasotkusta. Ehkä myös omasta rähjäisestä ulkonäöstäni - "äiti avaa oven homssuisena ja tukka likaisena". (Olen menossa ihan just pesemään sen, mutta mahdettaisiinko uskoa?)

 

Miten paljon/pitkään on lasten normaalia huutaa? Alakerran lapsi on kohta 2v, ja se huutaa yhä. On huutanut tämän kaksi vuotta. Joka päivä, tuntikausia, aamusta yöhön. Eikä ole mitään "mulla on nälkä" -itkua, vaan se KIRKUU ja rääkyy, ihan kuin elävältä nylettäisiin. En usko että lapsesta saisi millään kauheampaa ääntä vaikka sen jalkaa sahaisi poikki tylsällä sahalla Kerrallaan huutoa on viidestä minuutista kolmeen tuntiin. Vähintään yhteensä pari tuntia, joka päivä. Aikuisten ääniä ei yleensä kuulu, mutta lähikuukausina äitikin on alkanut huutaa. Yleensä kuulostaa siltä, että lapsi huutaa yksinään, ei esim. kuulu mitään lohdutusääntä tai että lasta kannettaisiin tms. (eli ääni pysyy paikallaan).

Missä vaiheessa tuosta saa sanoa, tai pitää huolestua? Eihän kaksi vuotiaalla voi olla enää mitään koliikkiakaan? Huuto siis tosiaan on jatkunut sen 2 vuotta, ihan samanlaisena.

2-vuotiaalla ei ole koliikkia, mutta sen sijaan uhmaikä on. Ja kyllä lapset siinä vaiheessa hermostuu vaikka mistä ja huutaa paljon. 2 tuntia huutoa päivässä ei kuulosta mitenkään huolestuttavalta, ei sen puoleen 3 tuntiakaan. Kirkuminen ja rääkyminen alkaa vähetä normaalisti siinä vaiheessa kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään puheella paremmin eli n. 3-vuotiaana. Saattaapi jonkin aikaa vielä naapurissanne lisääntyäkin. Uhmaikäistä ei tietenkään kanniskella, kun tämä saa itkupotkuraivareita.

Toisin kuin aloittajan tapaus, tämä ei siis minusta kuulosta huolestuttavalta. Ainoastaan jos äiti alkaisi itsekin huutaa tuntikausia tai kuulisi, että säännöllisesti kiroilee tai muuten puhuu/huutaa lapselle sopimattomia, alkaisin vähän huolestua.

Mutta kyllä minä uskon, että lastensuojelussa on sen verran tietoa lapsista, että jos nyt joku tietämättömyyttään lapsista tekee ilmoituksen uhmaikäisestä, joka huutaa 2-3 tuntia päivässä, lastensuojelu ei joko reagoisi lainkaan tai kuittaisi asian yhdellä puhelinsoitolla. Lähtökohtaolettama ei varmasti ole, että tuon ikäistä lasta pahoinpidellään vaikka huutaisikin, joten ei minusta uhmaikäisten vanhempien tarvitse murehtia sitä, miten todistavat kohtelevansa lasta asiallisesti. Kyllä siihen nyt muutakin näyttöä tarvittaisiin kuin ikään ihan normaalisti kuuluvat kiukkukohtaukset, jotta lastesuojelu alkaisi sen enempää edes tutkimaan asiaa.

 

2-vuotiaalla ei ole koliikkia, mutta sen sijaan uhmaikä on. Ja kyllä lapset siinä vaiheessa hermostuu vaikka mistä ja huutaa paljon. 2 tuntia huutoa päivässä ei kuulosta mitenkään huolestuttavalta, ei sen puoleen 3 tuntiakaan. Kirkuminen ja rääkyminen alkaa vähetä normaalisti siinä vaiheessa kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään puheella paremmin eli n. 3-vuotiaana. Saattaapi jonkin aikaa vielä naapurissanne lisääntyäkin. Uhmaikäistä ei tietenkään kanniskella, kun tämä saa itkupotkuraivareita.

Mutta huomasitko sinäkään, että tuo huuto on jo JATKUNUT 2 VUOTTA?! Onko sillä penskalla ollut uhmaikä viimeiset 2 vuotta, syntymästään saakka??? Eihän se nyt ole mahdollista!

Toisaalta jos teet ilmoituksen, mitä voi pahimmillaan seurata?
a) siellä oikeasti pahoinpidellään tai kiusataan lasta, mutta vanhemmat sanovat, ettei sellaista tietenkään tehdä, vaan lapsella on vaan uhmakohtauksia. Lapsen tilanne ei siis muutu.
b) perheellä ei oikeasti ole ongelmia, mutta he saavat lastensuojelun niskaansa ja "jäävät kiinni" jostain toisarvoisesta rikkeestä kuten sotkuisesta olohuoneesta tai tiskipöydälle unohtuneesta viinipullosta, ja sen myötä jokin kamala helvetti repeää valloilleen.

Kuinka todennäköistä on, että tapahtuu c) vanhemmat myöntävät auliisti, että heillä on ongelmia ja lapsi voi huonosti ja luovuttavat hymyillen hänet huostaanottoon?

Tai
a) Sosku huomaa että lasta laiminlyödään, ja vie sen turvaan, huuto loppuu.
b) Perheellä ei ole varsinaisia ongelmia, mutta eivät ole välittäneet siitä että lapsi häiriköi naapureita. He kiinnittävät jatkossa asiaan enemmän huomiota, ja huuto vähenee.
c) Perheellä ei ole ongelmia, mutta sosku luulee niin ja vie lapsen pois. Huuto loppuu.

Win-win-win minun ja muiden naapureiden asumisrauhan kannalta, eikö? Ja toisekseen, tässä vaiheessa kun 2 vuotta olen huutoa kuunnellut, niin en enää usko että perhe on normaali. Ei kaksi vuotta huutoa voi olla normaalia, ei vaan voi.

Ja jos oletus on aina se, että oli oli ongelmia tai ei niin lastensuojeluilmoitusta ei kannata tehdä.. niin sitten on ihan ok sekin, ettei näistä viimevuosien tapauksista ole kukaan ilmoittanut? Antaa ihmisten rääkätä ja tappaa lapsensa rauhassa, kun ilmoituksista ei kuitenkaan ikinä seuraa mitään hyvää?

 

Lapsen yölliset kauhukohtaukset voisisvat olla syynä? Entäpä jos lapsi onkin vakavasti sairas ja lasta hoidetaan kotona ja tuohon aikaan on lääkkeen annon aika tai jokin hoitotoimenpide, joka on kivulias/epämiellyttävä lapselle?

Aikuinen ihminen osaa mennä kysymään naapurista kohteliaasti, että anteeksi, mikähän teillä on siihen ja siihen aikaan, kuin ihmetellä ja alkaa luulojen perässä tekemään turhia ilmoituksia.

 

Mä olisin sitten varmaan ihan hirvee kun soittaisin sossuun.

Ihan liikaa on luettu viime vuosina lapsisurmista / pahoinpitelyistä jne. Ei luulisi ketää stressaavan jos sossu tulee käymään jos ei kerta mitään ongelmia ole. Ei ne sossut ihan oikeasti ketää syyttä huostaanota ja silloinkin kyse on jostain todella vakavasta.

 

Jos huolestuttaa, niin siitä vaan ls-ilmoitus. Ei siitä kukaan kuole. Mielummin turha ilmoitus, kuin välinpitämättömyys väkivaltaisia perheitä/vanhempia kohtaan! Jos ls-viranomaisille tulee turha käynti, se huomataan jo yhdellä käynnillä. Jos taas perheessä on oikeasti joku ongelma, niin siinä vanhemmatkin ehkä avaavat silmänsä ja hakevat apua. Ongelmien piilottelu ei ole koskaan hyvä vaihtoehto.

Ja mun mielestä kauhukohtauksia ei voi tulla joka yö. En vaan usko.

Mutta voisit kuiteski rohkaista itsesi, ja mennä ensin soittamaan ovikelloa ja vähän kertomaan huolestasi ja kysymään mitä lapsi siellä itkee. Intuitio kyllä usein kertoo, jos perheessä on jotain vialla.

 

No sittenhän teillä ei olisi mitään hätää jos joku ilmoituksen tekisi ja se siitä. Mutta entäs sitten jos tuollaisen takia joku jättäisi tekemättä lapsesta, jota kohdeltaisiinkin rajusti kaltoin? Otatko sinä sen riskin kontollesi kun ohjeistat muitakin olemaan puuttumatta? Edes viisi tuhatta turhaa ilmoitusta ei paina mitään jos yksikin lapsi saa tarvitsemaansa apua. Siinä ei teidän mukavuudentavoittelijoiden hetkittäinen mielipaha ja mahdollinen stressi ilmoituksessa paina yhtikäs mitään. En edes ymmärrä miten tuollainen ihminen voi välittää lapsista, jos oma mukavuus menee noin törkeällä tavalla toisen aidon huolen edelle..

Kuule kyse ei ole mistään omasta mukavuudesta, siinä vaiheessa kun olet aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohde ja akat vääntää kaikki sanomiset itseäsi vastaan, kuulustelee. Se on nöyryyttävä ja ahdistavaa. Viimeksi teki ambulanssi sh ilmoitusken kun mies sai sairaskohtauksen ja hänen mielestä äitiä pelotti ja laspet oli turvattomia ja pistipä ilmoitukseen omiaankin. Minkä seurauksena sossut sitten alkoi kaivelee miehen sairaustietoja tai siis antoivat ymmärtää että tekevät näin.

Ei sanaakaan siitä mitkä on meidän oiekudet. Kävin lukee ls-lakia ja pyysin että toimittavat meillekkin sitten kaikki meitä koskevat paperit. Johan akka soitti miehelleni että mitäs salattavaa niissä olis ollut!!!

Jessus! Kyllä se aiheuttaa stressiä ja jopa ahdistusta olla apska ilmoituksen kohde!!

Niin ja kun oli aiemminkin tehty ilmoitus, juu olihan se toisesta lapsesta kun hänellä on vakavia neurologisia ongelmia joita päiväkodissa ei tajuttu ja johtaja teki lapsen käytöksestä ilmoituksia(2kpl). Kyllä taas on eerikan tapaus saanut ihmiset sossuja myöden ylireagoimaan.

 

Kauhukohtauksia tai herätessään yksin alkaa aina itkeä ja tarvitsee lohduttelua päästäkseen uudestaan uneen. Tälläisiä on meidän 2-vuotiaalla.

Se on kamalaa jos tehdään huvin vuoksi lastensuojeluilmoituksia, kyllä ne aiheuttaa vanhemmille helposti ahdistusta ja stressiä vaikka aiheettomia olisivatkin. Minusta ap voisi vain rohkeasti mennä illalla sinne käytävään kuuntelemaan mistä asunnosta "itku" kuuluu, ja sitten käydä kysymässä onko kaikki ok kun teiltä kuuluu ääntä jatkuvasti. Voi vaikka sanoa ettei asia sinua niinkään häiritse, halusit vaan tarkistaa että onko kaikki hyvin ja mistä ääni tulee.

 

[QUOTE="huoh";30457721]Mä olisin sitten varmaan ihan hirvee kun soittaisin sossuun.

Ihan liikaa on luettu viime vuosina lapsisurmista / pahoinpitelyistä jne. Ei luulisi ketää stressaavan jos sossu tulee käymään jos ei kerta mitään ongelmia ole. Ei ne sossut ihan oikeasti ketää syyttä huostaanota ja silloinkin kyse on jostain todella vakavasta.[/QUOTE]

Kyllä muuten niitä aiheettomia huosaanottojakin tehdään joka vuosi, niitä ei vaan uutisoida(pitäis kyllä). Olen itse kokenut sen, olin 15v onnellinen nuori. No joku tehtaili lastensuojeluilmoituskia kiusallaan(myöhemmin selvisi syylinen,vuosien päästä) Kyllä siinä oli satuiltu että isä hakkaa lapsiaan,lapset ei saa ruokaa jne. No sitten yksi terveydenhoitaja vielä puolsi että juu on pahoinpitelyn jälkiä vilkkaissa pojissa. Nuorin lapsista ei ollut motorisesti ikätasoinen, sossut veti johtopäätöksen= lapsi on vakavasti vaarannettu koska ei kehity normaalisti.

Faktat: 1. Tuo lapsi todettiin myöhemmin vaikeasti autistiseksi eikä vuosien kuntoutuksellakaan alkanut puhumaan, liikkeelle lähti viiveellä,vaatii edelleen aikuisena valvontaa koko ajan
2.isäni ei koskaan nyppäissyt yhtään hiusta yhdenkään lapen päästä, mustelmat pojilla johtui siitä että olivat jatkuvasti menossa
3.ruokaa saatiin

Voisi sossuillakin välähtää että jos 4 ensimmäistä lasta kehittyy normaalisti ja 1 ei, että kyse olis jostain muusta, kaiken lisäksi vilkkailla pojilla oli lastenkoti aikana pahempia jälkiä kuin kotona,siellä niitä ei vahdittu yhtään.

Eli oikeasti mitään perustetta ei ollut. Vuoden isä taisteli että sai lapset kotia. ja osittain voitti siksi että sosiaalitäti koetti valheilla turvata selustansa(jäipä kiinni kun puhui oikeudessa muuta kuin isän kanssa kaksin, asian todisti se että isä nauhoitti joka ikisen keskustelun. Eipä jättänyt kenellekkään traumoja, mutta tuliko sossulta edes anteeksi pyyntö
? no ei tullut!

aiheettomia huostaanottoja tehdään, ummistakaa vaan silmänne niiltä, ehkäpä jonain päivänä tuutte itse näkemään, toivon kuitenkin ettei kukaan joudu sitä kokemaan vaikka itselläni toki vietiin veljet aiheetta,mikä e ole sama kuin se että lapset viedään aiheetta.

Sitäpaitsi...venäjälläkin on katulapsia,afrikassa kuolee lapsia janoon ja nälkään, ripuliin yms. vähän voisi suhteellisuuden tajua olla. Esim. jos vaikka uhmaikäinen lapsi huutaa kun ei halua nukkumaan,niin se ei ole ls aihe.

 

Tartun vain viimeiseen lauseeseen; Uhmaikäiselle lapselle voi opettaa, että nukkumaan mennessä ei huudeta. Jos uhmaikäinen huutaa joka yö, siinä on joko muodostunut valtataistelu vanhempien kanssa, tai yksinkertaisesti vanhemmat ei osaa kasvattaa sitä lasta. Ei uhmaikä ole tekosyy mille tahansa häiriö käyttäytymiselle. Yleensä syy kyllä löytyy ihan vanhemmista; ei osata kasvattaa lasta johdonmukaisesti.

 

[QUOTE="Tervevaan";30456161]Kuopus itki, huusi ja kirkui monta vuotta. Jouduin yöimettämään melkein 3-vuotiaaksi, jotta naapurit ei pimahtaisi. Yksi naapuri teki ilmoituksen, että meillä huudetaan 24/7 vaikka oltiin viikko matkoillakin. V.ttu kun tietäisitte, mihin helvettiin ihminen joutuu kul naapuri tekee ilmoituksen. Meidät olisi haluttu laittaa laitokseen vanhemmuuden arviointiin narkkarien yms keskelle, sitten kun muutettiin ja sostyöntekijä vaihtui, hän sanoi että ei missään tapauksessa ole tällaisia suunnitelmia.

Jotkut lapset vaan huutaa s.atsnasti ja kun on muutaman vuoden sitä kuunnellut, saattaa huutaa jo takaisinkin välillä.[/QUOTE]

Mun mielestä ei normaali lapsi huuda niin s.atanasti. Temperamenttiset lapsetkaan ei huuda niin s.atanasti jos niitä jotenkin suitsitaan. Jotain on pielessä jos lapsiperheessä elämä on tuollaista

 

Asiat ei kuitenkaan oo niin mustavalkoisia niinkuin näissä jutuissa missä kerrotaan lastensuojelun ylilyönneistä. En sitä sano, etteikö niitä tapahtuis, mutta asialla on se toinenkin puoli aina. Mun mielestä tommoiseen huutoon on velvollisuus reagoida ja ensisijaisesti sillä, että menee suoraan kysymään mikä on homman nimi.

 

Ihme ettei tätä ole jo ehdotettu. Jos ei ap tarkkaan tiedä kuka itkee ja missä, vai itkeekö edes, eikä kehtaa mennä kaikkia ovikelloja soittelemaan, voipi kerrostalossa soitta isännöitsijälle, joka neuvoo edelleen miten kannattaa asiassa edetä. Jos tätä on jatkunut jo pitkään, hän ehkä tietää jo mistä on kyse. Tai jos niin onnellisesti on, että talossa on talkkari tai vastaava päivystävä huoltomies, ehkä hänellekin voi soittaa. Näin meillä toimittiin, kun yläkerrassa mummo huusi apua. Itse ei kyllä millään erottanut mistä kerroksesta huuto tulee, mutta talkkari tiesi heti.

 

Ymmärrän, ja olet varmaan oikeassa. Toisaalta jos teet ilmoituksen, mitä voi pahimmillaan seurata?
a) siellä oikeasti pahoinpidellään tai kiusataan lasta, mutta vanhemmat sanovat, ettei sellaista tietenkään tehdä, vaan lapsella on vaan uhmakohtauksia. Lapsen tilanne ei siis muutu.
b) perheellä ei oikeasti ole ongelmia, mutta he saavat lastensuojelun niskaansa ja "jäävät kiinni" jostain toisarvoisesta rikkeestä kuten sotkuisesta olohuoneesta tai tiskipöydälle unohtuneesta viinipullosta, ja sen myötä jokin kamala helvetti repeää valloilleen.

Kuinka todennäköistä on, että tapahtuu c) vanhemmat myöntävät auliisti, että heillä on ongelmia ja lapsi voi huonosti ja luovuttavat hymyillen hänet huostaanottoon?

Jos joku esim. tekisi meistä ilmoituksen, en tiedä miten muka voisin todistaa, että lapsi ei ole huutanut siksi, että häntä olisi jotenkin laiminlyöty tai kohdeltu huonosti? Eihän sellaista pysty todistamaan mitenkään. Ja esim. jos nyt tulisi yllätyskotikäynti, tulisi varmaan kaikenlaisia merkintöjä sekasotkusta. Ehkä myös omasta rähjäisestä ulkonäöstäni - "äiti avaa oven homssuisena ja tukka likaisena". (Olen menossa ihan just pesemään sen, mutta mahdettaisiinko uskoa?)

:hug: Voi mitä shittiä meidän mörköäiti sieltä näppikseltä päästääkään.