Mitä naapuissa tapahtuu - miksi lapsi itkee jatkuvasti?

Jollain tekosyyllä menet ovelle ja teet itseäs tutuksi niin pääset tarkkaileen perhettä ja lasta

Ei hyvä luoja !!

 

Se ln ihan vain koliikkia?! Teeppäs siitä lastensuojelu ilmoitus niin kyllä pienokaisen vanhemmat tykkää. Tai sitten jos vaikka vain tarjoaisit apua ja tukea vamhemmille jotta hekin jaksaisivat. Heillä on varasti kanssa hermot kireällä kun ei voi pientä auttaa.

 

Mä oon sitä mieltä että ilmotusta kehiin tai että edes yrität vähän jutella naapureidenkanssa asiasta. Tuli heti mieleen että siellä jotain lasta raiskataan ja hän vaan itkee :/ Näitä hulluja mahtuu maailmaan ihan hirveästi!!! Tsemppiä mitä ikinä päätätkin!

 

Mene käymään silloin kun itkua kuuluu, soita ihan reippaasti ovikelloa ja kerro asiasi. Parhaassa tapauksessa voit ehkä jopa jotenkin auttaa naapureitasi, pahimmassa he pitävät sinua omituisena kukkahattutätinä - mutta eipähän ainakaan tarvitse miettiä, että jospa jokin on oikeasti hätänä ja ulkopuolisen puuttuminen paikallaan.

 

Jos nyt ensin selvittäisit asuuko siellä naapurissasi lapsiperhettä! Miten voit olla asiasta varma, kun et ole edes nähnyt naapureitasi? Luulisi nyt muitakin lapsen ääniä kuuluvan kuin itkua. Ls-ilmoitus kertomalla, että "c-rapusta" kuuluu itkua...

 

1. Menet käytävään ovien taakse kuuntelemaan mistä se kuuluu ja mikä se ääni on.
2. Jos se on lapsen itkua teet sen lastensuojelun ilmoituksen.
3. Jos se on jotain muuta ääntä teet ilmoituksen isännöitsijälle.
Äläkä herran tähden mene kyselemään niiltä omin päin mitään sieltä voi joko tulla turpaan tai pahimmassa tapauksessa hiljentävåt sen lapsen lopullisesti.
Minä en ainakaan haluaisi omalletunnolleni jos siellä oikeasti jotain kauheaa tapahtuu.

 

Jos lapsi aiheuttaa normaalia enemmän ääntä (että pitää ihan ls ilmoitusta pelätä), niin MIKSI ette vanhemmat itse puhu naapureille??!
""Hei, tosta seinän takaa moi! Ajattelin vaan kysäistä kuuluuko meidän Peppilottan huuto öisin miten pahasti? Kun ....""
Ainakin joltain turhalta ilmoitukselta ja epävarmuudelta voitais välttyä.

 

Itkua jatkunut jo toista kuukautta ja lähes joka ilta, joskus päiväsaikaankin. On täysin normaalia huolestua. Kauanko itku kestää? Jos itse asuisin kerrostalossa ja minulla olisi koliikista huutava vauva tai poikkeavan itkuinen lapsi, laittaisin rappuun ilmoitustaululle viestin jossa ilmoittaisin asiasta. Vaikka asia ei tavallaan kenellekään kuuluisi, olisi minusta kohteliasta asiasta ilmoittaa, ei tarvitsisi naapurienkaan huolestua. Vauvan, tai yleensäkin lapsen, jatkuvaa itkua on kamala kuunnella. Mitä taas tähän aloittajan tilanteeseen tulee, yrittäisin vaikka ensin udella naapureilta, ehkä isännöitsiältäkin tilanteesta. Ilmoitusta en lähtisi tekemään noilla perusteilla. Helpoin tapa olisi kuitenkin kysästä asiasta heiltä itseltään. Tuskin sieltä nyt puukkoa tulee, jos kysyy onko kaikki hyvin.

 

Meillä herätään myös 2-4 tuntia nukkumisen jälkeen kauheaan pelko hätä huutoon.
Niin yöllä kun päivällä.
Esikoinen on hereillä kuitenkin täysin normaali uhma ikäinen lapsi jolla rakastavat vanhemmat.
Jos asia vaivaa koita jollain keinolla selvittää mistä kyse?
Kuuleeko muut naapurit?
En usko että mitää vakavaa on. Lapset itkee erillailla eri asioista

 

Leiffj kanssa täysin samaa mieltä. Kyllähän kerrostalossa täytyy kanssaihmiset ottaa huomioon. Toki lapset itkee ja koirat haukkuu ja se on ihan ok, mutta tiettyyn rajaan asti. Jos koira haukkuu aamusta iltaan tai lapsi itkee tai huutaa tunti tolkulla, niin olisi enemmän kuin kohteliasta tästä naapureille puhua. En tarkoita sitä että lapsen itkua tarvitsisi mitenkän anteeksi pyydellä, mutta voisihan tästä nyt jotain mainita naapureille. Tyyliin että älkää huolestuko tai jotain.

 

Luultavasti sen lapsen itkuun on jokin ihan luonnollinen selitys. Mutta kahden lapsen äitinä monen tunnin refluksi itkut, yölliset kauhukohtaukset, kiukkuitkut ja muut huudot kokeneena asia vaivaisi myös minua. Uutisia kun lukee, muistuu mieleen että silmiän ei saa ummistaa ympäristön tapahtumilta.

 

Ymmärrän, ja olet varmaan oikeassa. Toisaalta jos teet ilmoituksen, mitä voi pahimmillaan seurata?
a) siellä oikeasti pahoinpidellään tai kiusataan lasta, mutta vanhemmat sanovat, ettei sellaista tietenkään tehdä, vaan lapsella on vaan uhmakohtauksia. Lapsen tilanne ei siis muutu.
b) perheellä ei oikeasti ole ongelmia, mutta he saavat lastensuojelun niskaansa ja "jäävät kiinni" jostain toisarvoisesta rikkeestä kuten sotkuisesta olohuoneesta tai tiskipöydälle unohtuneesta viinipullosta, ja sen myötä jokin kamala helvetti repeää valloilleen.

Kuinka todennäköistä on, että tapahtuu c) vanhemmat myöntävät auliisti, että heillä on ongelmia ja lapsi voi huonosti ja luovuttavat hymyillen hänet huostaanottoon?

Jos joku esim. tekisi meistä ilmoituksen, en tiedä miten muka voisin todistaa, että lapsi ei ole huutanut siksi, että häntä olisi jotenkin laiminlyöty tai kohdeltu huonosti? Eihän sellaista pysty todistamaan mitenkään. Ja esim. jos nyt tulisi yllätyskotikäynti, tulisi varmaan kaikenlaisia merkintöjä sekasotkusta. Ehkä myös omasta rähjäisestä ulkonäöstäni - "äiti avaa oven homssuisena ja tukka likaisena". (Olen menossa ihan just pesemään sen, mutta mahdettaisiinko uskoa?)

Sinä et siis näe, että lastensuojelusta olisi mitään hyötyä? On vaan uhka lapsensa hyvin hoitaville perheille, eivätkä ongelmatapauksia saa kuitenkaan kiinni?

Olen kyllä eri mieltä, vaikka kyllä meilläkin tottakai on usein lievästi epäsiistiä, joskus voisi puhua suorastaan sekasotkusta. Siisteystason käyttäminen elämänhallinnan ja lasten olojen mittarina on minustakin kyseenalaista, koska siisteyskäsitykset ovat niin subjektiivisiä. Tietysti ääritapauksissa sotku ja likaisuus jo itsessään vaarantaa lasten hyvinvointia, jos siis vaikka lapsille ei ole kaiken lattialla lojuvan roinan keskellä tilaa leikkiä, lasten saataville on jätetty heille vaarallisia esineitä tai aineita taikka kodissa on niin likaista, että se aiheuttaa jo sairastumisvaaraa.

Käsittääkseni lievemmissäkin tapauksissa sotkuisuutta saatetaan kuitenkin huomioida. Silti en pelkää asiaa, koska eihän se nyt sentään niin mene, että pöydällä olevat viinipullot tai lattialla lojuvat leivänmurut johtaisivat lapsen välittömään huostaanottoon. Epäilen, ettei edes sellainen sotku joka on jo itsessään lapsille haitallista näin tee. Ihan ääritapauksissa lapsi varmaankin otettaisiin tilapäisesti lastensuojuviranomaisten haltuun ja vanhemmalle annettaisiin mahdollisuus asunto siivota, jolloin saisivat lapset takaisin.

Joskus varmasti huostaanottoja tapahtuu, jos ei nyt aivan perusteetta, niin kuitenkin ylimitoitettuna toimenpiteenä. Uskon, että nämä tapaukset syntyvät niin, että lastensuojeluviranomaiset arvioivat olevan aihetta jatkoseurannalle ja tukitoimille. Vanhempi ei kuitenkaan ota tukea vastaan ja suhtautuu negatiivisesti kaikkeen seurantaan. Jolloin huostaanotto johtuu lähinnä vanhemman yhteistyökyvyttömyydestä, ei siitä että ensimmäisellä kerralla kodin sotkuisuudesta tehtiin arvioita. Jos vanhempi ei tee yhteistyötä asioiden selvittämiseksi, lasu-virkailijoiden kuva tilanteesta saattaa jäädä niin vajavaiseksi, että päätelmiä joudutaan tekemään pelkästään alkuperäisen ilmoituksen, vaikkapa sen kodin sotkuisuuden ja vanhemman negatiivisen suhtautumisen pohjalta. Ne saattavat tietysti johtaa harhaan, mutta mikä on vaihtoehto, jos vanhemman yhteistyökyvyttömyyden vuoksi ei voida keskustella rauhassa asioista, seurata lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta jne. ja ne ensimmäiset havainnot ja tiedot ovat kuitenkin huolta aiheuttaneet?

Ja kyllähän sotkuisuus kertoo jo elämänhallinnastakin, jos asiaa ei saada kuntoon vaikka muutoin uhkaa lasten menetys. Jos meistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus ja kotikäynnille tulisi lastensuojeluvirkailijoita, joilla sattuu olemaan hyvin tiukka siisteyskäsitys ja he sen pohjalta kehottaisivat parantamaan siisteystasoa ja haluaisivat tulla uudestaan tarkistamaan asian, niin tottahan minä sitten kuuraisin ja järjestäisin asunnon heidän toiveidensa mukaisesti. Hieman ehkä turhautuneena, koska siisteystaso on mielestäni kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin kannalta meillä yleensä juuri sopiva (liika pingottaminen rajoittaisi turhaan lapsen leikkejä ja yhteisen ajan viettoa). Mutta en minä tietenkään periaatteellisella vastustuksellani vaarantaisi lapseni tulevaisuutta ja koska elämänhallinnassa ei ole ongelmia, pystyisin kyllä siisteyteen panostamaan enemmänkin. Jos taas meillä olisi raskas elämäntilanne enkä siksi pystyisi panostamaan kodin siivoamiseen, koska lapsen/lasten perustarpeista huolehtiminen on tietysti ykkösprioriteetti, kertoisin avoimesti asiasta lasu-virkailijoille ja pyytäisin ihan itse apua. Ja kyllä minä luotan, että avoimuudella ja yhteistyökyvyllä sitä saisi. Tottakai on sekä lapsen että kunnan etu, että ennemmin tarjotaan kotiapua pari kertaa viikossa kuin viedään lapsi kotoaan ja maksetaan huostaanotosta järkyttäviä summia.

 

Mitäköhän näiden niin sanottujen "keskustelijoiden" päässä liikkuu, jotka käyttävät sanoja "pillu" ja "nushia" täällä? Opetelkaa tapoja ennen kuin tulette tänne pahoittamaan muiden ihmisten mieltä. Tehkää jotain rakentavaa älkääkä häiritkö täällä keskusteluja, kiitos!

 

Nennu: Mieltänsä nyt ei kannata keskustelupalstoilla pahoittaa. Eikä asiattomista kommenteista kannata välittää. Jos joku repii tollasesta huumoria, niin siitä vaan. Asiattomia ihmisiä kommentteineen on maailma täynnä.

 

Lastensuojeluilmoituksesa on se vika, että siinä ei perheen selittelyt auta, jos joku on ollut teistä huolissaan.
Mutta kun huoli on naapurilla ollut, kuuluu vain, vaikka kuinka sanot että tuo johtuu kehitysvammasta

 

Kyllä minua loukkaisi ja ahdistaisi jos joku tekisi meidän koliikkivauvasta ls-ilmoituksen. Nyt jo ahdistaa koliikkihuudot, eilenkin vedettiin sellainen huutomaratoni että oksat pois. Naapuri pisti musiikit täysille ja lähti sitten lopulta autolla jonnekin kun ilmeisesti ei kestänyt kuunnella. Minullakin oli korvat ja hermot hajalla, vaan minkä sille voit?? Mitään en voi lapsen hyväksi tehdä, kipuilu on kovaa ja lapsi huutaa kurkku suorana mutta jos pierut ei tule niin ei tule, vaikka on mitkä pierujumpat, tipat, ym. käytössä.

Stressi on kova jo riittävästi koliikkilapsen vanhemmalla, varsinkin jos itsekseen hoitelee sitä suurimman osan ajasta. Jos ls-ihmiset ottaisi yhteyttä, murtuisin varmaan kokonaan, ja itkisin. Kun nyt jo tekee kaikkensa lapsensa eteen ja yrittää parhaansa. Muuttaisin varmaan pois, tai vihaisin naapureitani koko sen ajan mitä asuisin tässä. Että soitetaan sossuun mutta ei voi tulla pihalla juttelemaan tai edes tervehtimään, että näkisivät edes keitä me ollaan.

Ottaisin tuollaisen henkilökohtaisena loukkauksena. Ja joku puolusteli että parempi tehdä 1000 turhaa ls-ilmoitusta että edes se yksi avuntarvitsija saisi avun. No, toivottavasti joskus itse joudut kokemaan moiset epäilyt ja puolustele sitten täällä että se on vaan hyväksi kun joku tekee kiusallaan tai välinpitämättömyydellään turhan ls-ilmon. Luit oikein, se on välinpitämättömyyttä jos soittelee naapureista ilmoituksia eikä vaivaudu edes tutustumaan heihin ensin, tai tarjoaisi edes itse apua.

Jos tulevaisuudessa taloon muuttaa nuori perhe koliikkilapsen kanssa, niin ehdottomasti aion tarjota apuani, kun tiedän mitä helvettiä se voi olla pahimmillaan. Onko se sossu ja ls-virkamiehet ne jotka tekee ne likaiset työt ettei teidän tarvitsisi itse vaivautua kommunikoimaan ihmisten kanssa, ja saisitte nukkua yönne sädekehä päänne päällä.

 

Senkin lisäisin vielä että lasten huostaanotosta ja sijoituksista on tullut bisnestä. Tunnen parikin perhettä joilla hyvät välit kaupungin virkamiehiin, huostaanottolapsilla tehty iso tili, rakennettu omakotitalot, ostettu kesämökit ja uudet autot. Ja siellä missä liikkuu isot rahat, niin kuvitteletteko ettei sellaisen vuoksi muka otettaisi lapsia huostaan ihan turhaankin?

 

[QUOTE="Huoh";30455387]Arvaa mitä?

Asia ei kuulu sinulle tippaakaan. Jostain käsittämättömästä syystä monet naiset kokevat, että pillun omistaminen on sama kuin omistaisi sheriffin tähden, joka oikeuttaa valvomaan ja puuttumaan muiden ihmisten tekemisiin. Tämä korostuu etenkin kerros- ja rivitaloasumisessa mutta ikävä kyllä jopa työyhteisöissä. Puistattavaa ja oksettavaa ja itsekästä toimintaa, täysin päinvastaista kuin jotkut näistä itse harhaisesti kuvittelevat.

Älä työnnä nenääsi muiden ihmisten asioihin. Ikinä.[/QUOTE]

Olet todella typerä. Ilmankos lapsia saa kuolla yhteiskunnassamme, kun muiden asiat ei kuulu muille. Kuka sitä lasta sitten puolustaisi, JOS siellä tehtäisiin jotakin väärää? Ei kukaan.

 

Kyllä on raukkamaista kysellä tämmösiä täällä palstoilla, menisit itse soittamaan ovikelloa ja kysymään ihan suoraan onko kaikki hyvin ja että huuto aiheuttaa huolestumista. Itselläni on todella temperamenttinen 3-v tyttö ja olen juurikin naapurien ärsyyntymisen takia antanut lapselle periksi asioita ettei raivoaisi niin. Ei sekään ole oikein että tässä maassa ei uskalla kohta edes hengittää rauhassa!

 

Jos itse menet kyselemään tilannetta, saamatta tilanteeseen kuitenkaan oikeaa selvennystä ja mietit myöhemmin ls.ilmoituksen tekemistä, epäilevät varmasti sinun tehneen ilmoituksen. Ihmisiä on niin laidasta laitaan, että itse haluaisin tehdä nimettömänä ilmoituksen.
Kyllä ihmiset ymmärtää, kun maailmassa on niin paljon pahaa, jos joku huolestuu lapsen itkusta, vaikka niin luonnollista se onkin, mutta ei aina, ja kaikki sen tietävät. "Kyllä meidänkin Einari itki korviaan"..."meillä koliikkia.." eipä pystynyt Eerika itkeä vaikka kuinka olisi halunnut huutaa apua, kun pelkäsi, että kuolee, ja kuolikin!
Itse en kommentoisi näiden ihmisten mielipiteisiin, ketkä täällä provosoi riitaan, vaan jättäisin vastaamatta, paras tapa vaientaa nämäkin ihmiset.!!

 

Jos ls-ihmiset ottaisi yhteyttä, murtuisin varmaan kokonaan, ja itkisin. Kun nyt jo tekee kaikkensa lapsensa eteen ja yrittää parhaansa. Muuttaisin varmaan pois, tai vihaisin naapureitani koko sen ajan mitä asuisin tässä. Että soitetaan sossuun mutta ei voi tulla pihalla juttelemaan tai edes tervehtimään, että näkisivät edes keitä me ollaan.

Keitä te ootte? Olette ihmisiä jotka ovat tehneet lapsen silläkin riskillä, että se huutaa. Kai jokainen aikuinen tietää, että lapset voi huutaa, eikö niin? Okei, eli te olette sen riskin ottaneet, ja nyt se sitten realisoitui. On ihan teidän vika, että naapuri joutuu kuuntelemaan osansa siitä huudosta. Miten se muuttuisi, jos naapuri "näkisi ketä te olette"? Kyllähän hän jo tietää, että te ootte ne tyypit jotka pilaa hänen kotirauhansa. Ei se naapuri ole päättänyt että te teette lapsen, te ITSE olette päättäneet mutta nyt myös hän kärsii teidän päätöksestä. Ymmärrän täysin, ettei siinä tilanteessa enää huvita tutustua ihmiseen joka on pilannut hänen kotirauhansa. Kuule, se naapuri vihaa teitä jo nyt.

 

Edelleen aikuinen ihminen osaa mennä suoraan kysymään ovelta mikä mättää.
Jos ei osaa kysyä suoraan asianomaisilta niin silloin olkoon hiljaa ja ihmetellään
Omineen.

 

Keitä te ootte? Olette ihmisiä jotka ovat tehneet lapsen silläkin riskillä, että se huutaa. Kai jokainen aikuinen tietää, että lapset voi huutaa, eikö niin? Okei, eli te olette sen riskin ottaneet, ja nyt se sitten realisoitui. On ihan teidän vika, että naapuri joutuu kuuntelemaan osansa siitä huudosta. Miten se muuttuisi, jos naapuri "näkisi ketä te olette"? Kyllähän hän jo tietää, että te ootte ne tyypit jotka pilaa hänen kotirauhansa. Ei se naapuri ole päättänyt että te teette lapsen, te ITSE olette päättäneet mutta nyt myös hän kärsii teidän päätöksestä. Ymmärrän täysin, ettei siinä tilanteessa enää huvita tutustua ihmiseen joka on pilannut hänen kotirauhansa. Kuule, se naapuri vihaa teitä jo nyt.

Kukas sinä sitten olet? Ihminen, joka on tieten tahtoen päättänyt muuttaa kerrostaloon, tietäen että siellä asuu myös lapsiperheitä. Ymmärrät, että lapset voivat huutaa ja olet silti ottanut riskin, että joudut sietämään näitä normaaleja elämisen ääniä valitsemassasi asumismuodossa. Naapuria on turha syyttää, jos riski realisoituu.

Vanhemmat joutuvat lapsen huudon sietämään ja lapsesta huolehtimaan. Sinä sen sijaan voit muuttaa muualle. Teepä se, jos noin ahdistaa. Jos olet niin p-a, että sinulla ei ole ok-taloon varaa, niin näitä ok-talojen yläkertoja on edelleen vuokrattavana ja voit valita sellaisen vuokranantajan, jolla ei ole lapsia.

Lastensuojeluilmoitus on syytä tehdä, jos on aito huoli lapsesta. Ei mistään kostomotiivista. Jos huoli on aiheeton, kohdeperheen tulisi minusta koittaa ottaa asia asiallisesti ja selvittää väärinkäsitys. Vauvan koliikkihuudoista ei kuitenkaan pitäisi kenellekään normaalijärkiselle ihmiselle huolta syntyä.

 

Keitä te ootte? Olette ihmisiä jotka ovat tehneet lapsen silläkin riskillä, että se huutaa. Kai jokainen aikuinen tietää, että lapset voi huutaa, eikö niin? Okei, eli te olette sen riskin ottaneet, ja nyt se sitten realisoitui. On ihan teidän vika, että naapuri joutuu kuuntelemaan osansa siitä huudosta. Miten se muuttuisi, jos naapuri "näkisi ketä te olette"? Kyllähän hän jo tietää, että te ootte ne tyypit jotka pilaa hänen kotirauhansa. Ei se naapuri ole päättänyt että te teette lapsen, te ITSE olette päättäneet mutta nyt myös hän kärsii teidän päätöksestä. Ymmärrän täysin, ettei siinä tilanteessa enää huvita tutustua ihmiseen joka on pilannut hänen kotirauhansa. Kuule, se naapuri vihaa teitä jo nyt.

Sinunkin vanhempien olisi kannattanut olla tekemättä lapsia ettei vaan häiritse naapureita.

Aika sairas toi sun kirjoitus. Siitä vauvasta kasvaa aikuinen ihminen, pitääkö ne vauvat olla tekemättä sen takia ettei vaan sunkaltaisten ihmisten arki häiriintyisi.

Jos ei kestä vauvan itkua niin muuttakoon muualle. Ihmisvihaajat asumaan maaseudulle omakotitaloihin.

 

Mä oon sitä mieltä että jotain sun kannattaa tehdä. Sähän voit vaikka soittaa lastensuojeluun ja kertoa mikä sun huolen on herättänyt ja keskustella heidän kanssa onko se ilmoitus aiheellinen. Kun yleensä huoli herää kuitenkin ihan oikeasta syystä, ihmisetkin vaistoaa milloin asioissa on jotain mätää.
Jos sä menisit sinne ovelle pimputtelemaan ja kyseleen onko joku hätänä, niin melko epätodennäköistä että kukaan alkais ihan oudolle naapurille ongelmistaan kertomaan. Eri asia jos olis jotakuinki tuttuja, mutta niin ei vissin tässä tapauksessa ole?
Jos niitä oikeita ongelmia on, niin lastensuojeluhan voi oikeasti pystyä auttamaankin tuota perhettä. Jos taas mitään ongelmia ei ole, käy lastensuojelu tsekkaamassa asian ja se on sitten vaan kiitti kiva moi.
Mutta mä oon ehdottomasti sitä mieltä että jos yhtään kellään aikuisella herää oikeasti huoli jostain lapsesta, on jotain tehtävä. Yhdenkään lapsen kaltoinkohtelua ei saa katsella läpi sormien. Mieluummin ollaan liian herkkiä tässä asiassa kuin liian sallivia.