The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Nii ja pyysinhän mä sitö söpöä kassapoikaakin treffeille kesällä.

Tsadilaishemmosta näin interwebissä yhden kuvan, jossa sillä oli joku pehmo-otus vierellänsä. Mun oli pakko kommentoida että söpö kaveri sulla, ja sitten me alettiinkin viestittelemään ja vaihdettiin numeroita ja kohtahan se tulee mulle kylään.
 
Kuka niitä kohtaamisia laskee? Tarviiko niitä laskea? Eikö riitä, että ne ovat olleet ja isosti ja juuri silloin se on tuntunut oikealta ja hyvältä? Surullisempaa olisi mielestäni se, että niitä kohtaamisia, suhteiluja, ei olisi ollut ollenkaan. Että ei olisi saanut tuntea rinnan läikähdystä ja sitä kohtaamisen malttamattomuutta ja riemua, toisen ihmisen läheisyyttä... Ihastuminen ja rakastuminen on aina sattuman kauppaa. Se on joko tai. Ja jos se päättyy, niin tokihan se on pientä kuolemaa mutta henkiin siinä jää. Ja erotessa on aina kaksi osapuolta, joihin sattuu. Silloin myös käsittelytavat ja -keinot ovat kahden ihmisen keinoja - erilaisia.

Aina voi oppia ja opetella. Aina voi löytää itsestään uusia hienoja puolia. Aina voi myös heittäytyä ja uskaltaa. Ja ihan aina voi myös rakastaa ja rakastua. Uudestaan ja uudestaan. Pitää "vain" elää :).
Meitä on monenlaisia. Ja otetaan asiat eri tavoilla. Jotkut ovat vahvempia kuin toiset. Syön taas masislääkkeitä, jospa ne auttais jaksamaan.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä