Siis tarkoitin että kuinka todennäköistä on tavata Peppi lähikaupan ostosreisusa, lähibaarin shakkiottelussa tai että Peppi tulis koputtaan hänen oveaan ihan muuten vaan?Enpä usko minäkään.
Aakoolla on paljon rakkautta annettavanaan. Ja Pepin on löydettävä se oma Eemelinsä rinnalleen, jotta Huvikummussa on kaikki kohdallaan.
Kaikki aikanaan
The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Voihaa peppi päätyä töihin nurkkakuppilaan tai lähikaupan kassalle. Älä oo pessimisti.
Kuules, sinä eero epäileväinen, kaikki on mahdollista.
Sitä ei ikinäkoskaanmilloinkaan tiiä, ei etes Aakookaan, milloin on Se Päivä, jolloin kuuluu NAKS. Tapahtuu isoja ja merkityksellisiä kohtaamisia ja asioita, jotka mullistavat onnellisen iloisesti kahden ihmisen maailman juuri sillä hetkellä.
Silloin kun sitä vähiten ja viimeimmäksi odottaa
.Jos mie löyvän jonkun joskus tulevaisuudessa niin isken a4 nenän eteen. Jossa on tietynlaisia kyssäreitä.
Ei jaksa pettymyksiä enää. Alkaa elämän halu mennä.
Mä taas sanoisin, että reissaaminen vaatii kotijoukoilta viittä vaille helvetisti. Joskus on hyvin lähellä ettei kamelin selkä katkea
Luottamuksella ei ole mitään tekemistä tuon kanssa vaan sillä, että sen kotona olijan niskaan kaatuu kaikki katastrofit
ei jaksa tääkään kuuppa enää pettymyksiä,kokoajan sydämestä murtuu palasia pois.
Juu, kaupassa käydessäni ikinä ei oo kukaan mua vikitellyt, kukaan (tuntematon naisihminen) ei ole ikinä tullu soittamaan ovikelloani, ainut vaihtoehto ois siis että joku shakista tykkäävä naisihminen eksyisi johonkin lähibaariin ja sattuisi vielä olemaan siellä samaan aikaan (ja samassa lähibaarissa) kuin ak ja päätyisivät vielä saman shakkilaudan ääreen.Kuules, sinä eero epäileväinen, kaikki on mahdollista.
Sitä ei ikinäkoskaanmilloinkaan tiiä, ei etes Aakookaan, milloin on Se Päivä, jolloin kuuluu NAKS. Tapahtuu isoja ja merkityksellisiä kohtaamisia ja asioita, jotka mullistavat onnellisen iloisesti kahden ihmisen maailman juuri sillä hetkellä.
Silloin kun sitä vähiten ja viimeimmäksi odottaa
Ei tiedä mitä tapahtuu mutta todennäköisyyslaskelmat eivät varsinaisesti näiden tietojen perusteella ole AK:n puolella..
Minusta ei tartte murehtia.
Jonain päivänä sääennuste sanoo, et täälläpäin sataa vanhoja ämmiä. Sit vaan menen parvekkeelle, sytytän röökin, ojennan käteni ja otan kopin.
Ja joo, mulla on niin kova itsetunto, että uskallan lähestyä kiinnostavaa naista lähikaupan kassajonossa, kirjastossa tai missä vaan.
Peppini on eri juttu.
Koht oo mitään jäljellä.
tää oli se mitä ajoin kysymykselläni takaa
hyvä että joku hiffas
Täällä on yksi vanha muija. Harmaat hiukset vaan lisääntyy. :|
:hug:
..."...alkaa elämän halu mennä."...Kuules nyt sinäkin ihana ihminen siellä :kiss:. Ei maailma yhteen mieheen kaadu. Eikä edes kahteenkaan. Eikä se kaadu siihen, että on yksin. Eikä se kaadu mihinkään.
Satuttaahan se, eläminen ja oleminen. Mutta ei tämän pidäkään hassun hauskaa olla, koska sitten jäis niin kamalan paljon itsestänsä ja toisista oppimatta ja kokematta. Mutta kenenkään harteille ei voi toisen elämää, elämisen haluamista sysätä - kyllä sen haluaminen pitää itsestään löytyä. Onni kun asuu siinä ihmisessä itsessään. Toisinaan se onni voi vain möyriä niin syvällä, että sitä ei tahdo tunteakaan. Mutta siellä se on
.Ihmissuhteet ovat kuitenkin kaikessa korkkiruuvisuudessaan hienoja kohtaamisia
. Vaikka se ei sitten meniskään kuin elokuvissa, kuten sanotaan, niin kuitenkin sekin kohtaaminen on merkityksellinen ja tärkeä. Rakasta isosti itseäsi, se antaa elämälle paljon :kiss:Saako runoilla tähän väliin? No runoilen silti.
Sydän,
siinäpä vasta kestävää materiaalia.
Niin usein kuin olenkin tuntenut kuolevani
kipuun ja suruun,
vieläkin hengitän
ja rinnassani pamppailee
verta pumppailee
ja voimakkaasti tuntee.
Sydämestä rakentaisin seinäni
niitä ei myrskytkään kaataisi.
Sydän,
siinäpä vasta kestävää materiaalia.
Niin usein kuin olenkin tuntenut kuolevani
kipuun ja suruun,
vieläkin hengitän
ja rinnassani pamppailee
verta pumppailee
ja voimakkaasti tuntee.
Sydämestä rakentaisin seinäni
niitä ei myrskytkään kaataisi.
Ai yhteen? Mulla on ollut 4 parisuhdetta elämäni aikana. Olen joskus ajatellut itsaria. Nyt en ainakaan vielä ole sitä ajatellut. Ja se miten törkeästi mut jätettiin. Eikä ollut eka kerta.:hug:
..."...alkaa elämän halu mennä."...Kuules nyt sinäkin ihana ihminen siellä :kiss:. Ei maailma yhteen mieheen kaadu. Eikä edes kahteenkaan. Eikä se kaadu siihen, että on yksin. Eikä se kaadu mihinkään.
Satuttaahan se, eläminen ja oleminen. Mutta ei tämän pidäkään hassun hauskaa olla, koska sitten jäis niin kamalan paljon itsestänsä ja toisista oppimatta ja kokematta. Mutta kenenkään harteille ei voi toisen elämää, elämisen haluamista sysätä - kyllä sen haluaminen pitää itsestään löytyä. Onni kun asuu siinä ihmisessä itsessään. Toisinaan se onni voi vain möyriä niin syvällä, että sitä ei tahdo tunteakaan. Mutta siellä se on
Ihmissuhteet ovat kuitenkin kaikessa korkkiruuvisuudessaan hienoja kohtaamisia
Pessimistinen peikko siellä
....sulle ei ole ikinä vielä nuin sattunut mutta - ei voi tietää Ei voi tietää! Kaupan kassajonot ovat mielenkiintoisi ja hyvin kohtalokkaita. Samaten oman pihan parkkipaikat ja joo - jopa rappukäytävä! Sinäkin saat sun tilaisuutes, sinäkin saat
...Suurin osa mun pitempi ja lyhytaikasemmistakin miesystävistä on pöllähtänyt eteen mitä kummallisimmissa tilanteissa.
Paras oli tuskasen hikisen yötyön viime minuuteilla haisevassa ja pienessä grillikopissa kun pakkailin braatwursteja takasin kylmiöön ja viskelin kulahtaneita kiinankaaleja roskiin, haukaten välillä happea takaovesta koska sisällä oli +50 lämmintä,
ja siinä yhtäkkiä seiso joku sinisilmänen jamppa.
Oli liki etten latassut leikkuuveistä otikkoon hepulle, sen verran säihkähdin.
Mut heppu alko paapattaan ja ylistään miten oon upea ilmestys ja kaunis ja hehkee jne...
Olin aivan pihalla koska A. Kello oli noin 5 aamuyöllä B. Haisin ja kärysin ranskisten keitinrasvalta C. Tukka oli kun Turhapurolla ja D. Kadulla ei ollut huomiseen tuntiin ollut ristinsielua (olikohan torstai kyseessä ja melko kaikki baarit sulki kahelta).
Jamppa senkin jutteli ja hehkutti ja höpötti ja autto mua viemään roskat ja saatto kaikki 200m kotiin mitä oli matkaa.
Seuraavana iltapäivänä se istuksi rappusilla kun tulin tupakille.
Oli ootellut siinä kun ei raatsinut tulla koputteleen jos nukun.
Halus viiä aamukaffel ja miehän lähin kun oli söpö ja sinnikäs :heart:
Oi niitä aikoja
Ja pointsina järettömän pitkälle paapatukselle, että ne pepit ja eemelit saattaa ilmaantua mistä vaan mihin vaan.
Paras oli tuskasen hikisen yötyön viime minuuteilla haisevassa ja pienessä grillikopissa kun pakkailin braatwursteja takasin kylmiöön ja viskelin kulahtaneita kiinankaaleja roskiin, haukaten välillä happea takaovesta koska sisällä oli +50 lämmintä,
ja siinä yhtäkkiä seiso joku sinisilmänen jamppa.
Oli liki etten latassut leikkuuveistä otikkoon hepulle, sen verran säihkähdin.
Mut heppu alko paapattaan ja ylistään miten oon upea ilmestys ja kaunis ja hehkee jne...
Olin aivan pihalla koska A. Kello oli noin 5 aamuyöllä B. Haisin ja kärysin ranskisten keitinrasvalta C. Tukka oli kun Turhapurolla ja D. Kadulla ei ollut huomiseen tuntiin ollut ristinsielua (olikohan torstai kyseessä ja melko kaikki baarit sulki kahelta).
Jamppa senkin jutteli ja hehkutti ja höpötti ja autto mua viemään roskat ja saatto kaikki 200m kotiin mitä oli matkaa.
Seuraavana iltapäivänä se istuksi rappusilla kun tulin tupakille.
Oli ootellut siinä kun ei raatsinut tulla koputteleen jos nukun.
Halus viiä aamukaffel ja miehän lähin kun oli söpö ja sinnikäs :heart:
Oi niitä aikoja
Ja pointsina järettömän pitkälle paapatukselle, että ne pepit ja eemelit saattaa ilmaantua mistä vaan mihin vaan.
Saas nähä tapahtuuko enää koskaan. Sellaista miestä minkä menetin. Ikää tulee vaan lisää.Suurin osa mun pitempi ja lyhytaikasemmistakin miesystävistä on pöllähtänyt eteen mitä kummallisimmissa tilanteissa.
Paras oli tuskasen hikisen yötyön viime minuuteilla haisevassa ja pienessä grillikopissa kun pakkailin braatwursteja takasin kylmiöön ja viskelin kulahtaneita kiinankaaleja roskiin, haukaten välillä happea takaovesta koska sisällä oli +50 lämmintä,
ja siinä yhtäkkiä seiso joku sinisilmänen jamppa.
Oli liki etten latassut leikkuuveistä otikkoon hepulle, sen verran säihkähdin.
Mut heppu alko paapattaan ja ylistään miten oon upea ilmestys ja kaunis ja hehkee jne...
Olin aivan pihalla koska A. Kello oli noin 5 aamuyöllä B. Haisin ja kärysin ranskisten keitinrasvalta C. Tukka oli kun Turhapurolla ja D. Kadulla ei ollut huomiseen tuntiin ollut ristinsielua (olikohan torstai kyseessä ja melko kaikki baarit sulki kahelta).
Jamppa senkin jutteli ja hehkutti ja höpötti ja autto mua viemään roskat ja saatto kaikki 200m kotiin mitä oli matkaa.
Seuraavana iltapäivänä se istuksi rappusilla kun tulin tupakille.
Oli ootellut siinä kun ei raatsinut tulla koputteleen jos nukun.
Halus viiä aamukaffel ja miehän lähin kun oli söpö ja sinnikäs :heart:
Oi niitä aikoja
Ja pointsina järettömän pitkälle paapatukselle, että ne pepit ja eemelit saattaa ilmaantua mistä vaan mihin vaan.
Ja HAH,kuulee nyt Twiittiseni,
miekin oon ärrän kassajonosta päätynyt treffeille!
Ei oo mahotonta sekään jos kohille osuu !
Kyllä se Peppi\Eemeli löytyy vaikka bussikatoksesta sateisena päivänä jos niikseen tulee.
Siin on vaan se, että kun semmonen kohille osuu pitää reagoida ees jotenki.
Hymy auttaa, ja puheella pääsee jo pitkälle !
miekin oon ärrän kassajonosta päätynyt treffeille!
Ei oo mahotonta sekään jos kohille osuu !
Kyllä se Peppi\Eemeli löytyy vaikka bussikatoksesta sateisena päivänä jos niikseen tulee.
Siin on vaan se, että kun semmonen kohille osuu pitää reagoida ees jotenki.
Hymy auttaa, ja puheella pääsee jo pitkälle !
Vitut hiuksista.
Mä en ole mies joka ottaa.
Olen ihan perkeleen kaukana miehestä joka on otettavissa.
Kuka niitä kohtaamisia laskee? Tarviiko niitä laskea? Eikö riitä, että ne ovat olleet ja isosti ja juuri silloin se on tuntunut oikealta ja hyvältä? Surullisempaa olisi mielestäni se, että niitä kohtaamisia, suhteiluja, ei olisi ollut ollenkaan. Että ei olisi saanut tuntea rinnan läikähdystä ja sitä kohtaamisen malttamattomuutta ja riemua, toisen ihmisen läheisyyttä... Ihastuminen ja rakastuminen on aina sattuman kauppaa. Se on joko tai. Ja jos se päättyy, niin tokihan se on pientä kuolemaa mutta henkiin siinä jää. Ja erotessa on aina kaksi osapuolta, joihin sattuu. Silloin myös käsittelytavat ja -keinot ovat kahden ihmisen keinoja - erilaisia.
Aina voi oppia ja opetella. Aina voi löytää itsestään uusia hienoja puolia. Aina voi myös heittäytyä ja uskaltaa. Ja ihan aina voi myös rakastaa ja rakastua. Uudestaan ja uudestaan. Pitää "vain" elää
.Mä olin kerran baarissa ja kaverille huikkasin että haluan pussata jotakuta ennen kuin lähdetään jatkoille. Kaveri osoitti yhtä tyyppiä ja menin tän hepun luokse ja kysyin saanko pussata. Sain.
Muutaman päivän päästä astelin ajatuksissani väärästä ovesta kaupungilla, ja löysin itseni hämmentyneenä ton hepun työpaikalta. Sillain musta ja kitaramiehestä tuli kavereita.
Muutaman päivän päästä astelin ajatuksissani väärästä ovesta kaupungilla, ja löysin itseni hämmentyneenä ton hepun työpaikalta. Sillain musta ja kitaramiehestä tuli kavereita.
No ei niitä taivaasta putoa, ellei jollain mee laskuvarjohypyt vallan vituraks.
Mutta kai sekin vähän vaikuttaa millä asenteella kulkee ja onko silmät auki.
Mun grillipoju oli jotain once in a lifetime ihanuutta,
mut ei niitä ihanuuksia löydy ainakaan jos kengän kärkiä tuijottaa ja vakaasti uskoo ettei mitään enää koskaan.
Tilaisuuksiin pitää tarttua ja ottaa riskejä.
Mun tapauksessa grillipoju otti riskin ja se (kai) kannatti
Mutta kai sekin vähän vaikuttaa millä asenteella kulkee ja onko silmät auki.
Mun grillipoju oli jotain once in a lifetime ihanuutta,
mut ei niitä ihanuuksia löydy ainakaan jos kengän kärkiä tuijottaa ja vakaasti uskoo ettei mitään enää koskaan.
Tilaisuuksiin pitää tarttua ja ottaa riskejä.
Mun tapauksessa grillipoju otti riskin ja se (kai) kannatti
- Status