Mitä tuohon sosiaalisuuteen työyhteisössä tulee, mä olen työskennellyt ns. tehdasolosuhteissa missä vietin työaikani isolta osalta yksin omassa työpisteessäni kuin tällaisella sosialialalla missä työnkuva on pitkälti keskustelua toisten kanssa. Keskustelua asiakkaiden kanssa, joskus kaksin ja toisinaan niin että muita työntekijöitä on mukana, palavereja työporukan kanssa erilaisin kokoonpanoin, puhelinkeskusteluja eri tahojen kanssa asiakkaiden asioista jne.
Silloin kun tein omassa rauhassani tuota tehdastyötä, oli taukojen rikkaus saada jutella työkavereiden kanssa. Tutustuttiin ja ystävystyttiinkin. Nyt kun työni on puhumista ja kuuntelemista, taukojen parasta antia on saada olla ihan omassa rauhassa se hetki. Monesti ottaa päähän kun haluaisin ihan rauhassa juoda kahvini ja hetken selata lehteä niin joku tulee siihen väkisin virittämään keskustelua yksityisasioista.
Tietty joidenkin kanssa synkkaa paremmin yhteen nytkin ja voidaan tutustua lähemmin, mutta sellainen "pakko olla sosiaalinen työyhteisössä ja avata yksityiselämäänsä kaikille" asenne rasittaa. Samoin se että asiakkaiden asioista pitää puhua vapaammin tauoilla, mun mielestä hommat sujuu paremmin kun työasiat hoidetaan työasioina ja tauot saadaan vetää henkeä. Pysyy hommat ammatillisempina.