Kun toisen ihmisen todellisuus on suppeampi ja mittapuut erilaiset kuin itsellä

Toiset tykkää tomaatista toiset peurasta.

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

 

Minkälaiset puitteet kristinusko asettaa?

Sen myönnän että ajattelen suppeasti ja rajoittuneesti joissain asioissa (kristinusko asettaa tietyt puitteet mut tarkoitan siis yleismaailmallisesti).
Mut mikä noissa mun esimerkeissä oli suppeaa? Mä haluan avartaa putkinäköäni.

 

Ei tuo pida paikkaansa. Jos normaalien sosiaalisten saantojen sisalla liikutaan, niin saa olla aika asiallinen ja kuivakkakin tyyppi ilman etta siita tulee seuraamuksia.

 

Siis asialinjalla oleva tyyppi.

 

Minkälaiset puitteet kristinusko asettaa?

Siis se että vaikka rakastaisi jotain ihmistä niin ei tarvitse hyväksyä hänen toimintaansa. Ja että kaikki mielipiteet eivät ole oikeita, ja että uskonnoissa on vain yksi oikea tie.

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Ja alkamalla syrjimään tällaista henkilöä, hänestä saadaan jotenkin sosiaalisempi?

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Mikä on sosiaaliala? Tädit juoruilemassa asiakkaiden asioista?
Tehtaassa sitten taas ei tarvitse tutustua tai kahvitella? Taidat itse olla aika kapeakatseinen =)

Toisaalta pitääkö elämä suorittaa läpi jonkun muiden asettamien kriteereiden kautta?
Voisiko olla riittävän hyvä kaikkine puutteineen, täydellisiä ihmisiä kun ei ole olemassa.

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Ei mielestäni ole suppeaa ajatella tästä asiasta toisin.

Toki ryhmätyössä on tärkeää tuntea toisen tapa toimia, temperamentti ja ehkä koulutustaustakin, toiminta-alueiden vahvuudet ja heikkoudet. Mutta kyllä töissä työpanos on riittävä sinänsä; en ajattele että kenenkään täytyy lähteä jakamaan elämäänsä edes sosiaalialalla toimiessaan yhtään enempää kuin hän haluaa. Ja vihoviimeisiä ovat ne hoitajat ja lääkärit ja sossut jotka käy työpaikallaan toisten hoidettavina, vinkumassa ja valittamassa omia kurjuuksiaan. Kyllä siellä on tarkoitus hoitaa niitä asiakkaiden asioita eikä työkavereita.

 

Putinin Venäjä on hyvä esimerkki. Nationalisti-venäläisillä (ei siis kaikilla venäläisillä) on eri todellisuus kuin muilla. He eivät näe kaikkea mitä muut näkevät vaan katsovat asioita pienestä suppilosta käsin. Toki samaa on myös jenkeillä...

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Koulutustaso vaikuttaa sosiaaliseen käyttäytymiseen. Mitä alhaisempi koulutustaso sitä suurempaan rooliin kahvi- ja tupakkatauot nousevat työpaikalla.

Hoitoalalla korkeammin koulutetut työntekijät kuten lääkärit eivät parveile kahvihuoneissa vaan keskittyvät työhönsä. Amk-tason sairaanhoitajat edellyttävät että kaikki samaa koulutustasoa omaavat juovat kahvinsa.

 

Putinin Venäjä on hyvä esimerkki. Nationalisti-venäläisillä (ei siis kaikilla venäläisillä) on eri todellisuus kuin muilla. He eivät näe kaikkea mitä muut näkevät vaan katsovat asioita pienestä suppilosta käsin. Toki samaa on myös jenkeillä...

vaikuttaa kyllä vahvasti että sinulla myös...

 

Ja alkamalla syrjimään tällaista henkilöä, hänestä saadaan jotenkin sosiaalisempi?

Missäs niin olen sanonut? Mietin vaan sitä että kuuluuko sosiaalialalla hyvään työpanoksen muutakin kuin se asiakastyö. Entä työyhteisö, eikö se merkkaa mitään?

 

Putinin Venäjä on hyvä esimerkki. Nationalisti-venäläisillä (ei siis kaikilla venäläisillä) on eri todellisuus kuin muilla. He eivät näe kaikkea mitä muut näkevät vaan katsovat asioita pienestä suppilosta käsin. Toki samaa on myös jenkeillä...

Suomalaisten poliitikkojen todellisuus tuntuu vaihtelevan puoluekannan mukaan, sinäkö haluat määrittää mikä on oikea todellisuus?

 

Eli jos ihminen arvostaa erilaisia asioita kuin sinä, hän on väärässä?

Siitähän tossa on kyse että eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja välttämättä se sinun näkökulmasi ei ole sen parempi. Tuon toisen ihmisen mielestä joka ei kahvitauoille osallistu voi olla kyse vaikkapa siitä että hän kokee ne juoruiluksi ja panetteluksi.

 

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Miksi juuri sosiaalialalla täytyy tutustua työkavereihin mutta tehtaassa ei? Miksei sosiaalialalla myös riitä se, että hoitaa työnsä hyvin? Entäs jos ei ole sosiaalialalla mutta muuten tekee työtä jossa täytyy olla sosiaalinen? kuten vaikka kaupassa, asiakaspalvelussa, kelassa, jossain puhelinpalvelussa jne. Eikö riitä, että on asiakkaille ystävällinen ja hoitaa työnsä, miksi pitäisi tutustua työkavereihin?

Vaikka tuossa onkin tavaton kysymyspatteristo, viestin ei ole tarkoitus olla hyökkäävä vaan herättää ajatuksia =)

 

Koulutustaso vaikuttaa sosiaaliseen käyttäytymiseen. Mitä alhaisempi koulutustaso sitä suurempaan rooliin kahvi- ja tupakkatauot nousevat työpaikalla.

Hoitoalalla korkeammin koulutetut työntekijät kuten lääkärit eivät parveile kahvihuoneissa vaan keskittyvät työhönsä. Amk-tason sairaanhoitajat edellyttävät että kaikki samaa koulutustasoa omaavat juovat kahvinsa.

Mutta olisiko lääkärien työnkuva erilainen, ja erilainen kiire?

 

Voihan sita omalta kannalta ajatella, etta haluaako vaikka hoitajaksi osuvan sen kuivakan asiallisen mutta lamminsydamisen puurtajan vai sen, joka kertoilee sinusta kahvihuoneessa hauskoja juttuja, koska siita saa irtopisteita porukalta.

 

Missäs niin olen sanonut? Mietin vaan sitä että kuuluuko sosiaalialalla hyvään työpanoksen muutakin kuin se asiakastyö. Entä työyhteisö, eikö se merkkaa mitään?

Viestissä #17
Toki työyhteisössä on hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa. Mutta sen epäsosiaalisemman tapauksen karsastaminen ei varmasti asiaa auta.

 

Miksi juuri sosiaalialalla täytyy tutustua työkavereihin mutta tehtaassa ei? Miksei sosiaalialalla myös riitä se, että hoitaa työnsä hyvin? Entäs jos ei ole sosiaalialalla mutta muuten tekee työtä jossa täytyy olla sosiaalinen? kuten vaikka kaupassa, asiakaspalvelussa, kelassa, jossain puhelinpalvelussa jne. Eikö riitä, että on asiakkaille ystävällinen ja hoitaa työnsä, miksi pitäisi tutustua työkavereihin?

Vaikka tuossa onkin tavaton kysymyspatteristo, viestin ei ole tarkoitus olla hyökkäävä vaan herättää ajatuksia =)

Koska sosiaalialalle hakeutuu energiasyöppötyyppejä jotka viis veisaa asiakkaista, vaan haluavat "hyvää työyhteisöä" eli kaataa omaa paskaansa alvariinsa työkavereiden niskaan ja siten estävät toisiakin tekemästä töitä.

Siksi koko sosiaaliala onkin niin täydellisen toimimaton ja tehoton.

 

Mutta olisiko lääkärien työnkuva erilainen, ja erilainen kiire?

Enpä usko. Kyllä siellä hoitsuillekin riittää tekemistä enemmän jos vain haluaa tehdä enemmän. Joku kokee ettei se kahvitauko ole oma paikka, ja senhän on tarkoitus olla tauko. Jos se tuntuu työnteolta se toisten kanssa "rentoutuminen" voi rentoutumista yhtä hyvin olla papereiden pyörittely siinä omalla työpisteellä tai hetken surffaus netissä.

 

[QUOTE="vieraana";30300879]Eli jos ihminen arvostaa erilaisia asioita kuin sinä, hän on väärässä?

Siitähän tossa on kyse että eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja välttämättä se sinun näkökulmasi ei ole sen parempi. Tuon toisen ihmisen mielestä joka ei kahvitauoille osallistu voi olla kyse vaikkapa siitä että hän kokee ne juoruiluksi ja panetteluksi.[/QUOTE]

Nyt ei ole kyse siitä miten mä koen asiat, vaan miten olen nähnyt niiden käytännössä menevän.

Juu, joku näkee työyhteisön jutut juorukerhona, toiset paikkana pitää hauskaa, keventää kuormia, vaikuttaa työhön.
Eri todellisuudet?

Nyt pidän taukoa, palailen illemmalla...

 

En ole havainnut ihmisen sosiaalisuuden maaran olevan yhteydessa parempaan tyontekemiseen ja se varmaan kuitenkin on olennaisinta.

 

Mutta olisiko lääkärien työnkuva erilainen, ja erilainen kiire?

Lääkärit kuuluvat toiseen ammattiliittoon. PAM pitää kiinni lakisääteisistä tauoista ja rikkureita katsotaan karsaasti.

 

Lääkärit kuuluvat toiseen ammattiliittoon. PAM pitää kiinni lakisääteisistä tauoista ja rikkureita katsotaan karsaasti.

Ai SIKSIKÖ kanalauma niin tunnollisesti kaakattaa siellä kahvihuoneessa useita kertoja päivässä??