"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Hirveästi täällä on näitä ketjuja joissa jo kovasti lasta yritetään mutta meillä kun ei ole vielä yritys päällä niin ajattelimpa aloittaa sellaisen keskustelun.

Eli ketjuun ovat kaikki tervetulleita (myös ne yrittäjät) jotka kuumeilevat tai vähän-jo-kuumeilevat odotusta ja uutta tai ensimmäistä mussukkaa.

Itselläni on kaksi lasta ja olen 29-vuotias äitee pohjoisesta. Hieman alkaa kuume hiipimään nuorimmaisen ollessa 5-vee, sillä tuntuu siltä että jos meinaan vielä pienen kanssa jaksaa niin alkaa se aika jo kolkutella. Nuo kaksi ensimmäistä murusta ovat tulleet ilman sen suurempia suunnitelmia ja kuumeiluita joten tämä pieni polttelu on hieman uutta minulle. Ei ole kokemusta siis mistään ovulaation laskemisesta ja seuraamisesta vaan uskon sen verran itseäni tuntevani ja tietäväni että koskas se otollinen aika olisi.

Kertokaahan jotain itsestänne ja tämän hetkisestä tilanteestanne. Onko ensimmäinen haaveissa vai onko jo aiempaa kokemusta raskautumisen yrittämisestä? Onko kuume yksipuolista vai onko molemmat touhussa mukana? Entä koetko että lapsiluku on jo täynnä?

Ja pliis, ei sitten mitään ihme kirjainlyhenteitä nimittäin ne menee tällä rouvalla aivan yli ymmärryksen Tai vähintäänkin selittäkää ne lyhenteet jos niitä käytätte

 

Voikoa laskea itsensä lievästi kuumeilevaksi, jos tahtoo raskautumisen tapahtuvan mieluiten heti, mutta meininki on kuitenkin enimmäkseen tuleejosjakunontullakseen?

Elikäs olen 26-vuotias kahden lapsen (-07 & -08) äiti Satakunnasta. Pillerit on jätetty pois tässä kuussa, ensimmäinen luomukierto meneillään. Mä kuumeilen nyt ehkä enempi kuin tuo parempi puolisko, mutta hän oli se joka lapsesta alkoi alun alkaen puhua ja mut lämpeemään ajatukselle Monta vuotta olin sitä mieltä, että kaksi lasta riittää. Toisaalta olen aina halunnut 4 lasta ennen kuin täytän 30 vuotta

 

Voi laskea joo lievästi kuumeilevaksi
Aattelin että tähän keskusteluun voi myös liittyä ne jotka jo yrittää ja piinailee niin ei tarvitse montaa kertaa ketjua vaihtaa (muistatte sitten ilmoittaa jos plussaatte).

Meillä tilanne on se että jouduin migreenin pahenemisen vuoksi jättämään pillerit pois jo viime keväänä. Nyt on sitten riskillä menty (suurimmaksi osaksi keskeytettyä yhdyntää) vuoden päivät. Eli varsinaisesti ei yritetä mutta ei me kyllä vastaankaan laiteta jos vielä yhen mussukan saisi. Jännä nähä ruvetaanko tässä jossain vaiheessa ihan yrittämään vai riskeilläänkö vielä Onhan se jännitystä elämässä tämäkin

Miten teillä nuo ensimmäiset lapset? Onko tulleet ihan "suosiolla" vai onko pitkäkin yritys tai kenties hoitoja takana? Sorry, aika henk.koht. kysymys mutta ihan mielenkiinnosta pakko kysyä

 

Minä siirryn nyt tänne . Eli me päätettiin ettei stressata raskautumisesta ja otetaan nyt rennommin..silti aikamoinen vauvakuume . Tosiaan esikoisesta unelmoin. Meillä on nyt sama tilanne, että myös suurimmaksi osaksi käytetään tulevassa kierrossa keskeytettyä yhdyntää. Joten tulee jos on tullakseen.. Voitaisiin ruveta yrittämään helmikuussa kunnolla, sillä silloin alkaisi olla kummallakin parempi elämäntilanne saada lapsi vaikka syksyllä, mutta mikään ei ole täysin varmaa . Mulla alkoi uus kierto tänään eli KP 1/28-30

 

Täällä kuumeilee helmikuussa 19 täyttävä neiti Vielä en miehelle ole uskaltautunut ajatuksistani kertomaan, hän on siis 2 vuotta minua vanhempi. Mikäli nyt masuasukki ilmoittaisi tulostaan niin ehtisin valmistua ennen sitä!

 

Mä kuulun tänne

Ehkäsyä ei oo synnytyksen jälkeen ollu, mitään ei oo kuulunu. Seksiä kuulemma tarvittas raskaaks tuloon eli mennään linjalla "tulee jos on tullakseen" Miehellä varmaan kovempi vauvakuume, itekki haluan, mutta ihana ois nukkuakki joskus.
Meillä on siis lapset syntyny -10 ja -13. Eka sai alun ekasta kerrasta ja toista yritettiin kaks vuotta. Kahen vuoden aikana koin varhasen keskenmenon ja ulkosen raskauden, tutkimuksia ei tehty mulle ylipainon takia. Laihutin ja vähennettiin petipuuhia, pam! Raskaana oltiin
Saa nähä kuin nopeeta sitä raskautuu jos alkas panostaan. Paino tippuu kokoajan, jos se siit ois kii mut toisaalta imetän, se voi taas hidastaa. Ehtiihän täs! Eli viikon päästä ruikutan "mulle heti kaikki"

 

Olen siis kohta 34-vuotias kahden lapsen äiti. Kello tikittää... taustailen tuolla yrityksen odottajissa.

Meillä tilanne sellainen, että mulla on vielä ehkäisykin käsivaressa. Poisto tosin on ensi viikolla. Yritämme siis kolmatta lasta. Edelliset ovat -09 ja -11 syntyneet poika ja tyttö. Toiveissa meillä siis kevät/kesä vauva 2016, jolloin voisin olla kotona ekaluokkalaisen ja eskarilaisen kanssa.

Kierto mulla yleensä ennen lapsia ollut 25 päivää, eli melko lyhyt... Ekan lapsen jälkeen kierron säännöllistyminen otti aikas pitkään. Sen takia kapseli lähtee kohta, jotta kierto kerkiää kunnolla ensinnäkin alkamaan ja säännöllistymään. Menkkoja ei kapseleiden kanssa ole ollut kuin pari hassua kertaa 3,5 vuoden aikana.

Me emme ole kertoneet kenellekään lapsi jutuista, emmekä kerro ennenkuin tikussa on kaksi viivaa

 

Me emme ole kertoneet kenellekään lapsi jutuista, emmekä kerro ennenkuin tikussa on kaksi viivaa

Mulla kans vähän samat kutinat että tuskin kerrotaan haaveilusta/yrittämisestä ennen kuin on raskaustesti plussalla. Sivusta oon monta vuotta seurannu parin kaverin raskautumista, jotka olleet todellatodella vaikeita. Sillä on vähän oma kuume pysynyt kurissa kun on odottanut toisen ilouutisia. Ja sainhan minä sieltä ensimmäisen kummilapseni tänä vuonna <3

Sitä vaan miettii että entä jos se ei olekaan tällä kerralla niin helppoa kuin kahdella edellisellä :/

 

Hei kivaa, tää voisi olla mullekin sopiva pino! Minulla ikää jo 34v ja lapsia entuudestaan kolme, ekaluokkalainen, eskarilainen ja kuopus nyt 1v2kk. Hieman olisi jo vauvakuumetta, mutta mitenkään en halua alkaa nyt asiasta liikaa kohnaamaan

Aikoinaan meillä kaksi ekaa tulivat ekasta yrityskierrosta, mutta kuopusta saatiin odotella melkein vuosi ennenkuin tärppäsi. Eihän sekään tosiaan kovin pitkä aika ole edes, vaan ihan normaalia. Nyt on tilanne se, että mitään ehkäisyä ei ole, imetän vielä, tosin menkat ovat alkaneet jo maaliskuussa säännöllisinä. Elikkäs tulee jos on tullakseen täälläkin Lisäksi kun tuo kuopus on vielä ihan äitin vauvvva, niin minulla ei edes aikaa jää liiaksi kuumeilemaan. Tosin, täytyy myöntää, että näin menkkojen jälkeen ennen ovista kyllä haaveilut hyvin täyttää mielen ja sydämen. Mulla on melko pitkät kierrot, joita toivoisin hieman lyhyemmiksi, kun luulen että se vaikeutti raskautumista edelliselläkin kerralla. Mutta odotellaan nyt ihan rauhassa

 

Enkai mää ole edes laskenut mun kiertoja Ne van tulee kerran kuussa ja tulee semmonen "tutina" että kohta muuten alakaa menkat.

Mut mulla on joskus ollu sitä 27-30 toi kierron pituus ni kai se on sitä edelleen. Ei ne missään vaiheessa mitenkää epäsäännölliset oo olleet.
Kauhulla vaan ootan että meneekö tää kuumeilu nyt siihen että lasketaan sekuntikellon kans oviksia ja menkkoja En kyllä koskaan haluais mitään stressiä lapsen saannista vaikka kuumetta onki ilmassa.

Jos joskus tuun tänne laskeen että "nyt on kolme päivää ovulaatiosta ja raskaustestissä ehkä haamujen-esiäiti (vaikkei siinä oikeesti mitään oo)" Ni lyökää!

 

Lauantaita kaikille

Muille kertomisesta; mä oon niin avoin ihminen et kyl kaikki tietää ettei meillä ole ehkäsyä ja pieni toivon kipinä on kolmannesta

tääl alko eilen menkat, kuinka vihaankin näitä! Vuodan ku vesiputous ja mikkään imut ei riitä. Eikä oo kovin tasaset ku laskin.

he.ti mä tuun läimäyttään tarvottaessa jos alkaa harhailuks mennä testien kans

 

Mahtavaa! Mää pistän korvan taakse, oot nyt luvannut mulle!!!

Ootko muuten kokeillu kuukuppia? Mua ärsyttää menkoissa just kaikista eniten kaikki lärpäkkeet kun ne hiertää ja haisee, tamppooneista saa tulehuksen ja niin edespäin. Kuukupin kanssa ei oo niitä ongelmia, enkä enää vaihda!

 

He.Ti kyl mä mietin sitä kuppia, mutta mun vuoto on niin runsasta että joutusin kokoajan tyhjään. Pari ekaa päivää menee siihen kun käyn "synnyttämässä" klimppejä pönttöön. Sori, ällöttävää

 

Me ei olla minkään lapsen kohdalla kerrottu yrittämisestä oikein kellekään. Oon kyllä vauvakuumeesta voinutkin mainita Mä oon kyllä vähän sellainen, että helposti hurahdan päättömänä ajankohtaisiin/mielessä pyöriviin asioihin, joten mä mielelläni pysyttelen teidän järkevien joukossa täällä Taotte sitten järkeä mun päähän myös jos meinaan alkaa sekoilemaan

Kuukuppi on mullakin käytössä, tosin pahimpana vuotopäivänä en tykkää käyttää, kun joutuu tyhjentämään usein ja silloin jotenkin on paikat niin kipeät, ettei tunnu kivalta. Ollut varmaan jotain 5 vuotta käytössä, tykkään kyllä kovasti. Mulla menkat kestää kaikkiaan viikon joten on ihanaa, kun voi olla suhteellisen vapaasti kuitenkin.

Tänään meillä kävi juuri kylässä raskaana oleva ystäväpariskunta, ja toisella pariskunnalla oli eilen laskettu aika. Muutenkin lähipiirissä on muutama ihan vastasyntynyt nyyttinen, joten kyllähän se ihanalta tuntuu haaveksia. Toisaalta meillä ei vieläkään kuopus nuku öitään mitenkään hirmu hyvin, niin että sinänsä olisi kiva saada välillä nukkuakin taas.

 

Juu kyllä se on jännä homma että kun jotain oikein haluaa niin näkee sen koko ajan ympärillään selkeemmin ja tuntuu että "kaikki muut paisti minä"

Meillä ei vielä oo yrittämisestä tietoakaan, enkä ole kyllä vauvakuumestakaan kellekään viitsinyt edes mainostaa, päinvastoin; julkisesti kiellän oman kuumeiluni . Kai sitä jotenki pelkää että tälle kuumeilulle ei tule sitä toivottua lopputulosta tai jotain. Tää on just vähän tätä kun ei oo koskaan aiemmin sellasta varsinaista vauvakuumetta tosiaan ollu. Ihan uutta.

 

Heippa!! Täällä pariskunta joka toivoo saavansa esikoisensa vuonna 2015. Olen 23 vuotias ja mieheni myös. Yritystä on ollut pelissä todella todella paljon. Eli täällä kuumeillaan totisesti. Jätettiin pillerit pois vuosi ja kuukausi sitten. Viime jouluksi toivottiin, että voitaisiin kertoa ihanasta uutisesta sukulaisille ja nyt on sama toive mielessä entistä kovempana. En jaksa käsittää miten jotkut jaksavat positiivisin mielin yrittää monta vuotta. Kun itse itken joka kuukausi kun huomaan niiden taas alkaneen. Joka kerta se tuntuu pahemmalta. Aivan kuin saisi lapsettomuus tuomion. Enkä ole viitsinyt yrityksestä puhua kenellekään ystävälle tai sukulaisella, juyrikaan senkään takia ettei tarvitsisi kärsiä utelusta. Ja hyvä niin kun ei ole plussaa näkynyt.. Pelottaa että joudutaan odottamaan monta vuotta haaveiden toteutumista. :'( todella ihailen heitä jotka jaksavat yrittää vuosi toisen jälkeen iloisin mielin. Pystysimpä itsekkin olemaan positiivisempi

 

Tervetuloa pinoon mama?!

Kovat tsempit ja voimahalirutistukset sulle. :hug: Useita kertoja tuota yrittämistä sivusta seuranneena melkein voin ruudunkin läpi tuntea sun ahdistuksen ja pettymykset. Ja kovasti toivon teille onnistumista ja vähemmän stressiä ja pelkoa ja pettymystä. Ne on nuo viimeksi mainitut ne pahimmat tunteet jotka helpoiten saa vallan, vaikkei haluais, vaikka näyttäiskin siltä että positiivisella mielellä yritetään monta vuotta, niin varmasti taustalta löytyy pelko, pettymys ja luovuttamisen tunteet.

Minä uskon henkilökohtaisesti siihen että kaikki käänty vielä hyväksi, niin teillekin sitten kun on aika (niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin). Ja se aika tulee vielä :heart: Siihen asti jutustellaan täällä kevyesti ja vähän syvällisemminkin, eikä tarvitse etsiä uutta pinoa kun (huom! KUN) raskaudut! I feel you!

 

Kiitos! Laskeskelin, että mahdolliset kuukautiset alkaisi tänä viikonloppuna. Oon yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Jos vaikka yllättyisikin tällä kertaa iloisesti!

 

Hei, oon uusi täällä. Kertokaa jollen osaa sääntöjä! Mulla on vauvakuume ekaa kertaa elämässä. Ollaan liki kolmekymppinen pariskunta ja poika on reilu vuoden ikäinen. Hänet saatiin kertayrittämällä. Toivottu oli, mutten koskaan osannut "kuumeilla". Nyt kuume on iskenyt. Toivoisin uutta lasta pikimmiten, vaikka olenkin hurjan onnellinen tästä yhdestäkin. Ongelmana on se että mies muistaa huonosti nukutut yöt liian hyvin eikä kaipaa enempää lapsia "juuri nyt". Ilmeisesti haluaa joskus, mutta asiasta ei saa edes keskustella. Jokakerta kun kysyn, hän sanoo etten saisi painostaa.
Vinkkejä siis otetaan vastaan miten puhun asiasta painostamatta. Jos lapsia tehdään vielä, niin en haluaisi ja jaksaisi ryhtyä tähän enää uudestaan kovin monen vuoden päästä. Luulen että tulisin liian mukavuudenhaluiseksi. Ja eihän niitä lapsia aina saa sillä aikataululla kuin itse haluaa. Mitä jos seuraava yritys ei tärppääkkään yhtä helposti?

 

Ei täällä mitää sääntöjä oo Ne luodaan sitte keskustelun lomassa. TERVETULOA!

Meillä kans toisinaan tuntuu ettei sais ees koirakuumeesta keskustella ukon kans, mutta kyllä se joskus kuuntelee ihan hiljaa ku sille puhua parpattaa. Tosin ei me olla keskusteltu yrittämisen aloittamisesta oikeastaan lainkaan. Lähinnä siitä että halutaanko enempää lapsia. Jotkut päivät on vaan semmosia että tuntuu ettei huomenia uskalla toiselle toivottaa, varmaan johtuu siitä että nyt kun on häästressi ohi niin alkaa normaali työstressi jne. joten molemmila välillä tosi kireellä pinna. :/
Mutta kyllä sitä rakkautta silti riittää, me vaan ollaan vähän kipakampi pariskunta toisinaan

 

Tulin vaan huutelemaan moikat kaikille :wave: Tämä kierto mennyt täysin harakoille tähän saakka, johtuen pitkästä sairastelusta. Viikon oon ollu jo saikulla ja loppuviikko vielä edessä. Lääkkeitä, lääkkeitä ja lepoa sekä yskäkohtauksia |O Todellakin toivon et oon paremmassa kuosissa viikonloppuna.

 

Oivoi! Pikaista paranemista sulle heidip* :hug:
Sitkee tauti kyllä, mutta ei se onneksi ikuisesti kestä!

 

Heippa!

mama? Tiedän/muistan hyvin tunteesi, tämä odotuksen odotus voi olla piinaa kun niin paljon jotakin toivoo. Tsemppiä kovasti!

Keijunkainen, mun kokemuksen mukaan ei varmaan hirveästi yrittämällä yrittää miestä suostutella Auttaisikohan, jos heitelisi vaan ilmaan sopivissa väleissä kivoja kommentteja? Esim. Voi, leikkiipä tuossa veljekset kivasti keskenään! Tai: Laitanko tämän ihanan haalarin myyntiin vai säästetäänkö se varmuuden vuoksi? Jne...

Paranemisia heidip!

Juu, tiedän että piti ihan rauhassa ottaa, mutta olen innoissani, kun näyttää vähän siltä, että tästä kierrosta tulisi vähän lyhempi kuin aikaisemmin! Toiveet ovat korkealla Onneksi mulla on tuo touhutaapero (ja tietty isommatkin lapset, jotka kyllä ovat jo hyvin omatoimisia), niin ei yksinkertaisesti ole aikaa liikaa pähkäillä tätä vauvakuumetta. Hää on niin ihanassa vaiheessa, kun juoksee ympäri pihoja ja kiipeää joka paikkaan, että käy urheilusta äipän juosta perässä!

 

Hei kiitos vinkistä! Alan sujautella sivulauseeseen sopivanlaatuisia vihjeitä. Ja tyydyn vielä odottamaan ja kuumeilemaan yksikseni. Eihän meillä olisi tätä ensimmäistäkään lasta ellen olisi alkanut pikkuhiljaa ääneen haaveilemaan. Pientä eteenpäin puhaltamista on tainnut tämä meidän yhteiselo aina vaatia. Jään sivulle seurailemaan muiden kuumeilua

 

Kiitos Hymyliini!