Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

Kyse ei ole siitä, mitä tehdä, vaan PERIAATTEESTA, että ollaan mukana ja läsnä. Ollaan vuorovaikutuksessa eikä olla itsekkäitä väärässä kohdassa. Vuorovaikutuksen sisältö voi olla mitä tahansa, mutta on faktaa, että yleisesti sitä on liian vähän yhteiskunnassamme (lähteenäni asiantuntijoiden puheenvuorot) ja ap:n kuvailemana se vaikutti hyvin vähäiseltä tai olemattomalta: "istun tässä penkillä selaamassa facebookia ja tenava menee jossain tuolla lähistöllä". Tästä ilmaistu huoli on oikea, katsoi sitä sitten moraalin tai tieteen näkökulmista, ei tuomittavaa.

On se nyt kummallista, että naiset tuomitsevat toisen naisen reaktion liittyen lasten hyvään hoitamiseen hirveän abstraktein ja rationaalisin tavoin, eli mm. että arvostella ei saa kun ei tiedä kokonaisuutta tai että arvostelu on periaatteena paha. Tulee taas mieleen taannoinen tapaus, jossa äidin ajatuskin tuomita lastaan arvostelevat toiset äidit tuomittiin täällä. Käsittelyn taso on aivan liian epäfeminiini ollakseen kannatettava, moraalinen tai kaunis. Joskus on paitsi naisellista, myös moraalista älähtää "ei-järkevästi" kuten esillä olleessa Robert's Coffee -tapauksessa, jossa naismyyjä toivotti naisen painumaan v.... sen jälkeen kun nainen oli arvostellut vammaista asiakasta. Jos naiset LAKKAAVAT toimimasta spontaanisti niin tuloksena on jokin "naisrobotti", jonka niin moraaliset kuin kauneusarvot ovat tiessään.

Kiitos, sä oot mun ritari:heart:

 

Just tällaisten ketjujen takia palstalaiset ovat enemmistöltä ihmisinä valitettavasti ikävän oloisia. Herhiläislauma hyökkää heikkotasoisin ja alatyylisinkin väittein erilaisen päälle luottaen enemmän volyymiin kuin yksilöllisiin, korkeatasoisiin vastaväitteisiin. Miehillä ei ole tällaista käytöstä.

Minusta on selvää, että erilainen ajattelu naisella muihin naisiin nähden on tosi tärkeä asia. Jos koskaan haluatte olla miehen veroisia ajattelijoina, opetelkaa ensin olemaan yksilöitä. Siihen harvasta naisesta on, paradoksaalista kyllä.

Tässä ei kukaan hyökännyt erilaisen päälle, vaan sen päälle, että tehdään johtopäätöksiä ja yleistyksiä asioista, joista ei ole yhtään mitään tietoa. Jälleen otan esiin vertauksena Pia Kauman, joka taivasteli asiaa, jonka todenperäisyyttä ei kuitenkaan vaivautunut selvittämään.

 

[QUOTE="...";30256240]Niin, no jos menette leikkipuistoon tarkoituksena viettää tylsä hetki, niin tottakai kannattaa jättäytyä leikin ulkopuolelle...
Meillä kyllä mennään leikkipuistoon leikkimään ja pitämään hauskaa. Ja mielestäni on vähän outoa, jos vanhempi ei osaa/halua pitää lapsensa kanssa hauskaa. Mielestäni on outoa ajatella, että jos kerran syö illallisen lapsen kanssa ja lukee vielä iltasadunkin kaupan päälle, ei päivästä tarvitse yhtään enempää suoda lapselle.[/QUOTE]

Joo niin mä varmastikin sanoin että yhtään enempää ei suoda lapselle. Minä olen ihan täyspaska äiti kun en leiki lapseni kanssa leikkipuistossa vaan ne osaavat leikkiä siellä itse.

En vaan ymmärrä sitä että kaiken lasten vapaa-ajan pitäisi olla järjestettyä tekemistä. Edes siellä leikkipuistossa. Minusta se on lapsen kanssa olemista vaikka en puistossa heittele kärrynpyöriä. Samalla tavoin on lapsen kanssa olemista kun laitan ruokaa, ja lapsi auttaa kattamalla pöydän. En oikein käsitä mikä ihmeen hauskutus-automaatti aikuisen sun mielestä pitäisi olla, että leikkipuistokaan ei käy ilman että aikuinen siellä leikkii?

 

Haa, ilmiö jossa vanhemmat ovat mielellään passiivisia jos joku leikittää heidän lastaan. Been there, vaikka en todellakaan ole samanlainen heittäytyjä kuin ap kuvaili olleensa.

Se on aika ärsyttävää myös meille, jotka olisimme mielellämme joskus ihan keskenään omien lasten kanssa jotain puistossa leikkimissä. Kun siihen tunkee joku "mitä te teette? Kuka toi on? Miks toi on tossa? Anna mullekin vauhtia" - lapsi jonka vanhempaan ei saa mitään katsekontaktia, että voisi viestittää, että hae omasi pois, minua ei kiinnosta.

Aihe voi olla vähän arka. Kun "en minä leiki, ei minun ole pakko, minä saan istua missä tahdon ja räplätä puhelintani" - vanhemmat takertuvatkin kirjoittajaan eivätkä sanomaan. Mikä on totta kai jokaiselle helpompaa kuin miettiä sitä, mistä kirjoitettiin. Been there as well.

No, elämä on.
Kaksplus on.

 

[QUOTE="voi elämä";30256197]Kyse on erilaisista toimintatavoista, ihan perustelluista sellaisista vaikkette muuta kuin omanne näekään.[/QUOTE]

Eivät kaikki toimintatavat suhteessa lapsiin ole yhtä oikeita: näkemys on epä-älyllinen ja moraaliton. Siitä olen samaa mieltä, että toimintatavat ovat _erilaisia_, hyvään kasvattamiseen on useita teitä. Mutta kyse onkin siitä, mihin tuo todistettu toimintatapa viittasi, sekä siitä, onko siitä perusteltua olla huolissaan laajemmassa teoreettisessa viitekehyksessä (psykologia, moraali, näiden suhde nyky-yhteiskuntaan). Vaikuttaa ilmeiseltä, että on. En pysty ymmärtää, miksi palstan äidit eivät näe kysymyksen moraalista ulottuvuutta ja siten osoita ymmärrystä ap:lle. Se näet juuri on feminiini tarkastelu- ja reagointitaso, etenkin kun puhutaan lapsesta.

 

No mutta eikö siihen vanhempien ja lapsen yhteiseen aikaan ja leikkiin ole sata muutakin mahdollisuutta ja paikkaa päivän aikana, kuin juuri se leikkipuisto? Kun se puisto olisi ehkä päivän paras mahdollisuus tavata muitakin lapsia? Kotona sitten voi vaikka pelailla piha/lautapelejä oman perheen kesken, jutella ruuan äärellä, vaihtaa kuulumisia iltasadun lomassa, jne? Tilanteen mukaan! Minusta nyt vaan tuo yleinen leikkipuisto on nimen omaan mahdollisuus lasten keskinäiseen hauskanpitoon. Missä muualla se päivän mittaan sujuisi helpoiten?

 

Huvittava ketju kaiken kaikkiaan, mutta samalla kertaa pikkuisen surullinen. Kärjistettynä: Jos istun kännyyn kiinni kasvaneena yrmynaamana leikkipuistossa, se on merkki siitä, että olen aito ihminen, annan lapselleni tilaa ja kodin seinien sisällä oikein säteilen läsnäoloa. Jos taas leikin lapseni kanssa ja vaikka annan pusuja julkisella paikalla, olen taatusti narsisti ja teen sen kaiken esittääkseni.

Tämän ajan muotiajatus on, että "kyllä minä olen paras äiti lapselleni", riippumatta siitä, kuinka ulkopuoliset näkevät toimintani, ja jopa riippumatta siitä, millaista se toiminta objektiivisesti katsoen on. Kaikenlainen toiminta on ok, koska eihän kukaan voi tietää toisten taustoja, motiiveja ja elämäntilanteita. Ainoa synti on, jos kuvittelee olevansa jossakin suhteessa parempi kuin joku toinen.

Olisiko aika välillä katsoa totuutta silmiin ja todeta, että kaikki me välillä olemme väsyneitä, kiukkuisia, poissaolevia. Jokainen meistä varmasti käyttää toisinaan elektroniikkaa, vaikka voisi olla läsnä. Jokainen hetki, jonka lapselleen antaa, on tärkeä. Ja siitä hetkestä saa olla myös ylpeä.

Palaan taas lasteni pariin.

Kyllä. Miksei sitä poissaolevaa ja väsynyttä olotilaa voi siis toteuttaa siellä leikkipuistossa, jossa lapsella on tekemistä ja kavereita?

 

[QUOTE="...";30256240]Niin, no jos menette leikkipuistoon tarkoituksena viettää tylsä hetki, niin tottakai kannattaa jättäytyä leikin ulkopuolelle...
Meillä kyllä mennään leikkipuistoon leikkimään ja pitämään hauskaa. Ja mielestäni on vähän outoa, jos vanhempi ei osaa/halua pitää lapsensa kanssa hauskaa. Mielestäni on outoa ajatella, että jos kerran syö illallisen lapsen kanssa ja lukee vielä iltasadunkin kaupan päälle, ei päivästä tarvitse yhtään enempää suoda lapselle.[/QUOTE]

Ei ole tarkoitus viettää tylsää hetkeä. vaan lapset itse keksivät tekemistä kun heille ei jatkuvasti ole tarjoilemassa valmiita ratkaisuja. Ei minun tarvitse lapsille sanoa että rakentakaa maja, ne osaavat sellaista tehdä ihan itsekin. Voin osallistua siihen vaikka niin että tarjoan mehut ja keksit kun maja on valmis. Jos lapset rakentavat lumiukkoa, ei mun tartte olla pyörittämässä niitä palloja, riittää kun autan ne paikoilleen ja taion jostain porkkanan nenäksi.

Lapset ovat tosi hyviä keksimään itse leikkejä, jos aikuinen antaa niille tilaa. Leikkipuistossa sellaiseen on hyvin mahdollisuus, jos joku aikuinen ei päätä alkaa leikkiä puistontätiä.

En yhtään ihmettele jos niillä muilla aikuisilla on ollut vaikea suhtautua AP:hen

 

[QUOTE="vieraana";30256246]Niin välillä kyllä näin. Mutta jos puistoon on menty sitä varten että siellä tapaisi muita lapsia niin pitääkö äitien järjestää ohjelmaa vai riittääkö se että siellä riehutaan kavereiden kanssa ja lasketaan mäkeä ja keinutaan?

Missä on se vapaa leikkiminen? Pitääkö kaiken tekemisen olla ohjelmoitua?

Meillä kun on päivät melko aikataulutettuja eli aamulla töihin ja hoitoon, iltapäivällä sieltä pois, iltaruoka ja sit alkaa vapaa-aika niin en koe että mun täytyisi kovin paljon järjestää enää ohjelmaa jos ollaan leikkipuistossa. Tällä viikolla on järjestettyä ohjelmaa ollut viikonloppuna luistelu, maanantaina satutunti, eilen muskari. Jos tänään illalla on hyvä sää ja päätämme mennä leikkipuistoon, uskoisin että mun lapset saattavat nauttia siitä että he saavat itse valita keinuvatko vai kiipelievätkö vai hypätäänkö kenties narua tai ruutua?[/QUOTE]

Itse en puhu mistään ohjelman järjestämisestä, vaan ihan vain siitä olemisesta ja kanssakäymisestä lapsen kanssa. Miten lapsi huomioidaan, miten hänelle puhutaan, ollaanko mukana tekemisissä vai vain poliisina vahtimassa paikalla jne.

 

[QUOTE="...";30256240]Niin, no jos menette leikkipuistoon tarkoituksena viettää tylsä hetki, niin tottakai kannattaa jättäytyä leikin ulkopuolelle...
Meillä kyllä mennään leikkipuistoon leikkimään ja pitämään hauskaa. Ja mielestäni on vähän outoa, jos vanhempi ei osaa/halua pitää lapsensa kanssa hauskaa. Mielestäni on outoa ajatella, että jos kerran syö illallisen lapsen kanssa ja lukee vielä iltasadunkin kaupan päälle, ei päivästä tarvitse yhtään enempää suoda lapselle.[/QUOTE]

Pitääkö sinulle rautalangasa vääntää, että suurin osa normiperheistä vie
lapset leikkipuistoon LEIKKIMÄÄN, ei siksi että se olisi YHTEISTÄ yhdessäoloaikaa.
Leikkipuistoaika on ulkoilua, energian purkamista, lasten vapaata leikkimistä, mahdollisesti samanikäisten kaverien kanssa tutustumista/leikkimistä. Ei se leikkipuisto ole areena, jossa todistetaan muille äideille kuinka hyvä äiti sinä olet. Jos olet sinut itsesi kanssa, voit aivan hyvin istua perse penkillä ja selata puhelintasi, KOSKA tiedät että lapsesi pärjää ja nauttii leikkimisestä ILMAN että äiti hengittää niskaan. Jos lapsi on niin pieni, ettei osata kiivetä liukumäkeen laskemaan, niin silloin suurin osa äideistä seisoo melko lähellä ja auttaa. Jotkut toki kokevat että jos ei vielä osaa kiivetä, niin asiaa kiipeilytelineisiin ei vielä ole.

Ole nyt saatana hiljaa, äläkä jankkaa tuota samaa. Ne äidit jotka on vaivautuneet tuomaan lapsen leikkipuistoon, jaksavat takuuvarmasti huomioda lapsen muutenkin kuin iltasadun aikaan. Eri asia on sitten ne uraäidit, jotka ei edes ehdi näkemään lapsiaan kuin pienen hetken illalla. Nyt puhutaan kuitenkin ilmeisesti kotiäideistä, joilla on pieniä lapsia kotona? Aikuisen ihmisen ei tarvitse tunkea lasten leikkeihin mukaan, sillä ainoastaan estät se, että lapsesi koskaan oppii vuorovaikutussuhteita niiden muiden lasten kanssa! Kieroutunut näkökulma, että äiti on jotenkin huono, jos ei leiki leikkipuistossa lapsensa kanssa! Päinvastoin ; äiti on fiksu että antaa lapselle tilaa leikkiä ja oppia, eikä ole suunapäänä määräilemässä mitä pitäisi leikkiä, tai näyttämässä jotain vtun ötököitä. Ja kai nyt helvetti saa istua perse penkissä, jos koko päivä menee muuten kotitöissä, ruuan, tai lasten parissa? Se leikkipuistohetki saattaa olla ainoa hetki että äiti saa hetken istahtaa ja levähtää. Joten suu kiinni nyt jo, ellei ole mitään järkevää sanottavaa. Jookos, Äidin blogi?

 

Huvittava ketju kaiken kaikkiaan, mutta samalla kertaa pikkuisen surullinen. Kärjistettynä: Jos istun kännyyn kiinni kasvaneena yrmynaamana leikkipuistossa, se on merkki siitä, että olen aito ihminen, annan lapselleni tilaa ja kodin seinien sisällä oikein säteilen läsnäoloa. Jos taas leikin lapseni kanssa ja vaikka annan pusuja julkisella paikalla, olen taatusti narsisti ja teen sen kaiken esittääkseni.

Tämän ajan muotiajatus on, että "kyllä minä olen paras äiti lapselleni", riippumatta siitä, kuinka ulkopuoliset näkevät toimintani, ja jopa riippumatta siitä, millaista se toiminta objektiivisesti katsoen on. Kaikenlainen toiminta on ok, koska eihän kukaan voi tietää toisten taustoja, motiiveja ja elämäntilanteita. Ainoa synti on, jos kuvittelee olevansa jossakin suhteessa parempi kuin joku toinen.

Olisiko aika välillä katsoa totuutta silmiin ja todeta, että kaikki me välillä olemme väsyneitä, kiukkuisia, poissaolevia. Jokainen meistä varmasti käyttää toisinaan elektroniikkaa, vaikka voisi olla läsnä. Jokainen hetki, jonka lapselleen antaa, on tärkeä. Ja siitä hetkestä saa olla myös ylpeä.

Palaan taas lasteni pariin.

Asia on juuri näin. Ja tähän populistiseen epä-älyllisyyteen kiintoisasti liittyy "ääriliberaali" naisideologia, josta oli juttua täällä toisena päivänä. Eli naisia "ajetaan" tällaiseen ajattelutapaan, ainakin Suomessa, ohi klassisempien teemojen. Ja tätä pitäisi nousta kammioituneiden naistutkijoiden kiireesti vastustamaan: oma alani ei ole täysin se, vaikka sitä jonkin verran tunnenkin.

 

omaa lapsuuttanne, ja leikkipuistoissa telmimistä. Oliko siinä hauskaa just se muiden kanssa remuaminen vai halusitteko siellä vaan olla äidin kanssa kaksin ja toivoitte että äiti auttaa kaikissa leikkipuiston välineissä?

Mä oon lapsena käyny harvoin leikkikentällä. 6-vuotiaana oli seurakunnan kerhos ja kirkon takana oli jo silloon pieni leikkikenttä.

Pääasias oon ollu kotona ja leikkiny omas pihas yksin, serkkujen tai hoitolasten kans. Mun äiti oli perhepäivähoitaja ja meillä oli aina arkipäivisin lapsia. Kaikkein kivointa oli se kun muiden lasten kans keksittiin leikkejä eikä siinä tarvinnu olla aikuusen meitä leikittämäs. Kunhan vahti ettei tiputtu mistää, pudottu laskuojaan tms. Sisällä oli sitte enemmänki ohjattuja juttuja ku esim. askarreltiin. Ja kyllä mä viihdyyn jo lapsena aina välillä yksin.

 

Haa, ilmiö jossa vanhemmat ovat mielellään passiivisia jos joku leikittää heidän lastaan. Been there, vaikka en todellakaan ole samanlainen heittäytyjä kuin ap kuvaili olleensa.

Se on aika ärsyttävää myös meille, jotka olisimme mielellämme joskus ihan keskenään omien lasten kanssa jotain puistossa leikkimissä. Kun siihen tunkee joku "mitä te teette? Kuka toi on? Miks toi on tossa? Anna mullekin vauhtia" - lapsi jonka vanhempaan ei saa mitään katsekontaktia, että voisi viestittää, että hae omasi pois, minua ei kiinnosta.

Aihe voi olla vähän arka. Kun "en minä leiki, ei minun ole pakko, minä saan istua missä tahdon ja räplätä puhelintani" - vanhemmat takertuvatkin kirjoittajaan eivätkä sanomaan. Mikä on totta kai jokaiselle helpompaa kuin miettiä sitä, mistä kirjoitettiin. Been there as well.

No, elämä on.
Kaksplus on.

Kyllähän tässä jokainen vastasi itse sanomaan. Hyvin perusteli miksi ei juuri puistossa leiki lapsen kanssa vaan istuu mieluummin ja ottaa rennosti. Mutta toki tartuttiin myös tuohon ylimielisyyteen ja ristiriitaisuuteen ap:n osalta.

 

Haa, ilmiö jossa vanhemmat ovat mielellään passiivisia jos joku leikittää heidän lastaan. Been there, vaikka en todellakaan ole samanlainen heittäytyjä kuin ap kuvaili olleensa.

Se on aika ärsyttävää myös meille, jotka olisimme mielellämme joskus ihan keskenään omien lasten kanssa jotain puistossa leikkimissä. Kun siihen tunkee joku "mitä te teette? Kuka toi on? Miks toi on tossa? Anna mullekin vauhtia" - lapsi jonka vanhempaan ei saa mitään katsekontaktia, että voisi viestittää, että hae omasi pois, minua ei kiinnosta.

Aihe voi olla vähän arka. Kun "en minä leiki, ei minun ole pakko, minä saan istua missä tahdon ja räplätä puhelintani" - vanhemmat takertuvatkin kirjoittajaan eivätkä sanomaan. Mikä on totta kai jokaiselle helpompaa kuin miettiä sitä, mistä kirjoitettiin. Been there as well.

No, elämä on.
Kaksplus on.

Tuon tilanteen minä kyllä tunnistan. Jotkut lapset nyt vain ovat tunkeilevempia kuin toiset. Ap:n tilanteessa kuitenkin koko puisto oli täynnä tällaisia lapsia ja hän (muka)mielellään heitä viihdytti seikkailullaan. Eihän hänen olisi tarvinnut siihen ryhtyä.

Aloituksessa siis useimpia ärsytti se, että ap halusi jotain tunnustusta tästä uhrauksestaan ja ihan kuvailun perusteella hyväntahtoista jutustelua vanhemman taholtakin hän vain halveksui, joten aika vaikea tuohon asenteeseen on suhtautua, muuten kuin ihmetellen.

 

Pitääkö sinulle rautalangasa vääntää, että suurin osa normiperheistä vie
lapset leikkipuistoon LEIKKIMÄÄN, ei siksi että se olisi YHTEISTÄ yhdessäoloaikaa.
Leikkipuistoaika on ulkoilua, energian purkamista, lasten vapaata leikkimistä, mahdollisesti samanikäisten kaverien kanssa tutustumista/leikkimistä. Ei se leikkipuisto ole areena, jossa todistetaan muille äideille kuinka hyvä äiti sinä olet. Jos olet sinut itsesi kanssa, voit aivan hyvin istua perse penkillä ja selata puhelintasi, KOSKA tiedät että lapsesi pärjää ja nauttii leikkimisestä ILMAN että äiti hengittää niskaan. Jos lapsi on niin pieni, ettei osata kiivetä liukumäkeen laskemaan, niin silloin suurin osa äideistä seisoo melko lähellä ja auttaa. Jotkut toki kokevat että jos ei vielä osaa kiivetä, niin asiaa kiipeilytelineisiin ei vielä ole.

Ole nyt saatana hiljaa, äläkä jankkaa tuota samaa. Ne äidit jotka on vaivautuneet tuomaan lapsen leikkipuistoon, jaksavat takuuvarmasti huomioda lapsen muutenkin kuin iltasadun aikaan. Eri asia on sitten ne uraäidit, jotka ei edes ehdi näkemään lapsiaan kuin pienen hetken illalla. Nyt puhutaan kuitenkin ilmeisesti kotiäideistä, joilla on pieniä lapsia kotona? Aikuisen ihmisen ei tarvitse tunkea lasten leikkeihin mukaan, sillä ainoastaan estät se, että lapsesi koskaan oppii vuorovaikutussuhteita niiden muiden lasten kanssa! Kieroutunut näkökulma, että äiti on jotenkin huono, jos ei leiki leikkipuistossa lapsensa kanssa! Päinvastoin ; äiti on fiksu että antaa lapselle tilaa leikkiä ja oppia, eikä ole suunapäänä määräilemässä mitä pitäisi leikkiä, tai näyttämässä jotain vtun ötököitä. Ja kai nyt helvetti saa istua perse penkissä, jos koko päivä menee muuten kotitöissä, ruuan, tai lasten parissa? Se leikkipuistohetki saattaa olla ainoa hetki että äiti saa hetken istahtaa ja levähtää. Joten suu kiinni nyt jo, ellei ole mitään järkevää sanottavaa. Jookos, Äidin blogi?

Sinä olet kyllä puhetyylistäsi päätelle vanllan hurmaava ihminen. Jos puhut lapsillesi tuohon tyyliin, niin kannattaa ehkä pitää sitä etäisyyttä ja keskittyä puhelimen näpräämiseen, sen sijaan lapsille latelet tuollaista tekstiä.

 

Haa, ilmiö jossa vanhemmat ovat mielellään passiivisia jos joku leikittää heidän lastaan. Been there, vaikka en todellakaan ole samanlainen heittäytyjä kuin ap kuvaili olleensa.

Se on aika ärsyttävää myös meille, jotka olisimme mielellämme joskus ihan keskenään omien lasten kanssa jotain puistossa leikkimissä. Kun siihen tunkee joku "mitä te teette? Kuka toi on? Miks toi on tossa? Anna mullekin vauhtia" - lapsi jonka vanhempaan ei saa mitään katsekontaktia, että voisi viestittää, että hae omasi pois, minua ei kiinnosta.

Aihe voi olla vähän arka. Kun "en minä leiki, ei minun ole pakko, minä saan istua missä tahdon ja räplätä puhelintani" - vanhemmat takertuvatkin kirjoittajaan eivätkä sanomaan. Mikä on totta kai jokaiselle helpompaa kuin miettiä sitä, mistä kirjoitettiin. Been there as well.

No, elämä on.
Kaksplus on.

Eli AP olisikin halunnut nämä muut lapset pois siitä leikkimästä, että olisi saanut leikkiä vain omansa kanssa. Onko silloin pakko mennä tekemään sitä leikkimistä leikkipuistoon, jos ei halua moista huomiota?

Vaikea välillä tietää kuka haluaa leikittää niitä kaikkia ja milloin pitää lapsensa käskeä pois.

 

Kuinka usein ap käyt kyseisessä puistossa? Onko ne aina samat vanhemmat siellä? Ja toimivat aina samoin?

 

Haa, ilmiö jossa vanhemmat ovat mielellään passiivisia jos joku leikittää heidän lastaan. Been there, vaikka en todellakaan ole samanlainen heittäytyjä kuin ap kuvaili olleensa.

Se on aika ärsyttävää myös meille, jotka olisimme mielellämme joskus ihan keskenään omien lasten kanssa jotain puistossa leikkimissä. Kun siihen tunkee joku "mitä te teette? Kuka toi on? Miks toi on tossa? Anna mullekin vauhtia" - lapsi jonka vanhempaan ei saa mitään katsekontaktia, että voisi viestittää, että hae omasi pois, minua ei kiinnosta.

Aihe voi olla vähän arka. Kun "en minä leiki, ei minun ole pakko, minä saan istua missä tahdon ja räplätä puhelintani" - vanhemmat takertuvatkin kirjoittajaan eivätkä sanomaan. Mikä on totta kai jokaiselle helpompaa kuin miettiä sitä, mistä kirjoitettiin. Been there as well.

No, elämä on.
Kaksplus on.

Ok kyllä minä sanon asiasta lapselle jos alkaisi roikkua jonkun perheessä kiinni, ei kyllä ole toistaiseksi tapahtunut. Jos taas joku aikuinen menee oikein itse siihen tunkemaan niin en puutu asiaan. Mieluummin toivoisin antavan lapseni leikkiä ja kehittyä, mutta onhan noita tunkevia mammoja välillä.

 

[QUOTE="hmmmmmm";30256301]Kyllähän tässä jokainen vastasi itse sanomaan. Hyvin perusteli miksi ei juuri puistossa leiki lapsen kanssa vaan istuu mieluummin ja ottaa rennosti. Mutta toki tartuttiin myös tuohon ylimielisyyteen ja ristiriitaisuuteen ap:n osalta.[/QUOTE]

Minusta ei ole ollenkaan hyväksyttävää olla kiinnostumatta siitä, mitä lapsi puistossa tekee, varsinkin jos hän tekee jotain jonkun tuntemattoman aikuisen kanssa. Juuri itsekin todistin tällaista, jossa lapsi yrittää saada äitiä katsomaan, mitä löysi ja äiti vain puhelintaan tuijottain sanoo "joo".

"Äiti katso nyt! Tämä on minun äkspliiksplöö-ötökkäni ja minä vien sen tuonne vuoren huipulle"
"Mmm-m"
"Äiti KATO!!!"
Äiti sekunniksi vilkaisee lapseen päin ja taas sitten katsoo puhelintaan.

Ja kun moni, TODELLA MONI on sen tunnin siellä puistossa takapuoli kiinni penkissä, katse puhelimessa. Se on lasta kohtaan väärin. Se on muita kohtaan väärin jos se oma lapsi sinä aikana häiritsee muita tai kiusaa. Ja tällaista sitten jopa puolustellaan... että kun mua väsyttää.... puuh. Raivostuttavaa.

 

Asia on juuri näin. Ja tähän populistiseen epä-älyllisyyteen kiintoisasti liittyy "ääriliberaali" naisideologia, josta oli juttua täällä toisena päivänä. Eli naisia "ajetaan" tällaiseen ajattelutapaan, ainakin Suomessa, ohi klassisempien teemojen. Ja tätä pitäisi nousta kammioituneiden naistutkijoiden kiireesti vastustamaan: oma alani ei ole täysin se, vaikka sitä jonkin verran tunnenkin.

Kukaan ei jäisi kaipaamaan jos menisit tekemään tota muka-tieteellistä pseudotutkimusta naisista ja heidän olemuksestaan jonnekin muulle palstalle.

 

[QUOTE="...";30256252]Vastaan viesteihin, jotka on esitetty minulle, lainaamalla tekstiäni. Eikös se vähän niin kuin ole tapana tällaisilla keskustelupalstoilla?[/QUOTE]

Noh, tapana ei kyllä ole se että esittää jotain muuta kuin mitä on.
Tekstisi ovat aivan samaa asiaa kuin Äidin Bloginkin. Luuletko ettei se paista läpi?

 

[QUOTE="vieraana";30256307]Eli AP olisikin halunnut nämä muut lapset pois siitä leikkimästä, että olisi saanut leikkiä vain omansa kanssa. Onko silloin pakko mennä tekemään sitä leikkimistä leikkipuistoon, jos ei halua moista huomiota?

Vaikea välillä tietää kuka haluaa leikittää niitä kaikkia ja milloin pitää lapsensa käskeä pois.[/QUOTE]

En tiedä mitä ap halusi, mutta välinpitämättömien aikuisten laumailmiö on tuttu minullekin. Jos osasit lukea, kerroin omasta kokemuksestani. En ap:n.

 

Minusta ei ole ollenkaan hyväksyttävää olla kiinnostumatta siitä, mitä lapsi puistossa tekee, varsinkin jos hän tekee jotain jonkun tuntemattoman aikuisen kanssa. Juuri itsekin todistin tällaista, jossa lapsi yrittää saada äitiä katsomaan, mitä löysi ja äiti vain puhelintaan tuijottain sanoo "joo".

"Äiti katso nyt! Tämä on minun äkspliiksplöö-ötökkäni ja minä vien sen tuonne vuoren huipulle"
"Mmm-m"
"Äiti KATO!!!"
Äiti sekunniksi vilkaisee lapseen päin ja taas sitten katsoo puhelintaan.

Ja kun moni, TODELLA MONI on sen tunnin siellä puistossa takapuoli kiinni penkissä, katse puhelimessa. Se on lasta kohtaan väärin. Se on muita kohtaan väärin jos se oma lapsi sinä aikana häiritsee muita tai kiusaa. Ja tällaista sitten jopa puolustellaan... että kun mua väsyttää.... puuh. Raivostuttavaa.

Tämän olen valmis allekirjoittamaan täysin. Siitä ei kuitenkaan aloituksessa ollut kyse. Tai sitten olen tyhmä kun en sitä tekstistä löytänyt tai asia oli esitetty harvinaisen huonosti. Ap puhui vain leikistä, johon hän otti muut lapset mukaan.

 

Ok kyllä minä sanon asiasta lapselle jos alkaisi roikkua jonkun perheessä kiinni, ei kyllä ole toistaiseksi tapahtunut. Jos taas joku aikuinen menee oikein itse siihen tunkemaan niin en puutu asiaan. Mieluummin toivoisin antavan lapseni leikkiä ja kehittyä, mutta onhan noita tunkevia mammoja välillä.

En tiedä tunkevista mammoista mitään, oikeasti. Tiedän, että on aitoja läsnäolevia vanhempia jotka ottavat myös muiden lapset mukaan leikkiin kuin huomaamatta (itse en ole tällainen todellakaan, vaikka olen läsnäoleva omilleni kyllä). Ja tiedän, että on tilannetta seuraavia mutta taka-alalla pysytteleviä vanhempia ja sitten niitä, joita ei kiinnosta.

Kyllä minä kiinnostuisin, jos lapsillani olisi hauskaa jonkun toisen äidin kanssa. Minua kiinnostaisi, mikä on niin hauskaa ja voisin mennä vähän lähemmäs jo pelkästä uteliasuudesta. Ja katsomaan, että omani osaavat käyttäytyä

 

En tiedä tunkevista mammoista mitään, oikeasti. Tiedän, että on aitoja läsnäolevia vanhempia jotka ottavat myös muiden lapset mukaan leikkiin kuin huomaamatta (itse en ole tällainen todellakaan, vaikka olen läsnäoleva omilleni kyllä). Ja tiedän, että on tilannetta seuraavia mutta taka-alalla pysytteleviä vanhempia ja sitten niitä, joita ei kiinnosta.

Kyllä minä kiinnostuisin, jos lapsillani olisi hauskaa jonkun toisen äidin kanssa. Minua kiinnostaisi, mikä on niin hauskaa ja voisin mennä vähän lähemmäs jo pelkästä uteliasuudesta. Ja katsomaan, että omani osaavat käyttäytyä

Sitäkö ei voi tehdä penkiltä, vaan pitää mennä siihen viereen seisomaan?