Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

[QUOTE="...";30256107]Päättelen sen siitä, että naapuruston lapset ovat pihalla aina ihan innoissaan, kun heidän juttujaan kuuntelee edes hetken. Päättelen sen myös näiden samojen lasten turhautuneista ilmeistä, kun omat vanhemmat vain jatkavat omia puuhiaan eivätkä kuuntele. Päättelen sen myös siitä, että leikkipuistossa jostain syystä ne lapset eivät juurikaan hakeudu muiden aikuisten seuraan, mutta minun ja poikieni leikkeihin liittyy aina muitakin.[/QUOTE]

Aivan. Jos äiti vetäytyy vuorovaikutuksesta lapsen kanssa, voidaan kysyä onko hän edes äiti, onko hän edes nainen ja lopulta, onko hän edes ihminen vai jotain muuta.

Kyse on, siis teoriassa, rikollisesta toiminnasta, sillä niin keskeinen asia vuorovaikutus ja läsnäolo ihmisyydelle ovat. On ihan klassista psykologista näyttöä (Harlow'n simpanssikoe Maternal Deprivation | Research | Release & Restitution for Chimpanzees), kuinka läsnäolon riisto tuhoaa jälkeläiset.

 

[QUOTE="...";30256107]Päättelen sen siitä, että naapuruston lapset ovat pihalla aina ihan innoissaan, kun heidän juttujaan kuuntelee edes hetken. Päättelen sen myös näiden samojen lasten turhautuneista ilmeistä, kun omat vanhemmat vain jatkavat omia puuhiaan eivätkä kuuntele. Päättelen sen myös siitä, että leikkipuistossa jostain syystä ne lapset eivät juurikaan hakeudu muiden aikuisten seuraan, mutta minun ja poikieni leikkeihin liittyy aina muitakin.[/QUOTE]

Marttyyri löytyi.

Lapset nyt ovat iloisia huomiosta riippumatta siitä saavatko he huomiota kotona vai eivät. Jos olet yhtään tutustunut ala-asteikäisten tyttöjen sosiaalisiin suhteisiin niin tilanne on usein se että jos alaluokkien ope on välituntivalvojana siinä ympärillä pyörii 10-20 tyttöä juttelemassa. Jokainen lapsi haluaa olla huomion keskipiste.

Mutta ilmeisesti se olet sinä joka halusit siellä puistossa olla kaikkien huomion keskipiste?

 

Aivan. Jos äiti vetäytyy vuorovaikutuksesta lapsen kanssa, voidaan kysyä onko hän edes äiti, onko hän edes nainen ja lopulta, onko hän edes ihminen vai jotain muuta.

Kyse on, siis teoriassa, rikollisesta toiminnasta, sillä niin keskeinen asia vuorovaikutus ja läsnäolo ihmisyydelle ovat. On ihan klassista psykologista näyttöä (Harlow'n simpanssikoe Maternal Deprivation | Research | Release & Restitution for Chimpanzees), kuinka läsnäolon riisto tuhoaa jälkeläiset.

Ja läsnäolon riisto tapahtui kun Äidin blogi päätti järjestää ikioman ohjelmallisen tuokion siellä leikkipuistossa. Kun hän ei kerran vastaa, niin kertoisitko sinä minulle mitä muiden aikuisten tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Mennä mukaan taapertamaan ankkajonon perään vai keksiä itse omalle lapselleen jotain kilpailevaa, hienompaa ohjelmaa? Käskeä lapsi pois vieraan äidin kimpusta?

Jotain muuta, mitä?

Kiusallisia tilanteita se kun joku aikuinen alkaa järjestää omaa ohjelmaa eikä haluakaan siihen muita mukaan.

Aikuinen voi olla lapselle läsnä ihan vaikka katsekontaktilla, muutamalla sanalla. Ei se tarkoita että mun täytyisi heitellä kärrynpyöriä siellä puistossa ollakseni riittävästi läsnä.

 

Älä ny, eihän naiset voi olla yksilöitä ku eivät suostu olemaan sellaasia ku "mies" haluaa. Aiemmin samaanen tyyppi on kirjoottanu, että vakava ajattelu ei sovi naisille. Naisten pitää olla keijukaismaisia, iloisia ja kuplivia runotyttöjä.

Ai niin ja plastisesti kimpoilevia tjsp

 

Sillä perusteella, että yhden leikkipuistohetken mukaan tehdään mittaavat päätelmät muiden perheiden vuorovaikutuksista ja huolenpidosta.

Jos esim. nimimerkki mies1harm. möläyttä palaverissa sammakon, voinko perustellusti pitää häntä jatkossa epäpätevänä idioottina, vaikka hän olisi todellisuudessa loistava ammattilainen?

Mutta kyllähän sellainen toiminta on perseestä, jossa äiti on itsekäs väärässä tilanteessa. En toki ota kantaa muuhun perheen arkeen, sellainen olisi kai kohtuuton vaatimus ilman seurantaa keneltäkään keskustelijalta. Kyse on tilanteesta ja siitä, mitä se indikoi sekä siitä, että ilmiö fyysisen läsnäolon ja kanssatekemisen vähyydestä on aivan todellinen ja se on hyvä osoittaa. Siksi siihen on syytä kohdistaa huolta (näinhän lapsiasiainvaltuutettukin toimii, samoin mm. lastenpsykiatri Sinkkonen).

 

[QUOTE="vieraana";30256152]Marttyyri löytyi.

Lapset nyt ovat iloisia huomiosta riippumatta siitä saavatko he huomiota kotona vai eivät. Jos olet yhtään tutustunut ala-asteikäisten tyttöjen sosiaalisiin suhteisiin niin tilanne on usein se että jos alaluokkien ope on välituntivalvojana siinä ympärillä pyörii 10-20 tyttöä juttelemassa. Jokainen lapsi haluaa olla huomion keskipiste.

Mutta ilmeisesti se olet sinä joka halusit siellä puistossa olla kaikkien huomion keskipiste?[/QUOTE]

Ööö, miten se tekee ihmisestä marttyyrin, jos säälii lapsia???
Ja jos kerran aikuiset tietävät ja tiedostavat, että lapset kaipaavat sitä huomiota, niin miksi ihmeessä he eivät sitä anna?
Valtaosa juuri esim. leikkipuistoissa olevista vanhemmista seisoo sivummalla ja juttelee keskenään (jos sitäkään), sen sijaan, että menisi leikkimään niiden lastensa kanssa ja antamaan sitä huomiota.

 

[QUOTE="...";30256175]Ööö, miten se tekee ihmisestä marttyyrin, jos säälii lapsia???
Ja jos kerran aikuiset tietävät ja tiedostavat, että lapset kaipaavat sitä huomiota, niin miksi ihmeessä he eivät sitä anna?
Valtaosa juuri esim. leikkipuistoissa olevista vanhemmista seisoo sivummalla ja juttelee keskenään (jos sitäkään), sen sijaan, että menisi leikkimään niiden lastensa kanssa ja antamaan sitä huomiota.[/QUOTE]

Äidin blogi komppaa itseään. Lopettakaa jo, ihan naurettavaa touhua.
Sinä,ja mies ykkonen myös! Olitte sitten sama tyyppi tai ei. Eihän teitä jaksa katella
olleskaan!

 

[QUOTE="vieraana";30256152]Marttyyri löytyi.

Lapset nyt ovat iloisia huomiosta riippumatta siitä saavatko he huomiota kotona vai eivät. Jos olet yhtään tutustunut ala-asteikäisten tyttöjen sosiaalisiin suhteisiin niin tilanne on usein se että jos alaluokkien ope on välituntivalvojana siinä ympärillä pyörii 10-20 tyttöä juttelemassa. Jokainen lapsi haluaa olla huomion keskipiste.

Mutta ilmeisesti se olet sinä joka halusit siellä puistossa olla kaikkien huomion keskipiste?[/QUOTE]

Ei lasten huomioimattomuus kotona suinkaan tee lapsista iloisia. Äläpä kyseenalaista sitä, mitä pedagogiikasta ja biopsykologiasta tiedetään.

 

[QUOTE="...";30256175]
Valtaosa juuri esim. leikkipuistoissa olevista vanhemmista seisoo sivummalla ja juttelee keskenään (jos sitäkään), sen sijaan, että menisi leikkimään niiden lastensa kanssa ja antamaan sitä huomiota.[/QUOTE]

Eikö sinne leikkipuistoon yleensä mennä juuri siksi, että lapset voi olla toisten lapsien kanssa ja leikkiä? Ja aikuiset ottaa kontaktia toisiin aikuisiin, jos niin haluaa? Se keskinäinen vanhempi-lapsi-aika otetaan muualla sitten, kotona esim. Vai olenko mä ymmärtänyt leikkipuistojen merkityksen nyt ihan väärin? Olisiko syytä pitää lapset vain omissa helmoissa eikä ollenkaan kontaktissa muihin?

 

[QUOTE="...";30256175]Ööö, miten se tekee ihmisestä marttyyrin, jos säälii lapsia???
Ja jos kerran aikuiset tietävät ja tiedostavat, että lapset kaipaavat sitä huomiota, niin miksi ihmeessä he eivät sitä anna?
Valtaosa juuri esim. leikkipuistoissa olevista vanhemmista seisoo sivummalla ja juttelee keskenään (jos sitäkään), sen sijaan, että menisi leikkimään niiden lastensa kanssa ja antamaan sitä huomiota.[/QUOTE]

Esimerkiksi siksi, että ajatellaan että leikkipuistossa lapset voivat tutustua toisiinsa ja muodostaa sosiaalisia suhteita, leikkiä vapaasti ja keksiä itse sen oman, yhteisen leikin. Ohjatuille leikeillekin on paikkansa, omat lapset kun ovat päiväkodissa niin siellä tuota ohjattuakin toimintaa tulee aivan riittävästi.

Illalla jos menemme leikkipuistoon se on energia purkamista varten ja huomion antaminen on sitten vaikka keskustelutuokio iltapalapöydässä tai sadun lukeminen. Ei mun lapset kaipaa enää aikuista laskemaan kanssaan mäkeä, jos puistossa on heille seuraa omista kavereistaan.

Aikuisena olen siellä katsomassa tilannetta päältä ja auttamassa/kieltämässä jos tilanne niin vaatii. Mahdollistan leikin, ei minun tarvitse olla osa sitä.

Tylsät hetket ja vapaa leikki ovat lapsen mielikuvituksen kehittymisen kannalta ihan yhtä tärkeitä kuin se että aikuinen on tarvittaessa läsnä. Onko se läsnäolemisen paikka leikkipuisto on sitten makuasia.

 

[QUOTE="...";30256175]Ööö, miten se tekee ihmisestä marttyyrin, jos säälii lapsia???
Ja jos kerran aikuiset tietävät ja tiedostavat, että lapset kaipaavat sitä huomiota, niin miksi ihmeessä he eivät sitä anna?
Valtaosa juuri esim. leikkipuistoissa olevista vanhemmista seisoo sivummalla ja juttelee keskenään (jos sitäkään), sen sijaan, että menisi leikkimään niiden lastensa kanssa ja antamaan sitä huomiota.[/QUOTE]

Siihen, miksi äidit eivät aina jaksa juosta perässä mukana puistossa, on jo vastattu moneen otteeseen. Nyt kierretään jo kehää. Kyse on erilaisista toimintatavoista, ihan perustelluista sellaisista vaikkette muuta kuin omanne näekään. Te ette kykene katsomaan asioita kuin itsenne kautta, se on merkki alhaisesta älykkyydestä. Eli ehkä meidän on turha jatkaa tätä enää. Et tule koskaan näkemään asiaa tämän laajemmin, eli turhaa keskustelua.

 

Onko jotenkin parempi asia että aikuinen leikkii lasten kanssa kuin se että lapset leikkivät keskenään?

Ymmärrän sen että aikuinen leikittää jos lapsella ei ole leikkikaveria tai yritetään leikin varjolla oppia jotain uutta. Mutta minusta lasten vapaa leikkiminen on tärkeä asia ihan sinänsä. Se, että siellä puistossa voi leikkiä mitä haluaa tietysti puiston sääntöjen rajoissa.

 

omaa lapsuuttanne, ja leikkipuistoissa telmimistä. Oliko siinä hauskaa just se muiden kanssa remuaminen vai halusitteko siellä vaan olla äidin kanssa kaksin ja toivoitte että äiti auttaa kaikissa leikkipuiston välineissä?

 

Eikö sinne leikkipuistoon yleensä mennä juuri siksi, että lapset voi olla toisten lapsien kanssa ja leikkiä? Ja aikuiset ottaa kontaktia toisiin aikuisiin, jos niin haluaa? Se keskinäinen vanhempi-lapsi-aika otetaan muualla sitten, kotona esim. Vai olenko mä ymmärtänyt leikkipuistojen merkityksen nyt ihan väärin? Olisiko syytä pitää lapset vain omissa helmoissa eikä ollenkaan kontaktissa muihin?

Aika monet pienemmät lapset ovat vielä sillä kehitystasolla, että eivät osaa itsenäisesti aloittaa leikkiä toisten lasten kanssa. Etenkin siinä vaiheessa vanhemman rooli on merkittävä.
Ja itse puhun kyllä tuosta ilmiöstä laajemminkin. Tuohon samaan puhumattomuuteen ja lapsiin kohdistuvaan melko etäiseen ja tylyyn suhtautumiseen törmään ihan kaikkialla, niin bussissa, kaupassa, pihoilla jne.

 

mä väitin, mutta sitten jatkoin lukemista ja päättelin, että äidin blogi taitaa sittenkin olla vähän liikaa itseään täynnä

Anteeks ny vain, mutta miten sä voit sanoa noin leikkipuistos vietetyn ajan perusteella? Ethän sä noiden ihmisten koteihin näe.

Lopeta tuo ittes korottaminen ja muiden suoranaanen halveksunta niin voit saada parempia vastauksia. Sun tyyli on niin ylimielinen, että sen takia ihmiset on täs ketjus älähtäny. Ei monikaa varmasti älähtäny sen takia, että tunsi piston kuten joku tuolla väitti. Sä kirjootit heti alusta alkaen todella halveksuvasti niistä toisista vanhemmista ja pahenee vain koko ajan. Totta kai ihmiset sellaaseen puuttuu vaikka itte olisivat niitä osallistuvia vanhempia.

Ei, mun ei tarvitte tuntia pistoa tämän takia. Mulla on jo sen verran iso lapsi, että ei häntä tarvitte leikittää. Yhdes touhataan juttuja silti, mutta alkaa pian 11v. täyttävällä olla niin paljo omia juttuja, että ei aikuusia kaivata aina mukaan.

 

Ei hemmetti, miten typerä ihminen voi olla.

Aloittaja on kyllä nainen mies1:sen makuun; logiikkavammainen kans siis.
Ensin väittää jotain ihan puuta heinää vailla minkäänlaista logiikkaa, lopulta syyttelee siitä muita.
Ja ilmeisesti vielä kuvittelee olevansa jollain tapaa Wiisas Äiti.
Hih.

 

Huvittava ketju kaiken kaikkiaan, mutta samalla kertaa pikkuisen surullinen. Kärjistettynä: Jos istun kännyyn kiinni kasvaneena yrmynaamana leikkipuistossa, se on merkki siitä, että olen aito ihminen, annan lapselleni tilaa ja kodin seinien sisällä oikein säteilen läsnäoloa. Jos taas leikin lapseni kanssa ja vaikka annan pusuja julkisella paikalla, olen taatusti narsisti ja teen sen kaiken esittääkseni.

Tämän ajan muotiajatus on, että "kyllä minä olen paras äiti lapselleni", riippumatta siitä, kuinka ulkopuoliset näkevät toimintani, ja jopa riippumatta siitä, millaista se toiminta objektiivisesti katsoen on. Kaikenlainen toiminta on ok, koska eihän kukaan voi tietää toisten taustoja, motiiveja ja elämäntilanteita. Ainoa synti on, jos kuvittelee olevansa jossakin suhteessa parempi kuin joku toinen.

Olisiko aika välillä katsoa totuutta silmiin ja todeta, että kaikki me välillä olemme väsyneitä, kiukkuisia, poissaolevia. Jokainen meistä varmasti käyttää toisinaan elektroniikkaa, vaikka voisi olla läsnä. Jokainen hetki, jonka lapselleen antaa, on tärkeä. Ja siitä hetkestä saa olla myös ylpeä.

Palaan taas lasteni pariin.

 

Ketjussa, jos vähän kärjistän, kymmenen hullua kysyy enemmän kuin yksi viisas ehtii vastata. Tuttu tilanne minullekin, Äidin blogi Tsemppiä näiden kanssa

No miten kauan kestää vastata kysymyksiin, kiipesikö joku korkealle puuhun ja mistä äb tietää, mitä näiden henkilöiden kotona tapahtuu? Niitähän tässä on kysytty.

 

omaa lapsuuttanne, ja leikkipuistoissa telmimistä. Oliko siinä hauskaa just se muiden kanssa remuaminen vai halusitteko siellä vaan olla äidin kanssa kaksin ja toivoitte että äiti auttaa kaikissa leikkipuiston välineissä?

Aika moni vanhempi tuntuu ilmeisesti oikeasti kuvittelevan, että vanhemmat lapset eivät enää kaipaa vanhempiensa seuraa. Ihan varmasti joka ainoa lapsi haluaa vanhempansa huomiota ja hänet mukaan leikkeihin, kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista. Tai no riippuu tietysti siitä, miten vanhempi on leikeissä mukana.

 

Huvittava ketju kaiken kaikkiaan, mutta samalla kertaa pikkuisen surullinen. Kärjistettynä: Jos istun kännyyn kiinni kasvaneena yrmynaamana leikkipuistossa, se on merkki siitä, että olen aito ihminen, annan lapselleni tilaa ja kodin seinien sisällä oikein säteilen läsnäoloa. Jos taas leikin lapseni kanssa ja vaikka annan pusuja julkisella paikalla, olen taatusti narsisti ja teen sen kaiken esittääkseni.

Tämän ajan muotiajatus on, että "kyllä minä olen paras äiti lapselleni", riippumatta siitä, kuinka ulkopuoliset näkevät toimintani, ja jopa riippumatta siitä, millaista se toiminta objektiivisesti katsoen on. Kaikenlainen toiminta on ok, koska eihän kukaan voi tietää toisten taustoja, motiiveja ja elämäntilanteita. Ainoa synti on, jos kuvittelee olevansa jossakin suhteessa parempi kuin joku toinen.

Olisiko aika välillä katsoa totuutta silmiin ja todeta, että kaikki me välillä olemme väsyneitä, kiukkuisia, poissaolevia. Jokainen meistä varmasti käyttää toisinaan elektroniikkaa, vaikka voisi olla läsnä. Jokainen hetki, jonka lapselleen antaa, on tärkeä. Ja siitä hetkestä saa olla myös ylpeä.

Palaan taas lasteni pariin.

Joo ehkä parempi niin. Mutta mä en kyllä väittäisi objektiiviseksi asioiden katsomiseksi sitä että itse muuttaa sääntöjä leikkipuistossa ja pitää sen jälkeen toisia ihmisiä hankalina koska he eivät käyttäydy samoin.

Edelleenkään en ole saanut vastausta siihen kysymykseen mitä noiden muiden vanhempien olisi pitänyt tehdä siinä tilanteessa kun AP alkoi leikittää heidän lapsiaan.

Ihmisillä voi olla erilaisia funtioita siihen miksi sinne leikkipuistoon mennään.

 

[QUOTE="vieraana";30256164]Ja läsnäolon riisto tapahtui kun Äidin blogi päätti järjestää ikioman ohjelmallisen tuokion siellä leikkipuistossa. Kun hän ei kerran vastaa, niin kertoisitko sinä minulle mitä muiden aikuisten tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Mennä mukaan taapertamaan ankkajonon perään vai keksiä itse omalle lapselleen jotain kilpailevaa, hienompaa ohjelmaa? Käskeä lapsi pois vieraan äidin kimpusta?

Jotain muuta, mitä?

Kiusallisia tilanteita se kun joku aikuinen alkaa järjestää omaa ohjelmaa eikä haluakaan siihen muita mukaan.

Aikuinen voi olla lapselle läsnä ihan vaikka katsekontaktilla, muutamalla sanalla. Ei se tarkoita että mun täytyisi heitellä kärrynpyöriä siellä puistossa ollakseni riittävästi läsnä.[/QUOTE]

Kyse ei ole siitä, mitä tehdä, vaan PERIAATTEESTA, että ollaan mukana ja läsnä. Ollaan vuorovaikutuksessa eikä olla itsekkäitä väärässä kohdassa. Vuorovaikutuksen sisältö voi olla mitä tahansa, mutta on faktaa, että yleisesti sitä on liian vähän yhteiskunnassamme (lähteenäni asiantuntijoiden puheenvuorot) ja ap:n kuvailemana se vaikutti hyvin vähäiseltä tai olemattomalta: "istun tässä penkillä selaamassa facebookia ja tenava menee jossain tuolla lähistöllä". Tästä ilmaistu huoli on oikea, katsoi sitä sitten moraalin tai tieteen näkökulmista, ei tuomittavaa.

On se nyt kummallista, että naiset tuomitsevat toisen naisen reaktion liittyen lasten hyvään hoitamiseen hirveän abstraktein ja rationaalisin tavoin, eli mm. että arvostella ei saa kun ei tiedä kokonaisuutta tai että arvostelu on periaatteena paha. Tulee taas mieleen taannoinen tapaus, jossa äidin ajatuskin tuomita lastaan arvostelevat toiset äidit tuomittiin täällä. Käsittelyn taso on aivan liian epäfeminiini ollakseen kannatettava, moraalinen tai kaunis. Joskus on paitsi naisellista, myös moraalista älähtää "ei-järkevästi" kuten esillä olleessa Robert's Coffee -tapauksessa, jossa naismyyjä toivotti naisen painumaan v.... sen jälkeen kun nainen oli arvostellut vammaista asiakasta. Jos naiset LAKKAAVAT toimimasta spontaanisti niin tuloksena on jokin "naisrobotti", jonka niin moraaliset kuin kauneusarvot ovat tiessään.

 

[QUOTE="...";30256221]Aika moni vanhempi tuntuu ilmeisesti oikeasti kuvittelevan, että vanhemmat lapset eivät enää kaipaa vanhempiensa seuraa. Ihan varmasti joka ainoa lapsi haluaa vanhempansa huomiota ja hänet mukaan leikkeihin, kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista. Tai no riippuu tietysti siitä, miten vanhempi on leikeissä mukana.[/QUOTE]

Kukas sä nyt oot? Miksi vastaat näihin kysymyksiin?
Oletko mahdollisesti Äidin blogi? Miksi et vastaa alukuperäisellä nikilläsi?

 

Esimerkiksi siksi, että ajatellaan että leikkipuistossa lapset voivat tutustua toisiinsa ja muodostaa sosiaalisia suhteita, leikkiä vapaasti ja keksiä itse sen oman, yhteisen leikin. Ohjatuille leikeillekin on paikkansa, omat lapset kun ovat päiväkodissa niin siellä tuota ohjattuakin toimintaa tulee aivan riittävästi.

Illalla jos menemme leikkipuistoon se on energia purkamista varten ja huomion antaminen on sitten vaikka keskustelutuokio iltapalapöydässä tai sadun lukeminen. Ei mun lapset kaipaa enää aikuista laskemaan kanssaan mäkeä, jos puistossa on heille seuraa omista kavereistaan.

Aikuisena olen siellä katsomassa tilannetta päältä ja auttamassa/kieltämässä jos tilanne niin vaatii. Mahdollistan leikin, ei minun tarvitse olla osa sitä.

Tylsät hetket ja vapaa leikki ovat lapsen mielikuvituksen kehittymisen kannalta ihan yhtä tärkeitä kuin se että aikuinen on tarvittaessa läsnä. Onko se läsnäolemisen paikka leikkipuisto on sitten makuasia.

Niin, no jos menette leikkipuistoon tarkoituksena viettää tylsä hetki, niin tottakai kannattaa jättäytyä leikin ulkopuolelle...
Meillä kyllä mennään leikkipuistoon leikkimään ja pitämään hauskaa. Ja mielestäni on vähän outoa, jos vanhempi ei osaa/halua pitää lapsensa kanssa hauskaa. Mielestäni on outoa ajatella, että jos kerran syö illallisen lapsen kanssa ja lukee vielä iltasadunkin kaupan päälle, ei päivästä tarvitse yhtään enempää suoda lapselle.

 

[QUOTE="...";30256221]Aika moni vanhempi tuntuu ilmeisesti oikeasti kuvittelevan, että vanhemmat lapset eivät enää kaipaa vanhempiensa seuraa. Ihan varmasti joka ainoa lapsi haluaa vanhempansa huomiota ja hänet mukaan leikkeihin, kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista. Tai no riippuu tietysti siitä, miten vanhempi on leikeissä mukana.[/QUOTE]

Niin välillä kyllä näin. Mutta jos puistoon on menty sitä varten että siellä tapaisi muita lapsia niin pitääkö äitien järjestää ohjelmaa vai riittääkö se että siellä riehutaan kavereiden kanssa ja lasketaan mäkeä ja keinutaan?

Missä on se vapaa leikkiminen? Pitääkö kaiken tekemisen olla ohjelmoitua?

Meillä kun on päivät melko aikataulutettuja eli aamulla töihin ja hoitoon, iltapäivällä sieltä pois, iltaruoka ja sit alkaa vapaa-aika niin en koe että mun täytyisi kovin paljon järjestää enää ohjelmaa jos ollaan leikkipuistossa. Tällä viikolla on järjestettyä ohjelmaa ollut viikonloppuna luistelu, maanantaina satutunti, eilen muskari. Jos tänään illalla on hyvä sää ja päätämme mennä leikkipuistoon, uskoisin että mun lapset saattavat nauttia siitä että he saavat itse valita keinuvatko vai kiipelievätkö vai hypätäänkö kenties narua tai ruutua?

 

Kukas sä nyt oot? Miksi vastaat näihin kysymyksiin?
Oletko mahdollisesti Äidin blogi? Miksi et vastaa alukuperäisellä nikilläsi?

Vastaan viesteihin, jotka on esitetty minulle, lainaamalla tekstiäni. Eikös se vähän niin kuin ole tapana tällaisilla keskustelupalstoilla?