nojooh
Tämä oli varmaas vastaus tähän minun kysymykseen. Elikä minun näkemykseni sinusta ja sinun perheestäsi oli yhtä kaukana kun maa auringosta. Miksi sä luulet, että sinun näkemyksesi puistoissa olleiden vanhempien vuorovaikutustaidoista olisi yhtään sen oikeampi? Vastausta tähän kysymykseen en ole vieläkään tästä ketjusta löytänyt.Alkuperäinen kirjoittaja Äidin blogi;30255927:Voin vastata.
En elä klo 07-17 elämää. Näen lapsiani päivällä miten sattuu. Teen töitä miten sattuu.
Olen lapsilleni läsnä, kun on mahdollisuus olla heidän kanssa. Oli se sitten yhteinen leikki puistossa, kotona majan rakentaminen, metsäretki, lauluhetki, kainalossa kyhnyttäminen..seikkailu kaupungissa.
Olen rajaton ja vapaa.
Näin myös lapseni. He ovat aloitteen tekijöitä, uskaltavat mennä yksin vieraissa paikoissa. Me pussailemme ja halailemme. Nauramme, hassutelemme ja vitsailemme yhdessä.
Olemme avoimia. Tulemme aina olemaan.
Se kellä onni on, se onnen näyttäkööt!
Ihan kuule tuulen huminaa, mikä sun mielipiteesi on. Ei satuta missään määrin.
Löydä onnesi:heart:
Minä olen löytänyt onneni jo 15v sitten, eipä tarvi enään etsiä