Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

[QUOTE="Jenis";30256362]Vastauksena kysymykseesi: on.[/QUOTE]

Millä perusteella nainen, joka ei ole nainen kuten se perinteisesti, tutkimuksissa ja maailmalla yleensä ymmärretään, silti on nainen? Eli mitä naisen psyykeen, moraaliin tai kauneuteen kuuluvaa näet esimerkiksi naisessa, joka toivoo vammaisten lasten lopettamista?

En nyt sano, etteikö analyyttinen nainen olisi nainen, mutta sanon, että analyyttinen nainen on kiusallisen kaukana siitä, mitä nainen yleisesti on ja on ollut. Ja naiset itse ovat yleensä ainakin jokseenkin samaa mieltä tästä (vrt. säpäleen analyyttisten keskustelustrategioiden epäsuosio palstalla).

 

Se on ihan oikeasti joskus melkein outoa, että joku tulee puistossa juttelemaan. Jos siis kyse täysin vieraista ihmisistä. Puistotutulle jo jutellaan suht luontevasti.

Ja minustakaan tässä eivät kaikki ymmärtäneet ap:n ihmetystä. Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Se on kummallista. Se passiivisuus. Ja se, että sitä puolustetaan niin henkeen ja vereen.

Et ilmeisesti lukenut, mitä mieltä aloittaja oli tästä tyypistä, joka tuli juttelemaan?

 

Kommentoi toki viestini sisältöä, vai etkö kykene?? Pysyt vain kommentoimaan puhetyyliäni, koska siitä näkee ärsytykseni määrän? Luehan toki viesti ajatuksella uudestaan, ja kommentoi siihen. Ai niin mutta et voi, koska selität jotain puutaheinää,
välillä et taida edes muistaa millä nikillä kirjoitat.

Anteeksi, mutta tuon jänkkäämisesi lisäksi vaikutat jo hiukan sekopäiseltä...
Vastaat eri kommenteilla samaan lainaukseen,eli jos jollakulla, niin sinulla tässä taitaa olla vähän piuhat sekaisin.

 

Se on ihan oikeasti joskus melkein outoa, että joku tulee puistossa juttelemaan. Jos siis kyse täysin vieraista ihmisistä. Puistotutulle jo jutellaan suht luontevasti.

Ja minustakaan tässä eivät kaikki ymmärtäneet ap:n ihmetystä. Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Se on kummallista. Se passiivisuus. Ja se, että sitä puolustetaan niin henkeen ja vereen.

Olen itsekkin sitä mieltä että ois kivaa kun vanhemmat olisi innokkaita leikkimään ja hassuttelisi puistossa ja olisi aidosti läsnä. Katson aina hymyillen jos joku äiti tai isä jaksaa juosta ja nauraa lasten kanssa, se tekee varmasti hyvää myös sille vanhemmalle itselleen!

Kaikki vain ei oikeasti osaa tai uskalla silleen heittäytyä! Kännykän taakse on helppo mennä piiloon. Voi vahtia lasta mutta samalla antaa selkeän viestin että haluan olla rauhassa. Kaikki ei myös joko osaa tai uskalla lapsilleen edes puistossa hirveesti huudella et kiva Petteri hyvin menee! Vaan mutisevat lapselle jotain puhelimen takaa. Kotimatkalla voi sitten kehua miten hyvin laskit mäkeä ihan itse!

Ei se tee kenestäkään huonoa vanhempaa jos on ujo tai arka! Kotonakin voi hupsutella sitten oman perheen kesken. Se on sitten aitoa iloa myös vanhemmalle.

 

Millä perusteella nainen, joka ei ole nainen kuten se perinteisesti, tutkimuksissa ja maailmalla yleensä ymmärretään, silti on nainen? Eli mitä naisen psyykeen, moraaliin tai kauneuteen kuuluvaa näet esimerkiksi naisessa, joka toivoo vammaisten lasten lopettamista?

En nyt sano, etteikö analyyttinen nainen olisi nainen, mutta sanon, että analyyttinen nainen on kiusallisen kaukana siitä, mitä nainen yleisesti on ja on ollut. Ja naiset itse ovat yleensä ainakin jokseenkin samaa mieltä tästä (vrt. säpäleen analyyttisten keskustelustrategioiden epäsuosio palstalla).

Voisitko aikuisten oikeasti hankkia itsellesi psykologista apua. Kuulostaa pitkälti siltä että sinulla on tähän naisasiaan nyt jonkinlainen pakkomielle mikä ei perustu minkäänlaisiin faktoihin, vaan omiin kuvitelmiisi asioista.

Jos tarvitsee pohtia näinkin eksistentiaalisia ongelmia että milloin nainen on nainen niin voisitko tehdä sen jossain toisessa ketjussa. Avata vaikka ihan oman ketjun sinulle ja maailmaasyleileville naistulkinnoille.

Ja kyllä, niin paljon toivon että voisi tällä palstalla tehdä samoin kuin facebookissa että jotkut ärsyttävät palstalaiset kuten sinut voisi kokonaan suodattaa pois.

 

Tässä se mitä hain:
2.1 Kodin merkitys itsetunnolle
Murrosiässä nuorilta etenkin vaaditaan rohkeutta olla erilainen kuin muut. Vanhempien kannattaa muistaa, että hyvä itsetunto ei ole sosiaalista rohkeutta, joten äänekäs ja itseään voimakkaasti esiintuova murrosikäinen ei välttämättä omaa vahvaa itsetuntoa vaan nimenomaan yrittää peittää omia heikkouksiaan.
Kodin ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten lasta tuetaan suhteessa hänen omiin kykyihinsä, hyväksytäänkö hänet omana itsenään ja onko ilmapiiri turvallinen ja pysyvä. Lapsella tulisi olla tunne, että hän on vanhemmilleen tärkeä ja ainutlaatuinen. Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsen perustarpeista on huolehdittu. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta, mutta kuitenkin selkeät rajat, joissa turvallisesti toimia. Jos lapsena ei ole saanut tarpeeksi kannustusta, on itsetuntoa vaikea ja hidas eheyttää vanhempana. Lapsen ohjaaminen tarvittaessa ja perheen yhteiset harrastukset ovat omiaan vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Jos lapsen käytös aiheuttaa palautteen antamista, tulisi se tehdä niin, että kiinnitetään huomio käytökseen ja sen korjaamiseen ei lapsen omaan persoonaan.
Valitettavasti monet vanhemmat elävät työlleen ja saavat lapset luulemaan, että muut ”tärkeimmät” asiat ajavat heidän ohitseen. Lapsen itseluottamus ei vahvistu jos vanhemmat eivät ole aidosti läsnä ja hänestä kiinnostuneita. Vanhemmilla on siten suuri osuus siihen muodostuuko lapselle terve vai heikko itsetunto.

 

[QUOTE="vieraana";30256405]Niin, mä toivoisin että sinä kertoisit millä tavalla toisin niiden aikuisten olisi pitänyt siellä puistossa toimia. Jos ei halua leikkiä, tai on väsynyt kun vauva valvottaa, tai jotain muuta vastaavaa.

Jos meni puistoon osaksi siksi että lapsi tapaa kavereitaan, ja itse saa hengähdystauon. Jos ei halua leikkiä eikä laskea mäkeä.

Minulla ei ainakaan ole kovin paljon juteltavaa lastenvaatteista, leluista, vauvauinnista yms. Yleiset kiinnostuksen kohteeni ovat muualla. Siksi sellainen sosiaalinen jutustelu mitä tässä ilmeisesti peräänkuulutetaan on tosi voimiavievää ja en kovin monien kanssa ala jutustella. Ihmiset on ihan ok, mutta minä en vaan kaikkia jaksa.

Ilmeisesti myöskään mun lapseni ei saisi mennä leikkipuistoon tästä syystä tapaamaan samanikäisiä kavereita, kun minä en ole innokas juttelemaan äitijuttuja?[/QUOTE]

Niin niin: eli jokainen nainen olkoon miten on ja pois tunnereaktiot lapsiinkin liittyen. Color me surprised :/

 

Millä perusteella nainen, joka ei ole nainen kuten se perinteisesti, tutkimuksissa ja maailmalla yleensä ymmärretään, silti on nainen? Eli mitä naisen psyykeen, moraaliin tai kauneuteen kuuluvaa näet esimerkiksi naisessa, joka toivoo vammaisten lasten lopettamista?

En nyt sano, etteikö analyyttinen nainen olisi nainen, mutta sanon, että analyyttinen nainen on kiusallisen kaukana siitä, mitä nainen yleisesti on ja on ollut. Ja naiset itse ovat yleensä ainakin jokseenkin samaa mieltä tästä (vrt. säpäleen analyyttisten keskustelustrategioiden epäsuosio palstalla).

Mitenkä vammaiset lapset tähän asiaan liittyvät? Vastaus: eivät mitenkään.

 

Pin, totta kai jokaisen luulisi ymmärtävän sen että joskus väsyttää. Mutta mikä tekosyy se väsymys on olla täysin passiivinen? Jos ajatellaan että ap haki katsekontaktia muihin vanhempiin, joiden lapsia leikitti puistossa, mutta ei kontaktia saanut niin minusta se on 1. passiivista vanhemmuutta ja 2. epäkohteliasta ap:ta kohtaan joka sillä hetkellä piti seuraa myös niiden väsyneiden vanhempien lapsille. Ja siinä samalla katsoi myös näiden perään.

Kuten joku yllä kirjoitti, sellaisesta sanotaan kiitos toiselle kun omasta lapsesta on huolehdittu ja tätä viihdytetty. Tai ainakin katsotaan silmiin ja väännetään joku hymyntapainen muutamaksi sekunniksi kasvoille.

Minua on ihan oikeasti välillä suoraan sanottuna vituttanut olla se, joka ohjaa ja kertoo miten liukumäessä toimitaan ja antanut vauhtia keinussa kaikelle kuudelle keinujalle, ja vaikka mitä muuta. Ja samoin kuten ap, yrittänyt saada katsekontaktia näiden lasten (yleensä) äiteihin, että tule nyt saamari hoitamaan omasi. Näinä kertoina olen kohteliasuudesta keinuttanut ja katsonut ettei kukaan laske toisen päälle, mutta lähtenyt myös helposti omien kanssa pois. Ihan siksi, että en ole mikään puistotäti ammatiltani.

Oli ap miten ristiriitainen nikki tahansa - minulle melko vieras - niin poimikaa se ilmiö ihan kiltisti tuosta viestistä ja miettikää sitä tovi. Menikö ihan oikein?

 

[QUOTE="vieraana";30256405]Niin, mä toivoisin että sinä kertoisit millä tavalla toisin niiden aikuisten olisi pitänyt siellä puistossa toimia. Jos ei halua leikkiä, tai on väsynyt kun vauva valvottaa, tai jotain muuta vastaavaa.

Jos meni puistoon osaksi siksi että lapsi tapaa kavereitaan, ja itse saa hengähdystauon. Jos ei halua leikkiä eikä laskea mäkeä.

Minulla ei ainakaan ole kovin paljon juteltavaa lastenvaatteista, leluista, vauvauinnista yms. Yleiset kiinnostuksen kohteeni ovat muualla. Siksi sellainen sosiaalinen jutustelu mitä tässä ilmeisesti peräänkuulutetaan on tosi voimiavievää ja en kovin monien kanssa ala jutustella. Ihmiset on ihan ok, mutta minä en vaan kaikkia jaksa.

Ilmeisesti myöskään mun lapseni ei saisi mennä leikkipuistoon tästä syystä tapaamaan samanikäisiä kavereita, kun minä en ole innokas juttelemaan äitijuttuja?[/QUOTE]

Näin juuri! Uskomatonta syyllistämistä alusta loppuun, tämä ketju.
Jokainen saa mennä puistoon juuri sellaisena kuin haluaa, väsynyt tai ei, tuppisuu tai ei.
Ja kenenkään, ei kenenkään! tarvitse antaa huomiota ap:n kaltaiselle esiintymishaluiselle naikkoselle, hänhän kerjää ainoastaan huomiota, jota puistossa olleet vanhemmat eivät hänelle suoneet. Siksi nyt harmittaa. Ja miksi pitää erikseen kiittää sydämmien kera niitä jotka komppaavat tääs ketjussa?En ymmärrä, enkä haluakaan ymmärtää.

 

Tunne: olen tärkeä ja uniikki tulee siitä, kun lasta kehutaan hänen löydettyään joku tärkeä juttu, kuten käpy tai tämä leikki josta lapset olivat innoissan. Lapset eivät saaneet vastakaikua tilanteessa jossa olivat.

Se lisäksi lapset olivat minun kanssani "omillaan" ja se on kummalista.

 

[QUOTE="vieraana";30256420]sinulla on tähän naisasiaan nyt jonkinlainen pakkomielle mikä ei perustu minkäänlaisiin faktoihin,[/QUOTE]

Millä perusteella ideologiakritiikki tai psykologiset argumentit on ei-faktuaalista? Tutustu asioihin, joita arvostelet.

 

Noh, tapana ei kyllä ole se että esittää jotain muuta kuin mitä on.
Tekstisi ovat aivan samaa asiaa kuin Äidin Bloginkin. Luuletko ettei se paista läpi?

Olen tiedätkö jo sen ikäinen (ja niin monta vuotta tällä palstalla ajoittain roikkunut), että yleensä en jaksa edes vastata näihin typeriin spekulointeihin "sinä olet varmasti se toinen" yms..

Mutta nyt on kyllä pakko kommentoida, että oli melkoista salapoliisityötä, kun tajusit, että tekstini ovat aivan samaa asiaa kuin aloittajan.... Kun nyt kuitenkin taisin ensimmäisessä viestissäni kirjoittaa, että olen samaa mieltä/saman kokenut tms. Ymmärrän hyvin, että jos kokee omaa äitiyttä arvosteltavan, sitä hermostuu. Mutta yritä nyt ymmärtää, että useammatkin ihmiset ovat todella kiinnittäneet huomiota siihen, miten huonosti monet vanhemmat ovat läsnä lastensa kanssa.

 

Et ilmeisesti lukenut, mitä mieltä aloittaja oli tästä tyypistä, joka tuli juttelemaan?

En niin tarkasti, myönnän.
Puhuin yleisemmin, kuten teen aina. Ehkä pitäisi opetella tarkentamaan omat pointit. My bad, myönnän.

 

Niin niin: eli jokainen nainen olkoon miten on ja pois tunnereaktiot lapsiinkin liittyen. Color me surprised :/

Niin, sinäkö määrittelet millainen naisen tulee olla tai millainen hän ei saa olla jos on nainen?

Väsynyt ei ainakaan, eikä kiinnostunut jostain muusta kuin lapsiperheiden rutiiniaiheista.

En jotenkin yllättynyt yhtään. Silti olen nainen, elämääni tyytyväinen sellainen.

Se mitä kritisoin on AP:n tapa viedä näyttämö ja sitten antaa kritiikkiä siitä jos tätä suurta leikkitädin roolia ei ole riittävästi katselijoiden keskuudessa arvostettu. Onko sitä joku muka pyytänyt?

Jos joku nyt olisi mennyt hakemaan lapsensa pois tuota toukkaa/koppakuoriaista/ whatever ihmettelemästä sitäkin olisi todennäköisesti palstalla pidetty kylmänä ja tunteettomana ihmisenä. Nyt kun nämä aikuiset antoivat lapsensa kulkea AP:n perässä ja katselivat sitä vain syrjäsilmällä sekin on väärin.

Kerro nyt ihmeellä miten olisi näiden muiden aikuisten pitänyt toimia, jotta asia olisi mennyt kuten AP halusi? Ja onko hänellä sen suurempaa moraalista tai eettistä perustetta vaatia näitä aikuisia käyttäytymään toisin?

 

pin, totta kai jokaisen luulisi ymmärtävän sen että joskus väsyttää. Mutta mikä tekosyy se väsymys on olla täysin passiivinen? Jos ajatellaan että ap haki katsekontaktia muihin vanhempiin, joiden lapsia leikitti puistossa, mutta ei kontaktia saanut niin minusta se on 1. Passiivista vanhemmuutta ja 2. Epäkohteliasta ap:ta kohtaan joka sillä hetkellä piti seuraa myös niiden väsyneiden vanhempien lapsille. Ja siinä samalla katsoi myös näiden perään.

Kuten joku yllä kirjoitti, sellaisesta sanotaan kiitos toiselle kun omasta lapsesta on huolehdittu ja tätä viihdytetty. Tai ainakin katsotaan silmiin ja väännetään joku hymyntapainen muutamaksi sekunniksi kasvoille.

Minua on ihan oikeasti välillä suoraan sanottuna vituttanut olla se, joka ohjaa ja kertoo miten liukumäessä toimitaan ja antanut vauhtia keinussa kaikelle kuudelle keinujalle, ja vaikka mitä muuta. Ja samoin kuten ap, yrittänyt saada katsekontaktia näiden lasten (yleensä) äiteihin, että tule nyt saamari hoitamaan omasi. Näinä kertoina olen kohteliasuudesta keinuttanut ja katsonut ettei kukaan laske toisen päälle, mutta lähtenyt myös helposti omien kanssa pois. Ihan siksi, että en ole mikään puistotäti ammatiltani.

Oli ap miten ristiriitainen nikki tahansa - minulle melko vieras - niin poimikaa se ilmiö ihan kiltisti tuosta viestistä ja miettikää sitä tovi. Menikö ihan oikein?

kiitos, aamen <3!

 

Oli se toinen jaksavampi tai parempi äiti mitenkä paljon tahansa, tässä unohdetaan nyt se näkökulma että tuon "väsynyt äiti" on ihan yhtä oikeutettu käyttämään puistoa, ja kenties olisi halunnut että lapsensa saa siellä leikkiä vapaasti.

AP ottaa tuollaisen leikkitädin roolin ja sitten vetää herneet nenään siitä kun muut aikuiset eivät osallistu. Osallistu miten? Pyytämällä lapsensa pois hänen leikistään vai alkamalla myös leikittää lapsia?

Kumpi tuossa nyt on oikeassa vai ovatko molemmat? Pyysikö joku AP:ta järjestämään tällaista ohjelmaa näille muille lapsille? Olisiko hän voinut sanoa, että pyydä äitiäsi leikittämään, jos ei halua että muut lapset kulkevat perässä.

Minä vähän närkästyisin siitä että joku tulee vaikkapa nyt leikkipuistoon pelaamaan palloa, mutta ei halua että muut siihen osallistuvat. Kukaan tuskin odotti AP:n järjestävän tuota ohjelmaa vaan se oli hänen oma valintansa.

Ne muut äidit olisivat lapsineen kenties olleet yhtä tyytyväisiä tai jopa tyytyväisempiä jos AP ei olisi tuota järjestettyä ohjelmaa toteuttanut.

Viimeinen virkkeesi kertoi jotenkin paljon. Äitien tyytyväisyys ennen kaikkea?

Palataan vielä ap:n toimintaan. Hän ei organisoinut mitään pallopeliä, tutki vain ötököitä. Mikä olisi ratkaisu, sekö ettei kukaan tutkisi mitään kiinnostavaa lastensa kanssa julkisilla paikoilla? Vai pitäisikö väsyneiden äitien itse koota itseään sen verran, että kieltäisivät lapsiaan osallistumaan tähän "järjestettyyn" ohjelmaan, varsinkin jos sitä ei ole kukaan järjestänyt.

Itse näkisin, että jokainen on ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan, mutta yhdessä on aina mukavampaa, ainakin jos kommunikaatio onnistuu lasten ja aikuisten välillä.

 

[QUOTE="vieraana";30256420]Ja kyllä, niin paljon toivon että voisi tällä palstalla tehdä samoin kuin facebookissa että jotkut ärsyttävät palstalaiset kuten sinut voisi kokonaan suodattaa pois.[/QUOTE]

Aa, nyt mä tajuan miksi mies1 ei nykyään ikinä enää kirjaudu. Niin moni on blokannut sen pois!

 

Pin, totta kai jokaisen luulisi ymmärtävän sen että joskus väsyttää. Mutta mikä tekosyy se väsymys on olla täysin passiivinen? Jos ajatellaan että ap haki katsekontaktia muihin vanhempiin, joiden lapsia leikitti puistossa, mutta ei kontaktia saanut niin minusta se on 1. passiivista vanhemmuutta ja 2. epäkohteliasta ap:ta kohtaan joka sillä hetkellä piti seuraa myös niiden väsyneiden vanhempien lapsille. Ja siinä samalla katsoi myös näiden perään.

Kuten joku yllä kirjoitti, sellaisesta sanotaan kiitos toiselle kun omasta lapsesta on huolehdittu ja tätä viihdytetty. Tai ainakin katsotaan silmiin ja väännetään joku hymyntapainen muutamaksi sekunniksi kasvoille.

Minua on ihan oikeasti välillä suoraan sanottuna vituttanut olla se, joka ohjaa ja kertoo miten liukumäessä toimitaan ja antanut vauhtia keinussa kaikelle kuudelle keinujalle, ja vaikka mitä muuta. Ja samoin kuten ap, yrittänyt saada katsekontaktia näiden lasten (yleensä) äiteihin, että tule nyt saamari hoitamaan omasi. Näinä kertoina olen kohteliasuudesta keinuttanut ja katsonut ettei kukaan laske toisen päälle, mutta lähtenyt myös helposti omien kanssa pois. Ihan siksi, että en ole mikään puistotäti ammatiltani.

Oli ap miten ristiriitainen nikki tahansa - minulle melko vieras - niin poimikaa se ilmiö ihan kiltisti tuosta viestistä ja miettikää sitä tovi. Menikö ihan oikein?

No kas kun tämä ei ap:lle kelvannut. Minä oletan, että jos täysin passiivisesta porukasta (jotka ei myöskään keskustele keskenään) yksi tulee juttelemaan juuri sille, joka on lapsia leikittänyt, sillä yritetään viestiä, että "hei, olet mukavantuntuinen ihminen, hauskaa että olet täällä". Mutta kun joku tällä tavalla ap:ta lähestyi, niin hän ei pystynyt ajattelemaan tästä ihmisestä mitään muuta kuin pahaa.

 

No kas kun tämä ei ap:lle kelvannut. Minä oletan, että jos täysin passiivisesta porukasta (jotka ei myöskään keskustele keskenään) yksi tulee juttelemaan juuri sille, joka on lapsia leikittänyt, sillä yritetään viestiä, että "hei, olet mukavantuntuinen ihminen, hauskaa että olet täällä". Mutta kun joku tällä tavalla ap:ta lähestyi, niin hän ei pystynyt ajattelemaan tästä ihmisestä mitään muuta kuin pahaa.

Johtuu just siitä, että olen aina minä, joka olen läsnä.

 

Millä perusteella nainen, joka ei ole nainen kuten se perinteisesti, tutkimuksissa ja maailmalla yleensä ymmärretään, silti on nainen? Eli mitä naisen psyykeen, moraaliin tai kauneuteen kuuluvaa näet esimerkiksi naisessa, joka toivoo vammaisten lasten lopettamista?

En nyt sano, etteikö analyyttinen nainen olisi nainen, mutta sanon, että analyyttinen nainen on kiusallisen kaukana siitä, mitä nainen yleisesti on ja on ollut. Ja naiset itse ovat yleensä ainakin jokseenkin samaa mieltä tästä (vrt. säpäleen analyyttisten keskustelustrategioiden epäsuosio palstalla).

Siksi, että esimerkiksi minua naisena ei määrittele se, miten naiseus "perinteisesti, tutkimuksissa ja maailmalla yleensä ymmärretään". Ensinnäkin ei ole olemassa mitään universaalia naiseuskäsitettä, ja toisekseen yksinkertaistavat määrittelyt eivät päde elämän moninaisuudessa muutenkaan. Tälle vammaista henkilöä haukkuneelle kuvatukselle olisin varmaan todennut kuten kahvilan myyjäkin totesi, mutta se taas ei määrittele minua eikä kuvatusta ihmisinä tuota tilannetta pidemmälle.

 

Mitenkä vammaiset lapset tähän asiaan liittyvät? Vastaus: eivät mitenkään.

No siten, että vammaisten haukkuminen ja lopettamisehdotukset ovat todellisia ilmiöitä nykypäivän suomalaisnaisten suusta ja se tien pää, mikä naisen tunnereaktioiden tuomitsemisessa toisten naisten taholta odottaa. Sosiaalidarwinismi on humanismin vastateesi. Tämä on mainitsemaani hypermaskuliinisuutta ajattelussa ja maailmankuvassa ja suorastaan makaaberia äideillä. Ideologia, jossa on vaan oikeuksia ja vapauksia naisilla, ruokkii näitä suuntauksia, koska se patoaa moraaliset pohdinnat ja tunnepohjaiset reaktiot ja analyysit (siinä kuin esteettiset) eli syö sitä naiseuden kovaa ydintä.

 

No kas kun tämä ei ap:lle kelvannut. Minä oletan, että jos täysin passiivisesta porukasta (jotka ei myöskään keskustele keskenään) yksi tulee juttelemaan juuri sille, joka on lapsia leikittänyt, sillä yritetään viestiä, että "hei, olet mukavantuntuinen ihminen, hauskaa että olet täällä". Mutta kun joku tällä tavalla ap:ta lähestyi, niin hän ei pystynyt ajattelemaan tästä ihmisestä mitään muuta kuin pahaa.

En yhtään ihmettele, että passiivisten möllöttäjien maassa sitä alkaa itsekin ajatella toisista ensimmäisena jotain pahaa. Niinhän ketjun aloittajastakin tykättiin tehdä, vai?

Ehkä tämä puhumaan tullut mies halusi kuitenkin kaltaistaan seuraa puistoon ja siksi jutteli ap:lle, toivotaan että ap ajattelee myöhemmin tästä erilaisesta vanhemmasta vähän positiivisemmin. En minä kuitenkaan ihmettele hänen ensiajatuksiaan. Onneksi niitä voi aina myöhemmin korjata, asenteitaan toisia kohtaan.

 

Johtuu just siitä, että olen aina minä, joka olen läsnä.

Olet läsnä, joten ajattelet ihmisistä pahaa ja luulet voivasi lukea heidän ajatuksensa? Ei kuulosta kovin läsnäolevalta vaan lähinnä ihan harhaiselta.

 

Onneksi niitä voi aina myöhemmin korjata, asenteitaan toisia kohtaan.

Niinku esimerkiksi seuraavana päivänä avausta asiasta tehdessään? Ei oma lääke maistu ap:lle.