Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

Niin kauan kuin lapseni on noin nuori niin olen hänen kanssaan. En ajattele, että joku varmaan huolehtii mun lapsestani, kun en oikein jaksa.

Eihän tuolla tuota tarkootettu. Lapsen kehityksen kannalta on tärkiää antaa hänen keksiä ittekki juttuja ja sen voi sallia pienellekki lapselle. Aikuunen toki valvoo lähellä ettei rikota mitää tai satuteta itteä/muita, mutta antaa lapsen leikkiä ja keksiä siihen puuttumatta.

 

Voi jeesus, mikä ketju.

Silloin kun mun lapsi oli pienempi, mä olin just sellainen "puistotäti", eli leikin ja juttelin vieraidenkin (omaa lapseani isompien) lapsien kanssa.
Oma lapsi oli vielä sen verran pieni, ettei järki päätä pakottanut ja muutenkin meno fyysisestikin sen verran päätöntä, että kuljeskelin mukana koko ajan ja ihan leikkimällä leikinkin lapsen kanssa.
Mukaan tuli usein jotain tuntemattomia lapsia, lähinnä mulle juttelemaan.
Muistan joskus ajatelleeni, etteikö nuo lapset saa kotona tarpeeksi huomiota tmv., kunnes oma lapseni kasvoi ja tajusin, että monet lapset vaan höpöttelevät tuntemattomille tärkeitä juttujaan, vaikka kuinka saisi kotonakin huomiota.

Opettelin viime keväänä vartavasten ulos tuosta "puistotäti"-roolista ja tämä kesä olikin paljon mukavampi puistoilujen osalta.
Just kivaa antaa lapsen leikkiä itsenäisesti omia mielikuvitusleikkejään puiston kalustoa hyödyntäen ja itse lukea vaikka kirjaa, jumpata, venytellä, puhua puhelimeen tai vaikka selata kaksplussaa.

En muutenkaan juuri leiki lapsen kanssa, enkä näe sitä tarpeelliseksikaan.
Toki saatan jollain tapaa leikissä auttaa jos lapsi apua pyytää tai vaikka leipoessani puhun erillä äänensävyllä ja leikin muumimammaa lapsen mieliksi, kokoan hänen kanssaan palapelejä, opetan skeittaamaan, heitellään korista jne.
Joka päivä jutellaan päivän kuulumiset läpi, tunnetilojen vaihtuessa käydään niitä läpi jne.
Puistoon meneminen on meille aikaa, jolloin lapsi leikkii itsekseen (pl. keinussa vauhdin antaminen ja välillä yhdessä hiekkakakkujen tekeminen, ruudun hyppiminen tmv.) ja kuluttaa energiaa ihan täysillä.
Sitten on hyvä mennä iltapalalle, rauhoittua iltajutuille/-laululle tai -sadulle ja nukahtaa äidin lämpöiseen viereen, kylmän ja etäisen puistoilun jälkeen.

Jotenkin hassua, että täysikasvuiset(?) ihmiset vetää tunnin puistohetken perusteella noinkin suuria johtopäätöksiä, kuin aloittaja.

 

Kyllä kyllä kyllä...kaiva vaan se keskustelu..mä en jaksa..mutta sä varmaan jaksat.

Mä en yleensä hänelle edes vastaa, samassa kategoriassa kuin Peyote oli. Raskas keskustella kun jatkuvasti käy kierroksilla.

 

Annettu jo edellä. Lyhyesti: tunteet ja moraali eivät ole in.

Siis tämä on niin läsnä.
Myöskin se ettei toisia tarvitse kunnioittaa.

 

Kyllä kyllä kyllä...kaiva vaan se keskustelu..mä en jaksa..mutta sä varmaan jaksat.

Miks sä valehtelet? Paskat mua kiinnosta vahtia sun kirjootuksia.

 

Niin kauan kuin lapseni on noin nuori niin olen hänen kanssaan. En ajattele, että joku varmaan huolehtii mun lapsestani, kun en oikein jaksa.

Onko koskaan tullut mieleen, että hän saattaa kokea läsnäolosi ahdistavana?
Luitko edellisen kommenttini?

Vapaa leikki on yksi tärkeimmistä asioista, mitä lapselleen voi antaa.
Jos et kykene yhtään antamaan lapsellesi omaa tilaa, voi olla jo kyse riippuvuussuhteesta.

Se, että antaa lapsen leikkiä puistossa, ja antaa lapsen kokeilla kykyjään tutustua muihin lapsiin, ei ole sitä että ajattelisi että muut huolehtivat kyllä lapsestani.
Sinulla taitaa mennä nämä kaksi asiaa pahasti sekaisin.

 

Niin kauan kuin lapseni on noin nuori niin olen hänen kanssaan. En ajattele, että joku varmaan huolehtii mun lapsestani, kun en oikein jaksa.

Puistoissa on toki eri ikäisiä lapsia paljon ja osaa ei tietenkään tarvitse vahtia yhtä tarkasti, mutta ajatellaan että seisot liukumäen vierellä ja siinä on muitakin lapsia kuin omasi. Yhdelle muulle lapselle sattuu haaveri ja hän tippuu telineestä ja satuttaa itsensä.

Onko se sitten kuitenkin Äidin blogin syy, vai sen lapsen vanhemman, joka istui väsyneenä penkillä tekemättä mitään? Tätä olen nimittäin itse usein miettinyt, että mitä jos tuo lapsi tuossa keinussa satuttaa itsensä?

 

[QUOTE="Palstapsykologi";30256563]Onko koskaan tullut mieleen, että hän saattaa kokea läsnäolosi ahdistavana?
Luitko edellisen kommenttini?

Vapaa leikki on yksi tärkeimmistä asioista, mitä lapselleen voi antaa.
Jos et kykene yhtään antamaan lapsellesi omaa tilaa, voi olla jo kyse riippuvuussuhteesta.

Se, että antaa lapsen leikkiä puistossa, ja antaa lapsen kokeilla kykyjään tutustua muihin lapsiin, ei ole sitä että ajattelisi että muut huolehtivat kyllä lapsestani.
Sinulla taitaa mennä nämä kaksi asiaa pahasti sekaisin.[/QUOTE]



Onko sulla lapsia?
Vaikuttaa ihan siltä ettei ole.

 

Mä käyn lapsen kanssa puistossa, jotta hän pääsisi leikkimään muiden lasten kanssa, ja tekemään välillä muutakin kuin olemaan äidin/isän kanssa. Joten en todellakaan lapseni kanssa puistossa leiki, jos siellä on muutakin seuraa. Toki seuraan lapsen touhuja ja tarpeen mukaan ohjaan, kannustan ja autan.

Me ollaan puistossa/kerhossa 1-2h/päivässä, joten eiköhän tuo lapsi saa ihan tarpeeksi meidän vanhempienkin kanssa olla, vaikken hänen kanssaan puistossa leiki.

Tätä on joidenkin vaikea käsittää.

 

Mä en yleensä hänelle edes vastaa, samassa kategoriassa kuin Peyote oli. Raskas keskustella kun jatkuvasti käy kierroksilla.

Et oo sitte huomannu, että "keskustelua" sun kans pitää suurin osa raskaana koska jauhat jotaki sontaa täysin ohi aiheen. Kummasti tämäki ketju meni siihen, että haukut suomalaasia naisia.

 

Jotenkin hassua, että täysikasvuiset(?) ihmiset vetää tunnin puistohetken perusteella noinkin suuria johtopäätöksiä, kuin aloittaja.

MOT. On aina yhtä nautinnollista nähdä kohteiden käyttäytyvän, myös retorisesti, teorian ennusteiden mukaan

 

Miks sä valehtelet? Paskat mua kiinnosta vahtia sun kirjootuksia.

kaiva vaan, kun kerta mieles teköö.

 

Tätä on joidenkin vaikea käsittää.

Ilmiselvästi todella vaikeaa joillekin.

 

Siis tämä on niin läsnä.
Myöskin se ettei toisia tarvitse kunnioittaa.

Niin sun asenne niitä muita puistoilevia vanhempia kohtaan onki todella kunnioittava.

 

MOT. On aina yhtä nautinnollista nähdä kohteiden käyttäytyvän, myös retorisesti, teorian ennusteiden mukaan

Kohteiden???? Ihan oikeesti mies, sinun pitää välillä miettiä jotain muuta kuin naisten käyttäytymistä.

 

kaiva vaan, kun kerta mieles teköö.

Miksi kiusaat?

 

kaiva vaan, kun kerta mieles teköö.

Ei tee koska mä tiän etten oo ikinä missää ketjus luvannu olla joku helvetin poliisi ja vahtia sun tekemisiä. Mistä sä edes keksiit tuollaasta paskaa. Jos jossaki ketjus mainittin sulle ystävällisyydestä niin se ei oo mikää lupaus yhtää mistää. Voi jumalauta, mitä paskaa.

 

Tätä on joidenkin vaikea käsittää.

Niin. Tässä onkin vaikeampi käsittää sitä, että ei olla läsnä. Ei sitä, että ei leikitä lasten kanssa tai muuta vastaavaa vaan sitä, että ei yhtään katsota onko se lapsi vaikka häiritsemässä muiden lasten leikkejä.

Ei minunkaan ole enää aikoihin tarvinnut olla ihan vierellä varmistamassa ettei kaistapää tyttöni hyppää jostain todella korkealta, koska hyppääminen on niin kivaa. Mutta vaikka olen omissa ajatuksissani puiston reunalla, yritän silti koko ajan olla tilanteessa mukana. Menen minäkin välillä puistoon siksi, että lapset saavat liikkua energiaa pois ja nähdä kavereita. Mutta en silti ole niin passiivinen, kuin moni muu on. Että en edes katsoisi, mitä lapsi tekee tai en loisi jotain (edes aivan pientä) kontaktia siihen aikuiseen, kenen kanssa lapseni on.

Jos oikein käsitin, niin sellaisesta tässä nyt on kyse.
Jos ihmiset tahtoisivat oikeasti olla yhtä fiksuja kuin yrittävät esittää, he yrittäisivät myös ymmärtää ap:n näkökulmaa tilanteeseen.

 

MOT. On aina yhtä nautinnollista nähdä kohteiden käyttäytyvän, myös retorisesti, teorian ennusteiden mukaan

Tuitui, papparainen.

 

Mulla on iahn samanlaisia kokemuksia. Oma kaksivuotiaani on todella herkkä lapsi, ja sen vuoksi minun on vähän pakkokin leikittää häntä paljon leikkipuistoissa ja perhekahviloissa, jotta hän viihtyisi edes jonkin aikaa eikä koko aikaa vaan itkisi tai käyttäytyisi häiritsevästi. Minulla on muutenkin työlästä hänen kanssaan ja sen lisäksi saan sitten tosiaan viihdyttää montaa muutakin lasta. Ymmärrän hyvin, että muiden lastan mielestä on kiva tulla kuuntelemaan esim. kun luen lapselleni kirjaa eikä se minua niin häiritse. Mutta oma lapseni ahdistuu, kun ei saa hetkeäkään olla rauhassa, hän kun tarvitsisi välillä hengähdystaukoa ilman muita ihmisiä jotta jaksaa taas olla sosiaalisissa tilanteissa ylipäänsä ollenkaan.

Koska hän on kotonakin erittäin suuritarpeinen ja ulkona olo on usein helpompaa, saatan kyllä ulkona saada välillä tilaisuuden katsoa myös omia meilejäni ja uutisotsikoita, mihin minulla ei ole kotona mahdollisuutta. Eli koetan pitää mielessä, että voi olla muutkin vanhemmat ovat kotona lapsilleen läsnä ja leikkipuistossa saavat mahdollisuuden tutkia puhelontaan edes sen kerran päivässä.

 

Varmasti tuo henkilö tarkoitti hyvää. Mutta minun mielestäni hyviin tapoihin kyllä kuuluisi tulla nimenomaan edes hiukkasen mukaan siihen leikkiin niin kauan kuin se kestää. Muskariohjaajan tai muun palkatun henkilön kanssa sitten vaihdetaan ne pari kohteliasta sanaa kotiin lähtiessä.

Toki ihmisillä on erilaisia näkemyksiä, kuten ketjusta huomaamme.

Joo, on näköjään erilaisia näkemyksiä. En todellakaan ole tajunnut, että yleisessä leikkipuistoissa on kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan on suotavaa osallistua siellä tapahtuviin leikkeihin ennen niiden loppua.

Koskeeko tämä vain tilanteita, joissa on myös aikuinen mukana vai myös niitä, jossa lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään? Itse en näe lapsi-vanhemmuussuhteen tai kurinpidon kannalta näissä suurtakaan eroa.

 

..siis apua, tässä ei kohta edes uskalla mennä lähimaillekaan mitään puistoa, kerran siellä oleminen on näemmä melkoista tarkkailua

Mä olen kokenut ja koen yhä noi puistohetket sellaisina hengähdyspaikkoina. Me mennään sinne olemaan, viihtymään ja oppimaan asioita. Joskus olen enemmän aktiivisena joskus vähemmän mutta se vähemmän aktiivisena oleminen ei suinkaan tarkoita sitä,että en mitenkään huomioisi lastani tai toisen lasta, jos hän sitä minulta hakee ja toivoo vaan lähinnä sitä, että annan lapselleni tilaa myös lähteä kokeilemaan omia taitojaan ja osaamisiaan sekä oppimaan niistä.

Olen kuitenkin huomannut myös sen, että kun olen sitten aktiivisena hiekkalaatikolla tunneleita kaivelemassa tai kioskilla ostamassa jäätelökakkuja ja juttelemassa muidenkin siinä leikkivien lasten kanssa tai jopa valvomassa liukumäen sivussa, niin - se kyräilyn määrä on suunnattoman suurta ja hyvin torppaavaa. Lapset ovat lapsia, kyllä he toisen "samanlaisen" tuntevat - ja hyvä niin - mutta sellainen viileähkö ilmapiiri mitä siihen syntyy on...mielenkiintoinen ilmiö sinänsä.

No, niin tai näin, yksi on puistossa sosiaalisten kontaktien takia, toinen on siellä kirjaimellisesti tuulettumassa, jotta jaksaisi sitä arkea sitten kotona neljän seinän sisällä, kolmas sen takia että sinne on "pakko" mennä...mutta yhtä kaikki - oikeutettuna jokainen. Ja jos mä saan siihen omani kanssa puuhastellessa jotain toisiakin lapsia mukaan, niin eipä ole mieleeni juolahtanut lähteä saamaan myös sitä vuorovaikutuksellista suhdetta siltä toiselta aikuiselta - olen ajatellut, että lähestyy jos on lähestyäkseen, jos ei niin ok. Ja se, että omalleni suon siinä huomiota ja läheisyyttä, ei mitenkään ole häneltä eikä minultaaan pois, jos siinä on toinenkin tai pari kolme muuta aikuiskontaktia saamassa. Ihan varmasti nämä muutkin lapset sitä huomiota omalta vanhemmaltaan saavat, vaikka eivät just siinä tilanteessa just sillä hetkellä juuri siltä omaltansa aktiivisesti saisikaan.

 

Kohteiden????

Juu! Hän on Mister Big Scientist/Philosopher/Human Behavior Investigator. Etkö tiennyt?

 

Puistoissa on toki eri ikäisiä lapsia paljon ja osaa ei tietenkään tarvitse vahtia yhtä tarkasti, mutta ajatellaan että seisot liukumäen vierellä ja siinä on muitakin lapsia kuin omasi. Yhdelle muulle lapselle sattuu haaveri ja hän tippuu telineestä ja satuttaa itsensä.

Onko se sitten kuitenkin Äidin blogin syy, vai sen lapsen vanhemman, joka istui väsyneenä penkillä tekemättä mitään? Tätä olen nimittäin itse usein miettinyt, että mitä jos tuo lapsi tuossa keinussa satuttaa itsensä?

No jos mun reilu 4v menee tolloilemaan ja tipahtaan niin oma vikansa. Sitten käyn puhaltamassa pipit jos itku tulee ja kehotan jatkamaan reippaasti. Pienemmän vuoksi käydään nyt sellaisissa puistoissa missä ei ole mitään hurjia 1,5v:lle sopimattomia hirmuratoja ja mielellään pienemmissä aidatuissa. Otan sillon enemmän leluja isommalle niin viihtyy hyvin. Jos sitten päätetäänkin mennä johonkin isompaan puistoon, katson tarkemmin pienemmän perään ja onhan se pakkokin kun katoaa muuten silmistä isossa puistossa. Sitä aikaa odotellessa kun hänkin voi puistossa mennä menojaan.

 

Puistoissa on toki eri ikäisiä lapsia paljon ja osaa ei tietenkään tarvitse vahtia yhtä tarkasti, mutta ajatellaan että seisot liukumäen vierellä ja siinä on muitakin lapsia kuin omasi. Yhdelle muulle lapselle sattuu haaveri ja hän tippuu telineestä ja satuttaa itsensä.

Onko se sitten kuitenkin Äidin blogin syy, vai sen lapsen vanhemman, joka istui väsyneenä penkillä tekemättä mitään? Tätä olen nimittäin itse usein miettinyt, että mitä jos tuo lapsi tuossa keinussa satuttaa itsensä?

Eihän se ole kenenkään syy. Niitä vain tapahtuu, vaikka kuinka olisi siinä vieressä valmiina nappaamassa kiinni tai varoittelemassa. Nekin ovat oppimistilanteita ne muksahtelut ja sattumiset. Minkäs teet.