Kyse ei ole siitä, mitä tehdä, vaan PERIAATTEESTA, että ollaan mukana ja läsnä. Ollaan vuorovaikutuksessa eikä olla itsekkäitä väärässä kohdassa. Vuorovaikutuksen sisältö voi olla mitä tahansa, mutta on faktaa, että yleisesti sitä on liian vähän yhteiskunnassamme (lähteenäni asiantuntijoiden puheenvuorot) ja ap:n kuvailemana se vaikutti hyvin vähäiseltä tai olemattomalta: "istun tässä penkillä selaamassa facebookia ja tenava menee jossain tuolla lähistöllä". Tästä ilmaistu huoli on oikea, katsoi sitä sitten moraalin tai tieteen näkökulmista, ei tuomittavaa.
On se nyt kummallista, että naiset tuomitsevat toisen naisen reaktion liittyen lasten hyvään hoitamiseen hirveän abstraktein ja rationaalisin tavoin, eli mm. että arvostella ei saa kun ei tiedä kokonaisuutta tai että arvostelu on periaatteena paha. Tulee taas mieleen taannoinen tapaus, jossa äidin ajatuskin tuomita lastaan arvostelevat toiset äidit tuomittiin täällä. Käsittelyn taso on aivan liian epäfeminiini ollakseen kannatettava, moraalinen tai kaunis. Joskus on paitsi naisellista, myös moraalista älähtää "ei-järkevästi" kuten esillä olleessa Robert's Coffee -tapauksessa, jossa naismyyjä toivotti naisen painumaan v.... sen jälkeen kun nainen oli arvostellut vammaista asiakasta. Jos naiset LAKKAAVAT toimimasta spontaanisti niin tuloksena on jokin "naisrobotti", jonka niin moraaliset kuin kauneusarvot ovat tiessään.
Kiitos, sä oot mun ritari:heart: