kolmasluokkalainen nukkuu isän kanssa parisängyssä joka yö?

Kolmasluokkalaisen tyttöni isällä on niin pieni asunto, että viikonloppuisin kun tyttö on siellä he nukkuvat samassa parisängyssä. Mielestäni tässä ei ole mitään outoa. Isä olisi rakentanut parven tytölle, mutta lapsi ei halunnut koska asumme itse kaupungissa ja isän koti on ihan korvessa jossa on pimeetä ja vanhassa talossa kuuluu jos jonkinlaista ääntä. Isä siinä lähellä luo turvaa.

Itsekkin olin lapsena isän luona sen jokatoinen viikonloppu ja me kaikki kolme tyttöä nukuttii isän kanssa samassa sängyssä. Taisin olla 13 v kun vielä nukuin vieressä. Siitä on vain hyviä muistoja eikä se häirinnyt kehitystä. Ihan sain nukuttua myös yksin ilman ongelmia kun muutin 15veenä kotoa pos.

 

Eikö sellainen ihminen, joka näkee tuossa jotain likaista tai väärää, ole vähän vinksahtanut?

Minä mietin samaa, kun kirjoittaja numero 21:n viestin.
Hänellä ei tainnut olla kovin lämmin saati tasapainoinen lapsuus.

 

Mä voisin kuvitella nukkuvani tyttöni kanssa vielä silloinkin, kun hän on kolmasluokkalainen.
Nukkumaanmenoajat pitää mun mielestä ainakin viikolla olla. Tai no, riippuu tietysti siitä, kuinka myöhään isä valvoo.

 

Ihme, että näin moni on eri mieltä.
Tuohan on jo 3-luokalla!Mitä kaverit tuumisivat?Kuulostaako normaalilta?Noei!

Nää on näitä, jotka lutkumuputtaa omia hellanterttujaan vielä reilu 25:ksi kotonaan ja läpälässyttävät kuin vauvasta puhuttaessa.

Kieroutunutta!

Minun lapsistani (11 kappaletta) jokainen on nukkunut perhepedissä vielä 10-vuotiaana (osa pidempäänkin). Ja silti ovat muuttaneet kotoa 17-22-vuotiaanaa. Nykyään nukuttavat jo omia lapsiaan perhepedeissä eikä mitään traumoja kellään.
Miksi vanhemman ja lapsen nukkuminen lähellä toisiaan on mielestäsi sairasta ja kieroutunutta? Tapahtuiko sinulle lapsena jotain traumatisoivaa, minkä vuoksi näet yhden maailman luonnollisimmista asioista pelottavana ja ahdistavana?
Onko sinulla omia lapsia?
Jos on ja heitä rakastat, kehottaisin sinua ottamaan selvää (jos et suoraan muista) että mikä rikkoi sinut tulla lailla?

 

Mä nukuin 9 vuotiaaksi vanhempien vieressä. Muutin pois kun sain yöllä mahataudin ja oksensin pikkusiskon päälle.
Häpesin kyllä sitä toisaalta, mutta eihän mun tarvinnu kertoa kenellekkään !
Eli ei ne kaverit mitään tuumannu, kun ei tienny!

 

Itseasiassa yksi mun lempimuisto lapsuudesta on kun nukuttiin isän kanssa ja isi aukaisi verhot ja me katseltiin öistä tähtitaivasta ja juteltiin ennen unen tuloa. Olin tuolloin noin 8-9 vuotias.

 

Mä muistan että nukuin vielä 12-13 vuotiaana vanhempien eron jälkeen äidin vieressä, varmaan oli ikävää aikaa se ero ja olin aika masentunut ja pelkäsin pimeää. Aikuisena osaan nukkua ihan yksinkin Pelkään tosin edelleen pimeää ja tälleen korvessa asuessa joskus mielikuvitus laukkaa, joten jos ukko ei ole kotona niin otan kyllä koirat viereen

 

Ei kai siinä mitään sairasta tarvitse nähdäkkään, mutta luulisi että kolmasluokkalainen nyt yleensä nukkuu omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Se että osa ei aio ottaa enää uutta miestä tai naista, ei tarkoita ettei kukaan aio. Mutta itse en ainakaan olisi kovin innoissani miehestä joka jakaa parivuoteen varhaismurkku ikäisen kanssa. Olisi tosi vaikeaa rakentaa parisuhdetta tilanteessa, jossa isä ja tytär elävät käytännössä parisuhteessa, mutta ilman seksuaalista toimintaa tai ajattelua tietysti.

 

Miltä itsestänne tuntuisi jos aloittaisitte suhteen täälläisen miehen kanssa? Ja kyllä, omia lapsia löytyy kolme 6-11v, kaikki nukkuu omissa sängyissä, tietenkin.

 

Miltä itsestänne tuntuisi jos aloittaisitte suhteen täälläisen miehen kanssa? Ja kyllä, omia lapsia löytyy kolme 6-11v, kaikki nukkuu omissa sängyissä, tietenkin.

Mulle se oli arkea aikanaan, ei siis olisi tuntunut missään. Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavoin?

 

Miltä itsestänne tuntuisi jos aloittaisitte suhteen täälläisen miehen kanssa? Ja kyllä, omia lapsia löytyy kolme 6-11v, kaikki nukkuu omissa sängyissä, tietenkin.

No ajattelisin ainakin, että tulevat hyvin toimeen keskenään. Ja että isä on leppoisa ja lempeä.

Ei haittaisi suhteen aloittamista.
Eiköhän se lapsi siitä pikku hiljaa siirtyisi omaan sänkyyn nukkumaan. Ja jos ei ihan omaan huoneeseen asti, niin ainakin siellä makkarissa.

 

No ajattelisin ainakin, että tulevat hyvin toimeen keskenään. Ja että isä on leppoisa ja lempeä.

Ei haittaisi suhteen aloittamista.
Eiköhän se lapsi siitä pikku hiljaa siirtyisi omaan sänkyyn nukkumaan. Ja jos ei ihan omaan huoneeseen asti, niin ainakin siellä makkarissa.

Mua haittasi kyllä. En lähtisi tuollaiseen suhteeseen tai yrittämiseen ollenkaan, ennenkuin lapsi nukkuisi omassa huoneessa. Tulisi mieleen, että mitä muita ongelmia tiedossa. Varsinkin jos kyseessä olisi ainut lapsi. Kokemusta on..

 

Miltä itsestänne tuntuisi jos aloittaisitte suhteen täälläisen miehen kanssa? Ja kyllä, omia lapsia löytyy kolme 6-11v, kaikki nukkuu omissa sängyissä, tietenkin.

Pitäisin lämminsydämisenä ihmisenä ja hyvänä isänä, ihmisenä, joka ei pelkää läheisyyttä. En alkais suhdetta miehen kanssa, joka ei osais olla isä lapselleen.
Seksiä voi harrastaa muuallakin kun yöllä sängyssä. Olisin valis jakamaan sängyn sen lapsen kanssa myös, kunnes lapsi on valis lähtemään sielät. Itseasiassa e varmasti auttais myös uuden kumppanin ja lapsen välisen suhteen luomisessa.

 

Joo, kiitos ei. Kyllä kolmasluokkalainen nukkuu jo omassa huoneessa. Olisihan se tosi noloa edes kertoa uudelle naisystävälle tuollaisesta nukkumisjärjestelystä, eikö...?

En minäkään nuku tokaluokkalaisen poikani vieressä, saati asuta samaa makuuhuonetta, ellei ole kipeänä tai joku muu erityistilanne.

 

Mua haittasi kyllä. En lähtisi tuollaiseen suhteeseen tai yrittämiseen ollenkaan, ennenkuin lapsi nukkuisi omassa huoneessa. Tulisi mieleen, että mitä muita ongelmia tiedossa. Varsinkin jos kyseessä olisi ainut lapsi. Kokemusta on..

Ai se viittaa muihinkin ongelmiin... Mikä ongelma edes samassa sängyssä nukkuminen on?

Enkä mä olisi niin törppö, että heti olisin miehen kanssa yhteen muuttamassa. Eiköhän siinä hitaasti edettäisi kun kerran lapsiakin mukana. Että hyvin olisi aikaa lapsen oppia omaan sänkyyn

Tietysti jos sä oot itses heti tupannut miehen luo.. Ehkä se olikin se ongelma? Eikä se, että miehellä olisi lapsensa kanssa ollut ongelmia.

 

Miltä itsestänne tuntuisi jos aloittaisitte suhteen täälläisen miehen kanssa? Ja kyllä, omia lapsia löytyy kolme 6-11v, kaikki nukkuu omissa sängyissä, tietenkin.

Tietenkin? Joopa joo.
Ja kaikki eivät "aloittele suhteita" sinne tänne ja tuonne. Osa meistä hoitaa avioliittonsa, niin ettei tarvitse ajaa lapsia pois läheltän ennen kuin he itse kokevat etäisyydenoton ajankohtaiseksi.

 

Pitäisin lämminsydämisenä ihmisenä ja hyvänä isänä, ihmisenä, joka ei pelkää läheisyyttä. En alkais suhdetta miehen kanssa, joka ei osais olla isä lapselleen.
Seksiä voi harrastaa muuallakin kun yöllä sängyssä. Olisin valis jakamaan sängyn sen lapsen kanssa myös, kunnes lapsi on valis lähtemään sielät. Itseasiassa e varmasti auttais myös uuden kumppanin ja lapsen välisen suhteen luomisessa.

Ihanko varmasti? Saanen epäillä että ääni kellossa muuttuisi aika pian. Itsekkin kun aikoinaan uusperhettä perustettiin, oltiin niin avarakatseisia ja kaikki oli vaaleanpunaista. Nopeasti se arki vaan astui kuvioon, ja tunteet sitä toisen lasta kohtaan ei todellakaan aina olleet kovin ruusuisia. Enkä olisi missään nimessä jakanut parisänkyä kouluikäisen lapsen kanssa.

 

[QUOTE="neljän äiti";30253518]Ihanko varmasti? Saanen epäillä että ääni kellossa muuttuisi aika pian. Itsekkin kun aikoinaan uusperhettä perustettiin, oltiin niin avarakatseisia ja kaikki oli vaaleanpunaista. Nopeasti se arki vaan astui kuvioon, ja tunteet sitä toisen lasta kohtaan ei todellakaan aina olleet kovin ruusuisia. Enkä olisi missään nimessä jakanut parisänkyä kouluikäisen lapsen kanssa.[/QUOTE]

Mutta tämähän on sinun ongelmasi, ei kyseisen vanhemman ja lapsen

 

Mutta tämähän on sinun ongelmasi, ei kyseisen vanhemman ja lapsen

Paitsi että kyseinen mies halusi olla kanssani suhteessa, eikä tälläistä ongelmaa ollut

 

Paitsi että kyseinen mies halusi olla kanssani suhteessa, eikä tälläistä ongelmaa ollut

Jos sellainen "ongelma" olisi ollut, olisitko oikeasti pystynyt kunnioittamaan miestä, joka olisi laittanut uuden tuttavuuden miellyttämisen lapsen edelle? Eikö sellainen todennäköisesti laittaisi aikanaan seuraavan naisensa mahdollisten yhteistenkin lastenne edelle? Eikö se oikeasti häiritsisi sinua lainkaan? Vai oletko itsekin sellainen?

 

Jos sellainen "ongelma" olisi ollut, olisitko oikeasti pystynyt kunnioittamaan miestä, joka olisi laittanut uuden tuttavuuden miellyttämisen lapsen edelle? Eikö sellainen todennäköisesti laittaisi aikanaan seuraavan naisensa mahdollisten yhteistenkin lastenne edelle? Eikö se oikeasti häiritsisi sinua lainkaan? Vai oletko itsekin sellainen?

Se että kolmasluokkalainen nukkuu omassa sängyssä, ei kai nyt sentään ole mitenkään lapsen sortamista ja vaikka mies onkin läheinen lastensa kanssa, niin ei onneksi sentään samassa sängyssä nukkunut heidän kanssaan. Ja yhteinen lapsikin on. Eikä hänkään nuku enää koululaisena vieressä.

 

[QUOTE="neljän äiti";30253518]Ihanko varmasti? Saanen epäillä että ääni kellossa muuttuisi aika pian. Itsekkin kun aikoinaan uusperhettä perustettiin, oltiin niin avarakatseisia ja kaikki oli vaaleanpunaista. Nopeasti se arki vaan astui kuvioon, ja tunteet sitä toisen lasta kohtaan ei todellakaan aina olleet kovin ruusuisia. Enkä olisi missään nimessä jakanut parisänkyä kouluikäisen lapsen kanssa.[/QUOTE]

Omat lapset on jo niin isoja, että on vakaa kokemus siitä, että aika jona ne vanhemman/vanhempien viereen tulevat on niin häviävän lyhyt koko elämää ajatelen, että kyllä voin olla varma, etei nin kiire olis ettei sitä paria vuotta vois odottaa kun 9 vuotias lapsi kasvaa ulos vanhemman vierestä .
Mies joka ei osaa puolustaa tarvittaessa lapsensa oikeuksia ei varmasti osaisi tarvittaessa seistä minunkaan rinnallani. Ei ne tunteet omiakaan lapsia kohtaan aina niin ruusuisia ole, mutta aikuisen tehtvä on tiedostaa, että hän vaikuttaa käytöksellään lapsen koko lopuelämään ja minäkuvaan.

 

Omat lapset on jo niin isoja, että on vakaa kokemus siitä, että aika jona ne vanhemman/vanhempien viereen tulevat on niin häviävän lyhyt koko elämää ajatelen, että kyllä voin olla varma, etei nin kiire olis ettei sitä paria vuotta vois odottaa kun 9 vuotias lapsi kasvaa ulos vanhemman vierestä .
Mies joka ei osaa puolustaa tarvittaessa lapsensa oikeuksia ei varmasti osaisi tarvittaessa seistä minunkaan rinnallani. Ei ne tunteet omiakaan lapsia kohtaan aina niin ruusuisia ole, mutta aikuisen tehtvä on tiedostaa, että hän vaikuttaa käytöksellään lapsen koko lopuelämään ja minäkuvaan.

Kukin tyylillaan tietenkin