Joillekin ne kotityöt ym kotona olo ylipäätään on raskasta. Joku toinen taas tavallaan ei näe itsestäänselviä hommia mitenkään "pakkotyönä" vaan normaalina arkena.
Jokainen on erilainen suhtautumisessaan. Ei kaikki voi tietää kuinka uupuu ja jotkut vaan on näppärämpiä organisoimaan asioita.
Itse tavallaan kuljen sieltä mistä aita on matalin.
On puhdistusaineet suihkeina, desinfioivat kertisrätit ym. En kulje siis luuttu ja sanko kourassa ympäri kämppää.. tsups vaan ja pyyhkäisy esim.vessassa käynnin yhteydessä. Vihaan suursiivouksia joten huiskin ympäri taloa pitkin päivää ja paimennan pikkuapinoita.
Muutaman kk:n välein tehdään kuitenkin ns.isompi siivous, kaapit järjestellään jos jollain ihmeellä ne sitä tarvii. Tykkään näprätä, järjestellä jne.. tulee siis luonnostaan. Hulluna pidän itseänikin.
Astiat meillä laittaa jokainen kykenevä itse koneesee ja samoin pyykit koreihin.
Joutoaikaa kun on illalla, saatan esivalmistella seuraavan päivän ruuan ja sittenpä ne salaatit ym valmistuu kun uunissa muhii, pannulla hautuu, kiehuu milloin mikäkin. Pari kertaa viikossa vedetään sitä roskaruokaakin, esim.ranskikset, pitsa tms. Mies tekee myös milloin lystää ruokaa ja juu, toki töiden jälkeen pitää noista apinoista huolta, joten mulle sitä aikaa jää tehdä omia juttuja tai siivoilla, kokkailla..
Hoikkia ollaan kaikki vaikka rennosti syödäänkin halutessamme. Jälkkäreitä ei muuten meillä syödä kuin juhlapäivinä muuten. Niihin saisin pari tuntia aikaa menevään kyllä.. joten siksi ei syödä niitä.
Tietyllä ns.natsiasenteella se on lähteny pyörimään alust lähtien ja mulle kotona olo on siis LOMAA. Riippuu varmaan työnkuvastakin mitä tehnyt aiemmin. Nykyään etänä hoidan tietyt projektit, niistä tulee ok liksa eikä tarvitse hermoilla, joku toinen ne esittelee ja hoitaa loppuun sitten
- koirat ovat mulle taas harrastus joten ne juoksutan jo aamuyöstä ekan kerran, mikäli suostuvat heräämään, heh heh. Mies nukkuu silloin vielä joten lapset eivät jää yksin. Aiemmin vaunulenkit sujui lepposasti koirien kanssa ja r.kilot vaan katosi itsestään. Säällä kuin säällä. Pihalla taas on mun toinen kotini, puutarhani. Sinne voi karata jos tuntuu painetta päässä..
En silti epäile, ihmettele jos jollain naksuu kotona. Varmasti aiheestakin.