Kehitys on aina hyvästä, ei se lapsi rikki mene kutsumistanne sokerpommeista, mutta vähemmän sokeria on aina vähemmän sokeria. Ymmärrän kummankin rintamana kannat, niihin sen enempää osaa ottamatta. Tulin kertomaan oman kokemukseni asiasta. Olen 21, omillani asunut kolme vuotta. Vanhempani edustivat tiukkaa "ei sokeria,ei pastaa, ei leipää-kansakuntaa". Eli olen elänyt 18 vuotta lihalla, kanalla, kalall, kasviksilla, marjoilla, juureksilla ja sienillä. Ei iinä mitään vikaa, tiedän terveelliset tottumukset ja tiedän miten pitäisi elää. Pasta ja sokeri veivät hiljalleen koko käden. Harvinaista ja kiellettyä herkkua, ai että! Niiden kanssa en ikinä oppinut rajoja, joten niitä tulee huonolla omalla tunnolla syötyä aivan liikaa kulutukseen nähden. Olen veltto, aikaansaamaton, mutta en myöskään koskaan saanut mallia siitä, mikä on järkevä määrä kaikessa hyvässä. Ylipainoa on 1o kiloa kertnyt kahdessa vuodessa. En syytä ketään muuta kuin itseäni, kannatan vain järkeistämistä kaikessa ruoassa. Lapsesta saakka olisi hyvä osata hallita ja etenkin tiedostaa paljonko herkkuja voi syödä ja miksi niitä ei kannata syödä yhtään enempää.