Silloin 70-luvulla kun minä olin lapsi, oli noita sokeripommeja ja hiilarihöttöä joka aterialla. Päivä- ja iltakahvilla oli aina kahvileipää. Jugurtteja ei meille oikein osteltu, mutta kiisseliä tai jotain marjapuuroa oli kyllä. Kaurapuuroon laitettiin voisilmä ja sokeria. Ruuassa piti olla suolaa.
Kun mun isoisäni sairastui 2-tyypin diabetekseen, vain isoisän ruokavalio muutettiin, toiset söi kuten ennenkin. Rasvatonta maitoa ei muut saaneet juoda ja papan ruoka otettiin erilleen maustamisvaiheessa. Vain pappa sai margariinia leivälleen, muille oli voita. Ei meillä kellään muulla silti ole sitä diabetesta. Vielä ainakaan.
En kiistä mitenkään ylipainosta johtuvaa yhteiskunnallista terveysongelmaa, mutta jotenkin liitän ne ongelmat enemmän pizzoihin, burgeraterioihin, limuun, pikaruoan yleistymiseen. En niinkään siihen kotiruokaan mitä ennen vanhaan(kin) on tarjottu.
Nythän vanhemmat voi valita. Jos päiväkodissa on ollut pannaria, kiisseliä tai jugurttia, annetaan sitten kotona vain jotain uberterveellistä.
Lisätään vielä, että lähes yhtä pahaksi lapselle on se, että kuskataan autolla kavereille ja harrastuksiin. Viedään autolla muutaman kerran viikossa liikkumaan tunniksi ohjatusti. Lapsille ei tule mitään arkiliikuntaa, ei jouduta kävelemään tai ajamaan fillarilla minnekään, ehkä jopa kielletään juoksemasta, kiipeilemästä ja hyppimästä puissa tai kallioilla.