Huhhaa
Chef: en ota liian vakavasti. Uskon, että rakastat lastasi yli kaiken ja hän on sinusta ihanin, mutta ei tuollainen silti ole mun mielestä kovin..hmm.. sopivaa.
Tytöillä hörökorvat ei useinkaan ole niin huomiota herättävät, koska pitkät hiukset peittävät niitä.Mulla on hörökörvat. Eikä mua ole koskaan kiusattu tai haukuttu korvieni vuoksi.
Onko tässä nyt kyseessä sellainen humblebrag -tyyppinen juttu?Jep, omaanihan minä.
Joo, nätti, kun sika pienenä
Mutta tosiaan, tilanne on aikaa myöden tasoittunut ja nyt tuota lasta voi tosiaan kutsua jopa kauniiksi...ja se lempinimikin on jo kuopattu, koska lapsi ei enää näytä Klonkulta
Ei kai se mikään pointti olekaan, että onko lapsi nyt varmasti maailman kaunein. Mutta en kyllä menisi sanomaan lapselle, että hän "ei ollut vauvana järin kaunis" - toivottavasti et itsekään sano. Toiselle aikuiselle tuollaisena sanomista pidettäisiin epäkohteliaana, ja yhtä epäkohteliasta se on lapsellekin sanottuna. Enkä oikein saa kiinni muutenkaan tällaisesta "kaunis vauva - ruma vauva" -ajattelusta. Millainen sitten olisi kaunis vauva? Onko vauvalle samanlaiset kauneuskriteerit kuin aikuisille?No älä nyt viitsi...otatkohan nyt HIEMAN liian tosissasi tämän homman?
Mun nähdäkseni en ole haukkunut lastani...se, että totean, ettei lapsi ole ollut vauvana järin kaunis, on kyllä mielestäni melko kaukana haukkumisesta. Enkä sitäkään oikein haukkumiseksi osaa mieltää, jos sanon, että lapsi oli nätti, kuin sika pienenä...sillä sika on kyllä nimenomaan pienenä söpö. Isona ei sitten niinkään. Ja tuon lausahdukseni perässä oli vielä kaiken lisäksi hymiö.
Mä olen tuolle lapselle varsin usein kertonut, miten kaunis hän on..aivan prinsessan näköinen! Joten ole huoleti...lapsi ei mitä todennäköisimmin saa elinikäisiä traumoja johtuen siitä, että äidin mielestä hän ei ollut maailman kaunein vauva.
Jos lapsen pitää olla vanhempiensa mielestä aina ihanin, suloisin ja kaunein, niin mitäs sitten, kun niitä lapsia on monta, kuten meilläkin? Kaikilleko jauhan sitten tuota samaa mantraa, ellei kukaan traumatisoidu? Mutta mitä, jos heille selviää, että selitänkin kaikille sitä samaa? Traumatisoituuko lapsi sitten siitä, kun hälle selviää, että äiti ja isi valehtelee?
Se, ettei lapsi ole vauvana kedon kaunein kukka, ei varmastikaan sulje pois sitä, etteikö hän olisi vanhempiensa mielestä aivan iki-ihana, tärkeä, suloinen ja jos vaikka ja mitä. Joten jospa nyt löysättäisiin sitä pipoa vähäsen
No ei tuo nyt kovin pahasti ole sanottu ja riippuu ihan siitä miten äiti sen sanoo. Minun äitini on aina sanonut, että siskoni näytti ihan sammakolta syntyessään eikä edes siitä ole jäänyt mitään traumoja, tiennyt olleensa vauvana äidin pikku sammakko ja maailman rakkain sellainen. Eiköhän se oma vauva ole jokaisesta maailman ihanin joka tapauksessa ja se lienee pääasia?Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30191299:Ei kai se mikään pointti olekaan, että onko lapsi nyt varmasti maailman kaunein. Mutta en kyllä menisi sanomaan lapselle, että hän "ei ollut vauvana järin kaunis" - toivottavasti et itsekään sano. Toiselle aikuiselle tuollaisena sanomista pidettäisiin epäkohteliaana, ja yhtä epäkohteliasta se on lapsellekin sanottuna. Enkä oikein saa kiinni muutenkaan tällaisesta "kaunis vauva - ruma vauva" -ajattelusta. Millainen sitten olisi kaunis vauva? Onko vauvalle samanlaiset kauneuskriteerit kuin aikuisille?
Sammakko-juttu ei olekaan pahasti sanottu. Useinhan vauvat näyttävät aika hassuilta tai sammakoilta tai miltä vaan. Mutta se ei tarkoita samaa kuin ruma, vaan sehän usein on myös ihmisten mielestä samaan aikaan tosi suloista ja ne sammakkovauvat näyttävät söpöiltä. Joku ns. kaunis vauva voi hyvinkin olla sammakon näköinen. Mutta edelleenkään en sanoisi kenellekään ihmiselle että "et ole /et ollut kovin kaunis" - se vaan on epäkohteliasta. Ja on se aika turhaakin puhetta, mitä se toinen ihminen silläkin tiedolla tekee.No ei tuo nyt kovin pahasti ole sanottu ja riippuu ihan siitä miten äiti sen sanoo. Minun äitini on aina sanonut, että siskoni näytti ihan sammakolta syntyessään eikä edes siitä ole jäänyt mitään traumoja, tiennyt olleensa vauvana äidin pikku sammakko ja maailman rakkain sellainen. Eiköhän se oma vauva ole jokaisesta maailman ihanin joka tapauksessa ja se lienee pääasia?
Sinä pidät sitä epäkohteliaana. Minä en.Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30191299:Ei kai se mikään pointti olekaan, että onko lapsi nyt varmasti maailman kaunein. Mutta en kyllä menisi sanomaan lapselle, että hän "ei ollut vauvana järin kaunis" - toivottavasti et itsekään sano. Toiselle aikuiselle tuollaisena sanomista pidettäisiin epäkohteliaana, ja yhtä epäkohteliasta se on lapsellekin sanottuna. Enkä oikein saa kiinni muutenkaan tällaisesta "kaunis vauva - ruma vauva" -ajattelusta. Millainen sitten olisi kaunis vauva? Onko vauvalle samanlaiset kauneuskriteerit kuin aikuisille?
Sellainen pieni tarkennus nyt tähän väliin, että minä en suinkaan ollut se, joka sen nimen lapselle antoi. Enkä minä ole sitä nimeä kertaakaan käyttänyt.Antaa nyt lapselleen lempinimeksi klonkku?
Mitä ihmettä kyllä.
Naamioidaan se että meidän mielestä lapsi on ruma muka hauskan lempinimen taakse, vaikka selvästi jotenkin haittaa kun pitää oikein yrittää peittää se.
Olisi tuokin kaunis lapsi ansainnut ihan jonkin toisen..
nimen.
Sanotaan sitten vaikka niin, että noin yleisesti pidetään epäkohteliaana sanoa toista rumaksi. Joku voi pitää sitä hyvänä huumorina, mutta yleensä sitä pidetään samalla lailla epäkohteliaana kuin jos sanoisi toista tyhmäksi tai tylsäksi. Kuulostaa vähän oudolta, että jos joku joku kuittailee toisen ulkonäköä ja kutsuu tätä rumaksi, asialle nauretaan vedet silmissä. Onpas tosi hassunhauskaa. Eri asia, jos kyseessä on selkeä vitsi, jota ei edes tarkoiteta - minkä sekä kertoja että kuulija tietävät. Mutta silloinhan kyseessä on eri asia, koska oikeasti ei ole sanottu ketään rumaksi - tajunnet eron?Sinä pidät sitä epäkohteliaana. Minä en.
Ymmärrän sen, että jonkun mielestä moinen voi olla epäkohteliasta. Miksi on niin kovin vaikeata ymmärtää, että KAIKKIEN mielestä se ei kuitenkaan niin ole.
Äänensävy vaikuttaa paljon. Kuten myös se, että kuka asian sanoo ja miten. Asiat kun voi ilmaista niin kovin monella tavalla.
Viimeksi tänään sain kuulla naljailua siitä, miten ruma naamani on. En osannut loukkaantua moisesta, vaan nauroin vedet silmissä. Joukko mielensäpahoittajia olisi varmaan listinyt tuon henkilön, joka moista ääneen lausui. Niin me ollaan erilaisia, me ihmiset.
Jos ei ole kaunis, tai edes järin kaunis...onko ainoa vaihtoehto todella olla ruma?
Hassu ajatusmaailma.
Jos ei ole kaunis, voi mielestäni olla paljon kaikkea muuta. Eikä sen tarvitse olla mitään negatiivistä. Vaikka ei olisi kaunis, voi olla söpö, suloinen...tai vaikka ihan vaan "tavallinen". Mielestäni aika harva malli on kaunis, mutta ei se sitä tarkoita, että he olisivat mielestäni rumia.
Kauneus on katsojan silmissä. On tiettyjä piirteitä, jotka miellän kauniiksi...ja piirteitä, joita en osaa kauniina nähdä niin aikuisten, kuin lastenkin kohdalla. Ja tietyssä määrin aikuisen ja lapsen kauneusihanteet kohtaavat. Mutta ei tietenkään kaikilta osin.
Hieno juttu, jos te muut näette kaikki ihmiset ja varsinkin kaikki vauvat kauniina. Minä en näe. Mutta en ollut koskaan ennen tätä ketjua ymmärtänyt, että se olisi jollakin tasolla jokin ongelma. Mulle se ei ole mikään järin iso ja korkealle arvostamani asia, että ihmisen tulee olla erityisen kaunis. Se kun on asia, johon voi niin kovin vähän itse vaikuttaa.
Voitko olla ystävällinen ja kertoa, missä kohtaa olen puhunut tyttärestäni siten, että olen häntä haukkunut?Onko sulla itselläskin vähän huono itsetunto chef kun et osaa lapsesi ulkonäköäkään arvostaa? Enkä tarkoita pahalla. Useinhan me ajatellaan että lapsen saamat kehut on myös meille vanhemmille kehuja. Miksei niinkin että tavallaan haukut itseäsi kun puhut tyttärestäsi noin.
Varmasti sinäkin olet kaunis ja sinulla on kaunis tytär. Et anna enää muiden haukkua sinua vain nauramalla päälle. Eikä lapsellasi tule olla tuollaista lempinimea.
Arvosta teitä vähän.
Nyt tietenkin ajattelet että otan tämän liian vakavasti ja että sinä et oikeasti välitä tälläisistä asioista. Ehkä niin.
Melkein kaikesta voi kyllä veistellä vitsejä ja melkein kaikelle voi nauraa, näkökulmasta riippuen. Mutta minkälainen se hassunhauska tilanne nyt sitten oli, jossa sinua sanottiin rumaksi ja se nauratti sinua kauheasti? Oliko sanoja siis oikeasti tarkoittanut sitä, mitä sanoi, vai oliko kyseessä jokin inside-vitsi, jonka kumpikin itse tilanteessa tiesitte tarkoittavan jotain muuta tai päinvastaista - sehän on ihan eri asia ja silloin on totuuden vääristelyä tulla kirjoittamaan, että sinuakin sanottiin rumaksi ja sinua sekin vaan nauratti.V
Arvostan kyllä. Väitän, että joka hyvinkin paljon. Mutta tarvitseeko arvostuksen tarkoittaa sitä, että kaikki pitää ottaa vakavasti? Mistään ei voi vitsailla, eikä millekään voi nauraa. Kaikki, mikä ei ole 100% positiivista, on välittömästi 100% negatiivistä...niinkö?
Ehkä jos olisimme puhuneet livenä olisin ymmärtänyt sinut erilailla. Nyt otin tuon ehkä pahemmin kun se itse tarkoitit.Voitko olla ystävällinen ja kertoa, missä kohtaa olen puhunut tyttärestäni siten, että olen häntä haukkunut?
Arvostan kyllä. Väitän, että joka hyvinkin paljon. Mutta tarvitseeko arvostuksen tarkoittaa sitä, että kaikki pitää ottaa vakavasti? Mistään ei voi vitsailla, eikä millekään voi nauraa. Kaikki, mikä ei ole 100% positiivista, on välittömästi 100% negatiivistä...niinkö?
Sinusta se on outoa. Minusta ei.Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30191381:Sanotaan sitten vaikka niin, että noin yleisesti pidetään epäkohteliaana sanoa toista rumaksi. Joku voi pitää sitä hyvänä huumorina, mutta yleensä sitä pidetään samalla lailla epäkohteliaana kuin jos sanoisi toista tyhmäksi tai tylsäksi. Kuulostaa vähän oudolta, että jos joku joku kuittailee toisen ulkonäköä ja kutsuu tätä rumaksi, asialle nauretaan vedet silmissä. Onpas tosi hassunhauskaa. Eri asia, jos kyseessä on selkeä vitsi, jota ei edes tarkoiteta - minkä sekä kertoja että kuulija tietävät. Mutta silloinhan kyseessä on eri asia, koska oikeasti ei ole sanottu ketään rumaksi - tajunnet eron?
Mutta tuohon vauvan ulkonäkö -asiaan vielä... millainen olisi sitten kaunis vauva? On totta, että jos ei ole kaunis, voi silti olla muutakin kuin ruma. Mutta jos vauvan ulkonäköä kuvaa siten, että tämä ei ole kaunis, tuntuu se oudolta - jos vauva kuitenkin on söpö, suloinen tms, niin miksi ei toisi näitä positiivisia puolia esiin mieluummin? Ja toisaalta missä sitten on sen kauneuden raja, eikö suloinen vauva ole kaunis - vauvojen kauneus-standardit kun lienevät vähän eri kuin aikuisten kohdalla?
Itse en sinänsä ajattele, ovatko vauvat ulkonäöllisesti kauniita. Mutta kauneus on etenkin rakkaan ihmisen (ja etenkin lapsen) kohdalla paljon (ja pääasiassa) muutakin kuin vain sitä, että on korvat ojennuksessa ja silmät-nenä-poskipää -suhde kohdallaan. Tottakai jokaisella on mielipiteensä siitä, millaiset piirteet noin yleisesti ottaen ovat kauniita - mutta asia ei mene niin mustavalkoisesti. Kaikki eivät ole kauniita, vaikka heillä ne piirteet olisivat, eivätkä toisaalta kaikki ole ei-kauniita, jos heiltä puuttuu nämä.
Kyl kyl. Tunnut itsekin tietävän, että on aika poikkeuksellista, että toisen sanominen rumaksi naurattaa. Huumorinlajeja on erilaisia, mutta minulle ei nyt tosiaan avaudu tämän huumorin kärki tai idea. Toki, jos kyse on jostain sisäpiirin sarkastisesta vitsistä, niin sitten - mutta silloinhan kyse on muustakin kuin ulkonäön kommentoimisesta. Eli onko siis tosiaan niin, että jos sinulle sanoo "ootpa ruma", niin sinua alkaa hervottomasti naurattaa se? Mikä siinä siis on humoristista? Ymmärrän, jos kyse on siitä, että sanotaan epäkorrekteja juttuja ja nauretaan sille epäkorrektiudelle - siitäkö siis on kyse?Sinusta se on outoa. Minusta ei.
Sun mielestäsi se on "tosi hassunhauskaa", kun taas mun mielestäni se on sitä ihan oikeasti. Siis hauskaa.
Ja edelleen, tiedän kyllä, että valtaosa ihmisistä pitää tällaista nimenomaan "tosi hassunhauskana". Mutta onneksi olen jostakin syystä löytänyt ympärilleni niitä ihmisiä, joiden mielestä se on ihan oikeasti hauskaa ja joiden kanssa voimme sitten viljellä tätä omaa huumorinlajiamme, jossa on aina totta toinen puoli.