Olenko mä ainoa, joka ei ehdi siivota lasten kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja huohhuoh
  • Ensimmäinen viesti
Ken guru
Minäkin saan siivottua vaikka on 1kk ja 1v9kk. Meilläkään ei koskaan ole koti kaaoksessa, vaan siivotaan joka päivä. Tänäänkin olen ollut lasten kanssa ulkona, mutta silti olen siivonnut ja järjestellyt taloa. Vauva on vielä aika vaativa, vaatii syliä lähes koko hereilläolo aikansa. Mutta saan imuroitua kun vauva nukkuu. Ei herää vaikka ympärilään imuroin.
 
"Pippuri"
Siisteydessä sinulla on perustavanlaatuinen virhe, oli lapsia tai ei. Perussiisteys on kokoaikaista toimintaa, eli kun olet juonut kahvisi, laitat kupin heti tiskikoneeseen. Jos lattialle kaatuu muroja, otat rikkaimurilla ne heti pois. Tai vaikka nyt jos huomaat hampaiden pesun jälkeen, että lavuaariin jäi hammastahnaa, niin se pyyhitään ennen kun poistut sieltä vessasta.

Sitten erikseen on toki siivoushetket. Niihin menee tuhottomasti aikaa ja energiaa, jos siivous on synonyymi suursiivoukselle. Mutta jos olet pitänyt perussiisteyden kunnossa, niin kerran viikossa tunti riittää oikein hyvin. Ei siis tarvitse uhrata omia päiväuniaan tai muutakaan. Tunti viikossa on irroitettavissa jos sen haluaa.
Totta kai tiskikonetta ladataan pitkin päivää ja niin edelleen. Mutta 1- ja 3-vuotiaan kanssa tulee sellaisia tilanteita, joissa ei pysty saman tien siivoamaan sotkujaan. Esimerkiksi muutama päivä sitten kolmevuotias kaatoi (vahingossa, oli auttamassa) pyykinpesujauheen itsensä ja sisaruksen päälle. Lapset vein tietysti heti ulos pudisteltaviksi ja suihkuun, mutta kodinhoitohuoneen oven pistin kiinni suosiolla ja imuroin jauheet illalla lasten mentyä nukkumaan.

Samoin on kaikenlaista pientä (kuten pannujen pesua) johon ei voi jäädä jumiin, koska rutiinit juoksevat, ja lapset pitää saada ruoan jälkeen ajallaan potalle ja unille. Lasten ja äidin hyvinvointi ensin, siivous sitten.
 
Hsvcs
Ei sitä ehdi siivota. Tai ehtis jos tosissaan haluais ja jättäis lapset omanonnensa nojaan. Mut ainakaan tossa just vuoden iässä ei onnistunu, ellei halunnu mahdollistaa pienemmän kiipeämistä jonnekin ja kuhmua otsaan.
Siivotaan iltasin ja viikonloppuisin. Toinen vie lapset viikonloppuna ulos ja toinen siivoo. Älä ota stressiä. Päiväunet tai lepohetki on tärkeempää kuin siivoominen.
 
näin meilä
Olen itse yksinhuoltaja joten siivous aina yksin. Tosin omat vanhemmat välillä auttaneet ja lisäksi mulla on ollut lastenvahti, tosin ei ole siivonnut mutta niinä aikoina olen siivonnut.

Eli pyydä joku tasaisesti vahtimaan lapsia, sukulainen tai muu jotta saat siivottua. On äidilläsi myös aika hassu asenne, totta kai isovanhemmat auttaa lasten hoidossa muutenkin, sehän on sellaista luonnollista huolenpitoa ja lapsillekin tärkeää.

Mulla kävi lapsen vauva-aikaan muutaman kerran siivooja, maksoi n. 20 euroa tunnilta (mutta yleensä ne on 35 euron luokkaa), ja siitä saa kotitalousvähennyksen. Mutta myös joku lähialueen nuori saattaisi haluta lisätienestiä, jos maksaa jonkun pienemmän summan ja saa apua? Itse maksan lastenvahdille 6 euroa tunnissa, on lukiolainen, ja hänelle palkka on ok.

Ennen juhlia ja muuta, äitini on kyllä aina ottanut hoitoon, joten en kyllä syyllistyisi sinuna siitäkään jos et itse aina jaksa. Ja nuku ihmeessä!
 
===
Täällä toinen samanlainen, ei ole täydellisesti hallinnassa meidän koti. Minusta ei vaan ole siihen ja nukun huonosti ja olen siksi vähän väsy. Lapset ja äidit ovat ja tilanteet ovat erilaisia, se pitäisi kaikkien neuvoja jakavien aina muistaa. Lapsi 2-vee alusta asti erityisherkkä, itse olen nyt raskaana. Lapsi pelkää imuria edelleen eikä imuroinnista tule mitään, jos yritän kahdestaan hänen kanssaan enkä jaksa enää taistella. (Aistiyliherkkyyttä tosin on epäilty ja varmasti jotakin diagnoosia tulevat päiväkodista joskus pyytämään, kun lapsi aikanaan aloittaa hoidoin, mutta tämä ei nyt liity asiaan enkä halua enää yhtään neuvoa miten joku toinen on onnistunut totuttamaan lapsensa imuriin).

Yritän saada astianpseukoneen hoidettua ennen kuin lähdetään aamupäivällä ulos/kylään/muskariin/minne ikinä. Joskus onnistun myös pyyhkimään tarkemmin keittiön pintoja tässä välissä, joskus en. Ruokailun jälkeen pyritään laittamaan likaiset astiat pois samantien. Joissakin väleissä pesen ohimennen vessaa ehkä kerran viikossa, vaihdan pyyhkeitä ja viikkaan puhtaita vaatteita. Lapsen päikkäriajan lepään itse ja lapsen mentyä yöunille syön itse rauhassa iltapalan ja venyttelen ja kiiruhdan nukkumaan, koska lapsi nukkuu vain vajaa 9 h yössä. Olen miellyttävämpi ihminen, jos saan edes nuo tauot omaa hengähdysaikaa. Pari kertaa mummi on vienyt lasta puistoon ja sillä välin on miehen kanssa siivottu tehokkaasti. Tätä tapaa aiotaan jatkaa ja mummi on vaan iloinen, että saa kahdenkeskistä aikaa lapsenlapsensa kanssa.
 
"hmm"
Minäkin saan siivottua vaikka on 1kk ja 1v9kk. Meilläkään ei koskaan ole koti kaaoksessa, vaan siivotaan joka päivä. Tänäänkin olen ollut lasten kanssa ulkona, mutta silti olen siivonnut ja järjestellyt taloa. Vauva on vielä aika vaativa, vaatii syliä lähes koko hereilläolo aikansa. Mutta saan imuroitua kun vauva nukkuu. Ei herää vaikka ympärilään imuroin.
No oletpa sinä hyvä.
 
"voi elämä"
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;30162429:
mä oon kyllä aina pystynyt siivoomaan lasten kans silloinkin kun pienin oli vauva, sitten oli puoltoista vuotias, 3 vuotias ja 4 vuotias pienenä yhtä aikaa.se on vaan järjestely kysymys
Sinä se oot aina pätemässä!!
 
"Wilja"
Kyllä kolmevuotiaan kanssa nyt pitää jo voida siivota! Yksivuotiaan kanssa taas katsoisin kodin hiukan siihen malliin, ettei joka sekunti tarvitse vahtia --> voit siis myös siivota yksivuotiaan kanssa. Jolleivät viihdy niin siinäpä kulkevat imurin perässä ja kiukuttelevat, laita peltorit päähän ja laulelet vähän kovempaa :D
 
Ken guru
[QUOTE="hmm";30162615]No oletpa sinä hyvä.[/QUOTE]

No höh. Olen monessa asiassa huono (kuten nyt normaalisti suomalaisen tällaisissa tilanteissa kuuluu alkaa itseään haukkumaan, taas tuli todistettua sekin).

Mutta tänään olen ulkoillut lasten kanssa. Leikkinyt kummankin lapsen kanssa (seurustellut vauvan kanssa) pessyt pyykkiä, siivonnut lapsen leluja taas että on kivemman näköistä ja järkevämmät lelut esillä, hoitanut aamupalat, lounaat, ja siivonnut niin että koko kotimme on siisti. Toissapäivänä imuroin, eilen pesin vessat ja vessojen matot, tänä aamuna ne saikin jo paikoilleen. Olen myös järjestellyt astiakaappeja sekä hoidellut kissoja (ruoat, juomat, vienyt ulos, harjannut jne.).


Nyt vauva nukkuu, ja taapero leikkii tuossa omiaan. Ylös nousin klo 6:30. Ehtii sitä kun vaan tekee. Ja on tuo meidän 1,5v ihan "helppo" tapaus. Silloin kun vauva ei nuku, niin sitä pitää kannella pääosin, tai syöttää.
 
Ken guru
Ai niin, pidän meillä kaikki tavarat mahdollisimman minimissä. Eli talomme ei pursu krääsää. Näin pysyy talo helposti siistinä.

Ja taaperon syönnin jälkeen siivoan pöydänalusen märällä rätillä tms. Mutta on meillä kyllä jo nyt taas tuolien jalkojen ympärille kerääntymäss kissankarvoja. Joten imuroida pitää taas tänään.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
......
No höh. Olen monessa asiassa huono (kuten nyt normaalisti suomalaisen tällaisissa tilanteissa kuuluu alkaa itseään haukkumaan, taas tuli todistettua sekin).

Mutta tänään olen ulkoillut lasten kanssa. Leikkinyt kummankin lapsen kanssa (seurustellut vauvan kanssa) pessyt pyykkiä, siivonnut lapsen leluja taas että on kivemman näköistä ja järkevämmät lelut esillä, hoitanut aamupalat, lounaat, ja siivonnut niin että koko kotimme on siisti. Toissapäivänä imuroin, eilen pesin vessat ja vessojen matot, tänä aamuna ne saikin jo paikoilleen. Olen myös järjestellyt astiakaappeja sekä hoidellut kissoja (ruoat, juomat, vienyt ulos, harjannut jne.).


Nyt vauva nukkuu, ja taapero leikkii tuossa omiaan. Ylös nousin klo 6:30. Ehtii sitä kun vaan tekee. Ja on tuo meidän 1,5v ihan "helppo" tapaus. Silloin kun vauva ei nuku, niin sitä pitää kannella pääosin, tai syöttää.
''

Mitä sitten?
Entä jos jonkun toisen tilanteessa tämä ei onnistu, syystä tai toisesta?
Itselläni oli esimerkiksi koliikkivauva ja olin yksin, enkä saanut pahemmin apua keltään. Olisiko minun pitänyt pystyä tähän kaikkeen?
(Itse asiassa pystyinkin, mutta lopulta sairastuin ja oli pakko levätä. Ei sen jälkeen "vain tehty" vaan levättiin ja haettiin apua. Olinko jotenkin vastuuton tai huono?)
 
Ken guru
''

Mitä sitten?
Entä jos jonkun toisen tilanteessa tämä ei onnistu, syystä tai toisesta?
Itselläni oli esimerkiksi koliikkivauva ja olin yksin, enkä saanut pahemmin apua keltään. Olisiko minun pitänyt pystyä tähän kaikkeen?
(Itse asiassa pystyinkin, mutta lopulta sairastuin ja oli pakko levätä. Ei sen jälkeen "vain tehty" vaan levättiin ja haettiin apua. Olinko jotenkin vastuuton tai huono?)
Hetkinen. Siis vastasin aloittajan kysymykseen. Kerroin miten meillä. Luulin että näin saa tai kuuluu tehdä.
 
button
Siisteys on ihan kivaa mutta lievästi boheemi ja nipottamaton asenne ruokkii lasten luovuutta ja mielikuvitusta, saavat touhuta aika vapaasti kunhan silloin tällöin siivotaan. Ihan nipoa olisi kerätä hyvä leikki aina pois jos vaikka seuraavana päivänä jatkuu samasta.
 
"Jenis"
Meillä pelasti kantoreppu tuossa kohtaa, kun pienempi oli tuholaisiässä. Löin sille rätin käteen ja laitoin reppuun (selkäpuolelle), jaksoi keikkua siellä sen verran että sain esim. imuroitua, laitettua pyykit tai pyyhittyä pölyt. Ja "siivosi" siis itsekin, kun rätillä välillä seiniä huitoi ;)
 
Ken guru
Ai niin, meillä taapero ei usein herää niin aikaisin kun minä, ja vauva koisaa vielä n. tunnin. Siinä on hyvää aikaa tehdä. Ja kun lelut on edellisenä iltana kerätty, niin voi keskittyä muihin juttuihin. Laitan aina ensimmäisenä pesukoneen päälle ja viikkaan edelliset pyykit tai laitan silityspinoon.
 
SuperMarjo
Lapset on hyvä tekosyy kaikelle tollaselle... on sotkuista, ei ehdi siivoomaan. Syödään paskasti, ei ehdi tekeen mitään terveellistä. Oma läskimahakin kasvaa, kun ei ole aikaa liikkua. Niinpä niin. Miten se voi olla mahdollista, että kuitenkin jollain muulla siinä samassa tilanteessa on aikaa tehdä nuo kaikki. Onko erikseen superäidit ja luuserit?

Kyllä se on asenteesta kiinni. Pers' ylös sieltä penkistä ja ala hommiin. Lapset ei hajoa pirstaleiksi sillä aikaa kun pyöräytät imuria kämpässä. Kaikkea oikeasti ehtii mitä haluaa. Muu on tekopyhää lässytystä!
 
Vessan pesu
Mua kyllä nyt kiinnostaa jälleen tässäkin ketjussa mainittu vessan pesu muutamassa minuutissa, että mitenkä se oikein tapahtuu? Anteeksi nyt, mutta joko teillä on tosi pskainen vessa tai sitten vähättelet kulunutta aikaa!?

Itsellä kun vessa pesu etenee pääpiirteissään näin: kamat siivouskaapista esille ja pesuainevesi vatiin, peilien pyyhintä, lavuaarin + hanan pesu harjalla ja pyyhintä, ympäröivien kaakelien pyyhintä, bideesuihkun pesu harjalla + pyyhintä, pölyjen & roiskeiden pyyhintä seiniltä ja kuivurin päältä, pullot pois suihkutelineestä ja suihkun pesu harjalla, suihkunurkkauksen kaakelien pesu harjalla, lattian pesu harjalla ja pyyhintä kuivaksi. Veden ja pesuaineen vaihto: pöntön pyyhkiminen aloittaen painikkeesta ja ulkopuolelta aina renkaille ja ulkosivuille saakka, pesu puhdistusaineella ja wc harjalla sisältä, lattiakaivon ritilän irroitus ja harjaus vadissa, kaivon ympäryksen pesu harjalla. Kaikkien työvälineiden pesu ja kuivumaan laitto kuivauspatterille (ai niin, yhdessä välissä senkin pyyhintä). Ja meillä on kompakti n. 4m2 kerrostalokylppäri ja mulla menee minimissään puoli tuntia hommaan, yleensä enemmän!
 
mutta
Ken guru, mutta miten tämä sinun kommenttisi oikeasti auttaa aloittajaa? En ymmärrä miten sinun täydellisen elämäsi kuvaus auttaa ihmistä, joka pyytää neuvoja ja apua omaan tilanteeseensa, jossa siivouksen järjestäminen saattaa olla paljon vaikeampaa yksin?

En tajua tätä logiikkaa, jossa rehvastellaan omalla tehokkuudella ja aikaansaannilla, kun täällä käy myös vanhempia, joilla voi olla tiukkaa jaksamisen kanssa ja myös oikeaa tarvetta avulle ja neuvoille. Täällä välillä tunnutaan jopa rohkaisevan siihen asenteeseen, että avun pyytäminen on jotenkin huono juttu, ja kaikessa pitäisi vaan selvitä ja jaksaa, vaikka joskus tilanne voi olla hyvin voimakkaasti sellainen ettei jaksa. Mielestäni tällöin on vastuutonta tarjota tälläisia kommentteja avuksi.
 
"Kahden äippä"
Mulla on myös yksi kaveri joka on olevinaan tosi tehokas ja siivoaa vauhdilla muttamutta, ei yllä ainakaan mun siivousstandardeissa kovin korkealle, eli hutasemalla siivottu ei todellisuudessa sit olekaan niin puhdasta...
 
Ken guru
Ken guru, mutta miten tämä sinun kommenttisi oikeasti auttaa aloittajaa? En ymmärrä miten sinun täydellisen elämäsi kuvaus auttaa ihmistä, joka pyytää neuvoja ja apua omaan tilanteeseensa, jossa siivouksen järjestäminen saattaa olla paljon vaikeampaa yksin?

En tajua tätä logiikkaa, jossa rehvastellaan omalla tehokkuudella ja aikaansaannilla, kun täällä käy myös vanhempia, joilla voi olla tiukkaa jaksamisen kanssa ja myös oikeaa tarvetta avulle ja neuvoille. Täällä välillä tunnutaan jopa rohkaisevan siihen asenteeseen, että avun pyytäminen on jotenkin huono juttu, ja kaikessa pitäisi vaan selvitä ja jaksaa, vaikka joskus tilanne voi olla hyvin voimakkaasti sellainen ettei jaksa. Mielestäni tällöin on vastuutonta tarjota tälläisia kommentteja avuksi.
Niin, no ehkä ei autakaan. Kerroin vaan että miten meillä.

Mies myös muuten osallistuu iltaisin ja viikonloppuisin, plus että ei katsella tv:tä paljoa tai pitkiä aikoja.

En nyt jaksa ottaa kantaa tuohon täydellisen elämän kuvaukseen..
 
"Pippuri"
[QUOTE="Kahden äippä";30162809]Mulla on myös yksi kaveri joka on olevinaan tosi tehokas ja siivoaa vauhdilla muttamutta, ei yllä ainakaan mun siivousstandardeissa kovin korkealle, eli hutasemalla siivottu ei todellisuudessa sit olekaan niin puhdasta...[/QUOTE]

No nyt päästiin näissä vaatimuksissa jo toiseen potenssiin. Sekään ei näköjään riitä, että elää omasta mielestään siistissä kodissa...

Tärkeintä lienee, ettei vaan missään nimessä kuvittele hanskaavansa hommaa.
 
Taaperon ja vauvan äiti
Et ole ainoa. Mulla 1,5 -vuotias, ja nyt kesällä syntynyt vauva. Ehdin pestä pyykit, ja pikaisesti pyyhkäistä keittiön tasot. Miehestä ei juuri ole apua. Meillä ei ole imuroitu kolmeen viikkoon, eikä vessaa ole pesty kahteen viikkoon. Lelut kerään päivittäin, ja pyrtin siihe, ettei tavaraa lojuisi ympäriinsä. Ei edes ulkoilla joka päivä, koska vauva on raskashoitoinen, eikä viihdy vaunuissa, ja näillä helteillä kantoreppu ei ole mahdollinen. Taaperoa ei myöskäön vielä käytetä potalla, koska mulla ei nyt voimat riitä. Loppuraskaudessa taas en pystynyt kyykkimään lattialla.

Eli mut voi kivittää, olen paska mutsi. Taapero muuten syö myös purkkiruokaa, koska kuumuuden takia en voi laittaa ruokaa. Itse syön leipää / puuroa / valmisruokaa. Joka päivä itken, kun ei meinaa jaksaa ja syyllisyys on kova. Kun vauva nukkuu, touhuan taaperon kanssa, joka kärsii muuten siitä, että hereillä ollessaan vauva sitoo äidin kokonaan. Illalla mies saattaa hetken leikkiä esikoisen kanssa, muuten lähinnä on koneella. Silloin kun esikoinen on esim. Isovanhempien kanssa ulkona, tai täällä on vieras leikittämässä, yritän siivota mahdollisimman paljon. Tästä nyt ei ollut aloittajalle apua, kerroinpahan vain, että kyllä löytyy ainakin toinen, joka ei ehdi.
 

Yhteistyössä