Olenko mä ainoa, joka ei ehdi siivota lasten kanssa?

Nyt kesällä ollaan oltu lasten kanssa jatkuvasti ulkona, aina kun hyvä keli on ollu. Meidän koti on ihan kaaos!Nyt meillä on juhlat tulossa ja pyysin anopin hetkeksi meille vahtimaan lapsia että saan siivottua kunnolla. Hänen puheestaan sai käsityksen että pitäisi pystyä yksinkin. Niin että miten te muut sitten, missä kohdassa siivoatte, hoidatte kodin, ruuan ym. Mun mies on töissä aamusta iltamyöhään. Lapset on 1v2kk ja 3v. Neuvokaa, miten sitten ottaa haltuun tää homma.

 

Päiväunien aikaan, illalla lasten nukahdettua?

Meillä oli myös joinain kesinä semmoista että kun oltiin paljon ulkona niin kotona oli kaaos.

Mutta ette lähde ulos ennenkuin olet siivonnut aamupalasysteemit, keittiön lattia on lakaistu, sängyt sijattu.

Juhliin olen tarvinnut anopin apua. Jos anoppi ei suostu niin teet muutaman homman päivässä, juhlapäivänä siivotaan enää keittiö, ehkä eteisen lattia ym.

 

Päiväunien aikaan olen ollut niin itsekäs että olen nukkunut itsekin, molemmat vielä heräilevät useita kertoja yössä. Pitäisi varmaan lopettaa omat päikkärit..

 

Pyytäisin miestä vaihtamaan duunia. Eihän tossa parisuhdekaan voi olla hyvällä tolalla ja mies ei tunne lapsiaan, saati puolisoaan enää.

 

No älä omia päikkäreitä kokonaan lopeta, jos ne valvottavat yölläkin. Meillä kanssa ovat valvottaneet vielä vauvaiän jälkeen, viimeksi koululainen kömpi viereen nukkumaan viime yönä...

 

Siivoa lasten kanssa pienissä erissä ennen ulos menoa ja illalla lasten mentyä nukkumaan. Ja meillä ehdin siivoilla esim. keittiötä kun lapset syö pidempään kun itse syön.

 

Palkkaa siivoaja kertakäynnille

 

Mä siivoilen pitkin päivää ja otan pieniä lapsia mukaan tai houkuttelen heidät tekemään jotain muuta siksi aikaa kun teen jotain isompaa. Yleisesti sellaista tuo tullessasi, vie mennessäsi ja pyyhäisempä tässä ohi mennessäni nämä pöydät- juttua. Ei meillä paikat aina kiillä eikä tarvikaan, lapsiperheen koti missä saa rentoutua. Kuitenkin perusjärjestys pidetään eikä ole likaista.

Nyt pakko myöntää että hienoilla ilmoilla ollaan asuttu ulkona ja siivoaminen jäänyt vähemmälle. Toisaalta ei olla keretty sisällä niin sotkeakaan.

Välillä pidetään suursiivousta niin että toinen lähtee lasten kanssa jonnekin ja toinen saa siivota kaikessa rauhassa. Kätevää, vaikka perussiivoaminen onnistuu myös lasten kanssa. Muissakin arkisissa jutuissa otetaan helpotuksia vastaan välillä.

 

En minäkään saanut kovin hyvin siivottua kun kaksoset oli alle 3v. Melkein muu joukkue silläaikaa jotain sotkua aikaansai, ja kahdestaan keksivät älyttömyyksiä tyyliin toinen nostaa mattoa ja toinen kaataa kukkien kastelukannulla vettä maton alle.

Vähennä koriste-esineitä ja tasojen päällä olevien tavaroiden määrää. Kaikelle paikka, ja leikin jälkeen lelut takaisin koreihin mistä ne on otettu. Kuulostaa ärsyttävältä mutta helpottaa hurjasti perussiivousta kun ei tartte käyttää aikaa siihen että keräilee leluja paikalleen. Pienetkin lapset oppivat korjaamaan jälkensä kun siitä jatkuvasti jaksaa muistuttaa.

 

Mielestäni siivoaminen on sen verran ärsyttävää puuhaa, että teen sen mielelläni tehokkaasti ilman häiriötekijöitä. Samoilla linjoilla on mies eli toinen katsoo lapsia tai sitten esim. äitini tulee katsomaan lapsia. Eikö anoppi muutenkin halua nähdä lapsenlapsiaan, joten mitä se nyt haittaa, jos sä sillä aikaa siivoat? Vai onko anopille liian raskasta olla molempien kanssa yhtäaikaa?

 

mä kanssa usein siivoan keittiötä ja laitan ruokaa kun tyttö syö (nyt ku se siis viimein syö itse niin, ettei juurikaan tarvitse avustaa) ja joskus laitan sen syöttötuoliin piirtämään ja ehin tehä jotain kotihommia tosin mulla vasta yks lapsi, kohta 2v, niin puolet helpompaa, plus ukolla normi työajat..

 

Minä en edes yritä siivota lasten kanssa (4 v ja puolitoista vuotta on lasten iät). He kyllä tahtoisivat auttaa mutta nopeammin selviän kun siivoan silloin kun mies on kotona vahtimassa lapsia. Ei tarvitse olla silmät selässä vaan saan tehdä homman pois rivakasti.

Toki "siivoan" myös lasten kanssa jotta oppivat normaaleja kotijuttuja tekemään mutta imurointi, lattian nihkeäpyyhintä, pölyjen pyyhintä yms. näiden kanssa on sellaista "hienoa, sinäpä osaat hyvin"-leikkiä eikä lopputulos ole lähelläkään sitä mitä oikean siivouksen lopputuloksen pitää olla.

 

Joo, kyllähän mekin siis pyyhitään pölyjä yhdessä tms. laitetaan tiskiä, pyykkiä.. Siivotaan leluja pois. Mutta aina jos yritän siivota, on pienempi varsinkin pahan teossa. On oppinut kiipeilemään ja koko ajan saa olla katsomassa mihin pöydälle, sohvalle, tuolille nyt kiipeää. On jotenkin raskasta siinä sitte toisella kädellä pitää lasta ja toisella hoitaa kotia. Isompi jaksaa jo vesivärittää, piirtää tai leikkiä yksin hetkiä. No, kai se tästä.. Anoppi tulee apuun, mutta ehkä on viimeinen kerta kun pyydän, ehkä vaikka sitte palkkaan jonkun mll.n tytön leikittämään lapsia. Hauskinta on, että anopillani on vain yksi lapsi, joten se on hyvä tulla sanomaan!

 

No mä en koskaan päästä tätä kotia kaaokseen, vaikka en olisi imuroinut hetkeen. Meillä ei ole käsitettä "siivouspäivä". Jatkuvalla syötöllä laitan tavaroita paikoillen, touhuan, vessan siivoun muutamisssa minuuteissa esim, kun käyn suihkussa tai aamupesujen jälkeen. Keittiö siivotaan aina heti ruokailun jälkeen, samoin olkkari ja lastenhuone, kun sieltä poistutaan. Lapset 1v ja 2,5v ja mukana jutuissa. Laittaa pesukoneen päälle, tuo roskat roskikseen, vessassa tykkää juuriharjalla levittää saippuaa jne.

 

Meillä samanikäiset lapset, ja ratkaisunani on ollut siisteydestä tinkiminen. Haluan, että lapsille jää mieluummin muistikuva juttelevasta ja läsnäolevasta äidistä kuin jostakin kodinkonerobotista.

Lapset myös tekevät sen mukaan mitä osaavat. Ja myös minun pitää oppia hiljalleen siihen, että lapsen imurointijälki saa luvan olla kyllin hyvää. En halua olla se kääkkä, jolle toisten tekemä ei kelpaa.

 

[QUOTE="Pippuri";30161767]Meillä samanikäiset lapset, ja ratkaisunani on ollut siisteydestä tinkiminen. Haluan, että lapsille jää mieluummin muistikuva juttelevasta ja läsnäolevasta äidistä kuin jostakin kodinkonerobotista.

Lapset myös tekevät sen mukaan mitä osaavat. Ja myös minun pitää oppia hiljalleen siihen, että lapsen imurointijälki saa luvan olla kyllin hyvää. En halua olla se kääkkä, jolle toisten tekemä ei kelpaa.[/QUOTE]

Niin, mä tunnen hirveitä omantunnontuskia jos hyvänä päivänä kun aurinko paistaa, pidän lapset sisällä kun pitää siivota.. Eli mielummin käytän ajan olemalla lasten kanssa mutta sitten kyllähän siivota pitää jossain vaiheessa, varsinkin jos on kutsunut talon täyteen porukkaa juhliin Iskee paniikki..

 

Niin, mä tunnen hirveitä omantunnontuskia jos hyvänä päivänä kun aurinko paistaa, pidän lapset sisällä kun pitää siivota.. Eli mielummin käytän ajan olemalla lasten kanssa mutta sitten kyllähän siivota pitää jossain vaiheessa, varsinkin jos on kutsunut talon täyteen porukkaa juhliin Iskee paniikki..

Nuo juhlat ovat meilläkin se ongelmakohta, ja myönnän stressaavani asiasta. Olen miettinyt, onko ihmisillä nykyään ehkä epärealistinen kuva lapsiperheiden kodeista, kun kaiken maailman sisustusblogeissa ja ohjelmissa esitellään täydellisiä koteja.

No, kunhan palaan töihin, saa joku tulla töihin meille siivoamaan.

 

[QUOTE="Pippuri";30161795]Nuo juhlat ovat meilläkin se ongelmakohta, ja myönnän stressaavani asiasta. Olen miettinyt, onko ihmisillä nykyään ehkä epärealistinen kuva lapsiperheiden kodeista, kun kaiken maailman sisustusblogeissa ja ohjelmissa esitellään täydellisiä koteja.

No, kunhan palaan töihin, saa joku tulla töihin meille siivoamaan.[/QUOTE]

Joo, samaa olen miettinyt. Kun palaan töihin, haluan käyttää vähäisen vapaa-aikani lasten kanssa, en siivoukseen. Eli palkkaan siivoojan.

 

Nuorimman päikkäriaikaan kolmevuotiaalle pölyrätti kouraan ja pyyntö pyyhkiä vaikkapa tuolinjalat ja alatasot. Itsen järjestelet sillä aikaa sotkut ja kun nuorin herää, on jäljellä enää imurointi.

 

Nuorimman päikkäriaikaan kolmevuotiaalle pölyrätti kouraan ja pyyntö pyyhkiä vaikkapa tuolinjalat ja alatasot. Itsen järjestelet sillä aikaa sotkut ja kun nuorin herää, on jäljellä enää imurointi.

Niin, kun nuo nukkuvat molemmat ja myös itse olen nukkunut silloin, kun yöllä heräilen sitten myös heidän kanssaan.. :/

 

mä oon kyllä aina pystynyt siivoomaan lasten kans silloinkin kun pienin oli vauva, sitten oli puoltoista vuotias, 3 vuotias ja 4 vuotias pienenä yhtä aikaa.se on vaan järjestely kysymys

 

Niin, kun nuo nukkuvat molemmat ja myös itse olen nukkunut silloin, kun yöllä heräilen sitten myös heidän kanssaan.. :/

No eiköhän nuorin pärjää ja viihdy yksikseenkin viisi minuuttia kerrallaan. Jos veisit vauvan hoitoon, ei sielläkään kukaan koko aikaa tätä viihdyttäisi. Järki käteen nyt!

 

Siisteydessä sinulla on perustavanlaatuinen virhe, oli lapsia tai ei. Perussiisteys on kokoaikaista toimintaa, eli kun olet juonut kahvisi, laitat kupin heti tiskikoneeseen. Jos lattialle kaatuu muroja, otat rikkaimurilla ne heti pois. Tai vaikka nyt jos huomaat hampaiden pesun jälkeen, että lavuaariin jäi hammastahnaa, niin se pyyhitään ennen kun poistut sieltä vessasta.

Sitten erikseen on toki siivoushetket. Niihin menee tuhottomasti aikaa ja energiaa, jos siivous on synonyymi suursiivoukselle. Mutta jos olet pitänyt perussiisteyden kunnossa, niin kerran viikossa tunti riittää oikein hyvin. Ei siis tarvitse uhrata omia päiväuniaan tai muutakaan. Tunti viikossa on irroitettavissa jos sen haluaa.

 

Mä en ehdi siivota, vaikka mulla ei ole lapsiakaan...

No ei mutta vakavammin, koeta hoitaa mahdollisimman paljon samalla (just noin, että tavarat paikalleen kerralla), jaa siivousta osiin (vessan voi hyvin siivota niin, että yhtenä hetkenä/päivänä lavuaari, toisena pönttö, kolmantena muut pinnat), ja madalla siivouskriteerejäsi.

 

No eiköhän nuorin pärjää ja viihdy yksikseenkin viisi minuuttia kerrallaan. Jos veisit vauvan hoitoon, ei sielläkään kukaan koko aikaa tätä viihdyttäisi. Järki käteen nyt!

No kun ei se viihdy.. Tai sit kiipee johonkin tms. Se on vauvasta asti ollu hyvin vaativa lapsi. Vahdittava!