Katuupa hyvinkin, ja silloin voi olla pahasti myöhäistä.
Harmi, jos pitää perse edellä puuhun mennä :/. Voisko olla mahdollista semmonen, että istuisitte yhdessä alas kaksistaan puhumaan pp:n asioista ja huomioistanne vanhempana. Sekä myös sitten niistä yhteisistä sävelistä ja linjavedoista - täytyyhän teillä olla sovittuna esim. rajat että mimmonen käytös on pp:ltä sallittua ja mimmonen ei ja mitä sitten tehdään, kun siihen huonoon käytökseen joudutaan puuttumaan. Samalla vois myös herätellä ämpäriä siihen, että mitä se hänen ilmaisunsa siitä taannoisesta "haluan nähdä lastani mahdollisimman paljon" konkreettisesti tarkoittaa. Että mihin on oikeasti valmis sitoutumaan ja niissä myös pysymään.
Lapsi on kuitenkin niin arvokas aarre, että siitä jos mistä haluaa pitää kiinni. Kovasti. Kaikki muu (esim. suhdetoiminta) on vain sitten extraplussaa. Mutta lapsi tulee kuitenkin ykkösenä.
Voimia.
Kyllä meillä kasvatusasiat, rajat ja säännöt on aina menny yksiin - nukkumaanmenoaikoja ja unirytmejä lukuunottamatta. Niistä ei oo koskaan tarvinnut onneksi vääntää. Ja kyllä noista tapaamisistakin on ollut puhetta, eikä edes kauan aikaa sitten. Koitin kertoa sille että kannattais ottaa kaikki ilo irti siitä että voi olla lapsen kanssa vielä koska haluaa, kun se lappiin muutto on väistämättömästi edessä jossain vaiheessa ja sitten ne extemporekyläilyt ei enää onnistukaan. Se lupas petrata, mutta aika heikolla menestyksellä mielestäni.
Jossittelu ei auta eikä menneitä voi muuttaa, mutta väkisinkin tulee mieleen että varmaan olisin päässy aika lailla helpommalla jos olisin vaan suosiolla tajunnu jättää tommosen idiootin oman onnensa nojaan jo siinä vaiheessa ko plussa pärähti testiin. Monta hyvää vuotta meni ihan hukkaan sen toilailuja kattellessa ja lopputulemana on mitä ihanin lapsi - joka itkee illasta toiseen ko isi ei oo läsnä.
Kyllä mä kiukuttelut ja uhmat kestän vaikka hermoja kiristäis, mutta tulee ihan helvetin riittämätön olo kun ei vaan pysty isäksi muuttumaan eikä muuttamaan sitä isääkään toiseksi, eikä edes fiksummaksi.
Mutta kai tää tästä vielä iloksi muuttuu.
.