Väärä mies

Kyllä mulle on parisuhteessani aika tärkeää että arki sujuu hyvin.

Tietty se ensimmäinen viisi kuusi vuotta on semmoista jatkuvaa seksiä, oli ekassa liitossani ja myös tässä toisessa. Mutta sitten kun seksi tasaantuu vain erittäin kivaksi ajanviettotavaksi silloin tällöin, arki astuu kuvaan pikkuhiljaa aina enemmän, ja yleisen viihtyvyyden kannalta on tärkeää että se arki sujuu kummankin mielestä mukavasti. Eli että esim. siisteystaso tai käsitys toivottavasta siisteystasosta ja halukkuus pitää sitä yllä on samantapainen puolisoilla. Käsitys siitä mikä on meidän perheen rahankäyttöpolitiikka (kummallakin omat vai kaikki yhteistä ja miten rahaa käytetään ja sitä koskevat päätökset tehdään) on molemmilla sama, suhteet kavereihin ja sukulaisiin on jotenkin kummankin ymmärrettävissä olevia jne jne... Arki on tärkeä aika, se kun on melkein aina.

Jep, tuo on täysin totta. ja siitä mä tiedän että tullaan olemaan pitkään yhdssä kun ei mistään tartte väitellä. meillä on samat käsitykset rahasta ja arvoista. Tullaan toimeen hyvin kummankin suvun kanssa. kummatkin yhtä siistejä ja tykätään samoista ruuista ja näin. Eli mistään ei ton kanssa tartte vääntää kättä. Ei niin mistään. On hyvä isä ja hyvä puoliso. Sen takia en ikinä eroaisi ettei tuo ulkonäöllisesti ole mulle se unelma. Kaikkea ei voi saada

 

Kuulostat tyytyjältä enemmän kuin puolisostasi innostuneelta. Varmaan luonnekysymyskin, mutta mä en ikinä vois tyytyä naiseen. Just päinvastoin mulle naisen pitää heti tuntua sopivalta ja ihanalta, joka sitten kestää suht muuttumattomana pohjatunteena vaikka aina.

 

Tyytymättömyys... Sanoisin että kyse on enemmän tästä kysyjästä eli naisesta kuin hänen aviomiehestään. On tietysti helpompi huomata vikoja toisessa ja omaa tyytymättömyyttä elämään, kuin mennä itseensä.

 

Heh, en mä ole tyytymätön. Osaan kyllä erota jos ei elämä luistaisi hänen kanssaan. ihan joka päivä meillä on hauskaa ja tehdään asioita yhdessä. Juttu luistaa, ja ollaan toistemme parhaat ystävät. Juhlissa tykätään kulkea yhdessä ja jutella, eikä niin että mä juttelisin toisten miehien kanssa.. Ehei. Älkää ottako tätä niiin. Mulla on hyvä mies, jonka juttuja rakastan. Sen takia sen kanssa meninkin naimisiin.

 

Hassua miten ihmiset tekee tästä niin että mä olen _onneton_ tai että meillä on huono elämä.. Siinähän se. Mä rakastuin ihmiseen, en ulkonäköön. Tänään mä tätä vain mietin kuinka tärkeä asia on myös ulkonäkö, mutta se ei tarkoita että me oltaisiin oltu onnettomia, tai tyydytty toisiimme..

 

En tajua miten joku ei tajua sun pointtia tuossa ulkonäköasiassa Eli jos olet koskaan kavereiden kanssa puhunut siitä, millainen on unelma mies ulkonäöllisesti, niin ei se vastakohta siitä voi olla niin houkuttava.

Esim. haluan tummatukkaisen, pitkän miehen, jolla ruskeat silmät, hyvä kroppa, Hiukset lyhyet ja kivasti laitettu. Mutta tapaakin vaalea hiuksisen, lyhyehkön miehen, jolla siniset silmät ja kroppa on ihan ok, hiuksetkin on puolipitkät ettei niitä tarvitse laittaa mitenkään. Mutta vaan jälkimmäisen näköisen miehen kanssa kemiat kohtaa ja rakastuu

 

En mä ainakaan sano että elämäsi olisi huonoa. Tarkoitin sitä, että ainakin mulle suhteen uhraukset eli mm. oman vapauden olennainen pieneminen ja työ suhteelle on niin iso asia, että sen jutun pitää tuntua oikeesti hyvältä. En kiistä, etteikö arkisemmaltakin pohjalta voisi elää ihan jees -elämää ja se monelle riittääkin. Mä kuitenkin tähtään aika ylös tässä(kin) asiassa

 

En mä ainakaan sano että elämäsi olisi huonoa. Tarkoitin sitä, että ainakin mulle suhteen uhraukset eli mm. oman vapauden olennainen pieneminen ja työ suhteelle on niin iso asia, että sen jutun pitää tuntua oikeesti hyvältä. En kiistä, etteikö arkisemmaltakin pohjalta voisi elää ihan jees -elämää ja se monelle riittääkin. Mä kuitenkin tähtään aika ylös tässä(kin) asiassa

Niin onko sulla siis koskaan ollut yhtään pitkää suhdetta?

Miten pitkä on sinun mielestäsi pitkä? Siis suhde?

 

En mä ainakaan sano että elämäsi olisi huonoa. Tarkoitin sitä, että ainakin mulle suhteen uhraukset eli mm. oman vapauden olennainen pieneminen ja työ suhteelle on niin iso asia, että sen jutun pitää tuntua oikeesti hyvältä. En kiistä, etteikö arkisemmaltakin pohjalta voisi elää ihan jees -elämää ja se monelle riittääkin. Mä kuitenkin tähtään aika ylös tässä(kin) asiassa

Ei, ei meillä ole mitään ongelmia luonteiden kanssa. Ihan unelma puolisot kummankin puolelta ja sielunkumppanit.

Sulla on varmaan joku fantasia tyttö? Luulenpa? Mitäpä jos tapaat sen vastakohdan? Ja monien vuosien jälkeen, vaikka oletkin onnellinen, näät näitä sun fantasiatytön näköisiä ihmisiä, ja sun vaimo ei ole lähelläkään sitä. Toki, sä olet onnellinen sun vaimosta ja kaikki hyvin, mutta joku sisällä kaipaa sitä "fantasiaa".

 

En tajua miten joku ei tajua sun pointtia tuossa ulkonäköasiassa Eli jos olet koskaan kavereiden kanssa puhunut siitä, millainen on unelma mies ulkonäöllisesti, niin ei se vastakohta siitä voi olla niin houkuttava.

Esim. haluan tummatukkaisen, pitkän miehen, jolla ruskeat silmät, hyvä kroppa, Hiukset lyhyet ja kivasti laitettu. Mutta tapaakin vaalea hiuksisen, lyhyehkön miehen, jolla siniset silmät ja kroppa on ihan ok, hiuksetkin on puolipitkät ettei niitä tarvitse laittaa mitenkään. Mutta vaan jälkimmäisen näköisen miehen kanssa kemiat kohtaa ja rakastuu

Tässä on vaan se ero, että kun oikeasti rakastuu ja tuntee vahvaa kemiaa ihmisen kanssa, kokee hänet myös fyysisesti puoleensa vetäväksi, vaikka tiedostaa, että eihän hän ole "yhtään mun tyyppinen" tai "yhtään sellainen mitä listasin unelmien toivelistaan". Silloin ne tunteet ja kemiat jyräävät sen toivelistan ja juuri tuo ihminen on silti puoleensavetävä ja juuri hänen kanssaan on myös seksuaalinen vetovoima kohdillaan. Tällaista tapahtuu koko ajan.

Ap puolestaan luettelee vaan kaikenlaisia järkisyitä yhdessä ololle - tykätään samasta ruuasta, kivat sukulaiset, samat käsitykset rahasta ja arvoista... Kyllähän elämänarvot on tärkeimpiä tekijöitä parisuhteen onnistumisessa (sukulaiset ja lempiruuat sen sijaan ihan yhdentekeviä) ja myös arjen pitää sujua, mutta se ei yksin riitä, vaan kyllä siinä pitää olla aidot tunteet ja se kemia, se että toinen sytyttää oikeasti. Ei kumppanin valinta, etenkään suhteen onnistumisen kannalta, ole sitä että "valitaan" joku jonka kanssa tulee eniten rasteja ruutuun yhteensopivien asioiden kohdalla, vaan kyllä siihen liittyy paljon muutakin. Se ei vielä riitä, että kumppanissa "ei ole mitään vikaa". Ei silloin siinä ihmisessä mitään vikaa varmaan olekaan, mutta kun parisuhde on vähän muutakin.

 

En tajua miten joku ei tajua sun pointtia tuossa ulkonäköasiassa Eli jos olet koskaan kavereiden kanssa puhunut siitä, millainen on unelma mies ulkonäöllisesti, niin ei se vastakohta siitä voi olla niin houkuttava.

Esim. haluan tummatukkaisen, pitkän miehen, jolla ruskeat silmät, hyvä kroppa, Hiukset lyhyet ja kivasti laitettu. Mutta tapaakin vaalea hiuksisen, lyhyehkön miehen, jolla siniset silmät ja kroppa on ihan ok, hiuksetkin on puolipitkät ettei niitä tarvitse laittaa mitenkään. Mutta vaan jälkimmäisen näköisen miehen kanssa kemiat kohtaa ja rakastuu

Jes kiitos!!! DD

Juuri näin.

 

En tajua miten joku ei tajua sun pointtia tuossa ulkonäköasiassa Eli jos olet koskaan kavereiden kanssa puhunut siitä, millainen on unelma mies ulkonäöllisesti, niin ei se vastakohta siitä voi olla niin houkuttava.

Esim. haluan tummatukkaisen, pitkän miehen, jolla ruskeat silmät, hyvä kroppa, Hiukset lyhyet ja kivasti laitettu. Mutta tapaakin vaalea hiuksisen, lyhyehkön miehen, jolla siniset silmät ja kroppa on ihan ok, hiuksetkin on puolipitkät ettei niitä tarvitse laittaa mitenkään. Mutta vaan jälkimmäisen näköisen miehen kanssa kemiat kohtaa ja rakastuu

Joo, ei liikaa lokerointia - mutta ei myöskään täyttä lokeroimattomuutta. Kaikilla on mukavuusalueet, jotka ei voi _täysin_ heittää häränpyllyä kenelläkään, eikä tämä ole pinnallisuutta, vaan rehellisyyttä ja itsetuntemusta.

Kinasin kerran deittipalstalla naisen kanssa, joka väitti, että ihminen on pinnallinen, jos hän ei ole avoin koko maailmalle kumppanivalinnassa. Mutta eihän se vain ole viisasta, rehtiä tai realistista. Ja silti rehellinen ja omat halunsa "ääriviivoina" tunteva voi olla syvällisesti toisesta kiinnostunut, johon kuuluu vaikutelmat ja persoona.

 

En tajua miten joku ei tajua sun pointtia tuossa ulkonäköasiassa Eli jos olet koskaan kavereiden kanssa puhunut siitä, millainen on unelma mies ulkonäöllisesti, niin ei se vastakohta siitä voi olla niin houkuttava.

Esim. haluan tummatukkaisen, pitkän miehen, jolla ruskeat silmät, hyvä kroppa, Hiukset lyhyet ja kivasti laitettu. Mutta tapaakin vaalea hiuksisen, lyhyehkön miehen, jolla siniset silmät ja kroppa on ihan ok, hiuksetkin on puolipitkät ettei niitä tarvitse laittaa mitenkään. Mutta vaan jälkimmäisen näköisen miehen kanssa kemiat kohtaa ja rakastuu

Itsehän sanoisin että kemiat ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Rakastuminen tosin voi olla samahko asia.

 

Tässä on vaan se ero, että kun oikeasti rakastuu ja tuntee vahvaa kemiaa ihmisen kanssa, kokee hänet myös fyysisesti puoleensa vetäväksi, vaikka tiedostaa, että eihän hän ole "yhtään mun tyyppinen" tai "yhtään sellainen mitä listasin unelmien toivelistaan". Silloin ne tunteet ja kemiat jyräävät sen toivelistan ja juuri tuo ihminen on silti puoleensavetävä ja juuri hänen kanssaan on myös seksuaalinen vetovoima kohdillaan. Tällaista tapahtuu koko ajan.

Ap puolestaan luettelee vaan kaikenlaisia järkisyitä yhdessä ololle - tykätään samasta ruuasta, kivat sukulaiset, samat käsitykset rahasta ja arvoista... Kyllähän elämänarvot on tärkeimpiä tekijöitä parisuhteen onnistumisessa (sukulaiset ja lempiruuat sen sijaan ihan yhdentekeviä) ja myös arjen pitää sujua, mutta se ei yksin riitä, vaan kyllä siinä pitää olla aidot tunteet ja se kemia, se että toinen sytyttää oikeasti. Ei kumppanin valinta, etenkään suhteen onnistumisen kannalta, ole sitä että "valitaan" joku jonka kanssa tulee eniten rasteja ruutuun yhteensopivien asioiden kohdalla, vaan kyllä siihen liittyy paljon muutakin. Se ei vielä riitä, että kumppanissa "ei ole mitään vikaa". Ei silloin siinä ihmisessä mitään vikaa varmaan olekaan, mutta kun parisuhde on vähän muutakin.

Ei. Nyt sulla on mennyt jutut väärin. Yritän vain kertoa muille, että meillä on kaikki muu täysin hyvin. Tuo ON mun unelma puoliso, ja vasta nyt näin pitkän ajan jälkeen (ja kahden lapsen), olen miettinyt tuota ulkonäköa. En aikaisemmin. Mä rakastuin tuohon päätä pahkaan, koska ollaan todella samanlaisia. Kaikki samat jutut ja halut. ja hassua on että se ei ole ulkonäöllisesti mitenkään se, kenen kanssa halusin olla.

 

[QUOTE="a p";30143021]Ei, ei meillä ole mitään ongelmia luonteiden kanssa. Ihan unelma puolisot kummankin puolelta ja sielunkumppanit.

Sulla on varmaan joku fantasia tyttö? Luulenpa? Mitäpä jos tapaat sen vastakohdan? Ja monien vuosien jälkeen, vaikka oletkin onnellinen, näät näitä sun fantasiatytön näköisiä ihmisiä, ja sun vaimo ei ole lähelläkään sitä. Toki, sä olet onnellinen sun vaimosta ja kaikki hyvin, mutta joku sisällä kaipaa sitä "fantasiaa".[/QUOTE]

Kyllähän niitä vastakohtia varmaan tapaa, mutta ei kai se, että vaan tapaa jonkun, tarkoita että pitää ruveta parisuhteeseen? Jos on tosiaan täysin vastakohta kaikesta siitä, mitä toivoo? En ole itse varmaan IKINÄ rakastunut sellaiseen ihmiseen, joka olisi TÄYSIN sellainen kuin oma "fantasiahahmoni" (käytän tuollaista termiä, koska en halua käyttää sukupuolisidonnaisia sanoja omalla kohdallani) - aina jokin luonteessa, kiinnostuksen kohteissa tai ulkoisesti on ollut jonkin verran erilainen. Eikä se mitään ole haitannut. Täysin toiveiden vastaisen kanssa tuskin olisi mikään parisuhde onnistunutkaan, mutta en tiedä miksi pitäisikään - onhan niitä sellaisiakin, jotka vastaavat toiveita, vaikka eivät mitään fantasiahahmoja olisikaan. Kuitenkin ihminen on aina paljon enemmän kuin kuvitelma, joten yleensä ne aidot ihmiset ovat kuitenkin parempia kuin se etukäteen fantasioitu henkilö. Mutta sitä en tajua, miksi pitäisi tyytyä johonkin, joka ei YHTÄÄN vastaa niitä omia toiveita? Kai niissä toiveissakin on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita - jos valitsisi kumppaniksi sellaisen, jossa on ne tärkeät asiat, ja sitten vähemmän tärkeät ovat vain plussaa, mutta mikään ei kaadu niiden puuttumiseen?

 

[QUOTE="a p";30143021]Sulla on varmaan joku fantasia tyttö? Luulenpa? Mitäpä jos tapaat sen vastakohdan? Ja monien vuosien jälkeen, vaikka oletkin onnellinen, näät näitä sun fantasiatytön näköisiä ihmisiä, ja sun vaimo ei ole lähelläkään sitä. Toki, sä olet onnellinen sun vaimosta ja kaikki hyvin, mutta joku sisällä kaipaa sitä "fantasiaa".[/QUOTE]

Vaikka tyttö ei ole yksi yhteen fantasiani kanssa, silti olen hänen kanssaan, en koskaan hänen vastakohtansa kanssa. Koska mä uskon, että jokainen ansaitsee maksimaalista onnentunnetta enemmän kuin proosallisempaa ei-fantasiaa.

Eli mun teoria ja kokemus on, että kun pariutuu fantasiatytön kanssa, se fantastisuus ei täysin karise pois vuosiin, kun taas ei-fantasiatytön kanssa sitä ei alun alkaenkaan ja jo määritelmällisesti voi olla. Mulle kumppani on aina erityinen muihin ihmisiin nähden, ei kuka tahansa, ja tunne on yhtä aikaa aito, luonnollisen spontaani, "helppo" ja ajassa kestävä. Fantasia on tavallaan käyttövoima suhteelle.

 

[QUOTE="a p";30143038]Ei. Nyt sulla on mennyt jutut väärin. Yritän vain kertoa muille, että meillä on kaikki muu täysin hyvin. Tuo ON mun unelma puoliso, ja vasta nyt näin pitkän ajan jälkeen (ja kahden lapsen), olen miettinyt tuota ulkonäköa. En aikaisemmin. Mä rakastuin tuohon päätä pahkaan, koska ollaan todella samanlaisia. Kaikki samat jutut ja halut. ja hassua on että se ei ole ulkonäöllisesti mitenkään se, kenen kanssa halusin olla.[/QUOTE]

Ehdin jo kirjoittaa aiemman viestin ennen kuin luin tämän. Olisiko kyse sitten siitä, että olette olleet nyt sen aikaa yhdessä, että rakastumishuuma on taittunut ja alat nähdä toisessa muutakin kuin pelkkää ihanaa - ja sinun kohdallasi se tarkoittaa sitten ulkonäköä? Jos kyse on vain tuollaisesta kriisistä, niin eiköhän se ole voitettavissa, jotenkin.

 

Ehdin jo kirjoittaa aiemman viestin ennen kuin luin tämän. Olisiko kyse sitten siitä, että olette olleet nyt sen aikaa yhdessä, että rakastumishuuma on taittunut ja alat nähdä toisessa muutakin kuin pelkkää ihanaa - ja sinun kohdallasi se tarkoittaa sitten ulkonäköä? Jos kyse on vain tuollaisesta kriisistä, niin eiköhän se ole voitettavissa, jotenkin.

Ei tässä nyt mitään kriisiä ole......... Kunhan tässä mietin ja kyselin onko muita samankokeineita. Ja sitten kaikkien pitää tulla paasaamaan.

Eikä tuo ole "täysin vastakohta". Hyvänäköinen, sporttinen, reipas. Kaikki se mitä haen miehissä, mutta siitä puuttuu se tietty... Särmä, asenne, olemus.. Vaikea selittää. Niin kuin tuossa aloituksessa sanoin.

Esim, tykkäät rokkareista, ja ihastutkin vaikka nörttiin. Samassa lokerossa ulkonäöllisesti, mutta silti se on se nörtti ja rokkari on rokkari.

 

Aina löytyy komeampia kuin oma. Vaikka sais sen komean ittelleen, niin jossin on vielä kuumempi tyyppi.

Sama toisinkin päin. Suakin kauniimpia aina löytyy.

So what. Haaveilla saa, fantasiat on kivoja.

 

Ehdin jo kirjoittaa aiemman viestin ennen kuin luin tämän. Olisiko kyse sitten siitä, että olette olleet nyt sen aikaa yhdessä, että rakastumishuuma on taittunut ja alat nähdä toisessa muutakin kuin pelkkää ihanaa - ja sinun kohdallasi se tarkoittaa sitten ulkonäköä? Jos kyse on vain tuollaisesta kriisistä, niin eiköhän se ole voitettavissa, jotenkin.

Musta on täysin mahdollista yhdistää alun huuma ja arki keskenään ilman että pullauttaa huumaa pois. En ymmärrä miksi (suomalais)naiset usein näkee nämä erillisinä.

Mielikuvat on pirun tärkeitä hyvälle suhteelle, ei arki välttämättä tuhoa niitä. Jos niin käy, ei ole toisen erillisyyttä koskaan kunnioittanutkaan. Nuorilla naisilla (alle 25v) olen törmännyt tähän "rankaisuun" erillisyydestä jonkin verran. Toki toisen erilaisuus omasta itsestä ja tarpeista voi aiheuttaa ristiriitoja etenkin ääritilanteissa, mutta ei sen pitäisi tuhota kaikkea tai poistaa huumaa. Sehän vasta onkin rakkautta.

 

Musta on täysin mahdollista yhdistää alun huuma ja arki keskenään ilman että pullauttaa huumaa pois. En ymmärrä miksi (suomalais)naiset usein näkee nämä erillisinä.

Mielikuvat on pirun tärkeitä hyvälle suhteelle, ei arki välttämättä tuhoa niitä. Jos niin käy, ei ole toisen erillisyyttä koskaan kunnioittanutkaan. Nuorilla naisilla (alle 25v) olen törmännyt tähän "rankaisuun" erillisyydestä jonkin verran. Toki toisen erilaisuus omasta itsestä ja tarpeista voi aiheuttaa ristiriitoja etenkin ääritilanteissa, mutta ei sen pitäisi tuhota kaikkea tai poistaa huumaa. Sehän vasta onkin rakkautta.

Niin siis kerros nyt vielä että kuinka pitkä sun pisin parisuhde olikaan ollut?

 

[QUOTE="hmh";30143096]Niin siis kerros nyt vielä että kuinka pitkä sun pisin parisuhde olikaan ollut?[/QUOTE]

No vuosista puhutaan.

En mä ainakaan sen haavekuvani kanssa pariudu, enkä myöskään haaveideni vastakohdan, vaan mun haavekuvan ja todellisuuden _yhdistelmän_ kanssa. Kumpikaan noista muista ei tunnu hyvältä.

 

Musta on täysin mahdollista yhdistää alun huuma ja arki keskenään ilman että pullauttaa huumaa pois. En ymmärrä miksi (suomalais)naiset usein näkee nämä erillisinä.

En käsittääkseni kirjoittanut mitään arjen ja huuman yhteensopimattomuudesta enkä edes ole sitä mieltä.

Lähinnä tuo mainitsemani tarkoittanee käytännössä ihastumisvaiheen muuttumista. Huuman sijaan pitäisi ehkä puhua ihastuksesta. Kyllähän sen jälkeen voi olla - ja parhaimmillaan onkin - intohimoa, kipinää, säpinää, kemiaa... ja parhaimmillaan vielä enemmänkin kuin ihastumisvaiheessa, mutta se on erilaista, koska ihastumisvaiheen tietty tunnustelevuus ja epävarmuuskin puuttuu - joskin sanoisin, että tilalla on jotain parempaa ja kantavampaa.

 

Aina löytyy komeampia kuin oma. Vaikka sais sen komean ittelleen, niin jossin on vielä kuumempi tyyppi.

Sama toisinkin päin. Suakin kauniimpia aina löytyy.

So what. Haaveilla saa, fantasiat on kivoja.

Niin, no, ei se ole komeudesta. En mä komeuden perässä juokse.

 

En käsittääkseni kirjoittanut mitään arjen ja huuman yhteensopimattomuudesta enkä edes ole sitä mieltä.

Lähinnä tuo mainitsemani tarkoittanee käytännössä ihastumisvaiheen muuttumista. Huuman sijaan pitäisi ehkä puhua ihastuksesta. Kyllähän sen jälkeen voi olla - ja parhaimmillaan onkin - intohimoa, kipinää, säpinää, kemiaa... ja parhaimmillaan vielä enemmänkin kuin ihastumisvaiheessa, mutta se on erilaista, koska ihastumisvaiheen tietty tunnustelevuus ja epävarmuuskin puuttuu - joskin sanoisin, että tilalla on jotain parempaa ja kantavampaa.

Juuri näin.

Johtuneeko hieman erilaisesta taustastasi, mutta vaikutat hyvällä tavalla eri lailla asioista ajattelevalta naiselta palstalla Meitä kahta varmaan yhdistää itsenäisyys, erilaisuus ja asioiden pohdinta, vaikkemme kaikesta samaa mieltä ole.