Mies säästelee lomiaan ja rahojaan poikien reissuihin

Yleensä nuo päätökset tehdään yhdessä. En tiedä onko tyhmyyttä huolehtia jälkeläisistään.

Tyhmyyttä on olla taloudellisesti toisen varassa. Kaikilla tulee olla käytössään omaa rahaa. Oma raha tuo vapautta, turvallisuutta ja itsenäisyyttä. Silloin on parisuhteessakin parempi olla.

 

Ei tietenkään kokonaan. Mutta kumman luulet enemmän harrastavan "kilpavarustelua" lasten tarvikkeiden suhteen, naisen vai miehen?

Vaikka joku kilpavarusteluja harrastaisikin lastenvaatteiden suhteen, niin kyllä ne silti lasten menoiksi pitää laskea. Jos sitten toinen on sitä mieltä, että puoliso ostelee liian kalliita merkkejä, se pitää ottaa puheeksi ja sopia että vaatemenoja kohtuullistetaan tavalla tai toisella.

 

[QUOTE="M33";30135968]Tyhmyyttä on olla taloudellisesti toisen varassa. Kaikilla tulee olla käytössään omaa rahaa. Oma raha tuo vapautta, turvallisuutta ja itsenäisyyttä. Silloin on parisuhteessakin parempi olla.[/QUOTE]

Periaatteessa noin, mutta käytännössähän elämä ei aina mene kuin oppikirjoissa. Joskus toisen varassa eläminen voi olla täysin tahatontakin, yllättävä työttömyys tai sairaus esimerkiksi. Tai sitten sovitaan yhdessä, että toinen maksaa jonkin aikaa enemmän toisen opiskellessa tms.

 

Jos mun mies lähtis lomalle ilman mua niin mä lähtisin kanssa, ei siinä sen kummempaa. Tulevaisuudessa varmaan matkustelenki ilman miestä, mulla siihen on varaa ja sillä ei.

 

Tänä vuonna oon laittanut itteeni huippusumman rahaa.. n. 200 euroa.. tän kerran elämässä ku tuohon sisältyy oma (ja elämäni ainoa) hääpäivä.. :heart: Pieniä ne on summat mitä ikinä laitan itteeni.. kirpputoreja kiertelen.. lapsiin mennee enempikin (heillekin löytyy kirpparilta paljon)..yleistäminen on syvältä.. mies haaveilee kalastus viikonlopusta miesporukasta.. menköön... töissä rikkoo silmälaseja ja vaatteita (ja toisinaan menee suntiksisaki jotaki rappaan) että enempi tulee miun römyeetulle ostettua On niin asettunu tuo kaveri... moni, ehkä itekki, aatteli että otin riskin kun "otin hänet" mutta mieluummin kalalle ku baariin... monta reissua tehty kalastusmaille koko perheelläki ( kaks teiniä mulla ja yhteinen vauva) että saapi mennäkki ilman meitä väliin.. ei tää ryppyottasta oo... ja pieniä meiän reissut on... ei thaimaasta ees puhuta.. mulla riski kannatti ja eka kertaa tunnen olevani jonkun arvoinen lapsineni Onneksi ei viikoista puhu ees.. tuskin raaskis poikaansa jättää ku vaikiaa on ollu reissuhommiinki lähtö... Kyllä perheellisen pitäisi käsittää olevansa perheellinen... kulkea ja resuta ennen perheen perustamista.. niin kuin mun mies teki..

 

Tänä vuonna oon laittanut itteeni huippusumman rahaa.. n. 200 euroa.. tän kerran elämässä ku tuohon sisältyy oma (ja elämäni ainoa) hääpäivä.. :heart: Pieniä ne on summat mitä ikinä laitan itteeni.. kirpputoreja kiertelen.. lapsiin mennee enempikin (heillekin löytyy kirpparilta paljon)..yleistäminen on syvältä.. mies haaveilee kalastus viikonlopusta miesporukasta.. menköön... töissä rikkoo silmälaseja ja vaatteita (ja toisinaan menee suntiksisaki jotaki rappaan) että enempi tulee miun römyeetulle ostettua On niin asettunu tuo kaveri... moni, ehkä itekki, aatteli että otin riskin kun "otin hänet" mutta mieluummin kalalle ku baariin... monta reissua tehty kalastusmaille koko perheelläki ( kaks teiniä mulla ja yhteinen vauva) että saapi mennäkki ilman meitä väliin.. ei tää ryppyottasta oo... ja pieniä meiän reissut on... ei thaimaasta ees puhuta.. mulla riski kannatti ja eka kertaa tunnen olevani jonkun arvoinen lapsineni Onneksi ei viikoista puhu ees.. tuskin raaskis poikaansa jättää ku vaikiaa on ollu reissuhommiinki lähtö... Kyllä perheellisen pitäisi käsittää olevansa perheellinen... kulkea ja resuta ennen perheen perustamista.. niin kuin mun mies teki..

Voi vattu...miten ärsyttävä...kirjoitustyyli...pisteitä..pisteiden....perään....

 

Jos mun mies lähtis lomalle ilman mua niin mä lähtisin kanssa, ei siinä sen kummempaa. Tulevaisuudessa varmaan matkustelenki ilman miestä, mulla siihen on varaa ja sillä ei.

Eieieieieiei!!! Just kun oltiin saatu läpi se ajatus, että naisille ei tulisi mieleenkään ajatella, että itse ansaittu raha on jotenkin omaa ja että joskus voisi lomailla ihan itsekseenkin, niin tulet sinä ja sotket koko kuvion!

 

Eieieieieiei!!! Just kun oltiin saatu läpi se ajatus, että naisille ei tulisi mieleenkään ajatella, että itse ansaittu raha on jotenkin omaa ja että joskus voisi lomailla ihan itsekseenkin, niin tulet sinä ja sotket koko kuvion!

Mä oonki aika perseestä.

 

Voi vattu...miten ärsyttävä...kirjoitustyyli...pisteitä..pisteiden....perään....

Samaa katsoin kun luin tuota sekasotkua. Muutenkin todella ärsyttävä tapa kirjoittaa.

 

Vaikka joku kilpavarusteluja harrastaisikin lastenvaatteiden suhteen, niin kyllä ne silti lasten menoiksi pitää laskea. Jos sitten toinen on sitä mieltä, että puoliso ostelee liian kalliita merkkejä, se pitää ottaa puheeksi ja sopia että vaatemenoja kohtuullistetaan tavalla tai toisella.

Jos nainen on sitä mieltä, että tämä ja tämä miehen ehdottama ei käy, niin ostakoon sitten omilla rahoillaan. Jos ei löydy kompromissia niin se ostaa joka haluaa.

 

Jos nainen on sitä mieltä, että tämä ja tämä miehen ehdottama ei käy, niin ostakoon sitten omilla rahoillaan. Jos ei löydy kompromissia niin se ostaa joka haluaa.

Toivottavasti jompi kumpi sitten kanssa haluaa ostaa, ettei jää lapsen vaatteet kokonaan hankkimatta tässä rahakisailussa… Ehkä ei kannata jatkaa yhdessä, jos riitaa tulee joka sentistä.

 

Jos nainen on sitä mieltä, että tämä ja tämä miehen ehdottama ei käy, niin ostakoon sitten omilla rahoillaan. Jos ei löydy kompromissia niin se ostaa joka haluaa.

Ja muutenkin, miksi mies saisi yksin määritellä, kuinka paljon tai vähän rahaa lasten vaatteisiin/tavaroihin voi laittaa? Ihmeellinen asenne.

 

Ja muutenkin, miksi mies saisi yksin määritellä, kuinka paljon tai vähän rahaa lasten vaatteisiin/tavaroihin voi laittaa? Ihmeellinen asenne.

Miksi nainen saisi määritellä miten paljon ja mihin mies käyttää omia rahojaan jotka jää yli normaalista elämästä?

 

vai ei ole sukupuolisidonnaista? Funtsis nyt kummat keskimäärin enemmän lykkäävät (miehen tuloja) vaatteisiin, lasten vaatteisiin, kosmetiikkaan tai kampaajalle?
Miksi 80% myymälöiden pinta-alasta on naisten vaatteita, hilavitkuttimia ja rasvapurkkeja? Siksikö, että miehet ostavat niitä transsuleikkeihinsä?

Miesten elektroniikka- ja moottoriharrastuksiin uppoaa huomattavasti enemmän rahaa kuin vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Puhutaan kuitenkin aikalailla eri hintaluokasta. Turha siis yrittää. Ei mene läpi tämä.

 

[QUOTE="M33";30135968]Tyhmyyttä on olla taloudellisesti toisen varassa. Kaikilla tulee olla käytössään omaa rahaa. Oma raha tuo vapautta, turvallisuutta ja itsenäisyyttä. Silloin on parisuhteessakin parempi olla.[/QUOTE]

Koetapa itse olla muutama vuosi vanhempainvapaalla. Eipä siinä ole vaihtoehtoja, jos meinaa useamman lapsen tehdä. Toisen on urhattava työuransa ja jäätävä kotiin vauvaa hoitamaan.

 

Jos nainen on sitä mieltä, että tämä ja tämä miehen ehdottama ei käy, niin ostakoon sitten omilla rahoillaan. Jos ei löydy kompromissia niin se ostaa joka haluaa.

Älä nyt naurata. Luuletko tosiaan, että mies tuhlaisi aikaansa kaupoissa ostamalla lapsilleen vaatteita? Jos se olisi miehistä kiinni, niin lapset saisivat ilman vaatteita tai ainakin pari numeroa liian pienissä. Monet miehet kun katsovat tärkeämmäksi ajankäytöksi omat lomansa kuin lastensa vaatteiden ostamisen.

 

Jos nainen on sitä mieltä, että tämä ja tämä miehen ehdottama ei käy, niin ostakoon sitten omilla rahoillaan. Jos ei löydy kompromissia niin se ostaa joka haluaa.

Minun puolestani mies voisi vastata meillä vaikka kokonaan lasten vaatteista. Eipä ole herraa kiinnostanut. Enkä ole kuullut, että kiinnostaisi missään muussakaan perheessä. Pakkohan se silloin on äidin ostaa ne vaatteet.

 

Minun puolestani mies voisi vastata meillä vaikka kokonaan lasten vaatteista. Eipä ole herraa kiinnostanut. Enkä ole kuullut, että kiinnostaisi missään muussakaan perheessä. Pakkohan se silloin on äidin ostaa ne vaatteet.

Juu mutta ei se vielä tarkoita, että niitä vaatteita pitää olla liikaa tai että niiden pitää olla kalliita. Rahoittakoon akat omat Metsola-unelmansa

 

Tässä tapauksessa ei olekaan mitään ongelmaa, kun rahaa riittää ja aika jaetaan kaikille tasapuolisesti.

Lukiko aloituksessa että mies säästää palkasta koko vuoden ja muutamia lomapäiviä? Eikö siitä vielä jää perheelle ja vaimollekkin omaa aikaa..?

 

Koetapa itse olla muutama vuosi vanhempainvapaalla. Eipä siinä ole vaihtoehtoja, jos meinaa useamman lapsen tehdä. Toisen on urhattava työuransa ja jäätävä kotiin vauvaa hoitamaan.

Ei niitä lapsia ole edelleenkään mikään pakko hankkia, eikä koko vanhempainvapaata ole pakko pitää. Esimerkiksi yrittäjät eivät voi kuvitellakaan loisivansa kotona vuosikausia.

 

Juu mutta ei se vielä tarkoita, että niitä vaatteita pitää olla liikaa tai että niiden pitää olla kalliita. Rahoittakoon akat omat Metsola-unelmansa

Ei niitä olekaan liikaa ja suurin osa joko saatu sukulaisilta tai hankittu kirppiksiltä tai alennusmyynneistä. Omaa kuvitelmaasi on tuollaiset Metsola-unelmat.

 

[QUOTE="M33";30136228]Ei niitä lapsia ole edelleenkään mikään pakko hankkia, eikä koko vanhempainvapaata ole pakko pitää. Esimerkiksi yrittäjät eivät voi kuvitellakaan loisivansa kotona vuosikausia.[/QUOTE]

Sano se sille perheelliselle miehelle, joka haluaa elää poikamieselämää. Siinä vaiheessa kun paskat on jo housuissa, niin on elettävä sen mukaisesti ja otettava vastuu tilanteesta. Ei sitä voi pelkästään toisen vanhemman taakaksi jättää.

 

Itsekin muistan että eksä ei edes tajunnut miksi lapsi tarvitsee uudet saappaat joka vuosi... no ei voi ehkä sitten sellaista oivallusta mieheltä vaatia, että hei se koipi kasvaa, kaiken lisäksi toinenkin.

Itse olen ollut kaikissa parisuhteissani enemmän tienaava osapuoli. Ikävä kyllä mieskään ei suostunut jäämään kotiin lapsia hoitamaan, eikä hän olisi osannutkaan - hän pykäsi kehnosti kannattavan yrityksen, joka oli hänen lelunsa, ja johon sitten upposi "yhteisetkin" rahat. Mainittakoon että yhteinen tili oli se johon meni minun palkka ja miehen mukamas-tulot menivät hänen omalle tililleen. Elintasoni ja elämisentasoni parani huomattavasti kun otin lapset kainaloon ja lähdin yksinhuoltajaksi - ja ei, elareita mies ei ikinä maksanut vaikka semmoisista kyllä puhuttiin. Toinen mies kuvitteli aina maksavansa yhteisistä menoista enemmän, vaikka tosiasiassa hänelläkin hupsahti omiin kuluihinsa rahansa, kuluja vaan oli enemmän kuin tuloja. Se suhde ei kauaa kestänyt.

Nykyisin olen kolmannessa pitkässä parisuhteessa. Meillä on avioehto, mutta asumme yhdessä, ja asuntomme omistus on jaettu tasan puoliksi. Minä en puutu miehen menoihin ja ajankäyttöön eikä hän minun. Meillä kerätään kuitit ja merkitään nimillä, ja seurataan taloudenpitoa sillä tavalla. Nykyiseni on toistuvasti ollut yllättynyt, kun kuittipurkissa tahtoo edelleen löytyä enemmän minun maksamia yhteisiä asioita - ja saisin varmaan tässäkin suhteessa elättää sekä miestä että sen aikuisia lapsia, jos siihen höynään vielä menisin. Miehen harrastukset ovat tyyriitä, ja mikäs siinä, olkoot, mutta maksakoot ne itse.

Ei miestä ole varmaan tarkoitettu ajattelemaan tämmöisiä talousasioita. Eikä ottamaan vastuuta. Enpä tiedä onko niistä muuhun kuin molonkantotelineiksi...

 

Itsekin muistan että eksä ei edes tajunnut miksi lapsi tarvitsee uudet saappaat joka vuosi... no ei voi ehkä sitten sellaista oivallusta mieheltä vaatia, että hei se koipi kasvaa, kaiken lisäksi toinenkin.

Itse olen ollut kaikissa parisuhteissani enemmän tienaava osapuoli. Ikävä kyllä mieskään ei suostunut jäämään kotiin lapsia hoitamaan, eikä hän olisi osannutkaan - hän pykäsi kehnosti kannattavan yrityksen, joka oli hänen lelunsa, ja johon sitten upposi "yhteisetkin" rahat. Mainittakoon että yhteinen tili oli se johon meni minun palkka ja miehen mukamas-tulot menivät hänen omalle tililleen. Elintasoni ja elämisentasoni parani huomattavasti kun otin lapset kainaloon ja lähdin yksinhuoltajaksi - ja ei, elareita mies ei ikinä maksanut vaikka semmoisista kyllä puhuttiin. Toinen mies kuvitteli aina maksavansa yhteisistä menoista enemmän, vaikka tosiasiassa hänelläkin hupsahti omiin kuluihinsa rahansa, kuluja vaan oli enemmän kuin tuloja. Se suhde ei kauaa kestänyt.

Nykyisin olen kolmannessa pitkässä parisuhteessa. Meillä on avioehto, mutta asumme yhdessä, ja asuntomme omistus on jaettu tasan puoliksi. Minä en puutu miehen menoihin ja ajankäyttöön eikä hän minun. Meillä kerätään kuitit ja merkitään nimillä, ja seurataan taloudenpitoa sillä tavalla. Nykyiseni on toistuvasti ollut yllättynyt, kun kuittipurkissa tahtoo edelleen löytyä enemmän minun maksamia yhteisiä asioita - ja saisin varmaan tässäkin suhteessa elättää sekä miestä että sen aikuisia lapsia, jos siihen höynään vielä menisin. Miehen harrastukset ovat tyyriitä, ja mikäs siinä, olkoot, mutta maksakoot ne itse.

Ei miestä ole varmaan tarkoitettu ajattelemaan tämmöisiä talousasioita. Eikä ottamaan vastuuta. Enpä tiedä onko niistä muuhun kuin molonkantotelineiksi...

Tuli vaan mieleen, että mihinkä sitä pitäis katsoa jos kolme kertaa haalii itselleen pässin?

 

Sano se sille perheelliselle miehelle, joka haluaa elää poikamieselämää. Siinä vaiheessa kun paskat on jo housuissa, niin on elettävä sen mukaisesti ja otettava vastuu tilanteesta. Ei sitä voi pelkästään toisen vanhemman taakaksi jättää.

Se, että käyttää itse ansaitsemansa rahat asioihin, joita pitää tärkeänä, ei ole mitään poikamieselämää. Sama onnistuu todistettavasti myös parisuhteessa. Ihmettelenkin edelleen, miksi kukaan mies tai nainen suostuisi järjestelyyn, jossa henkilökohtaisesta kulutuksesta joutuisi neuvottelemaan senkin jälkeen, kun talouden yhteiset menot on jo saatu peitettyä.

Omaa rahaa on aina tärkeää olla.