Miksi paheksutaan naisia, joilla on lapsia useamman miehen kanssa?

Johtuuko se siitä, että palstan naisetkin ovat omaksuneet ikivanhan patriarkaalisen käsityksen siitä, että naisen pitäisi "kuulua" yhdelle miehelle, olla yhden miehen omaisuutta - ja sitten kun joku rikkoo sen noin näkyvällä tavalla, häntä halveksitaan, kun hän ei täytä "kunnon naisen" (kunnon omaisuuden) merkkejä? Tähän viittaisi sekin, että toistuvasti käytetään ilmaisuja "lapsia useammalle miehelle" tai "kaikki lapset eri miehille" - sen sijaan, että sanottaisiin "eri miesten kanssa".

Jotenkin tosi vanhanaikaista kilpailla kunniallisuudesta ja vielä tuolla lailla. "Minä olen sentään tehnyt kaikki lapset samalle miehelle" - ikään kuin se olisi jokin meriitti tai yksiselitteisen hieno asia.

 

En mä ainakaan paheksu. Eikä moni mun ystäväpiirissä. Päinvastoin näen sen aika normaalina. Tietysti jos niitä lapsia on yli neljälle miehelle niin uskon että se vaikeuttaa elämää jo aika paljon mutta jokainen tekee omat valintansa.

 

Siis useammalle kuin kahdelle miehelle? Sitä ei minusta vielä niin paheksuta, jos kahden eri kumppanin kanssa on lapsia saanut, varsinkin jos jälkimmäisen kanssa on vielä yhdessä. Mutta minusta paheksuminen on ihan aiheellista, jos isiä lapsilla on kolme tai enemmän. Silloin ei selkeästikään ole riittävästi lastenhankintaa harkittu ja/tai sen jälkeen tehty töitä parisuhteen eteen. Normaaliin lastensaanti-ikään ei minusta edes mahdu kolmea riittävän vakavaa suhdetta, jotta lastenhankinta voisi olla ajankohtaista.

Ihan sama juttu jos miehellä on lapsia useammalle kuin kahdelle naiselle, ei tämä minulle mikään sukupuolikysymys ole. Jos olisin sinkku, en edes harkitsisi kumppaniksi miestä, jolla on lapsia kolmen tai useamman eri naisen kanssa. Kaksi voisi vielä mennä, vaikka on sekin jo vähän epäilyttävää, jos siitä äini nro kakkosestakin on jo erottu.

 

Mikä on mielestäsi normaali lastensaanti-ikä?

 

Kyllähän lastenhankinta voi olla harkittua, vaikka ei olisi kyse vakavasta suhteesta. Miksi lapsi pitäisi tehdä aina parisuhteen jatkoksi? Miksi pitäisi tehdä töitä parisuhteen eteen, jos se ei tunnu itsestä tärkeältä? Mitä, jos on halunnut vain ne lapset, muttei ole pitänyt sitä miestä niin tärkeänä - no tämä on tietysti kamalaa, kun "miesten pitäisi olla naisille tärkeitä jne"

Mutta lastentekoikä on (jos jätetään teini-ikä pois) n. 20 vuotta, ikävuodet 20-40, ja jotkut saavat vielä muutaman extravuoden jos ovat hedelmällisiä neljänkympin jälkeen. Kyllä kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu ihan hyvin useampi vakava suhdekin. Nehän voivat kariutua myös miehen aloitteesta - eli nainen on voinut olla ihan tosissaan. Ja kuten sanottu, miksi on niin suuren paheksunnan aihe, jos ei vaikkapa ole niin parisuhdekeskeinen ihminen?

Palstalla kyllä yleensä kirjoitellaan vain naisista, joiden lapsilla on eri isät. Sitä käytetään lisämääreenä kun halutaan osoittaa, miten huono ihminen joku on. Näitä ketjuja on useita, tälläkoin hetkellä näyttäisi olevan yksi ihan etusivulla.

 

[QUOTE="Maarikka";30101940]Mikä on mielestäsi normaali lastensaanti-ikä?[/QUOTE]

Ihanteellinen 25-35-vuotta. Tietysti jos on valmistunut amiksesta ja mennyt jo parikymppisenä töihin, voi aiemminkin halutessaan perheen perustaa. Useimmat ei siihen kuitenkaan kypsiä alle 25-vuotiaana, silloin varsinkin on todella suuri riski ettei parisuhde kestä. 35-40-vuotiaana voi toki iltatähden tehdä, vaikka riskit onkin jo kasvaneet. Uuden kumppanin kanssa en kyllä enää vanhemmalla iällä lapsentekoon ryhtyisi, jos ennestäänkin lapsia olisi.

 

Jos naisella on esimerkiksi viisi lasta ja kaikilla lapsilla on eri isä niin kyllä se ainakin mulle kertoo kyvyttömyydestä sitoutua enkä mä ymmärrä miksi jokaisen miehen kanssa pitää aina tehdä lapsi. Puhumattakaan niistä käytännön ongelmista mitä seuraa kun jokaisella lapsella on eri isä.Siinä on aika monta kasvattajaa, monia erilaisia tapoja elää ja sitten kun ne yhdistetään siihen että lapset asuu äidillään niin varmasti tuottaa ongelmia perheen arkielämässä.
Ihan yhtäläillä paheksun miehiä joilla on muksuja monelle naiselle.

 

Kyllähän lastenhankinta voi olla harkittua, vaikka ei olisi kyse vakavasta suhteesta. Miksi lapsi pitäisi tehdä aina parisuhteen jatkoksi? Miksi pitäisi tehdä töitä parisuhteen eteen, jos se ei tunnu itsestä tärkeältä? Mitä, jos on halunnut vain ne lapset, muttei ole pitänyt sitä miestä niin tärkeänä - no tämä on tietysti kamalaa, kun "miesten pitäisi olla naisille tärkeitä jne"

Minusta lapsen on parempi syntyä perheeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Ja joka tapauksessa vakaus ja jatkuvuus on lapselle tärkeää, vaihtuvat isä-/äitipuolet eivät ole hyväksi, eikä ne sisarpuoletkaan välttämättä ole mikään rikkaus.

Jos parisuhde ei ole tärkeä eikä siihen ole valmis panostamaan, mutta lapsia kuitenkin haluaa, minusta olisi paras hankkia lapset luovutettujen sukusolujen avulla ja pitäytyä sinkkuna. Näin lapsen elämä olisi vakaata, hän ei joutuisi missään vaiheessa isän tai isäpuolten hylkäämäksi.

Oikeastaan ne elämästä katoavat isäpuolet voivat olla lapselle vielä suurempi suru, koska toisin kuin biologiseen isään, ei isäpuoliin säily eron jälkeen yleensä mitään kontaktia. Vuosia perheessä asunut mies voi kuitenkin olla lapselle läheisempi, kuin jo paljon aiemmin etääntynyt biologinen vanhempi. Näitä hylkäämiskokemuksia vanhemman ei pidä sarjatulena lapselle tuottaa, vaan jos jo pari kertaa on mennyt pieleen ja lapsen elämä muuttunut radikaalisti, olisi fiksua pitää suhdeviritelmistä taukoa ja vaikka pitää seuraava suhde tapailutasolla pitkään. En toisi enää kolmatta "isää" lasten elämään.

 

No kyllä tämmöistä naista/miestä tuntematta tulee mieleen, et joko on
- yrittänyt lapsen avulla sitouttaa toisen
- vastuuttomuuttaan ei huolehdi ehkäisystä
- ei huvita työnteko tai ei ole siihen rrsursseja

 

Minä en paheksu, mutta saatan miettiä sitä, onko lapsilla perheessä tasaveroiset olot, jos vaikka neljällä sisaruksella on kaikilla eri isät. Mikäli on niin, että kukin isä on lapsensa kanssa tekemisissä ja osallistuu elättämiseen, voi se lasten väliset elintasoerot olla merkittäviä, voi olla että joku sisaruksista voi päästä vaikka ulkomaille, kun joku toinen ei lainkaan, voi olla eroja suhteissa isän puolen sukuihin, isovanhempiin jne. Onko tämä sitten syy olla hankkimatta lapsia monen miehen kanssa, ehkäpä ei.

 

Jos parisuhde ei ole tärkeä eikä siihen ole valmis panostamaan, mutta lapsia kuitenkin haluaa, minusta olisi paras hankkia lapset luovutettujen sukusolujen avulla ja pitäytyä sinkkuna. Näin lapsen elämä olisi vakaata, hän ei joutuisi missään vaiheessa isän tai isäpuolten hylkäämäksi.

Tästä olen samaa mieltä. Jos syy siihen että on monta lasta eri isille on se, ettei parisuhde tai mies ole tärkeä niin silloin pitäisi mennä spermapankkiin hakemaan sitä lasta.

 

Kyllähän lastenhankinta voi olla harkittua, vaikka ei olisi kyse vakavasta suhteesta. Miksi lapsi pitäisi tehdä aina parisuhteen jatkoksi? Miksi pitäisi tehdä töitä parisuhteen eteen, jos se ei tunnu itsestä tärkeältä? Mitä, jos on halunnut vain ne lapset, muttei ole pitänyt sitä miestä niin tärkeänä - no tämä on tietysti kamalaa, kun "miesten pitäisi olla naisille tärkeitä jne"

Mutta lastentekoikä on (jos jätetään teini-ikä pois) n. 20 vuotta, ikävuodet 20-40, ja jotkut saavat vielä muutaman extravuoden jos ovat hedelmällisiä neljänkympin jälkeen. Kyllä kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu ihan hyvin useampi vakava suhdekin. Nehän voivat kariutua myös miehen aloitteesta - eli nainen on voinut olla ihan tosissaan. Ja kuten sanottu, miksi on niin suuren paheksunnan aihe, jos ei vaikkapa ole niin parisuhdekeskeinen ihminen?

Palstalla kyllä yleensä kirjoitellaan vain naisista, joiden lapsilla on eri isät. Sitä käytetään lisämääreenä kun halutaan osoittaa, miten huono ihminen joku on. Näitä ketjuja on useita, tälläkoin hetkellä näyttäisi olevan yksi ihan etusivulla.

Minusta se on tosi itsekästä hankkia lapsia ilman parisuhdetta.Kuka ajattelee niitä lapsia, eikö heillä ole oikeus siihen isään? Ei se äiti ole mitenkään niin yli-ihminen että korvaisi lapselle isän puuttumisen.

 

[QUOTE="akka";30101981]Minusta se on tosi itsekästä hankkia lapsia ilman parisuhdetta.Kuka ajattelee niitä lapsia, eikö heillä ole oikeus siihen isään? Ei se äiti ole mitenkään niin yli-ihminen että korvaisi lapselle isän puuttumisen.[/QUOTE]

Eihän se isä välttämättä puutu, vaikka äiti ei hänen kanssaan asuisikaan.

 

[QUOTE="akka";30101959]Jos naisella on esimerkiksi viisi lasta ja kaikilla lapsilla on eri isä niin kyllä se ainakin mulle kertoo kyvyttömyydestä sitoutua enkä mä ymmärrä miksi jokaisen miehen kanssa pitää aina tehdä lapsi. Puhumattakaan niistä käytännön ongelmista mitä seuraa kun jokaisella lapsella on eri isä.Siinä on aika monta kasvattajaa, monia erilaisia tapoja elää ja sitten kun ne yhdistetään siihen että lapset asuu äidillään niin varmasti tuottaa ongelmia perheen arkielämässä.
Ihan yhtäläillä paheksun miehiä joilla on muksuja monelle naiselle.[/QUOTE]

Miksi pitäisi sitoutua mieheen?

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että arlielämässä voi olla käytännön ongelmia, jos kuvioissa on monta isää, mutta ei se minusta silti ole syy paheksua naista nimenomaan siksi, että on lapsia useamman miehen kanssa. Palstan ketjuissa tuo asia nostetaan usein merkiksi jostain erittäin halveksittavasta asiasta.

 

Minusta lapsen on parempi syntyä perheeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Ja joka tapauksessa vakaus ja jatkuvuus on lapselle tärkeää, vaihtuvat isä-/äitipuolet eivät ole hyväksi, eikä ne sisarpuoletkaan välttämättä ole mikään rikkaus.

Jos parisuhde ei ole tärkeä eikä siihen ole valmis panostamaan, mutta lapsia kuitenkin haluaa, minusta olisi paras hankkia lapset luovutettujen sukusolujen avulla ja pitäytyä sinkkuna. Näin lapsen elämä olisi vakaata, hän ei joutuisi missään vaiheessa isän tai isäpuolten hylkäämäksi.

Oikeastaan ne elämästä katoavat isäpuolet voivat olla lapselle vielä suurempi suru, koska toisin kuin biologiseen isään, ei isäpuoliin säily eron jälkeen yleensä mitään kontaktia. Vuosia perheessä asunut mies voi kuitenkin olla lapselle läheisempi, kuin jo paljon aiemmin etääntynyt biologinen vanhempi. Näitä hylkäämiskokemuksia vanhemman ei pidä sarjatulena lapselle tuottaa, vaan jos jo pari kertaa on mennyt pieleen ja lapsen elämä muuttunut radikaalisti, olisi fiksua pitää suhdeviritelmistä taukoa ja vaikka pitää seuraava suhde tapailutasolla pitkään. En toisi enää kolmatta "isää" lasten elämään.

Kyllä minäkin pidän suotavampana spermapankkia tuossa tapauksessa, mutta lueskelin juuri joku päivä ketjua lapsettomuushoitojen hinnoista, ja ymmärrän jos jollakin ei ole varaa laittaa 10 000 euroa lapsenhankintaan yksityisellä. Julkisella puolella kun ei hoideta sinkkunaisia. Joten vaihtoehtoja ei ehkä kauheasti ole. Ja toiseen ketjuun viitaten, ainakaan ei ole huijattu ketään isäksi, kun on yhdessä tehty se lapsi, olkoonkin jos vähän vähemmän vakavaan suhteeseen

Ja eihän muuten kaikkien "yhden miehen naisten" lapsetkaan aina mitään erityisen harkittuja ole tai erityisen vakaaseen suhteeseen ole tehtyjä.

 

Kyllä minäkin pidän suotavampana spermapankkia tuossa tapauksessa, mutta lueskelin juuri joku päivä ketjua lapsettomuushoitojen hinnoista, ja ymmärrän jos jollakin ei ole varaa laittaa 10 000 euroa lapsenhankintaan yksityisellä. Julkisella puolella kun ei hoideta sinkkunaisia. Joten vaihtoehtoja ei ehkä kauheasti ole. Ja toiseen ketjuun viitaten, ainakaan ei ole huijattu ketään isäksi, kun on yhdessä tehty se lapsi, olkoonkin jos vähän vähemmän vakavaan suhteeseen

Ei maksa kymppitonnia, jos inseminaatio riittää. Jos tarvitaan rankempia hoitoja, niitä tarvittaisiin myös miehen kanssa lasta tehtäessä eikä ne ilmaisia oli silloinkaan. Sitä paitsi kymppitonni on pikkuraha lapsen kustannuksissa, jos sitä ei ole eikä pysty säästämään, parempi jättää lapsi tekemättä. Varsinkin ilman sitoutunutta ja puolet vastuusta kantavaa toista vanhempaa.

Aika usein näihin tilanteisiin liittyy myös jonkinsortin huijausta. Kuka mies muka oikeasti haluaa luovuttaa spermaa ja ottaa siitä hyvästä elatusvastuun kannettavakseen, vaikka nainen ei ole häneen sitoutunut? Lapsi kun yleensä kuitenkin lähtee naisen mukana, eikä mies pysty kunnon suhdetta lapseen muodostamaan, jos ero tulee pian lapsen synnyttyä.

 

Mulle riittää yksi, täydellinen mies.
Lasten elämä on kaikin tavoin helpompaa ehjässä perheessä.

Jokainen tehköön mitä tykkää mutta minä saan myös ajatella mitä tykkään. Mitkään puolustelut eivät saa minua uskomaan että elämä kaikilla olisi mukavampaa/helpompaa/tyydyttävämpää kun niitä lapsia on tehnyt vähän sinne ja tänne verrattuna siihen että ne olisi alunperin tehnyt hyvään parisuhteeseen.

Mistä päästäänkin siihen että oma vaikeutensa monella löytää sitä hyvää parisuhdetta ja siksi näitä tilanteita syntyy. Kukaan ei alunperin suunnittele tekevänsä kolmen miehen kanssa lapsia, se suunnitelma vaihtuu siihen matkalla kun huomaa että suhde toisensa jälkeen kariutuu. Ja sen jälkeen alkaa selittely ja puolustelu.

Mutta kuten sanoin, jokainen tyylillään.

 

En mää kai nyt paheksu? Mutta on minusta aika erikoista että tehdään lapsia usean naisen/miehen kanssa.

 

Miksi pitäisi sitoutua mieheen?

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että arlielämässä voi olla käytännön ongelmia, jos kuvioissa on monta isää, mutta ei se minusta silti ole syy paheksua naista nimenomaan siksi, että on lapsia useamman miehen kanssa. Palstan ketjuissa tuo asia nostetaan usein merkiksi jostain erittäin halveksittavasta asiasta.

Kaksi aikuista perheessä helpottaa kummasti arkielämää. Se on tosi raskasta huolehtia lapsista aina yksin.Hyvä vakaa parisuhde antaa myös voimia. Mulla itsellä oli viisi pientä lasta ja mies teki reissuhommia eli oli poissa kotoa todella paljon.Olin käytännössä yksinhuoltaja koko sen ajan mitä naimisissa oltiin, eron jälkeen tilanne jatkui muuten samana mutta sain joka toisen viikonlopun hengähtää kun lapset olivat isänsä luona. Kukin tyylillään mutta tänä päivänä kun omat lapset on jo aikuisia olen miettinyt että miten ihmeessä mä jaksoin kun ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Tarpeeksi hankalaa oli saada sovitettua yhden isän kanssa lomat,joulut,viikonloput. Jos olis ollu viis eri isää ei olis tullu mitään.

 

Itse en kauheasti ymmärrä niitä, jotka vielä tekevät net lapset melko nopeaa tuoreeseen parisuhteeseen, sitten taas vaihdetaan. Mun mies on niin täydellinen isä, etten usko että tekisin toisen kanssa lapsia, mikäli eroaisimme.

 

Mä en ajattele tota asiaa sen naisen kannalta vaan niiden lasten. Jos on monta sisarusta ja kaikilla eri isä niin niillä lapset ovat eri arvoissa. Toisella saattaa olla hyvin rakastava isä, toisella piitamaton, yhdellä hyvin varakas, yhdellä ei ollenkaan.
Ihan sama miten paljon sitä pimppalooransa tuolla jakelee, mutta voisi vähän miettiä pitääkö niitä lapsia tehdä vaan tekemisen ilosta.

 

Jotenkin tosi vanhanaikaista kilpailla kunniallisuudesta

Miksi?

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19588

 

[QUOTE="klö";30101966]No kyllä tämmöistä naista/miestä tuntematta tulee mieleen, et joko on
- yrittänyt lapsen avulla sitouttaa toisen
- vastuuttomuuttaan ei huolehdi ehkäisystä
- ei huvita työnteko tai ei ole siihen rrsursseja[/QUOTE]Ja noin 99 prosentissa tapauksista joku näistä on taustatekijänä ja vaatimaton äly/heikko itsetunto vahvana myötävaikuttajana.

 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19588

hyvä kaikkien on tietää ajasta ennen mummoa:
finnkino.fi/Event/297198/

Kannattaa katsoa kaikkien.