The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Ei ole kovin helppoa. Ens vuonna mies muuttaa kauemmas täältä päin. Työn takia. Miul on perhe, kaverit ja lapsen kaverit täällä. Ja mun työ on täällä. :|
:hug: - teijen pitää laittaa yhteinen puolmatkan kievari pystyyn eli asetutte asumaan johonkin siihen välille...

Kurja juttu mutta - rakkaus kantaa kyllä :)!
 
IhQ
Miullon ollu n.leukaan asti lyhimmillään hiukset, yleensä enempi tai vähempi yli sen.
Tällä hetkellä kerrostettu niin että pisimmät yltää n.lapaluihin ja lyhimmät olkapäähän. Paitsi sivuotsis sit on vähän lyhyempi viel.
 
Kyllähän tommonen välimatka syö miestä jos naistakin, totta kai sitä mieluummin olis saman katon alla ja näkis toisen joka päivä...mutta varsinkin näinä päivinä, jolloin työpaikka on kultaakin arvokkaampi asia eikä ollenkaan niin varmassa kantimissa, niin parisuhdekin saattaa joutua venymään.

Mutta - kun on toisesta ihmisestä erossa, niin se ikävä on vain hyväksi. Siinä on hyvä tunnistaa omat heikkoutensa kuin myös vahvuutensa ja samalla siinä automaattisesti entisestäänkin arvostaa kumppaniaan enemmän ja varsinkin sitä yhteistä aikaa. Ja välimatka opettaa puhumisen jalon taidon sekä kuuntelemisen tärkeyden. Sekä luottamaan ja uskomaan siihen yhteiseen tulevaisuuteen :). Etäisyydestä huolimatta - se on vain kilometrejä, sydän tietää paremmin :).
 
  • Tykkää
Reactions: KyöpelinVuori
ikiuni
Kyllähän tommonen välimatka syö miestä jos naistakin, totta kai sitä mieluummin olis saman katon alla ja näkis toisen joka päivä...mutta varsinkin näinä päivinä, jolloin työpaikka on kultaakin arvokkaampi asia eikä ollenkaan niin varmassa kantimissa, niin parisuhdekin saattaa joutua venymään.

Mutta - kun on toisesta ihmisestä erossa, niin se ikävä on vain hyväksi. Siinä on hyvä tunnistaa omat heikkoutensa kuin myös vahvuutensa ja samalla siinä automaattisesti entisestäänkin arvostaa kumppaniaan enemmän ja varsinkin sitä yhteistä aikaa. Ja välimatka opettaa puhumisen jalon taidon sekä kuuntelemisen tärkeyden. Sekä luottamaan ja uskomaan siihen yhteiseen tulevaisuuteen :). Etäisyydestä huolimatta - se on vain kilometrejä, sydän tietää paremmin :).
En halua tätä samaa enää uudestaan. Oli joskus aikaisemmassa suhteessa. Ja inhoan yksin olemista.
 
Mä ajattelen myös lastani. Kun olin teini niin vanhemmat halusivat muuttaa toiselle paikkakunnalle. Menetin kaverini. En halua samaa omalle lapselle. Olen miettinyt mitä tehdä.
Mitenkäs vanha se sun lapses olikaan? 13- 14? Eihän nykyään, kun on kaiken maailman Skypet ja chatit ja pelit ja vehkeet etäisyydet ole niin kuoleman tuomioita - yhteyksiä voi pitää vaivattomasti ja autot, junat ja linkit kulkevat sujuvasti :). Kaveriyökyläilyt ja -lomailut onnistuu välimatkan päästäkin. Toki riippuu siitä hurjasti myös, millainen lapsi itse on luonteeltaan.

Mitäs mieltä muuten lapsi olis asiasta? Ootko jutellut? Kaikki on kuitenkin neuvoteltavissa ja kompromissin haavissa, jos vain sitä tahtoa on. Pätee myös siihenkin, jos vaikka nyt hetkellisestikin olis sitä pitkää etäisyyttä - kunhan löytyy sitä tahtoa :heart:
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä