Kadehdin uskovaisia

Etkö sä nyt tajua, mitä tarkoitin - aiemmin väitit, että te ette poimi paloja sieltä täältä, vaan noudatatte yksiselitteisesti Raamatun ohjeita, mutta ettehän te noudata. Tuo naispappeus on yksi esimerkki siitä.

Mä yritän noudattaa. En ikuna menisi naispapiksi vaikka teologia kiinnostaakin.

Rääkkään mieluummin palstalaisia (vähän pyytämättä joo), siinä ei tartte lipereitä.

 

Rakkaus on eri asia kuin rakastuminen tai seksi. Varmasti homoparien välillä voi olla myös rakkautta, mutta homoseksuaalisuus ei sitä rakkautta ole.

onko heterous rakkautta siis?

 

Mä oon kasvanut uskovaisessa perheessä/yhteisössä, oli läheisiäkin kavereita muista uskonnoista ja yhteisöistä, enkä ole ikinä kaivannut uskoa tai jotain uskonnollista yhteisöä mun elämään.
Päinvastoin vaan.

No monestihan se menee juuri näin. Ja varsinkin jos on kyse jostakin herätysliikkeestä. Enkä ihmettele miksi viimeistään aikuisena se usko hylätään. Niin ja kiitos teille kaikille jankkaajille, en jaksa enää teitä kadehtia kun jauhatte noita samoja juttuja joka ketjussa jossa lukee "uskonto".

 

No monestihan se menee juuri näin. Ja varsinkin jos on kyse jostakin herätysliikkeestä. Enkä ihmettele miksi viimeistään aikuisena se usko hylätään. Niin ja kiitos teille kaikille jankkaajille, en jaksa enää teitä kadehtia kun jauhatte noita samoja juttuja joka ketjussa jossa lukee "uskonto".

Uskoville heitetään kysymyksiä ja kun ne vastaa niin se onkin jankkaamista? Jos ne ei olisi vastanneet niin siitäkin olisi valitettu. Heti keskustelun alussa uskovia alettiin haukkua. Mutta se onkin sallittua, uskovia saa pilkata mutta niiden pitäisi vaan hiljaa.

 

No monestihan se menee juuri näin. Ja varsinkin jos on kyse jostakin herätysliikkeestä. Enkä ihmettele miksi viimeistään aikuisena se usko hylätään. Niin ja kiitos teille kaikille jankkaajille, en jaksa enää teitä kadehtia kun jauhatte noita samoja juttuja joka ketjussa jossa lukee "uskonto".

Mä en tänään ehdi kirjoitella eli voit huokaista helpotuksesta, mutta kyllä ei-uskovat jankkaavat ihan yhtä paljon kuin uskovatkin, tässä ketjussa on ollut vähintään pari jankkaava ei-uskovaa.

Uskovat on uskontoketjuissa altavastaajina ja selitysvelvollisia, ja heillä on sen takia pitemmät tekstit. Jos joku kysyy yhdellä lauseella "miks homostelu on väärin?", niin siihen ei pari riviä riitä vastaukseksi. Sit kun joku ei tajua vieläkään tai ei halua tajuta niin pakko niille vielä kirjoittaa lisäselvennystä -> uskova saakin siinä kätevästi jankkaajan leiman.

Mutta mä joskus haaveilen semmoisesta ketjusta jossa ateistit pistetään koville. Kyseenalaistetaan heidän maailmankuvansa ihan lyhyillä kysymyksillä ja lisäkysymyksillä, ja silloin he joutuvat selittelemään miljoona sivua.

 

[QUOTE="huh huh";30093223]Uskoville heitetään kysymyksiä ja kun ne vastaa niin se onkin jankkaamista? Jos ne ei olisi vastanneet niin siitäkin olisi valitettu. Heti keskustelun alussa uskovia alettiin haukkua. Mutta se onkin sallittua, uskovia saa pilkata mutta niiden pitäisi vaan hiljaa.[/QUOTE]

Niinpä!

Vastaat ateistien kysymyksiin -> olet jankkaaja
Et vastaa niihin kysymyksiin -> olet paikalta livistäjä koska sulla ei ole mukamas vastausta

 

Ei minusta saa pilkata. Mutta ihmettelen, että miten ihmiset saa aina tämän saman jankkaamisen aikaiseksi jokaisessa keskustelussa jossa on sana "uskonto" mainittu. Aina vedetään esim. tuo homo-asia kehiin (vaikka tämänkään keskustelun aiheena ei ole homous). Ja älä nyt hermostu, ei minulla mitään ole uskovaisia vastaan, enkä tosiaan pilkkaa ketään.

 

Ja vilpittömästi anteeksi oikeasti jos jotakuta loukkasin!

 

Ei minusta saa pilkata. Mutta ihmettelen, että miten ihmiset saa aina tämän saman jankkaamisen aikaiseksi jokaisessa keskustelussa jossa on sana "uskonto" mainittu. Aina vedetään esim. tuo homo-asia kehiin (vaikka tämänkään keskustelun aiheena ei ole homous). Ja älä nyt hermostu, ei minulla mitään ole uskovaisia vastaan, enkä tosiaan pilkkaa ketään.

Juu en mä oikeasti hermostu (jos tuo oli mulle tarkoitettu).

En mäkään tykkää että jos vaikka aiheena on naispappeus tai rippikoulu tai suvivirsi niin joka ikiseen keskusteluun vedetään ne homot mukaan ja tiukataan meidän kantaa siihen asiaan (ja sen jälkeen aina joku tulee ihmettelemään miks uskovaiset on keskittyneet homouden kieltämiseen, no hei, mitäs kysyitte asiasta).

Mutta, joku sanoi jossakin joskus hyvin, että homoasia on siitä iso juttu että se jakaa kirkon. Se seuloo uskovat. Siinä katsotaan kuka kuuntelee ympäröivää yhteiskuntaa ja kuka lukee Raamatusta mitä Jumala on mieltä.
Mutta nyt pitää mennä....

 

Ja vilpittömästi anteeksi oikeasti jos jotakuta loukkasin!

Höpön pöppönen, et ole ainakaan mua loukannut. :kiss:

 

Yhteisöllisyyttä pitäisi olla paljon enemmän ihan tavallisten ihmisten keskuudessa ja tietynlaista antamista. Suomessa on hyvä perusturvajärjestelmä ja ihmisillä on mahdollisuudet itsenäiseen elämään ja kasvuun (mikä on hyvä) mutta vastapuolena täällä käännytään aivan ihmeelliseen itsekkyyteen ja omaan kotiin ja (ydin)perheeseen jumittumiseen. Kaikilla pitää olla OMAT kodit, OMAT telkkarit, OMAT välineet ja vain parasta MEIDÄN lapsille. Kaikki tehdään omien aikataulujen mukaan eikä siitä jousteta toisten takia ikinä. (siis mitään vikaa ei ole aikatauluissa, mutta neuroottisissa sellaisissa on)

Yhteisöllisyys auttaisi monissa asioissa mielestäni ainakin pienten lasten perheissä. Ei tarvitsisi kilpailla kuka on paras ja kellä on parhaan näköiset lenkkarit vaan voisi mielummin järjestää yhteistä lastenhoitoa, vuorotellen syömistä tai yhdessä ruuanlaittoa tai kutsua muita kylään. Sen lisäksi pienen vauvan vanhempia voisi auttaa viemällä ruokaa ja auttamalla siivoamisessa ja ottamalla vauvaa joskus hoitoon, varsinkin jos vauva on vaikeampi tapaus. Vastapalvelukseksi voisi jättää omaa lasta/lapsia hoitoon vähän myöhemmin kun vauva on isompi.

Voisi olla avoimempi omista haasteista eikä keskittyä vaan siihen miten hyvin menee. Voisi ottaa joku vaikeassa elämän tilanteessa oleva läheinen asumaan luokseen. Jne.

Tätä Suomessa on mielestäni tosi vähän. Muualla Euroopassa tietty yhteisöllisyys on todella yleistä. Itsekin sellaista kaipaan, vaikka uskovaisuus ei olisikaan siihen mikään edellytys. Ehkä ihmisten pitäisi alkaa perustaa omia yhteisöjä, joissa uskovaisuus ei olisi edellytys mutta tietty hyvyys, toisten rakastaminen, avoimuus ja toisten auttaminen silti?

 

Raamatussa ei lue sitä mitä Jumala on mieltä. Jumala on elämässä, ihmisissä ja myös ympäröivässä yhteiskunnassa, jopa poliittisissa asioissa läsnä. Jos Jumala olisi jumittunut aikoja aikoja sitten kirjoitettuun Raamattuun, olisi Jumala jo aikoja sitten äänestetty pois (ja niinhän näiden "uskonnon" edustajien Jumala onkin).

Valitettavasti Jumala ja Rakkaus ovat universaaleja, muutoksessa eläviä ja Totuudesta kumpuavia asioita, eivätkä nojaa mihinkään yksittäiseen kirjaan. Se olisi sulaa hulluutta.

 

Kehoittaisin lopettamaan parisuhteen naiseen ja kehoittaisin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua, menemään ev.lut messuun ehtoolliselle ja esim. papin kanssa juttelemaan, kaikintavoin siis etsimään Jeesusta. Lasten suhteen täytyisi eroavien sitten toimia kuten muutkin toimivat erotilanteissa.

Miten muut uskovat sitten toimivat? Eikö avioliitto ole sakramentti? Ei kai uskovat erota sitä, minkä Jumala on yhteen liittänyt?

 

Se on aika lailla selvää, mitä uskikset ajattelette homoseksuaalisuudesta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista, mutta tähän kysymykseen haluan vastauksen: Miksi oletatte, että muutkin (jotka eivät jaa samaa maailmankatsomusta) noudattaisivat teidän uskontonne sääntöjä ja teidän käsityksiänne? Echo, Ev.lut?

Esim. miten kehtaisitte kehottaa perheellistä lesboparia eroamaan - vain siksi, että teidän mielestänne heidän suhteensa ei ole niin kiva? Miksi oletatte, että yhteiskunta, joka ei perusta lakeja ja käytäntöjä Raamattuun, noudattaisi Raamatun ohjeita avioliittolain kohdalla? Miksi esimerkiksi minun, joka uskon ja ajattelen ihan eri tavoin, pitäisi noudattaa teidän käsityksiänne, ei omiani?

Tuollainen on melko ylimielistä, mutta myös lapsellista. Kai te nyt tajuatte, että jokainen elää omaa elämäänsä ja noudattaa omaa vakaumustaan?

 

Rakkaus ei ole minkäänlaista seksuaalisuutta tai romantiikkaa, vaan pyyteetöntä toisen ihmisen (ja tietenkin myös Jumalan) rakastamista ajatuksin, sanoin ja teoin. Esimerkiksi hädänalaisten auttaminen, heikkojen tukeminen, surullisten lohduttaminen, hoiva ja huolenpito, evankeliointi ja lähetyskäskyn täyttäminen ovat rakkauden tekoja ja myös uskon tekoja.

Suurinta rakkautta on kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka on jokaisen ihmisen lunastanut vapaaksi kuolemasta iankaikkiseen elämään, Jumalasta joka uhrasi Poikansa, jotta ihminen säästyy kadotukselta ja tuomiolta.

 

Miten muut uskovat sitten toimivat? Eikö avioliitto ole sakramentti? Ei kai uskovat erota sitä, minkä Jumala on yhteen liittänyt?

Jumala on tarkoittanu avioliiton vain miehen ja naisen välille, siksi naisparien tapauksessa ei ole kyse pyhästä sakramentista.

 

Mutta mä joskus haaveilen semmoisesta ketjusta jossa ateistit pistetään koville. Kyseenalaistetaan heidän maailmankuvansa ihan lyhyillä kysymyksillä ja lisäkysymyksillä, ja silloin he joutuvat selittelemään miljoona sivua.

Huomioi, että kaikki, jotka eivät ole kristittyjä/uskovaisia, eivät ole ateisteja. Mutta pistä toki ketju pystyyn niin aletaan väitellä! Olen itse pikemminkin agnostikko, ja tulen mielelläni vastailemaan teidän kysymyksiinne. terveisin Mörköäidin Kysymyspalsta

 

Rakkaus ei ole minkäänlaista seksuaalisuutta tai romantiikkaa, vaan pyyteetöntä toisen ihmisen (ja tietenkin myös Jumalan) rakastamista ajatuksin, sanoin ja teoin. Esimerkiksi hädänalaisten auttaminen, heikkojen tukeminen, surullisten lohduttaminen, hoiva ja huolenpito, evankeliointi ja lähetyskäskyn täyttäminen ovat rakkauden tekoja ja myös uskon tekoja.

Suurinta rakkautta on kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka on jokaisen ihmisen lunastanut vapaaksi kuolemasta iankaikkiseen elämään, Jumalasta joka uhrasi Poikansa, jotta ihminen säästyy kadotukselta ja tuomiolta.

Ongelmasi näkyy tekstistä selkeästi.

Haluat omistaa yksinoikeuden rakkauden määrittelyyn ja sitä kautta todistella että sinun näkemys on oikea.

Eli jos minä olen sitä mieltä että lada ei ole auto, niin kaikkien muidenkin pitää ymmärtää tämä.

 

Juu en mä oikeasti hermostu (jos tuo oli mulle tarkoitettu).

En mäkään tykkää että jos vaikka aiheena on naispappeus tai rippikoulu tai suvivirsi niin joka ikiseen keskusteluun vedetään ne homot mukaan ja tiukataan meidän kantaa siihen asiaan (ja sen jälkeen aina joku tulee ihmettelemään miks uskovaiset on keskittyneet homouden kieltämiseen, no hei, mitäs kysyitte asiasta).

Mutta, joku sanoi jossakin joskus hyvin, että homoasia on siitä iso juttu että se jakaa kirkon. Se seuloo uskovat. Siinä katsotaan kuka kuuntelee ympäröivää yhteiskuntaa ja kuka lukee Raamatusta mitä Jumala on mieltä.
Mutta nyt pitää mennä....

Tuohon homoseksuaalisuuteen ja etenkin avioliittolakiin tuntuu konkretisoituvan muutamakin ongelma liittyen uskovaisten maailmankatsomuksen ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen, siksi se nousee esiin. Ja toki ajankohtaisuuden vuoksi. Tässähän se nousi ihan aiheeseen liittyen esiin, kun annoin esimerkin siitä, missä kohtaa se "sydämellinen yhteisöllisyys" rakoilee.

 

Se on aika lailla selvää, mitä uskikset ajattelette homoseksuaalisuudesta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista, mutta tähän kysymykseen haluan vastauksen: Miksi oletatte, että muutkin (jotka eivät jaa samaa maailmankatsomusta) noudattaisivat teidän uskontonne sääntöjä ja teidän käsityksiänne? Echo, Ev.lut?

Esim. miten kehtaisitte kehottaa perheellistä lesboparia eroamaan - vain siksi, että teidän mielestänne heidän suhteensa ei ole niin kiva? Miksi oletatte, että yhteiskunta, joka ei perusta lakeja ja käytäntöjä Raamattuun, noudattaisi Raamatun ohjeita avioliittolain kohdalla? Miksi esimerkiksi minun, joka uskon ja ajattelen ihan eri tavoin, pitäisi noudattaa teidän käsityksiänne, ei omiani?

Tuollainen on melko ylimielistä, mutta myös lapsellista. Kai te nyt tajuatte, että jokainen elää omaa elämäänsä ja noudattaa omaa vakaumustaan?

Mä en oleta että noudattaisivat, mutta toivon että noudattaisivat. Koen velvollisuudeksi lähimmäisenä olla hyväksymättä asiaa joka Jumala on ilmoittanut olevan syntiä ja joka siten johtaa kadotukseen ellei siitä tee parannusta. Sinä ajattelet eri tavoin ja puolustat omaa näkemystäsi tässäkin asiassa, ja minä teen samoin, molemmilla on tähän oikeus.

 

Rakkaus ei ole minkäänlaista seksuaalisuutta tai romantiikkaa, vaan pyyteetöntä toisen ihmisen (ja tietenkin myös Jumalan) rakastamista ajatuksin, sanoin ja teoin. Esimerkiksi hädänalaisten auttaminen, heikkojen tukeminen, surullisten lohduttaminen, hoiva ja huolenpito, evankeliointi ja lähetyskäskyn täyttäminen ovat rakkauden tekoja ja myös uskon tekoja.

Suurinta rakkautta on kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka on jokaisen ihmisen lunastanut vapaaksi kuolemasta iankaikkiseen elämään, Jumalasta joka uhrasi Poikansa, jotta ihminen säästyy kadotukselta ja tuomiolta.

Ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus ei ole sellaista, että vaaditaan toista muuttumaan, rikkomaan perheensä, jättämään kumppaninsa (vaikka toinen ei haluaisi), tai että tuomitaan toinen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Ja tuo, että kerrotaan ihmisille Jeesuksesta jne, se on kyllä mielettömän epäkohteliasta. Esim. täällä Suomessa ei ole yhtäkään peruskoulun käynyttä ihmistä, joka ei tietäisi, kuka Jeesus oli, mihin hän liittyi, ja mikä kristinusko on. Joten kaikki siis tietävät jo! Kaikki. Joten sen jälkeen kaikki kertominen on vain jankuttamista, tyrkyttämistä ja häiriköintiä.

Tuossa viimeisessä kappaleessasi ei ollut mitään uutta informaatiota kristinuskosta - jopa ateistit tietävät aivan hyvin, että juuri noin kristityt uskovat. Joten jos he sen tietäessään eivät edelleenkään ole kristittyjä, niin teidän täytyy hyväksyä se, että heitä ei kiinnosta. Tyytykää siihen! Tehkää mieluummin muita "rakkauden töitä" - antakaa vaikka rahaa hyväntekeväisyyteen, menkää leipäjonoon vapaaehtoiseksi, auttakaa toisianne arjen pikku askareissa, kerätkää roskia kaduilta ja rukoilkaa siellä kotinne hiljaisuudessa koko maailman puolesta.

 

Ongelmasi näkyy tekstistä selkeästi.

Haluat omistaa yksinoikeuden rakkauden määrittelyyn ja sitä kautta todistella että sinun näkemys on oikea.

Eli jos minä olen sitä mieltä että lada ei ole auto, niin kaikkien muidenkin pitää ymmärtää tämä.

Perustan näkemykseni rakkaudesta siihen mitä Jumala on Sanassaan ja Pojassaan ilmoittanut, eli kyse ei ole minun määritelmästäni. Tietenkin haluaisin että jokainen tulisi uskoon Jeesukseen ja ottaisi Hänessä vastaan Jumalan armon ja iankaikkisen elämän. Ja tietenkin toivon että mahdollisimman moni ymmärtäisi kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja ottaisi vastaan pelastuksen.

 

Ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus ei ole sellaista, että vaaditaan toista muuttumaan, rikkomaan perheensä, jättämään kumppaninsa (vaikka toinen ei haluaisi), tai että tuomitaan toinen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Ja tuo, että kerrotaan ihmisille Jeesuksesta jne, se on kyllä mielettömän epäkohteliasta. Esim. täällä Suomessa ei ole yhtäkään peruskoulun käynyttä ihmistä, joka ei tietäisi, kuka Jeesus oli, mihin hän liittyi, ja mikä kristinusko on. Joten kaikki siis tietävät jo! Kaikki. Joten sen jälkeen kaikki kertominen on vain jankuttamista, tyrkyttämistä ja häiriköintiä.

Tuossa viimeisessä kappaleessasi ei ollut mitään uutta informaatiota kristinuskosta - jopa ateistit tietävät aivan hyvin, että juuri noin kristityt uskovat. Joten jos he sen tietäessään eivät edelleenkään ole kristittyjä, niin teidän täytyy hyväksyä se, että heitä ei kiinnosta. Tyytykää siihen! Tehkää mieluummin muita "rakkauden töitä" - antakaa vaikka rahaa hyväntekeväisyyteen, menkää leipäjonoon vapaaehtoiseksi, auttakaa toisianne arjen pikku askareissa, kerätkää roskia kaduilta ja rukoilkaa siellä kotinne hiljaisuudessa koko maailman puolesta.

Ei tulekaan vaatia, vaan kehoittaa ja näin olen tässä ketjussa tehnyt. Sinä taas vaadit uskovien toteuttavan uskoaan sinun tavallasi, mikä ei ole oikein, eihän?

 

Jumala on tarkoittanu avioliiton vain miehen ja naisen välille, siksi naisparien tapauksessa ei ole kyse pyhästä sakramentista.

Suomessa muuten avioliitot ovat siviiliavioliittoja, joten esimerkiksi maistraatissa vihittyjen kohdalla ei ole kyse "pyhästä sakramentista". Teidän täytyisi nyt pikku hiljaa oppia erottamaan kirkolliset toimitukset muusta yhteiskunnasta.

Mutta okei, naisparin (tai ei-kirkollisesti vihityn heteroparinkaan) kohdalla ei siis ole kyse pyhästä sakramentista. Tarkoittaako se siis sitä, että sen suhteen voi noin vaan rikkoa? Mitä olen palstan eroketjuja lukenut, niin kauheasti yleensä kehotetaan tsemppaamaan ja pysymään yhdessä, yleensä argumenttina ovat lapset. Sinustako siis lasten hyvinvointi on ihan yhdentekevä asia? Miten suuri ja pyyteetön rakkauden teko onkaan kehottaa vanhempia eroamaan (perusteena sukupuoli ja selityksenä "ei heidän kohdallaan ole kyse pyhästä sakramentista")! Sanoisin melkein, että tuo kuulostaa mielenvikaiselta, mutta sehän onkin vaan sitä ihanaa kristillistä lähimmäisenrakkautta!

 

Ei tulekaan vaatia, vaan kehoittaa ja näin olen tässä ketjussa tehnyt. Sinä taas vaadit uskovien toteuttavan uskoaan sinun tavallasi, mikä ei ole oikein, eihän?

Saatte uskoa ihan miten haluatte - missä kohtaa olen vaatinut muuttamaan uskonkäsityksiä? Mutta te ette saa uksontonne kanssa tulla sörkkimään muiden elämää, siitä tässä on kyse. Ja ette myöskään saa edes kehottaa ketään a) luopumaan homoseksuaalisuudesta, b) olemaan harjoittamatta homoseksuaalisuutta, c) eroamaan kumppanista homoseksuaalisuuden vuoksi. Sellainen on epäkohteliasta ja lisäksi kohta C on monessa mielessä todella väärin - konkreettisesti ehkä tajuat sen, jos mietit pariskunnan lapsia.

Mutta edelleen - kaikki tietävät jo uskontonne ydinsanoman. Ei ole siis tarvetta enää tuputtaa uskontoa. Tyytykää siihen, että kaikkia ei kiinnosta liittyä tiedän porukoihinne, kaikki eivät jaa samaa maailmankatsomusta.