Miksi mulle käy kerta toisensa jälkeen nettitreffeillä näin?

Henk.koht. itseäni kyllä ahdistaisi jos parin viestin jälkeen alkaisi jo sydämmiä satelemaan ja ennen ensi tapaamista jo ihastumista väitettäisiin. Itse ottaisin ritolat siinä vaiheessa. En haluaisi edes tavata.

 

Mutta tuolla logiikalla kaikki intohimo olisi laskelmoitua tai epäaitoa. Aika puolueellinen, kyyninenkin tulkinta. Jonkun miehen sydänhän voi pakahtua aidoista tunteista kiihkeästikin jo siinä vaiheessa kun toista ei ole livenä nähnyt: tunne kun on aivoissa. Yhtä hyvin kuin naisen. Minulle on käynyt niin ulkomaalaisen naisen kanssa, että jo puhelimessa hän vakuutteli rakkautta ja se oli hänen osaltaan aito tunne.

Ei kaikki intohimo tietenkään ole laskelmoitua, mutta mihinkään rakkauteen en usko parin tapaamisen perusteella. Voimakkaaseen kemiaan, vahvaan kiinnostukseen ja jonkinlaiseen ihastumiseen kyllä. Jos se on molemminpuolista, niin voi silloin jotain tuollaista sydän-flirttiä tietysti harrastaa, mutta itse en vielä tekisi siitä mitään syvempiä tulkintoja. Jos ei ole vielä koskaan tavattu ja joku on jo päänsä sisällä rakastunut pakahduttavasti, niin eiköhän se silloin ole enemmän rakastumista rakastumisen tunteeseen tai johonkin omaan mielikuvaan toisesta ihmisestä. Onhan se rakastuminen rakastumiseenkin aito tunne, kohde vaan on ehkä vähän fiktiivinen Saahan niitä kiihkeitä tunteita olla jo siinä vaiheessa, mutta kannattaa vähän katsoa, missä vaiheessa alkaa tuoda niitä esiin ja miten - useimmille varmaan toimii paremmin se, että ilmaisee olevansa todella kiinnostunut, koska "uskon että voitais olla tosi samalla aaltopituudella" kuin joku "mä oon tietsä jo ihan rakastunut vaikken tunnekaan sua".

 

[QUOTE="Rami";30090311]Heh, jos vaan paikkakunnat, iät, elämäntilanteet yms. natsaavat, niin mikä ettei. [/QUOTE]

Ronkelit runkkaa.

 

En ole aiheen asiantuntija, kun ei nettitreffeistä ole kokemusta. Mutta eikö sitä kiinnostusta voisi vihjata ja samalla toisen kiinnostusta koittaa herätellä jotenkin muuten kuin ylisanoilla? Vaatii tietysti vähän enemmän sosiaalisia taitoja - ja ehkä sitä aitoakin kiinnostusta yhdistettynä hyvään sanalliseen ulosantiin -

En ainakaan omasta mielestäni sorru mitään tarkoittamattomiin ylisanoihin, mutta en toisaalta kyllä kiinnostustani peittelekään. Ehkä minulla ei sitten ole riittävästi noita sosiaalisia taitoja tai tarpeeksi hyvää sanallista ulosantia. Mutta mikä tuossa jää sen naisen rooliksi? Jos miehen homma on siis vakuuttaa omaa kaikinpuolista sujuvuuttaan ja erinomaisuuttaan, niin jääkö naiselle muuta tehtävää, kuin miehen onnistumisen arvioiminen?

 

Toki se riippuu, millaisen viestin perään ne sydämet laitetaan. Jos se on joku "oli tosi mukava tavata, vaikutat tosi kivalta naiselta" -tyyppinen tai "odotan jo ensi tapaamista", niin yksi sydän siihen perään ihan ok. Mutta jos tulee jotain ylisanoja tms suitsutusta, niin se olisi vähän eri.

Naisten kanssahan noita käytetään ihan normiviestittelyssä. On ihan tavallista, että ystävän kanssa fb-chattaily lopetetaan johonkin "hyvää yötä <3" ja varsinkin jos on pohdittu jotain vähän vakavampaa, niin joku "hyvää yötä <3 hali" tms. "Pusuja" ei yleensä, vaikka on niitäkin tullut.

 

Ei kaikki intohimo tietenkään ole laskelmoitua, mutta mihinkään rakkauteen en usko parin tapaamisen perusteella. Voimakkaaseen kemiaan, vahvaan kiinnostukseen ja jonkinlaiseen ihastumiseen kyllä. Jos se on molemminpuolista, niin voi silloin jotain tuollaista sydän-flirttiä tietysti harrastaa, mutta itse en vielä tekisi siitä mitään syvempiä tulkintoja. Jos ei ole vielä koskaan tavattu ja joku on jo päänsä sisällä rakastunut pakahduttavasti, niin eiköhän se silloin ole enemmän rakastumista rakastumisen tunteeseen tai johonkin omaan mielikuvaan toisesta ihmisestä. Onhan se rakastuminen rakastumiseenkin aito tunne, kohde vaan on ehkä vähän fiktiivinen Saahan niitä kiihkeitä tunteita olla jo siinä vaiheessa, mutta kannattaa vähän katsoa, missä vaiheessa alkaa tuoda niitä esiin ja miten - useimmille varmaan toimii paremmin se, että ilmaisee olevansa todella kiinnostunut, koska "uskon että voitais olla tosi samalla aaltopituudella" kuin joku "mä oon tietsä jo ihan rakastunut vaikken tunnekaan sua".

Uskon rakkauteen heti Kokemusta on.

Rakkaushan ei ole ollenkaan tiedollinen tai itsestä riippumaton asia. Vaan se nimenomaisesti perustuu itsen mielikuviin ja fiktioon toisesta. Eli jos tunteen pitäisi perustua todellisuuteen ja järkeen, silloin siitä myös häviäisi laskemoimattomuus ja spontaani dynaamisuus.

Onnellisimmat suhteetkin perustuvat mielikuvien ja käytännön vuorovaikutuksen yhdistelemiseen, toisin sanoen suhteet, joissa mielikuvia ja fiktiota toisesta ei ole, ovat myös vähemmän onnellisia keskimäärin. Rakkaudessa tunteena pitää tietenkin olla mukana toista, mutta sen ei todellakaan tarvitse _perustua_ oman pään ulkoiseen todellisuuteen.

 

[QUOTE="Rami";30090884]En ainakaan omasta mielestäni sorru mitään tarkoittamattomiin ylisanoihin, mutta en toisaalta kyllä kiinnostustani peittelekään. Ehkä minulla ei sitten ole riittävästi noita sosiaalisia taitoja tai tarpeeksi hyvää sanallista ulosantia. Mutta mikä tuossa jää sen naisen rooliksi? Jos miehen homma on siis vakuuttaa omaa kaikinpuolista sujuvuuttaan ja erinomaisuuttaan, niin jääkö naiselle muuta tehtävää, kuin miehen onnistumisen arvioiminen?[/QUOTE]

No kai se on ihan molemminpuolista, että yrittää tehdä toiseen vaikutuksen ja herättää sen toisen kiinnostus. Ja eihän siinä mitään, usein juuri ihastus/kiinnostus romuttaa hyviäkin sosiaalisia taitoja, ja sekin joka osaa sujuvasti neuvoa muita, sählää sitten omilla deiteillään - juuri siksi, että on oikeasti kiinnostunut. Se on inhimillistä.

Mutta älkää kuunnelko liikaa minua, en ole näissä asiantuntija! Kunhan pohdiskelen.

 

Hauskaa. Ensin miehet valittavat kun "tavallinen mies" ei kelpaa naisille. Sitten kun se "tavallinen" kelpaisi, niin onkin liian lokeroiva?

Deittipalstalla en ole kiinnostunut niistä mallitasoisista miehistä, juuri sen takia että en halua tulla käyteyksi minään pelinappulana. Mutta tietysti miehen ulkonäössä pitää olla jotain sen lisäksi, että muut jutut natsaa. Vastaan ei ole kyllä tullut vielä kertaakaaan sellaista miestä, joka olisi sisimmältään juuri sitä mitä etsin, mutta ulkonäöllisesti aivan kamala, joten enpä tiedä muodostuisiko tuollaisessa tapauksessa ulkonäkö esteeksi parisuhteelle ja ihastumiselle. En kyllä ole kovin pinnallinen ihminen, joten en usko.

Mutta kuten sanoin, viihdyn oikein hyvin yksinkin, joten rima on sen suhteen korkealla että ketä tahansa en huoli, vaikka kuinka osoittaisi kiinnostustaan.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin ehkä se sitten on totta että kyseinen käyttäytyminen on vain normaalia nykyajan käytöstä. Mä vaan oon sen verran vanhanaikainen, että odotan jotain käytöstapoja nettimaailmassakin. My mistake.

 

[QUOTE="Huoh";30090907]
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin ehkä se sitten on totta että kyseinen käyttäytyminen on vain normaalia nykyajan käytöstä. Mä vaan oon sen verran vanhanaikainen, että odotan jotain käytöstapoja nettimaailmassakin. My mistake.[/QUOTE]

On normaalia. Sekä naisilla että ilmeisesti sitten myös miehillä. Itsekin olen ajatellut lopettaa tuon nettideittailun, koska olen huomannut sen muokkaavan käsityksiäni naisista ylipäätään kyynisempään suuntaan... Onneksi edes täällä vaikuttaa olevan ihan normaalisti ajattelevia ja toimivia naisia.

Mutta menestystä sulle siihen miehenetsintään, tapahtuipa se sitten netissä tai muualla!

 

Toki se riippuu, millaisen viestin perään ne sydämet laitetaan. Jos se on joku "oli tosi mukava tavata, vaikutat tosi kivalta naiselta" -tyyppinen tai "odotan jo ensi tapaamista", niin yksi sydän siihen perään ihan ok. Mutta jos tulee jotain ylisanoja tms suitsutusta, niin se olisi vähän eri.

Naisten kanssahan noita käytetään ihan normiviestittelyssä. On ihan tavallista, että ystävän kanssa fb-chattaily lopetetaan johonkin "hyvää yötä <3" ja varsinkin jos on pohdittu jotain vähän vakavampaa, niin joku "hyvää yötä <3 hali" tms. "Pusuja" ei yleensä, vaikka on niitäkin tullut.

Tuossa on kuitenkin kulttuurinormi, jonka soisi murrettavan ja feminismillekin kelpo aihe. Rakkauden ilmaisulaajuus kuuluu selkeästi molemmille sukupuolille, jos eheäidentiteettisellä rakkaus on elämän keskusvoima. Ihmisen tulisi kyetä olemaan niin avoin, että ei rankaise normin rikkojaa tämän tarkoitusperistä esim. pitämällä tätä feikkinä, edes silloin kun henkilö ei ole omaan mieleen.

Ihmisyys on suurempaa erilaisuuden hyväksynnässä tuossa kohtaa riippumatta kohteesta.

 

[QUOTE="Huoh";30090907]Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin ehkä se sitten on totta että kyseinen käyttäytyminen on vain normaalia nykyajan käytöstä. Mä vaan oon sen verran vanhanaikainen, että odotan jotain käytöstapoja nettimaailmassakin. My mistake.[/QUOTE]

Et ole ollenkaan vanhanaikainen, sillä tietyt klassiset hommat eivät koskaan vanhene tai muutu höpöhöpöksi.

Mutta uskon kaikkien ihmisten olevan pinnallisia jonkin verran. Joskushan pinnallinen mielenkiinto, eli toisen olemus, voi olla juuri se, mikä herättää ne kiihkeät JA aidot tunteet. Minusta ihminen, joka julistaa, ettei välitä mitään toisen olemuksesta, valehtelee itselleen ja on tekopyhä.

Se sama ihminen, myös mies, voi ihastua äkkiä, palavasti, aidosti ja vakavasti, kaikkea näitä yhtäaikaa En ole koskaan ymmärtänyt sellaista hieman vaatimattomampaa tapaa ihastua siltä osin, että sellaisia ihmisiähän tapaa tosi paljon, lähes jatkuvasti, jotka ovat "ihan kivoja".

 

Mä olen kauniskasvoinen ja olen saanut satoja viestejä, mut moni niistä on sellaisia "tiedän etten osu kriteereihisi, mutta halusin vaan sanoa että olet todella kaunis". En mitenkään voi vastata kaikille, koska ilmaisprofiililla voi keskustella vain 5 kanssa vuorokaudessa.

Veikkaan että joskus viestittely voi loppua kun kumpikaan ei "kehtaa" tehdä uutta aloitetta kun ei ole varma onko toinen vielä kiinnostunut, ja sitten se jää.

 

[QUOTE="Huoh";30090318]Ei mullekaan "runsaasti yhteydenottoja" tullut, vaikka en ihan rumimmasta päästä ole. Luulen, että tietynlaiset profiilikuvat aikaansaavat näitä viestitulvia ja jos sellaista naista sitten etsii, niin pitää vain hyväksyä se, että on vain yksi sadoista. Tavalliset naiset ei noin valtavaa määrää yhteydenottoja saa.

Tuota mäkin oon miettinyt kuin nimimerkki "mä". Että jostain syystä mä vedän puoleeni miehiä, joiden tunne-elämä menee nollasta sataan hyvässä ja pahassa. Ihastutaan parissa päivässä ja osoitetaan se, ja ihan yhtä nopeasti tunteet lakkaavat olemasta ja kaikki lässähtää. Toki mussa on sitten jotain, joka resonoi näitten miesten kanssa, kun heitä jatkuvasti vain puoleeni vedän vaikka en kyllä haluaisi.[/QUOTE]

Minä olen ihan tavallinen suomalainen nainen, hoikka ja perusnätti. Nenäni on suht iso ja hiukseni pitkät, mutta ohuet ja tikkusuorat. Mutta ne pari kertaa, kun olen laittanut ilmoituksen esim. suomi24:n treffeille niin viestejä on tullut järjetön määrä. Olen lähes 100% varma, että syy tuohon viestien määrään on positiivisuus ja se, etten ole liian vakavissani liikenteessä vaan etsin tutustumisen arvoista seuraa. Saatoin laittaa myös, että nyt tarttis biljardikaveria, kuka lähtee? Koskaan en ole antanut ymmärtää olevani tosimielellä liikkeellä. Itse hyppäsin suorilta ylitse profiilit, joissa etsittiin tyyliin lapsille äitiä ja anoppi odotti perintösormuksen kanssa nurkan takana. Eih, ei niin. Nykypäivänä ihmisiltä puuttuu rentous ja spontaanius ja tuollaiset treffit ovat kuin avioliiton ensiaskel... Eikä se ole mielestäni se tarkoitus.

 

Ai :O Mä en rehellisesti sanottuna ole tajunnut, että tositarkoituksessa liikkeellä oleminen olisi turn off :O Sekö se onkin se punainen lanka, joka johdattaa mun luokse nämä sekunnissa ihastujat -ja toisella sekunnilla katoavat?

Pitäisi varmaan lopettaa koko touhu, mutta kun menin just maksamaan jäsenyyden eräälle palstalle :/

Onnea Rami sullekin, toivottavasti eteesi tulee joku arvoisesi nainen

 

[QUOTE="Huoh";30091001]Ai :O Mä en rehellisesti sanottuna ole tajunnut, että tositarkoituksessa liikkeellä oleminen olisi turn off :O Sekö se onkin se punainen lanka, joka johdattaa mun luokse nämä sekunnissa ihastujat -ja toisella sekunnilla katoavat?

Pitäisi varmaan lopettaa koko touhu, mutta kun menin just maksamaan jäsenyyden eräälle palstalle :/

Onnea Rami sullekin, toivottavasti eteesi tulee joku arvoisesi nainen [/QUOTE]

Älä lopeta tutustumista vaan koita ottaa rennompi asenne Sieltä se vakavempi suhdekin sitten löytyy, kun se ei ole ns. pakkojuttu ja tutustumisen kautta kemiat on alkaneetkin synkata.

 

Älä lopeta tutustumista vaan koita ottaa rennompi asenne Sieltä se vakavempi suhdekin sitten löytyy, kun se ei ole ns. pakkojuttu ja tutustumisen kautta kemiat on alkaneetkin synkata.

Olet ihan oikeassa tuosta spontaaniudesta ja tietystä nautinnosta koskien toista. En ymmärrä, miksi sellaisen näyttäminen olisi miehiltä kielletty, ja kyllä spontaaniuden puute rumentaa naistakin aivan olennaisesti. Onhan sitä aika paljonkin maailmassa, latinot ovat mestareita siinä. Ei tää oo niin simppeliä että normiukko on rehti ja latino gigolo. Yhtä hyvin normiukko voi olla kusettaja ja latino rehti. Jos nyt puhutaan ääripäiden tavoista näyttää kiinnostusta.

Suomalaisnaisen on ehkä vaikeampi hyväksyä miestä, joka ihastuu äkkiä, vahvasti ja kuitenkin aidosti ja "vakavasti" (merkityksessä haluaa kohdella toista hyvin, haluaa syvällisempää suhdetta, ym.). Joka on sekä intohimoinen että tasapainoinen. Sama ihminen voi olla liikkeellä tositarkoituksella ja silti olla spontaani. Mut oon samaa mieltä siitä että se on vähän hukassa, jolloin päädytään "rautakanki"-treffeille TAI sitten suhteeseen, jossa suhtautuminen toiseen ei ole kyllin arvokasta ja pitkäjänteistä. Kumpikaan näistä, liika vakavuus tai liika rentous, ei ole musta hyvä eli musta AP:n ei tarvi vaihtaa pois tositarkoitus-haaveistaan jos hän ei vedä asiaa epäspontaaniksi.

Vakavuus ja intohimo yhdessä ei pitäisi tarkoittaa, että mies on feikki, miehen tunteet lässähtää, mies on uskoton tai mies ei ole spontaani. Mutta tuntuu omista S24-kokemuksista, että naiset eivät suosi noin ihastuvia miehiä yhtä paljon kuin perinteisempiä eli juuri niitä, jotka ovat paljon pidättyvämpiä ja niukempia tunteista.

Olisi syytä tuulettaa ennakkokäsityksiä, sillä karsimalla miehillä hyväksyttävää tunneilmaisua voikin missata oikeesti hienoja miehiä. Naisten avarakatseisuutta tarvittaisiin ehkä lisää tässä. Tuntuu että nykyään nuoret miehet kyllä näyttävät tunteitaan, jos vain saavat naisilta luvan siihen.

 

Mä tykkään miehistä, jotka näyttävät tunteensa. Ehkä sen takia olenkin niin helposti "vietävissä" näitten pikaihastujien kanssa. Mutta kyllä mä ihan oikeasti odotan myös sitä, että vaikka on intohimoinen ja spontaani ja osoittaa tunteensa, niin silti osaisi myös olla fiksu ja aikuinen myös yhteydenpidon lopettamisen suhteen. Enkä mä ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä sitä, miten voit olla tänään palavasti ihastunut toiseen -ja parin tunnin kuluttua kadota kuin tuhka tuuleen. Miten kenenkään aidot tunteet voi kadota hetkessä, etenkään kun mitään suurta katastrofia ei sitä ennen tapahdu?

Vaikka kaipaan oikeaa ja kestävää parisuhdetta ja sellaista netistä haen, en silti ole otsa rypyssä liikenteessä. Toisin sanoen en halua mitään "järkisuhdetta", olla jonkun kanssa ilman tunteita vain siksi, että se toinen on "ihan ok". Enkä tahtoisi sellaisille treffeille, jossa tentataan soveltuvuutta toiselle, vaan vapaampaa olemista vaikka sen biljardin peluun merkeissä.

Ei kai tositarkoituksella liikkeellä oleminen tarkoita hampaat irvessä kumppanin etsimistä?

 

Naiset haluaa jonkun helvetin rikkaan ja komean harlekiini miehen, tavallinen mies ei kelpaa. Kaiken pitäisi mennä kuin niissä hömppäkirjoissa.

 

Uskon rakkauteen heti Kokemusta on.

Rakkaushan ei ole ollenkaan tiedollinen tai itsestä riippumaton asia. Vaan se nimenomaisesti perustuu itsen mielikuviin ja fiktioon toisesta. Eli jos tunteen pitäisi perustua todellisuuteen ja järkeen, silloin siitä myös häviäisi laskemoimattomuus ja spontaani dynaamisuus.

Onnellisimmat suhteetkin perustuvat mielikuvien ja käytännön vuorovaikutuksen yhdistelemiseen, toisin sanoen suhteet, joissa mielikuvia ja fiktiota toisesta ei ole, ovat myös vähemmän onnellisia keskimäärin. Rakkaudessa tunteena pitää tietenkin olla mukana toista, mutta sen ei todellakaan tarvitse _perustua_ oman pään ulkoiseen todellisuuteen.

Tuo mielikuvien osuus rakkaudessa ja onnistuneissa suhteissa on kuitenkin ihan eri kuin se, että ei tunne toista ollenkaan ja sitten kehittää päässään jonkun fantasian, johon rakastuu. Muutenhan sitä voisi aloittaa parisuhteen kenen tahansa kanssa, kunhan on vaan riittävän hyvä mielikuvitus. Ja ainakin oma kokemukseni on, että vain hyvin harvan kohdalla voisi edes kuvitella mitään suhdetta tai edes sen suuntaista kemiaa.

 

[QUOTE="pettynyt";30091127]Naiset haluaa jonkun helvetin rikkaan ja komean harlekiini miehen, tavallinen mies ei kelpaa. Kaiken pitäisi mennä kuin niissä hömppäkirjoissa.[/QUOTE]

Höh, juurihan tässä toivotaan jotain ihan muuta kuin harlekiini-hömppää, luepas ketjua vähän tarkemmin

 

[QUOTE="Huoh";30091123]
Ei kai tositarkoituksella liikkeellä oleminen tarkoita hampaat irvessä kumppanin etsimistä?[/QUOTE]

Kokemukseni pohjalta tuo "tositarkoituksella" tarkoittaa sellaista pakonomaista (vaikka ymmärrän kyllä, ettet juuri sinä sitä niin tarkoita) tarvetta löytää joku parisuhteeseen. Jos ihminen hakee esim. seksisuhdetta niin se on hyvä tulla heti esille, tällöin voin sen skipata ylitse. Muutoin oletan ihmisen olevan sillä normaalilla peruskaavalla liikenteessä: etsitään tutustumisen arvoista seuraa, kaverustutaan ja joko jäädään kavereiksi tai sitten se lähtee siitä syvenemään. Mutta sitten jos silmiin pomppaa se, että ollaan tositarkoituksella liikkeellä niin tulee tunne, ettei voi rauhassa tutustua ja kaverustua, kun kokoajan takaraivossa pyörii se parisuhde. Ja jos sitten minusta ko. tyyppi olisikin mitä parhain frendi mutta muuta en haluaisi niin tilanne olisi todella inhottava. Kuin olisin pettänyt toisen lähtiessäni hänen kanssaan ulos. Toivottavasti ymmärrät pointtini, aika vaikea selittää kirjoittamalla. Ja korostan että tämä on vain oma ajatukseni ja perustuu omaan kokemukseeni.

 

[QUOTE="Huoh";30091123]Mä tykkään miehistä, jotka näyttävät tunteensa. Ehkä sen takia olenkin niin helposti "vietävissä" näitten pikaihastujien kanssa. Mutta kyllä mä ihan oikeasti odotan myös sitä, että vaikka on intohimoinen ja spontaani ja osoittaa tunteensa, niin silti osaisi myös olla fiksu ja aikuinen myös yhteydenpidon lopettamisen suhteen. Enkä mä ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä sitä, miten voit olla tänään palavasti ihastunut toiseen -ja parin tunnin kuluttua kadota kuin tuhka tuuleen. Miten kenenkään aidot tunteet voi kadota hetkessä, etenkään kun mitään suurta katastrofia ei sitä ennen tapahdu?

Vaikka kaipaan oikeaa ja kestävää parisuhdetta ja sellaista netistä haen, en silti ole otsa rypyssä liikenteessä. Toisin sanoen en halua mitään "järkisuhdetta", olla jonkun kanssa ilman tunteita vain siksi, että se toinen on "ihan ok". Enkä tahtoisi sellaisille treffeille, jossa tentataan soveltuvuutta toiselle, vaan vapaampaa olemista vaikka sen biljardin peluun merkeissä.

Ei kai tositarkoituksella liikkeellä oleminen tarkoita hampaat irvessä kumppanin etsimistä?[/QUOTE]

Ymmärrän sua hyvin Mä oon juuri sellainen mies, joka ihastuu vahvasti mutta samalla kunnioittavasti ja pitkällä tähtäyksellä. En epäröi vaan luotan intuitiooni. Eli kyllä heitä on! Laittele yhteystietoa jos haluut tutustua tai rekkaudu ja laita sit viestiä tähän ketjuun niin voin laittaa yv:tä

 

Tuossa on kuitenkin kulttuurinormi, jonka soisi murrettavan ja feminismillekin kelpo aihe. Rakkauden ilmaisulaajuus kuuluu selkeästi molemmille sukupuolille, jos eheäidentiteettisellä rakkaus on elämän keskusvoima. Ihmisen tulisi kyetä olemaan niin avoin, että ei rankaise normin rikkojaa tämän tarkoitusperistä esim. pitämällä tätä feikkinä, edes silloin kun henkilö ei ole omaan mieleen.

Ihmisyys on suurempaa erilaisuuden hyväksynnässä tuossa kohtaa riippumatta kohteesta.

No voitaisko ajatella asia niin, että jos jo kommuunikaatiossa ollaan ihan eri linjoilla, niin ehkä silloin kyseessä ei ole toisilleen oikeimmat ihmiset?

Kun on kyse tuntemattomasta ihmisestä, niin yleensä on tapana toimia aika lailla kaikille tuttujen kulttuurinormien ja totuttujen käytöskuvioiden mukaan - ihan väärinkäsitysten välttämiseksi. Itse kyllä kehoittaisin miettimään, miten paljon hehkuttaa rakkautta jo silloin, kun ei olla edes tavattu tai kun on tavattu vain kerran, pari. Tai ainakin, jos tuntuu, ettei se hehkutus koskaan tuota tulosta. Mutta eihän sitä tiedä - jos kaksi samankaltaista osuu yksiin, niin kai se silloin toimii. Suurin osa vaan ei taida oikein uskoa niin suuriin tunteisiin vielä noin pian, joten silloin voisi olla fiksumpaa naamioida se oma palava rakkaus vähän maltillisempiin sanoihin - ja kertoa vaikka sitten vähän myöhemmin, että "oikeasti mä rakastuin suhun jo ekalla tapaamisella". Siinä on nimittäin sellainenkin puoli, että kun itse hehkuttaa suurta rakkautta jo tutustumisvaiheessa, ei oikein anna sen toisen tunteille tilaa kehittyä ja voi käydä niin, että suhde ei sen vuoksi pääse etenemään vaan muuten potentiaalinen ihmissuhde kuivuu kasaan. Eikä silloin ole kyse "rankaisemisesta", vaan juttua ei vaan kannata jatkaa, jos itsestä tuntuu, ettei se toimi.

 

Pihtaatte pillua, ei se tavara kulu vaikka ekoilla treffeillä antaa!

 

Tuo mielikuvien osuus rakkaudessa ja onnistuneissa suhteissa on kuitenkin ihan eri kuin se, että ei tunne toista ollenkaan ja sitten kehittää päässään jonkun fantasian, johon rakastuu. Muutenhan sitä voisi aloittaa parisuhteen kenen tahansa kanssa, kunhan on vaan riittävän hyvä mielikuvitus. Ja ainakin oma kokemukseni on, että vain hyvin harvan kohdalla voisi edes kuvitella mitään suhdetta tai edes sen suuntaista kemiaa.

Parisuhteen todella voi aloittaa kenen kanssa tahansa ja missä tahansa, jos sille itsestä tuntuu, siis noin lähtökohtana. On toki toinen asia, mitä mieltä toinen on tai miten vuorovaikutus toimii. Mutta ei näitä tarvitse "odotella" tai järjellä nuuskia halutakseen aloittaa parisuhteen. Tämä taas ei liity siihen, että käytännössä harvan kanssa kemiat toimii sillä tasolla mitä suhteeseen vaaditaan, josta ollaan kai samaa mieltä. Kemiat toimii lähes "itsestään" jos on toimiakseen, analyysit eivät kuulu siihen vaan usein tuovat rautakangen maun mukanaan hommaan.

Mutta tuntuu myös että aika moni ihminen ei edes tavoittele suhdetta, joka on jotenkin erityinen, vaan monelle riittää, että toinen on "ihan jees". Moni on valmis vähän tinkimään, kunhan on joku kumppani ja esim. saa perheen.