Kadehdin uskovaisia

Nyt tekee mieli tehdä lempihomma keskustelussa eli laittaa asiat erikseen. :)

Yhteisöllisyyttä löytyy juu, mutta sitä löytyy myös vaikka kenen tahansa työpaikalta tai sählyjoukkueesta. Tai joku muutama päivä synnärillä voi yhdistää kaksi naista niin että heillä on aina jokin yhteinen muisto joka yhdistää.

Kivoja ja positiivisia ihmisiä uskovissa on, mutta mun ei-uskova äiti ja jotkut ei-uskovat kaverit "hakkaavat" iloisella käytöksellään heidät.
Ja on liuta uskovia jotka on vahvasti uskossa mutta eivät ymmärrä maailman/elämän asioista höykäsen pöläystä. Siis en tarkoita maailmallisuutta vaan sitä että ymmärtää uskon lisäksi elämän lainalaisuuksia.

Mutta mitä jää jäljelle? Jeesus. Siksi olen vielä uskossa, koska sitä Jumalan läsnäolon fiilistä ei voita mikään.
 
Viimeksi muokattu:
..aha......
Nyt tekee mieli tehdä lempihomma keskustelussa eli laittaa asiat erikseen. :)

Yhteisöllisyyttä löytyy juu, mutta sitä löytyy myös vaikka kenen tahansa työpaikalta tai sählyjoukkueesta. Tai joku muutama päivä synnärillä voi yhdistää kaksi naista niin että heillä on aina jokin yhteinen muisto joka yhdistää.

Kivoja ja positiivisia ihmisiä uskovissa on, mutta mun ei-uskova äiti ja jotkut ei-uskovat kaverit "hakkaavat" iloisella käytöksellään heidät.
Ja on liuta uskovia jotka on vahvasti uskossa mutta eivät ymmärrä maailman/elämän asioista höykäsen pöläystä. Siis en tarkoita maailmallisuutta vaan sitä että ymmärtää uskon lisäksi elämän lainalaisuuksia.

Mutta mitä jää jäljelle? Jeesus. Siksi olen vielä uskossa, koska sitä Jumalan läsnäolon fiilistä ei voita mikään.
Joo se tunne on vähän kuinnousuhumalassa olisi.
 
Nyt tekee mieli tehdä lempihomma keskustelussa eli laittaa asiat erikseen. :)

Yhteisöllisyyttä löytyy juu, mutta sitä löytyy myös vaikka kenen tahansa työpaikalta tai sählyjoukkueesta. Tai joku muutama päivä synnärillä voi yhdistää kaksi naista niin että heillä on aina jokin yhteinen muisto joka yhdistää.

Kivoja ja positiivisia ihmisiä uskovissa on, mutta mun ei-uskova äiti ja jotkut ei-uskovat kaverit "hakkaavat" iloisella käytöksellään heidät.
Ja on liuta uskovia jotka on vahvasti uskossa mutta eivät ymmärrä maailman/elämän asioista höykäsen pöläystä. Siis en tarkoita maailmallisuutta vaan sitä että ymmärtää uskon lisäksi elämän lainalaisuuksia.

Mutta mitä jää jäljelle? Jeesus. Siksi olen vielä uskossa, koska sitä Jumalan läsnäolon fiilistä ei voita mikään.
Tästä viimeisestä lauseesta olen noh, kateellinen. Miksei se ole kaikille päivänselvä asia.
 
Usko on henkilökohtainen asia, jos siitä tehdään myös muiden asia, siinä kohti ei pidä ihmetellä aggressioita ja ikävää suhtautumista.

Sama koskee myös uskon sekoittamista tieteeseen konkreettisesti.

Poislukien filosofia ja psykologia, joissa on tilaa kyllä molemmille jossain määrin ainakin.
 
ev.lut uskova
Jeesuksen kyllä löytää jokainen joka Häntä etsii. Se ei välttämättä tapahdu heti tai helposti, mutta jos jatkaa etsimistä, niin ennenpitkää pääsee Jeesuksen luo. Hän nimittäin odottaa sinun tulevan ja auttaa sinua :) Rukoilu, Raamatunluku, ehtoollinen ja seurakuntaan hakeutuminen auttaa etsimisessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Tuota, tuota.

Tavallaan ymmärrän mitä tarkotat.
Olen seurannut erään ystäväni uskoon tulemista tässä matkan varrella,
hän on tehnyt elämässään todella paljon virheitä, pahojakin asioita, ollut masentunut ja itsetuhoinen tapaus. Uskoon tulon jälkeen hän hehkuttaa kaikkialla kuinka hienolta tuntuu kun hälle on kaikki annettu anteeksi, jokainen synti menneisyydestä on pois pyyhitty, jumala rakastaa häntä ja hän jumalaa ja elämä hymyilee eikä menneisyys enää vainoa.

Hieno homma hälle, olen siis oikeasti tosi onnellinen.
mutta tavallaan kade.

Oman uskoni kun perustuu siihen, että kantaa itse vastuunsa, kestää omien tekojensa seuraukset, ja kukaan ei voi niitä anteeksiantaa kuin minä itse ja ne ketä olen ehkä loukannut. Karman laki tuntuu paljon "rankemmalta" kuin se, että joku tyyppi tuolla jossain antaa kaiken anteeksi kunhan vaan muistaa katua.

Ja en tietenkään tarkota sitä, että hyppäämpä tätä kristinuskon puolelle koska siellä on "kivempaa tai helpompaa", ehei :D Ei se olisi mahdollista, koska en usko niihin asioihin.
Mutta jos uskoisin, niin olisiko jotenkin helpompaa?

Vähän OT:na, että periaatteessa aivan turhaa pohdiskelua mulle,
koska oon vähän sitä mieltä että eri uskontokunnat on vaan pitkälle jalostettuja kulturellisia eroja, ja loppujen lopuksi me kaikki matkataan ihan samaa valoa kohti vaikka uskon nimitys, tavat ja jumalten nimet vaihtelee.
 
ev.lut uskova
Kyllä kristinuskossa joutuu kantamaan vastuunsa teoistaan, sitähän se katumus, anteeksipyytäminen ja parannuksenteko juuri on. Syntien anteeksisaamisella ja sovituksella on se vaikutus että ihminen ei joudu kadotukseen minne muuten joutuisi ellei Jeesus olisi näitä syntejä sovittanut eli kärsinyt rangaistuksen ihmisten syntien puolesta. Anteeksisaaminen ei poista syntien seurauksia toisille ihmisille, mutta uskova säästyy siltä kadotustuomiolta koska ottaa vastaan anteeksiannon Jeesuksessa ja tekee niin sovinnon Jumalan kanssa.
 
ev.lut uskova
Kyllä kristinuskossa joutuu kantamaan vastuunsa teoistaan, sitähän se katumus, anteeksipyytäminen ja parannuksenteko juuri on. Syntien anteeksisaamisella ja sovituksella on se vaikutus että ihminen ei joudu kadotukseen minne muuten joutuisi ellei Jeesus olisi näitä syntejä sovittanut eli kärsinyt rangaistuksen ihmisten syntien puolesta. Anteeksisaaminen ei poista syntien seurauksia toisille ihmisille, mutta uskova säästyy siltä kadotustuomiolta koska ottaa vastaan anteeksiannon Jeesuksessa ja tekee niin sovinnon Jumalan kanssa.
Lisäys: Ja se parannuksenteko juuri tarkoittaa sitä että pyrkii jatkossa olemaan tekemättä syntiä, eli sillätavoin sitten jatkossa ei enää tee sellaista (tai pyrkii olemaan tekemättä) mistä seurasi kärsimystä toiselle ihmiselle ja siten myös Jumalalle. Kun Jumalan tahto on se että ihminen rakastaa lähimmäistään, eikä satuta.
 
Niin. Itsekin tosiaan uskon tuohon karmaan ja jälleensyntymään ja olen tyytyväinen siihen että tämä on minulle totuus. :) Mutta joskus tosiaan ajattelen että olisipa mukavaa olla jonkun uskontokunnan jäsen ja siten tuntea kuuluvansa johonkin. Jouluna harmittele aina sitä että en kuulu kirkkoon. Miten mukava tunnelma siellä joulukirkossa olisikaan ja minä niin tykkään niistä uskonnollisista joululauluista ja virsistä. :D Mutta kun ei niin ei. Kristinusko vaan ei tunnu millään lailla aidosti oikealta minulle. Ja en nyt viitsi ruveta teko-uskovaiseksi vain muutamien mukavien juttujen vuoksi mistä jään ehkä paitsi.
 
Inanna (ja joku muukin tässä ketjussa): Mä en koskaan ajattele että Jumalalla olisi vastuu elämän eri päätöksistä.
Elämän eri valintatilanteissa Jumala kyllä heittää oman vaihtoehtonsa mutta ihminen tekee valinnan. Niiden valintojen kanssa on uskovan elettävä. Ja aina ei Jumalan vaihtoehtoa tiedä, silloin on vaan mentävä oman järjen ja näppituntuman/kokemuksen varassa.

Ja jos Jumala ehdottaa vaikka että "susta tulisi hyvä vuorotyöntekijä tuonne ensiapuun" tms.jotain tosi raskasta, niin siitä voi kieltäytyä jos se homma pelottaa.
Mutta sit mä oon huomannut että vaikka kieltäytyykin, niin vuosien varrella siihen hommaan kasvaa hinku ja kohta sitä on innoissaan rukoilemassa "Jumala, mä tykkäisin päästä ensiapuun". -> Jumala voitti. :D
 
..aha......
Mua ei vaivaa se uskovaisuus itsessään tai usko Jumalaan voi olla ihan ok juttu. Mua on vaan vuosien saatossa alkanut tökkimään ne kaikki säännöt ja sitten joidenkin seurakuntalaisten käytös. Koin sen aikanaan liioitelluksi kun olin ex-mieheni kanssa avoliitossa muutaman kuukauden ennenkuin menimme naimisiin että meidät erotettiin sen takia seurakunnasta. Ja sekin on vielä ok mutta se että tultiin huutamaan ja haukkumaan keskellä kavilaan että joutuu helvettiin,vanhimmistoveljet kävi soittelemassa ovikelloa ja tuli puheluita evankelistalta joka toivotti hyvää matkaa helvettiin niin koin sen huonona käytöksenä.
 
vieras-
"Arkkipiispa pyysi anteeksi homoilta - "Julma osa suomalaista kertomusta"

Mäkinen kehotti puheenvuorossaan keskustelijoita sokeitten pisteitten tunnistamiseen ja itsekriittisyyteen.

Puheensa yhteydessä hän kohdisti anteeksipyynnön homoseksuaaleille ja muille seksuaalivähemmistöille. Arkkipiispa pyysi anteeksi sitä, kuinka julmasti sekä yhteiskunta että kirkko ovat seksuaalivähemmistöjä kohdelleet.

- Kun ajattelen kaikkea ulkopuolelle työntämistä ja kohtelua, johon olemme vuosikymmenien mittaan kirkkona ja yhteiskuntana syyllistyneet seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja miten edelleen niin tapahtuu, minusta tässä on anteeksipyynnön paikka. Selittelemättä ja kiertelemättä, arkkipiispa sanoi."

Arkkipiispa pyysi anteeksi homoilta - "Julma osa suomalaista kertomusta" | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
 
"Arkkipiispa pyysi anteeksi homoilta - "Julma osa suomalaista kertomusta"

Mäkinen kehotti puheenvuorossaan keskustelijoita sokeitten pisteitten tunnistamiseen ja itsekriittisyyteen.

Puheensa yhteydessä hän kohdisti anteeksipyynnön homoseksuaaleille ja muille seksuaalivähemmistöille. Arkkipiispa pyysi anteeksi sitä, kuinka julmasti sekä yhteiskunta että kirkko ovat seksuaalivähemmistöjä kohdelleet.

- Kun ajattelen kaikkea ulkopuolelle työntämistä ja kohtelua, johon olemme vuosikymmenien mittaan kirkkona ja yhteiskuntana syyllistyneet seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja miten edelleen niin tapahtuu, minusta tässä on anteeksipyynnön paikka. Selittelemättä ja kiertelemättä, arkkipiispa sanoi."

Arkkipiispa pyysi anteeksi homoilta - "Julma osa suomalaista kertomusta" | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
Mäkinen voitti piispanvaalit niukasti, tokaksi jäi yksi konservatiivi eli Miikka Ruokanen. Voisi olla eri lausunnot jos Ruokanen olisi valittu.
 
Minäkin kadehdin, olisi hienoa tuntea millaista on kun voi vain heittää aivot narikkaan. Joku muu kertoo moraalisäännöt ja miten lähimmäistä kohdellaan, ei tarvitsisi itse ajatella niitä asioita. Joissain uskonnoissa elämä määritellään ulkoapäin hyvin yksityiskohtaisestikin, pukeutumista myöden. Vähän samalla tavalla kuin olen miettinyt, että elämä olisi tosi helppoa jos äo olisi reippaasti tyhmän puolella, ei edes tajuaisi murehtia asioita. Ehkä tosiuskovaisella elämä on vähän samantapaista?

Tai sitten olen tyytyväinen siihen, että itse luon omat moraalikäsitykseni ja kannan vastuun teoistani, enkä piiloudu minkään satuolennon taakse.
 
Kannattaa muuten muistaa, että suurimmalla osalla uskominen ei ole mitään huumaantumisen kaltaista euforista tajunnan laajentumaa, vaan arjessa aika taka-alalla oleva asia. Suurimman osan päivä ei täyty kiihkomielisestä rukoilusta, hallelujah-huudoista ja hsteerisestä naurusta ja onnenkyynelistä - suurimman osan kohdalla ei "jumalan rakkaus" tulvi ulos suusta ja korvista... Aika maanläheistä, hiljaista ja taustalla olevaa on sellainen suomalainen luterilaisuus pääosin.
 

Yhteistyössä