Miten nopeasti voi uudelta kumppanilta pyytää, että milloin esittelet mut vanhemmillesi?

Eipä yllättä, että heti diagnosoidaan sen sijaan, että yritettäisi ymmärtää ja samaistua naisena siihen inhimilliseen fiilikseen ja pelkoon, että mitä vaan voi tapahtua :/

Tämä sun mustasukkaisuus ja epävarmuus kun ei ole enää normaalia ni siihen on tosi hankala samaistua
Mutta joo, mä olen sun kanssa ennenkin epävarmuudesta ynnä muusta vääntänyt kättä ja niinku olen ennenki sanonut, ni mä olen äärimmäisen epävarma. Joten joo, kyllä mä ymmärrän. Mutta kun nämä sun jutut nyt menee jo oikeesti yli, esim jos sä kerran kauhulla ajattelet jo jätkän koulun aloitusta...

 

Jos nyt yksi asia kerrallaan, onhan yliopisto noin miljoona kertaa sosiaalisempi ja yhteisöllisempi ympäristö mitä työpaikka. Ja siellä todella tapaa samanikäisiä, samoista asioista kiinnostuneita ja jakavia ihmisiä jne.

En ala stressaamaan siitä, mulla on kesä aikaa tässä. Syksy on sitten syksyllä ja se on sen ajan murhe.

Nyt on oikea asenne :flower:

 

Olenko jossain sanonut, etten ymmärtäisi sinua? Ymmärrän kyllä. Ja juuri sen vuoksi toivon, että tekisit jotain tuolle mustasukkaisuudellesi. Vai väitätkö, että ne ahdistuksen tunteet on sinusta mukavia ja nautit niistä? Ei, ne tunteet repii sun sydäntäsi hajalle ja mitä kauemmin annat niin tapahtua, sitä vaikeampi sun on olla enää luottavainen. On ihan normaalia, että seuraavan 30 vuoden aikana monikin nainen ihastuu nykyiseen poikaystävääsi. Et kuitenkaan voi estää häntä menemästä töihin tai ystäviensä kanssa ulos vain siksi, että joku nainen ehkä jossain on häneen ihastunut. Faktahan on, että kiusaat vain itseäsi tuolla mustasukkaisuudella. Ja mahdollisesti ajat miehen pois luotasi, kun et sanoistasi huolimatta luota häneen. Jos jo edellisessä suhteessasi et sallinyt miehen mennä ilman sinua, niin miten nyt sitten tämän uuden kanssa niihin opiskelijabileisiin? Suurinta tuskaahan tuo mustasukkaisuus aiheuttaa sinulle itsellesi, ei kenellekään muulle.

No miksi et sanonut sitä noin vaan maalailit piruja seinille jo valmiiksi?
En mä tiedä kuka mua voi auttaa..? Missä itse kävisit jostain mustasukkaisesta luonteesta puhumassa? Minun monikin tyttökaveri on sanonut pelkäävänsä samoja asioita ja olevansa hermoheikko niinä vaikeina hetkinä;o

 

Mielipiteitä! Mun uusi poikaystävä näkee tosi mielellään minun kavereita ja perhettä, mutta haluaisin tietää, että miten pian voi mieheltä odottaa oma-aloitteisuutta sen suhteen, että haluaa esitellä omille vanhemmilleen naisen? He asuu aika kaukana, mutta tietenkin mä silti haluan heidät pian tavata ja tietää, että olen sen verran vaimomatskua, että mies haluaa näyttää vanhemmilleen.

Miten pian seurustelun aloitettua te tapasitte kumppaninne perheen?

Ketjua lukematta kommentoin, että itse en ole koskaan erityisemmin tuntenut tarvetta tavata kumppanin vanhempiin... Nykyisen kanssa olimme olleet monta vuotta yhdessä ennen kuin tapasin hänen perheensä - tosin ei hän kyllä itsekään käynyt kovin usein siellä, koska asuivat kaukana. En jotenkin ole kauhean innoissani sellaisesta kumppanin vanhempien kanssa kaveeraamisesta, jostain syystä.

Ja sama juttu omalla kohdallani - en tuntenut koskaan tarvetta esitellä vanhemmille ketään, kenen kanssa seurustelin. Mutta se ei mitenkään liittynyt siihen, kuinka tosissani olin seurustelusuhteessani. Halusin vaan pitää vanhemmat erillään parisuhteistani. Veljeni kyllä tapasi kumppanini paljon aiemmin, samoin ystävät.

 

No miksi et sanonut sitä noin vaan maalailit piruja seinille jo valmiiksi?
En mä tiedä kuka mua voi auttaa..? Missä itse kävisit jostain mustasukkaisesta luonteesta puhumassa? Minun monikin tyttökaveri on sanonut pelkäävänsä samoja asioita ja olevansa hermoheikko niinä vaikeina hetkinä;o

Maalailin piruja seinille, jotta huomaisit, että et voi elää lopun elämääsi jatkuvan epävarmuuden ja pelon kanssa. Varsinkin, kun se epävarmuus ja pelot tulevat vain kasvamaan sitä mukaa kuin sinä vanhenet ja muut naiset silmissäsi vain nuorentuvat. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos nyt olet parikymppisenä nuori ja nätti, niin kymmenen vuoden päästä olet enää nätti. Kahdenkymmenen vuoden päästä voit olla vielä ihan mukiinmenevän näköinen ikäiseksi. Kolmenkymmenen vuoden päästä valtaosa vastaantulevista naisista on nuorempia ja nätimpiä kuin sinä. Tämä on sun todellisuus ja sen kanssa sun täytyy voida elää. Silloinkin, kun ne nuoret ja näpsäkät tyttöset ihaillen silmäilee miestäsi. Älä pilaa elämääsi truhalla mustasukkaisuudella.

Muistaakseni olet opiskelija, joten ehdotinkin tuolla jo aiemmin YTHS:ää ja kysyin, onko siellä psykologeja.

 

Tämä sun mustasukkaisuus ja epävarmuus kun ei ole enää normaalia ni siihen on tosi hankala samaistua
Mutta joo, mä olen sun kanssa ennenkin epävarmuudesta ynnä muusta vääntänyt kättä ja niinku olen ennenki sanonut, ni mä olen äärimmäisen epävarma. Joten joo, kyllä mä ymmärrän. Mutta kun nämä sun jutut nyt menee jo oikeesti yli, esim jos sä kerran kauhulla ajattelet jo jätkän koulun aloitusta...

Välillä ajattelen. Eipä ole ihmiselämä täydellistä, kerro mulle kellä on. No tietysti palstalaisilla!

 

Maalailin piruja seinille, jotta huomaisit, että et voi elää lopun elämääsi jatkuvan epävarmuuden ja pelon kanssa. Varsinkin, kun se epävarmuus ja pelot tulevat vain kasvamaan sitä mukaa kuin sinä vanhenet ja muut naiset silmissäsi vain nuorentuvat. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos nyt olet parikymppisenä nuori ja nätti, niin kymmenen vuoden päästä olet enää nätti. Kahdenkymmenen vuoden päästä voit olla vielä ihan mukiinmenevän näköinen ikäiseksi. Kolmenkymmenen vuoden päästä valtaosa vastaantulevista naisista on nuorempia ja nätimpiä kuin sinä. Tämä on sun todellisuus ja sen kanssa sun täytyy voida elää. Silloinkin, kun ne nuoret ja näpsäkät tyttöset ihaillen silmäilee miestäsi. Älä pilaa elämääsi truhalla mustasukkaisuudella.

Muistaakseni olet opiskelija, joten ehdotinkin tuolla jo aiemmin YTHS:ää ja kysyin, onko siellä psykologeja.

juu, kiitos.. Olet oikeassa. En mä nyt missään psykologilla käy ellei tästä tule ongelmaa. Nyt on vasta alkuhuuma menossa ja kaikki näkyy vaaleanpunaisien lasien läpi... Mä olen vähän stressiherkkä tyyppi ja elän niin tunteella, että välilä todella on niitä huonoja aikoja. Kaikki me ollaan erilaisia. :/

 

Sorry, en jaksa lukea ketjua joten pyydän päivitystä: eikös tämä tyyppi ollut se, joka laittoi parisuhteen vuodeksi tauolle jonkun etä-mormoni-ihastuksen vuoksi? Nytkö on joku uusi kumppani vai onko tämä nyt just se mormoni? Vai se tauolle laitettu...? Häh?

 

Välillä ajattelen. Eipä ole ihmiselämä täydellistä, kerro mulle kellä on. No tietysti palstalaisilla!

No mutta joko sä luotat siihen mieheen tai sitten et. Jos sä luotat, ni sun ei tartte edes välillä ajatella kauhulla noinkin normaalia asiaa.
Parisuhteet on vähän niinku uskonto, sun pitää uskoa ja luottaa sellaiseen mitä sä et voi nähdä Ja jollet sä luota etkä usko, ni usko edes sen verran että se epäluottamus ruokkii itse itseään ja susta tulee aina vaan epäluuloisempi, mustasukkaisempi ja vainoharhaisempi tän asian suhteen.

Että suosittelisin sellaista kevyttä meditaatiohetkeä ja pohtisit koko asiaa oikein kunnolla.

 

Aikahan tuohon mustasukkaisuuteen auttaa, jos ei muu. Oppii luottamaan kumppaniin. Itse en kestäisi ollenkaan mustasukkaisuutta, kun tykkään olla omien kavereiden kanssa välillä ja harrastaa ihan omia juttujani. Mies on samanlainen. Hyvä niin.

Luota itseesi ja seurustelukaveriisi vaan. Turha epäillä etukäteen, ja minusta sellainen on kyllä vähän toista loukkaavaakin.

 

juu, kiitos.. Olet oikeassa. En mä nyt missään psykologilla käy ellei tästä tule ongelmaa. Nyt on vasta alkuhuuma menossa ja kaikki näkyy vaaleanpunaisien lasien läpi... Mä olen vähän stressiherkkä tyyppi ja elän niin tunteella, että välilä todella on niitä huonoja aikoja. Kaikki me ollaan erilaisia. :/

Nimenomaan nyt on menossa alkuhuuma ja miehistäkin vain harva pettää siinä alkuhuumassa. Joten ihan turhaan ahdistut siitä koulun alkamisestakaan. Yleensä ne uudet ihastumiset tulevat kuvioihin vasta sitten, kun alkuhuuma on ohi ja suhde arkipäiväistynyt. Nauti kesästä ja nauti suhteesta...se kestää sen minkä kestää ihan riippumatta siitä, stressaatko asialla vai et

 

Vaikutat läheisriippuvaiselta. Ei ole normaalia tuo sinun pelko. Elä hetkessä, olet nuori vielä

 

Naisia on joka paikassa. Kaupan kassatyttöönkin voi ihastua.

Ai kamala, meinasin tikahtua nauruun kun tästä kommentista tuli mieleen jostain palstalta (olikohan täällä?) lukemani ketju, jossa joku nainen (vitsillä?) veti herneet nenään kun kaupan naismyyjä kassaa avaamaan tullessaan huuteli jonoon naisen miehelle että "täällä olisi vapaa kassa..."

 

Ai kamala, meinasin tikahtua nauruun kun tästä kommentista tuli mieleen jostain palstalta (olikohan täällä?) lukemani ketju, jossa joku nainen (vitsillä?) veti herneet nenään kun kaupan naismyyjä kassaa avaamaan tullessaan huuteli jonoon naisen miehelle että "täällä olisi vapaa kassa..."

 

Aloittaja ressukka on tajunnut, että muutkin ihmiset voivat ihmissuhteissaan olla samanlaisia tuuliviirejä ja tuulella käyviä kuin hän itsekin on...

 

Kiitos viesteistä ja rehellisistä mielipiteistä.
Aika ääripäistä tuntuu palstalla olevan porukka, mutta jotenkin kuvittelin, että ihmiset osaisi enemmän samaistua siihen alkuhuumaan ja siihen "hoppuun" tehdä suunnitelmia yhdessä ja pitää se toinen siinä vierellä kaikin keinoin. En nyt tarkoita kirjaimellisesti "kaikin keinoin" Mutta get the point...

Mustasukkaisuutta ei ehkä näistä ajatuksista voi sanoa sairaaloiseksi? Vaan jos teen jotain, tyyliin estän poikaystävää osallistumasta opiskelijabileisiin tai muihin menoihin. Ja sitä en ole tekemässä ellei ole aihetta, jos siis joku tyttö jossain olisi kiinnostunut hänestä jne..

Eipä yllättä, että heti diagnosoidaan sen sijaan, että yritettäisi ymmärtää ja samaistua naisena siihen inhimilliseen fiilikseen ja pelkoon, että mitä vaan voi tapahtua :/

Pointti ei ole siinä, onko joku tyttö kiinnostunut miehestäsi vaan siinä, tekeekö mies jotain sen kiinnostuksen eteen. Jos miehesi on rakastunut sinuun, on ihan sama vaikka sata tyttöä piirittäisi häntä. Ei miehet ole mitään aivottomia käveleviä k*rpiä, jotka panee kaikkea liikkuvaa vain siksi että se liikkuva on heistä kiinnostunut. Varma tapa tuhota suhde: kiellä menemästä esim. opiskelijabileisiin koska siellä saattaa joku olla kiinnostunut miehestä vaikkei ole mitään merkkejä siitä että mies olisi kiinnostunut siitä jostain

 

Olen edelleen vakuuttunut siitä, että HG on mies1

 

Tää ei tule loppumaan hyvin, se jätkä tulee näkemään saman kuin me ja jättää tuon tuuliviirin. Todella ahdistavaa luettavaa.

Samaa mieltä! Mua oikeastaan ahdistaa sen jätkän puolesta ja melkein toivon että tajuais jättää tuon luuskan mah. pian

 

Teet taas omia johtopäätelmiä. Se mitä mä haluan on, että herra itse sanoo ja ehdottaa että lähdetäänpäs käymään mun kotiseuduilla ja näät mun vanhemmat. Se aloite pitää tulta häneltä. =)

Aloituksessahan sä just mietit että miten voisit kysyä koska hän vie sut näkemään vanhempiaan. Jos sä kysyt, niin aloite ei enää tule häneltä. Eli et voi sanoa että haluat aloitteen tulevan häneltä Jessus.

P a i n o s t a j a .

 

Me ollaan miehen kanssa seurusteltu nyt 1,5v. eikä kumpikaan ole tavannut kummankaan vanhempia. Eikä minulla ole yhtään hinkua tavata heitä.

 

Hg, millään painostuksella tai kieltämisellä tai estämisellä sä et voi varmistaa, että poikaystäväsi pysyy aina sun omanasi. Sun pakkotoimillasi ei oo Mitään vaikutusta, jos hän ei ole kanssasi onnellinen ja haluaa muuta. Päinvastoin, karkoitat hänet vaan nopeammin.

Noi on nuorten tyttöjen juttuja tuollaset vahtimiset ja kieltelyt. Ja kinuamiset, että pitää saada tavata toisen vanhemmat tai kaverit tai sisarukset. Ja, HG, sä et ole enää nii-in nuori, että se olis ok. Olis jo aika kasvaa hieman, ehkä oppia aiemmista virheistä, ja tajuta, että suhteelle pitää antaa aikaa ja tilaa. Sun pitää osata olla onnellinen itseksesi itsesi kanssa, ennen kuin voit olla onnellinen ja luottaa suhteeseen. Musta tuntuu, että oot taas hypännyt jonkun poikaraasun kimppuun odotuksinesi ja vaatimuksinesi, koska et halunnut tai osannut olla yksin, ja tää poika on kohta ihan hukassa kun olet niin päällekäyvä.

Ole kiltti äläkä kysele tai pyytele vanhempien tapaamista. Odota, rauhotu, anna aikaa, keskity voimaan hyvin ilman sitä että aina pitää olla joku mies tiukassa narussa.

 

Huh, älä nyt HG suutu, mutta sun jutuista tulee mieleen eräs meidän perheen miniäkokelas from hell! Pikkuveljellä oli tapana tuoda kaikki vähänkin pitkäaikaisemmat kumppaninsa näytille, ja yksi varsin innokas neiti oli just tuollainen "hyväksykää mut! Tykätkää musta!" -tyyppi, mikä oli todella kiusallista ja suoraan sanoen ahdistavaa, kun tämä daami piti meitä heti perheenään ja katseli meidän vanhoista valokuvista, minkänäköisiä lapsia hänelle ja veljelleni tulisi :O
Ota rennosti! Sähän valitit kerran sen eksäsi siskon pilanneen teidän suhteen, joten mikä h-vetin kiire sulla on päästä tekemisiin miehen perheen kanssa kun tiedät varsin hyvin, ettei se edes välttämättä mene sun unelmiesi mukaan?

 

Ei tähän ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta tai sääntöä. Välillä tuntuu, että nykyään kaiken pitää tapahtua niin helkkarin nopeesti, kärsivällisyyttä ei tunnu olevan yhtään.

 

Hg, millään painostuksella tai kieltämisellä tai estämisellä sä et voi varmistaa, että poikaystäväsi pysyy aina sun omanasi. Sun pakkotoimillasi ei oo Mitään vaikutusta, jos hän ei ole kanssasi onnellinen ja haluaa muuta. Päinvastoin, karkoitat hänet vaan nopeammin.

Noi on nuorten tyttöjen juttuja tuollaset vahtimiset ja kieltelyt. Ja kinuamiset, että pitää saada tavata toisen vanhemmat tai kaverit tai sisarukset. Ja, HG, sä et ole enää nii-in nuori, että se olis ok. Olis jo aika kasvaa hieman, ehkä oppia aiemmista virheistä, ja tajuta, että suhteelle pitää antaa aikaa ja tilaa. Sun pitää osata olla onnellinen itseksesi itsesi kanssa, ennen kuin voit olla onnellinen ja luottaa suhteeseen. Musta tuntuu, että oot taas hypännyt jonkun poikaraasun kimppuun odotuksinesi ja vaatimuksinesi, koska et halunnut tai osannut olla yksin, ja tää poika on kohta ihan hukassa kun olet niin päällekäyvä.

Ole kiltti äläkä kysele tai pyytele vanhempien tapaamista. Odota, rauhotu, anna aikaa, keskity voimaan hyvin ilman sitä että aina pitää olla joku mies tiukassa narussa.

Olen mä iloinen ja tyytyväinen tästä meidän suhteesta, mutta välillä vain mietin pahinta skenaariota ja pelkään, että miten se hänen kouluaika tulee menemään. Totta kai järki sanoo "ei ole mitään hätää, meillä menee todella hyvin" Mutta samalla pelkää hieman syksyä.

En kysele Se aloite pitää tulla miehen puolelta ja turha mun on vihjailla mitään.

 

Pakko kyllä sanoa, että näistä HG:n viesteistä tulee hyviä fiboja. Itse oon aika pitkään ollut saman miehen kanssa, ja alkuhuuma on toki jo haihtunut. Tulee ihan ne omat alkuhuuman ajat mieleen. Nyt on sitten tietysti helppo sanoa, että osota rauhassa... Jotenkin ihanaa, tahtoisin sen elää uudestaan. Nauti ihan oikeasti äläkä turhaan stressaa, koska pääset suvun silmien eteen