Miten nopeasti voi uudelta kumppanilta pyytää, että milloin esittelet mut vanhemmillesi?

En mä kysele, kunhan virittelen aikani kuluksi keskustelua
Painostamaan tuollaisilla asioilla? : D Onko se painostusta, että haluaa nähdä toisen lapsuudenperheen ja ehkäpä tulevien lasten mummolan jne jne. Pitäisin tosi outona jos hän ei haluais nähdä mun perhettä ja ystäviä, onneksi ei ole ollut sitä ongelmaa!

On, hyvä ihminen, se todellakin ON painostusta jos kuukauden parin jälkeen haluaa "nähdä tulevien yhteisten lasten mummolan" !!!

Aaaargh, saisin niin pahan "henkeä ahdistaa ja rintaa puristaa, tuo ihminen on suunnitellut MINUN elämäni jo puolestani valmiiksi" -kohtauksen, jos mulla olis tuollainen tyttö/poikaystävä. Kunnon stalkkeri-ahdistajamateriaalia!

 

Heh. Kyllä minäkin olin parikympisenä aika samanlainen ex-poikaystäväni kanssa. Esittelin puolin ja toisin ja vanhempien ja muun perheen/sukulaisten tapaaminen oli tärkeää ja kova juttu. Olihan se tavallaan rakkautta sekin, naivia ja perustui eri asioihin mitä nyt arvostan, mutta niin, nuorena sitä saattaa luulla, että tietyllä tapaa pitää toimia.

Erosimme hänen kanssaan ja olin sinkkuna, kunnes tapasin nykyisin aviomieheni. Jalat lähti alta ja järki lensi pois päästä. Hän on USA:sta ja tapasimme, kun molemmat olimme noin vuoden reissussa kaukana kotoa. Minulle oli aivan sama mistä hän oli kotoisin, millainen hänen perheensä on, millaisia kaverit jne. Mielelläni kuuntelin heistä tarinoita, mutta olisi ollut ihan sama näemmekö vuoden vai kahden päästä. Meillä oli toisemme enkä tarvinnut yhtään mitään muuta Kun oli aika lähteä kotiin, astui esiin realiteetit, mutta se oli selvää, että samassa maassa tulemme asumaan. Perhe ja kaverit tavattiin ajan kanssa ja ovat tärkeä osa meidän elämäämme nyt, mutta että parin kuukauden jälkeen heillä olisi ollut jotain merkitystä suhteessamme? Hah, ei, toisen seura, loputon seksi ja suukottelu ja ne pitkät keskustelut oli meille kaikki kaikessa Tästä on nyt 12 vuotta aikaa ja edelleen olen niin kovin rakastunut. Hellitä Happygirl vähän. Ei mikään vanhempien tapaaminen takaa mitään sitoutumista tai kerro millainen suhde teillä tulisi olemaan. Nauti siitä miehestäsi ja jos et nauti vaan haluat jatkuvasti jotain sosiaalisia leikkejä pelata hänen kanssaan, niin eroa ja etsi ihan oikea rakkaus, jossa tuollaisilla asioilla ei ole mitään väliä.

 

Se, että on läheinen sukunsa kanssa, ei suinkaan tarkoita, että lapsuudenkotiinsa pitäisi joka jannua/tyttöä raahata. Jos oikein muistan, niin sullakin on jo (ainakin? ) kolmas eri ihastus vuoden sisällä. Eikä siinä siis mitään vikaa ole, mutta jos olisin äitisi, niin ei mulle tarttisi niitä kaikkia esitellä. Mun tyttäreni esitteli siinä vaiheessa, kun olivat menossa kihloihin. Minusta se oli melko hyvä ajankohta... ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Nyt ovat olleet 3 vuotta naimisissa.

Mä olen niin läheinen perheeni kanssa, että noin ei meillä voisi koskaan mennä Ihastukset on ihastuksia, seurustellut mä en ole edellisen jälkeen kenenkään toisen kanssa kun nykyisen <3

 

Juu, varmaan ovatkin, mutta tosi miellyttäviltä ja fiksuilta he kuulostaa. Siksikään en malttais kuulla että tuun näkee heidät pian.
Mä en halua olla "kuka tahansa" vaan joko ollaan todella tosissaan tai ei ollenkaan, eikä tuo poikaystäväkään seukkaile vain ajanvietteen takia..

Mutta ehkä sun poikaystäväsi tuntee vanhempansa ja tietää, että jos veisi sut nyt näytille, olisit hänen vanhemmilleen "kuka tahansa, taas yksi"? Katsos kun meitä anoppeja on vähän sellaisiakin, jotka ovat ihan mielellään autuaan tietämättömiä poikiensa (ja toki tyttäriensäkin) valloituksista ja seksikumppaneista. Haluamme tavata näitä "miniä/vävykokelaita" vasta sitten, kun se oma armas lapsemme on osoittanut, että aikoo olla tämän ihmisen kanssa sen verran kauan, että meidän ylipäätään kannattaa opetella "miniä/vävykokeilaita" tuntemaan.

*muoks* Ja lisään vielä, että enhän mä mitään "hyväksyntääni" voisi antaa yhden tapaamisen perusteella vaan se "hyväksyntä" syntyisi ajan kanssa. Tai olisi syntymättä. Sitäpaitsi omat lapseni valitsevat puolisonsa ihan itse, eivät he valintaansa hyväksyntääni tarvitse. Enkä mä edes haluaisi, että aikuiset lapseni hakisivat multa jonkinlaista suostumusta siihen, kenen kanssa saavat seurustella.

 

Sekin vähän vaikuttaa asiaan, että asutaanko samalla paikkakunnalla vai ei. Me asutaan vanhempiemme ja sisarusten kanssa melko lähekkäin ja ollaan paljon tekemisissä arjessakin, joten tavattiin jo heti toistemme perheet. Toinen juttu on mun mielestä jos asutaan eri paikkakunnilla, eikä nähdä muutenkaan kovin montaa kertaa vuodessa. Silloin pitäisi mun mielestä antaa ihan reilusti ainakin puoli vuotta mennä. Mieluummin vuosi. Mun mielestä se on miehestä itsestään kiinni, ei todellakaan pidä alkaa itse kyselemään tai esittämään asiaa.

 

Mutta ehkä sun poikaystäväsi tuntee vanhempansa ja tietää, että jos veisi sut nyt näytille, olisit hänen vanhemmilleen "kuka tahansa, taas yksi"? Katsos kun meitä anoppeja on vähän sellaisiakin, jotka ovat ihan mielellään autuaan tietämättömiä poikiensa (ja toki tyttäriensäkin) valloituksista ja seksikumppaneista. Haluamme tavata näitä "miniä/vävykokelaita" vasta sitten, kun se oma armas lapsemme on osoittanut, että aikoo olla tämän ihmisen kanssa sen verran kauan, että meidän ylipäätään kannattaa opetella "miniä/vävykokeilaita" tuntemaan.

Aivan. En mä voisi olla, miten voisin jos heidän pojalleen olen kultaakin kalliimpaa? Hyviltä vanhemmilta ja perheeltä he kaikin puolin vaikuttaa joten ei heille ole ihansama kenen kanssa heidän poikansa seukkaa. :O

Mutta ymmärrän pointtisi.

 

Voi hyvää päivää.. Parin viikon jälkeen kultaakin kalliimpaa? Voi noita sun juttujas..

 

Aivan. En mä voisi olla, miten voisin jos heidän pojalleen olen kultaakin kalliimpaa? Hyviltä vanhemmilta ja perheeltä he kaikin puolin vaikuttaa joten ei heille ole ihansama kenen kanssa heidän poikansa seukkaa. :O

Mutta ymmärrän pointtisi.

Sä olet aina yhtä dramaattinen. Olet kultaakin kalliimpaa, joo
Pari kk seukattu ja jo on tuollaisia sanoja käytetty (vai onko?). Mun käy todellakin poika parkaa sääliksi, kun olet noin hänen elämänsä valmiiksi suunnitellut, lapset ja kaikki.

Vielä on hyvässä muistissa se, kuinka monesti olet täällä syvällä rintaäänellä kertonut useamman lapsen äidille, kuinka heidän pitäisi lapsiaan kasvattaa ja hoitaa. Olet niin hauska. Todellakin.

 

Aivan. En mä voisi olla, miten voisin jos heidän pojalleen olen kultaakin kalliimpaa? Hyviltä vanhemmilta ja perheeltä he kaikin puolin vaikuttaa joten ei heille ole ihansama kenen kanssa heidän poikansa seukkaa. :O

Mutta ymmärrän pointtisi.

No siis ei mullekaan ole aivan sama, kenen kanssa poikani seukkaa. Mutta luotan siihen, että hän tutustuu tyttöystäväänsä riittävän hyvin ennenkuin esim harkitsee saman katon alle muuttamista tai kihloihin menoa. Sitä ennen niitä kultaakin kalliimpia neitosia voi olla useita, mutta suhteet sitten päättyvät syystä tai toisesta. Ei mulle tarvitse esitellä kuin se, jonka kanssa on muuttamassa yhteen tai menossa kihloihin. Ja totta tosiaan toivon, että tuo jannu pikkasen pidempään opettelisi tuntemaan kuin pari kuukautta.

 

Ei ole kiire sinällään, mutta haluaisin vain tavata koko hänen perheen Niin hienon pojan ovat kasvattaneet ja mä olen todella vanhoillinen siinä mielessä, että haluan "hyväksynnän" molempien vanhemmilta. En vois ikipäivänä seurustella ihmisen kanssa jota mun perhe ei hyväksyisi.

Eli jos sun äiti ei hyväksyis tätä uutta poikaystävää niin lopettaisit suhteen siihen?

 

Eli jos sun äiti ei hyväksyis tätä uutta poikaystävää niin lopettaisit suhteen siihen?

Se ei olisi mahdollista ettei hyväksyisi koska jokainen äiti haluaa että vävy on kunnollinen, luotettava ja sitä mun poikaystävä on täydellisesti.

 

Jos mä saisin valita niin en tapais ollenkaan, anopit ja niiden tekeleet sucks!

 

Apua, oikeestiko ihmiset odottaa puoli vuottakin ja enemmän ennenku esittelee vanhemmilleen? Mä vein mun miehen aikoinaan ensi treffeiltä suoraan vanhempien luo esittelyyn Ja mies vei mut viikon seurustelun jälkeen sen vanhempia tapaamaan.

Okei, me asuttiin sillon molemmat vielä vanhempien luona kun oltiin ala-ikäisiä.. Että se ehkä saattoi vaikuttaa nopeuteen Mutta jos nyt näin aikuisiällä alkaisin seurustelemaan uuden miehen kanssa niin kyllä mä heti esittelisin perheelleni, kun tuntuis, että on molemmat vakavissaan seurustelemassa. Ja toivoisin vastavuoroisuutta. Mä en tosin oo edes mikään tapailu-asteelle jäävä ihminen.

 

No siis ei mullekaan ole aivan sama, kenen kanssa poikani seukkaa. Mutta luotan siihen, että hän tutustuu tyttöystäväänsä riittävän hyvin ennenkuin esim harkitsee saman katon alle muuttamista tai kihloihin menoa. Sitä ennen niitä kultaakin kalliimpia neitosia voi olla useita, mutta suhteet sitten päättyvät syystä tai toisesta. Ei mulle tarvitse esitellä kuin se, jonka kanssa on muuttamassa yhteen tai menossa kihloihin. Ja totta tosiaan toivon, että tuo jannu pikkasen pidempään opettelisi tuntemaan kuin pari kuukautta.

No mä en ole muuttamassa kun korkeintaan yksin asumaan seuraavaksi Ellei kämppis lennä ensin pois. Eikä kihlat ole ajankohtaisia vielä aikoihin.

 

Se ei olisi mahdollista ettei hyväksyisi koska jokainen äiti haluaa että vävy on kunnollinen, luotettava ja sitä mun poikaystävä on täydellisesti.

Tähän muuten sen verran, että voi olla kunnollinen ja luotettava mutta silti ei kaikkien kanssa kemiat kohtaa

 

Tähän muuten sen verran, että voi olla kunnollinen ja luotettava mutta silti ei kaikkien kanssa kemiat kohtaa

Totta, mut ehkäpä äidit arvostaa sitä eniten että mies on hyvä sulle ja teillä on kemiaa.

 

Se ei olisi mahdollista ettei hyväksyisi koska jokainen äiti haluaa että vävy on kunnollinen, luotettava ja sitä mun poikaystävä on täydellisesti.

No mikä sinussa sitten on "vikana", kun epäilet, ettet saisi poikaystäväsi vanhempien hyväksyntää?

 

No mikä sinussa sitten on "vikana", kun epäilet, ettet saisi poikaystäväsi vanhempien hyväksyntää?

En mä sitä epäile, lähes satasen varmuudella tiedän että saisin ja se menisi hyvin, mutta totta kai mä odotan että poikaystävä itse ehdottaa että lähdetään tapaa heitä.

 

Eikä kihlat ole ajankohtaisia vielä aikoihin.

Miksei, jos kerran olette vakavissanne liikkeellä ja olette toisillenne "ne oikeat"? Etkö sittenkään ole asiasta varma?

 

EI mulla ainakaan ole mikään kiire tavata toisen vanhempia. Vaikka en tapaisi koskaan, niin eipä haittaisi.

 

Apua, oikeestiko ihmiset odottaa puoli vuottakin ja enemmän ennenku esittelee vanhemmilleen? Mä vein mun miehen aikoinaan ensi treffeiltä suoraan vanhempien luo esittelyyn Ja mies vei mut viikon seurustelun jälkeen sen vanhempia tapaamaan.

Okei, me asuttiin sillon molemmat vielä vanhempien luona kun oltiin ala-ikäisiä.. Että se ehkä saattoi vaikuttaa nopeuteen Mutta jos nyt näin aikuisiällä alkaisin seurustelemaan uuden miehen kanssa niin kyllä mä heti esittelisin perheelleni, kun tuntuis, että on molemmat vakavissaan seurustelemassa. Ja toivoisin vastavuoroisuutta. Mä en tosin oo edes mikään tapailu-asteelle jäävä ihminen.

Alaikäisyys on tietysti eri asia, koska vanhemmille on ihan kiva tietää, millaisessa seurassa lapsi liikkuu. Mutta en mä kyllä omilleni muutettuani enää jokaista seurustelukumppania vanhempieni luokse vienyt. Miksi ihmeessä olisin vienyt? Että vanhempani näkisivät, millainen miekkonen mulla on nyt kierroksessa? Kyllä mäkin olen pitänyt sen rajan, että ollaan ensin tutustuttu miehen kanssa kunnolla ja vasta, kun on näyttänyt siltä, että suhde tulee kestämään vähän pidempään (yli vuoden), olen esitellyt vanhemmilleni.

 

En mä sitä epäile, lähes satasen varmuudella tiedän että saisin ja se menisi hyvin, mutta totta kai mä odotan että poikaystävä itse ehdottaa että lähdetään tapaa heitä.

No hän varmaan itse ehdottaakin, kun on siihen valmis. Vaikuttaa siltä, että olet kuitenkin asiasta epävarma etkä luota poikaystävääsi sen suhteen, että hän on tehnyt valinnan, jonka vanhempansakin "hyväksyvät".

 

[QUOTE="Jeejee";30079707]Miksei, jos kerran olette vakavissanne liikkeellä ja olette toisillenne "ne oikeat"? Etkö sittenkään ole asiasta varma?[/QUOTE]

No minun puolelta olen mutta on mullakin epävarmuuteni:/ Pelkään jo valmiiksi sitä kun hänellä koulu alkaa ja siellä on tyttöjä vaikka millä mitalla. En edes kestä ajatella.

 

Se ei olisi mahdollista ettei hyväksyisi koska jokainen äiti haluaa että vävy on kunnollinen, luotettava ja sitä mun poikaystävä on täydellisesti.

No jos oletetaan, ettei poikaystäväsi perhe hyväksy sinua, niin odotat, että poikaystäväsi dumppaa sinut?

 

No hän varmaan itse ehdottaakin, kun on siihen valmis. Vaikuttaa siltä, että olet kuitenkin asiasta epävarma etkä luota poikaystävääsi sen suhteen, että hän on tehnyt valinnan, jonka vanhempansakin "hyväksyvät".

Teet taas omia johtopäätelmiä. Se mitä mä haluan on, että herra itse sanoo ja ehdottaa että lähdetäänpäs käymään mun kotiseuduilla ja näät mun vanhemmat. Se aloite pitää tulta häneltä. =)