Kuka kehtaa väittää, että ei ole varaa ostaa omistuasuntoa, vaan pitää asua vuokralla?

Ihan järkyttävää, että joku ottaa lainaksi ensiasuntoon 300 000e. Tämä on juuri se iso ongelma, että se ensiasunto olisi pitänyt ostaa silloin, kun ei ole lapsia. Ei mikään ihme, että monille ensiasunnon osto on täysi mahdottomuus. Millaisilla tuloilla/säästöillä te tuon otitte?

Joku ottaa 2500e/kk tuloilla lainaa 80 000e, joku toinen 8000e/kk tuloilla 300 000e. Miksi se iso summa on niin järkyttävä, kun katastrofi olisi ihan samanlainen työttömyyden kohdatessa siellä perähörkkölässäkin pienemmällä lainalla ja pienemmillä tuloilla? Eli luottotiedot menisi, jos ei taloa myy tai löydä uutta työtä.

 

Jos ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, on ainoa vaihtoehto asua vuokralla. Tämä on todella järkevää etenkin, jos on työpaikka kyseisellä paikkakunnalla. Lopputulos: eläkettä kertyy, mutta omaa asuntoa ei ainakaan toistaiseksi ole. Toinen vaihtoehto on sitten se, että muuttaa jonnekin perämetsiin, josta saa ostettua halvalla asunnon, mutta jossa ei ole työtä.

Luuletko ihan oikeasti, että kaikki PK-seudulla työskentelevät asuvat PK-seudulla?
Maailmankuvasi on aika mustavalkoinen, jos ainoat asuinpaikat ovat ko. paikkakunta tai perämetsä.

 

[QUOTE="hmm";30071550]Joku ottaa 2500e/kk tuloilla lainaa 80 000e, joku toinen 8000e/kk tuloilla 300 000e. Miksi se iso summa on niin järkyttävä, kun katastrofi olisi ihan samanlainen työttömyyden kohdatessa siellä perähörkkölässäkin pienemmällä lainalla ja pienemmillä tuloilla? Eli luottotiedot menisi, jos ei taloa myy tai löydä uutta työtä.[/QUOTE]

80 000e laina ja asunto on ihan eri asia kuin 300 000e:n asunto. Se ei todellakaan ole sama asia. Jos työttömäksi jää ja on yleisesti taloudellisesti huono suhdanne, saa halvemman asunnon myytyä paljon helpommin kuin kalliin, jos sijainti on sama.
On paljon riskialttiimpaa ottaa euromääräisesti isompi laina, oli tulot mitkä tahansa.

 

80 000e laina ja asunto on ihan eri asia kuin 300 000e:n asunto. Se ei todellakaan ole sama asia. Jos työttömäksi jää ja on yleisesti taloudellisesti huono suhdanne, saa halvemman asunnon myytyä paljon helpommin kuin kalliin, jos sijainti on sama.
On paljon riskialttiimpaa ottaa euromääräisesti isompi laina, oli tulot mitkä tahansa.

Jos sijainti on sama? Ööh, enpä olekaan huomannut, että olisin voinut täältä Espoosta ostaa naapuristani asunnon myös 80 000 e:lla! Hups, miten meninkään maksamaan omastani 300 000e!
Mutta joo, varmasti saisin myytyä omani helpommin, jos olisi pakko, kun asuntoni sijaitsee halutulla alueella Espoossa eikä kuolevalla paikkakunnalla hintaan 80 000e. Espoossa tuo 300000e ei todellakaan ole edes kallis, kun ihan keskivertoihmisillä on se 300 000 - 400 000e hintainen asunto ja lapsillakin on paljon koulukavereita, jotka asuvat 700 000 -> yli miljoonan arvoisissa asunnoissa. Ihan oikeasti, tässä kauhistelussa meinaa vain se, mistä päin niitä asuntoja on tottunut katselemaan.

 

Mikä tämän jankkaamisen tarkoitus oikein on? Onko siis tarkoitus saada kaikki Helsingin pienituloiset vuokralla asuvat muuttamaan pois - jolloin seuraa työvoimapula, ja kukaanhan ei voi ottaa niitä töitä, kun vuokralla ei voi asua eikä niillä palkoilla osteta omaa?

Mun mielestä olisi tosi hyvä idea, että asumistuki lopettasiin ja siirryttäisiin könttäsummaan toimeentulotuessa. Sitten pienituloiset muuttaisivat pois kauemmas, vuokrat laskisivat, jolloin keskituloisilla olisi niihin varaa (keskituloiset asuvat nykyään lähinnä kehyskunnissa, Helsingissä asuu yhä enemmän vain pienituloisia, koska KELA maksaa asumisen). Tämä Helsingin köyhistyminen loppuisi. Nykyään nimittäin tulot vaan laskevat Helsingissä, kun raha muuttaa pois.

Sitten pienipalkkaisetkin oppisivat pyytämään hyviä palkkoja, koska pakkohan yritysten olisi saada työntekijöitä. Yritykset siis pakottaisiin maksamaan soveltuvia palkkoja.

Mun mielestä on aikankin väärin, että yhteiskunta maksaa noita Helsingin asuntoja yhä etenevässä määrin, eikä itse siellä asuvat.

Tämä nyt ei toki ollut ketjun aihe, mutta kun asian esille otti jo Data.

 

[QUOTE="hmm";30071618]Jos sijainti on sama? Ööh, enpä olekaan huomannut, että olisin voinut täältä Espoosta ostaa naapuristani asunnon myös 80 000 e:lla! Hups, miten meninkään maksamaan omastani 300 000e!
Ihan oikeasti, tässä kauhistelussa meinaa vain se, mistä päin niitä asuntoja on tottunut katselemaan.[/QUOTE]

Kyllä Espoossa saa ostettua 80 000e asunnon, samoin kuin sen 300 000e asunnon. Samoin jokaisessa paikassa Suomessa.

Se 80 000e asunto Espoossa on helpompi myydä kuin 300 000e:n asunto.

Olen tottunut katselemaan asunto mm. Espoosta ja Kauniaisista. Mielestäni ei todellakaan ole normaalia, että 300 000e otetaan ensilainaksi asuntoon. Useimmille se on ylisuuri laina.

 

Kyllä Espoossa saa ostettua 80 000e asunnon, samoin kuin sen 300 000e asunnon. Samoin jokaisessa paikassa Suomessa.

Se 80 000e asunto Espoossa on helpompi myydä kuin 300 000e:n asunto.

Olen tottunut katselemaan asunto mm. Espoosta ja Kauniaisista. Mielestäni ei todellakaan ole normaalia, että 300 000e otetaan ensilainaksi asuntoon. Useimmille se on ylisuuri laina.

Olen itsekin tottunut asuntoilmoituksia katsomaan ja 4h + k et saa mistään Espoosta noin halvalla (puhe oli asunnoista, joita ostetaan lapsia jo omaavana). Pahimmasta slummista et myöskään saa asuntoa myytyä kuin pitkän ajan ja hinnan viilaamisen jälkeen. Niitä ei todellakaan viedä käsistä. Täällä on myös muutamia osoitteita, joissa on AINA myynnissä asuntoja, oikeasti vuosia. Ovat halpoja, mutta ei alle 150 000e nekään, ja naapurusto narkkareita pullollaan. Itse laitan ainakin lasteni elämänlaadullekin jonkin hinnan. Mikä siinä sitten hiertää, että joku ottaa lainaa vaikka 400 000e, jos tulot on sitten vaikka sen yli 10000e/kk. Miksi ihmeessä hyvin toimeentulevan pitäisi ostaa niitä surkeimpia asuntoja?? Pitääkö autonkin olla 90-luvun Fiat Punto... Toisilla vaan on paljon enemmän rahaa kuin toisilla ja minusta on varsin ok, että sitä saa myös käyttää. Toiselle 1000e on sama kuin jollekin toiselle 100e.

 

Luuletko ihan oikeasti, että kaikki PK-seudulla työskentelevät asuvat PK-seudulla?
Maailmankuvasi on aika mustavalkoinen, jos ainoat asuinpaikat ovat ko. paikkakunta tai perämetsä.

Ei tietenkään. Mutta kovin pienituloisten ei kannata muuttaa kauhean kauas työpaikasta, koska ne työmatkatkin maksavat. Jos on ihan asiallinen palkka, niin silloin on eri asia - ja monihan asuukin kauempana, ei aina asumiskulujen, vaan joskus ihan muistakin syistä (haluaa esim. asua maalla tai pikkukaupungissa).

 

Mun mielestä olisi tosi hyvä idea, että asumistuki lopettasiin ja siirryttäisiin könttäsummaan toimeentulotuessa. Sitten pienituloiset muuttaisivat pois kauemmas, vuokrat laskisivat, jolloin keskituloisilla olisi niihin varaa (keskituloiset asuvat nykyään lähinnä kehyskunnissa, Helsingissä asuu yhä enemmän vain pienituloisia, koska KELA maksaa asumisen). Tämä Helsingin köyhistyminen loppuisi. Nykyään nimittäin tulot vaan laskevat Helsingissä, kun raha muuttaa pois.

Sitten pienipalkkaisetkin oppisivat pyytämään hyviä palkkoja, koska pakkohan yritysten olisi saada työntekijöitä. Yritykset siis pakottaisiin maksamaan soveltuvia palkkoja.

Mun mielestä on aikankin väärin, että yhteiskunta maksaa noita Helsingin asuntoja yhä etenevässä määrin, eikä itse siellä asuvat.

Tämä nyt ei toki ollut ketjun aihe, mutta kun asian esille otti jo Data.

Oliko sulla perusteluja näiden väitteiden tueksi? Kelahan maksaa myös kaikkien maalaisten asumisen helsingissä heitähän puol helsinkiä on jo täynnä.

Ja väittäisin kyllä että helsingissä asuu myös suomen rikkaimmat edelleen eivätkä ole minnekään muuttamassa.

 

[QUOTE="hmm";30071671]Olen itsekin tottunut asuntoilmoituksia katsomaan ja 4h + k et saa mistään Espoosta noin halvalla (puhe oli asunnoista, joita ostetaan lapsia jo omaavana). Mikä siinä sitten hiertää, että joku ottaa lainaa vaikka 400 000e, jos tulot on sitten vaikka sen yli 10000e/kk. [/QUOTE]

No mä olen jo kirjoittanut aikaisemmin, että ensiasuntoa ei kannata ostaa, kun on jo lapsia. Silloin aika myöhässä jo junasta.

Tuollaisella edes sadan tonnin tuloilla, ei kannata ottaa 400 000e lainaa. Liian pieni palkka siihen. Yleensä suositellaan, että laina on 3 kertaa ottajien bruttotulot.

Espoosta juuri kannattaa ostaa se 80 000e asunto ensiasunnoksi.

 

Ei tietenkään. Mutta kovin pienituloisten ei kannata muuttaa kauhean kauas työpaikasta, koska ne työmatkatkin maksavat. Jos on ihan asiallinen palkka, niin silloin on eri asia - ja monihan asuukin kauempana, ei aina asumiskulujen, vaan joskus ihan muistakin syistä (haluaa esim. asua maalla tai pikkukaupungissa).

Eli sun mielestä on ok, että kaikkein pienituloisimmat asuu Suomen kaikkein kalleimmissa neliöissä? Huh. Mä mielummin näkisin veroeuroni jossakin aivan muualla. Niin näkee aika moni muukin, joka siirtää kirjansa tai yrityksensä ulkomaille.

 

[QUOTE="vierailijana";30071967]Oliko sulla perusteluja näiden väitteiden tueksi? Kelahan maksaa myös kaikkien maalaisten asumisen helsingissä heitähän puol helsinkiä on jo täynnä.

Ja väittäisin kyllä että helsingissä asuu myös suomen rikkaimmat edelleen eivätkä ole minnekään muuttamassa.[/QUOTE]

Laita minkä väitteen, niin postaan toki tilaston. Jos tarkoitat väitettä, että raha karkaa Helsingistä, niin lue vaikka:
Helsingistä lähtijä tienaa huimasti enemmän kuin tulija | Helsingin Uutiset

 

Eli sun mielestä on ok, että kaikkein pienituloisimmat asuu Suomen kaikkein kalleimmissa neliöissä? Huh. Mä mielummin näkisin veroeuroni jossakin aivan muualla. Niin näkee aika moni muukin, joka siirtää kirjansa tai yrityksensä ulkomaille.

Ensinnäkään pienituloisimmat eivät asu kalleimmissa neliöissä. Mutta jos koko pk-seutua miettii, niin kyllä - minusta on ok, että siellä asuu myös pienituloisia ihmisiä, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että yhteiskunta tukee heidän asumistaan ja asumiskulut ovat muuta maata kalliimmat. On ihan absurdi ajatus, että pääkaupunkiseudulla asuisi vain keski- ja suurituloisia. Vielä absurdimpi ajatus on se, että joku oikeasti miettii, kuinka sen saisi toteutettua.

Kyse on aika isosta joukosta ihmisiä - työntekijöitä. Mihin he muka menisivät? Oletetaan, että kaikkien mielestä olisi ihan ok muuttaa pois. Heille ei riittäisi töitä muualta Suomesta, eli samalla kun säästäisimme sanotaan nyt vaikka keskimäärin 150 eur /henkilö asumistuissa, joutuisimme maksamaan sen sijaan sanotaan vaikka keskimäärin 600 eur / henkilö toimeentulotukia. Ja joidenkin kohdalla enemmänkin, jos kyse on perheellisestä. Mitä järkeä?

 

Lisäksi vielä se, että Helsingissä on aika paljon oppilaitoksia. Olisiko oikeasti muka realistinen ajatus, että joku opiskelija asuisi Hämeenlinnassa ja matkustaisi päivittäin Helsinkiin opiskelemaan? Vain sen takia, että pienituloinen ei voisi asua Helsingissä.

Pitäisi varmaan nostaa opintotukia aika paljon, että sellainen olisi mahdollista...

 

Tuskin kellään on varaa ostaa asuntoa omilla rahoilla, ainakaan tässä ketjussa. Lainaahan ne ottavat siktä varten. Jos sitä ei kehtaa myöntää niin on henkisesti vajavainen.
Minulla ei ole mahdollisuus lainaan kun olen työtön, onnekseni olen aina saanut asua mukavassa vuokra-asunnossa yksityisellä vuokranantajalla.

 

No mä olen jo kirjoittanut aikaisemmin, että ensiasuntoa ei kannata ostaa, kun on jo lapsia. Silloin aika myöhässä jo junasta.

Tuollaisella edes sadan tonnin tuloilla, ei kannata ottaa 400 000e lainaa. Liian pieni palkka siihen. Yleensä suositellaan, että laina on 3 kertaa ottajien bruttotulot.

Espoosta juuri kannattaa ostaa se 80 000e asunto ensiasunnoksi.

Eli aika nuorena kannattaa ostaa se ensiasunto - tai siis eihän sitä silloin itse osta, vaan vanhemmat ostavat... aika harvalla parikymppisellä on sellaiset tulot ja elämäntilanne, että kannattaa mennä pankkiin jutskailemaan asuntolainasta.

 

Eli aika nuorena kannattaa ostaa se ensiasunto - tai siis eihän sitä silloin itse osta, vaan vanhemmat ostavat... aika harvalla parikymppisellä on sellaiset tulot ja elämäntilanne, että kannattaa mennä pankkiin jutskailemaan asuntolainasta.

Kyllähän sen voi itse ostaa ja pyytää vanhemmat takaajiksi. Työpaikanhan se kyllä vaatii, tai parisuhteen, jossa molemmat tekevät töitä ainakin sen verran, että kaikki kulut tulevat katettua ja ruuat pöytään. Me ostimme ensimmäisen talomme siten, että molemmat alle 25. Toisella vakityö, toinen tehden alansa sijaisuuksia, sekä hommia alansa ulkopuolelta (aina ei oltu lähelläkään unelmatyötä, mutta palkka on palkka).

 

Miksi vuokralla asuneen ihmisen loppusuora olisi yhtään sen karumpi kuin talon esimerkiksi Helsingin vuokratontilla omistavan? Onko kaikilla saksalaisilla sitten kohtalonaan karu loppusuora, koska Saksassa kaikki käytännössä asuvat vuokralla? En tajua tätä suomalaista omistamisvimmaa...

Lisäksi on helppo unohtaa ne omistetut mummonmökit, jotka laskevat tontin arvoa, koska niillä ei ole enää muuta arvoa kuin olla puskutraktorin maalina.

Ja muistuttaisin, että vuoden 2008 myllerrys johtui suurilta osin liian isoista asuntolainoista, joita myönnettiin ihmisille, joille ei olisi näin isoja lainoja pitänyt myöntää.

Ja ne perusteettomat lainat myönnettiin suurimmaksi osaksi USA:ssa, Suomessa on aina ollut lainalaskelmat käytössä pankeissa. Tosin nekin joskus pettää, mutta kyllä 2008 oli muualta lähtöisin ja meille tuli ne sivuvaikutukset...

 

Kyllähän sen voi itse ostaa ja pyytää vanhemmat takaajiksi. Työpaikanhan se kyllä vaatii, tai parisuhteen, jossa molemmat tekevät töitä ainakin sen verran, että kaikki kulut tulevat katettua ja ruuat pöytään. Me ostimme ensimmäisen talomme siten, että molemmat alle 25. Toisella vakityö, toinen tehden alansa sijaisuuksia, sekä hommia alansa ulkopuolelta (aina ei oltu lähelläkään unelmatyötä, mutta palkka on palkka).

Voihan sen noin tehdä, mutta eihän tuo ole kauhean todennäköinen tilanne suurimman osan kohdalla. Ei siksi, etteikö kukaan voisi pyytää vanhempia takaajiksi, vaan useimpien elämäntilanne ei sovi tuollaisiin kuvioihin - on opiskelua, ulkomailla kiertelyä, ei suinkaan usein vielä noin vakiintunutta parisuhdetta... Puhumattakaan, ettei halua vielä lyödä lukkoon elämäänsä - haluaa pitää avoimena senkin vaihtoehdon, että voi opiskella omaan tahtiin (ei siis tarvitse kiirehtiä) ja voi sen jälkeen vaikka hakea jatko-opiskelijaksi. Tai voi esimerkiksi tehdä pienipalkkaista, mutta palkitsevaa työtä vaikka taiteen saralla, ainakin vähän aikaa. Tai voi hakeutua ulkomaille töihin tai vapaaehtoistyöhön. Kaikille parikymppisille ei ole luontevaa tavoitella mahdollisimman pian vakityötä pääasiallisena kriteerinään se palkka, ja keskittyä asuntolainan maksuun. Kaikille se omistusasunto ei ole suurin päämäärä ainakaan vielä noin nuorena - parikymppinen jaksaa ja uskaltaa vielä unelmoida kaikenlaisesta muustakin. Silloin tuo tietysti onnistuu, jos ei opiskele ainakaan kovin pitkään, vaan menee heti työelämään ja pysyy siellä.

 

Sitten pienipalkkaisetkin oppisivat pyytämään hyviä palkkoja, koska pakkohan yritysten olisi saada työntekijöitä. Yritykset siis pakottaisiin maksamaan soveltuvia palkkoja.

Monet pienituloiset eivät ole yrityksissä töissä, vaan esimerkiksi kunnalla. Jos olet valmis maksamaan veroja enemmän, niin minä menen heti vaatimaan lisää palkkaa työnantajalta.

T. terveydenhoitaja

 

Kyllähän sen voi itse ostaa ja pyytää vanhemmat takaajiksi. Työpaikanhan se kyllä vaatii, tai parisuhteen, jossa molemmat tekevät töitä ainakin sen verran, että kaikki kulut tulevat katettua ja ruuat pöytään. Me ostimme ensimmäisen talomme siten, että molemmat alle 25. Toisella vakityö, toinen tehden alansa sijaisuuksia, sekä hommia alansa ulkopuolelta (aina ei oltu lähelläkään unelmatyötä, mutta palkka on palkka).

Niin, te teitte niin.
Entäpä sitten kun ei pystykään tekemään noin, vaan elämä menee erilaista polkua?

Itse sain lapset nuorena, ennen opiskeluita. Isovanhempia ei ole kummallakaan elossa, eikä se ole muutoinkaan automaattista että vanhempiaan edes haluaisi takaajaksi (tai että suostuisivat..).
Nyt, kun lapsia on jo monta, koulut käyty ja elämäntilanne sellainen että ylipäätään haluaa ostaa asunnon, niin totta hemmetissä sitä ostaa riittävän suuren. Sitten tingitään neliöistä, kunnosta tai sijainnista. Kuka mistäkin, että saa sillä lainamäärällä joka myönnetään, itselleen kodin.

Tai sitten asutaan vuokralla, se aika kun kerätään työkokemusta ja ajatuksia siitä minnepäin maailmaa muuutetaan. Vuokralle sinnekin, jos halutaan vaihtaa paikkaa parin vuoden päästä..

Tai..Tai..Eivät kaikki halua "naimisiin" talon kanssa. onhan näitä syitä miksi ihmiset asuvat vuokralla. Suomi nyt vaan sattuu olemaan sellainen maa, jossa omistusasuminen on nostettu statukseksi kaiken yläpuolelle.

 

Ainakaan minun palkkani ei vain nouse samaa tahtia kuin vuokrat nousevat. Joka vuodenvaihde tuli useamman kympin korotus kun KAS:in asunnossa asuin. Tänä vuonna palkkani nousee 20 euroa. Kun sain asumistukea, se onneksi nousi samaa tahtia kattamaan nousevan vuokran, mutta jos on niin hyvätuloinen että asumistukea ei saa, on vuokrankorotusten ja palkan korottamattomuuden yhtälö sellainen, että lopulta rahat loppuvat.

Siksi olen samaa mieltä niiden ehdotusten kanssa, että Kelan pitäisi lakata nostamasta asumistukea vuosittain, niin että vuokranantajien olisi pakko lopettaa hävytön vuokrien nostaminen. Tämän vuoksi normaalin palkansaajan ei kannata asua vuokralla, vaan vain pienituloisten, jotka saavat tukia.

 

Mä maksan 800e kuussa kolmiosta Helsingissä. Olen yh ja mun tuloilla saisin max. 100 000e lainaa pankista. Sillä ei saa Helsingistä edes koirankoppia. Ja vaikka saisinkin lainan mulla ei mitenkään ole varaa lyhentää lainaa ja maksaa yhtiövastiketta, ovat nopeasti tuplat mun vuora täällä.

 

Lisäksi vielä se, että Helsingissä on aika paljon oppilaitoksia. Olisiko oikeasti muka realistinen ajatus, että joku opiskelija asuisi Hämeenlinnassa ja matkustaisi päivittäin Helsinkiin opiskelemaan? Vain sen takia, että pienituloinen ei voisi asua Helsingissä.

Pitäisi varmaan nostaa opintotukia aika paljon, että sellainen olisi mahdollista...

Olisi ihan realistinen. Jokainen varojensa mukaan. Kyllähän noille opiskelijoille on tosi halpoja opiskelijaasuntoloita. Kyllä jo lukioaikana monet matkusti 1h suuntaansa, koska ei ne vanhemmatkaan muuta lukion perässä.

 

Eli aika nuorena kannattaa ostaa se ensiasunto - tai siis eihän sitä silloin itse osta, vaan vanhemmat ostavat... aika harvalla parikymppisellä on sellaiset tulot ja elämäntilanne, että kannattaa mennä pankkiin jutskailemaan asuntolainasta.

Siis miten niin? Olen itse (ja suurin osa kaveripiiristä) ostanut oman ensiasuntoni noin 25-vuotiaana (kun valmistuin ja sain töitä) ja ihan omalla lainalla ostin. Silloin toki sai vielä 100% lainan. Nykyään ei taida onnistua. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin ostettiin miehen kanssa perherivari ja pankissa kysyivät vaan, että kuinka paljon halutaan lainaa (molemmilla siis osittain maksetut asunnot taustalla). Muutama kaveri silloin kauhisteli, että miten uskaltaa ottaa lainaa ja on se vaan niin kiva elää "huolettomasti" vuokralla. Nyt ne samat itkee edelleen vuokralla, ettei saa lainaa siihen perheasuntoon. Toki se ensiasunto täytyy valita huolella ja unohtaa ne unelma-asunnot vielä siinä vaiheessa. (Itse ostin hyvämaineisesta lähiöstä kaksion, koska keskustaan ei ollut varaa).