Kaikki ihmiset, jotka mä tunnen, ovat ostaneet ensiasunnon ennen lapsia. En itseasiassa tiedä ketään, joka olisi ostanut ensiasunnon vasta lasten jälkeen.
Sitten toki tunnen niitä ystäväperheitä, jotka ovat asuneet vuokralla. Nytkin yksi heistä on ihan kauhuissaan, kun vuokranantaja on päättänyt myydä asunnon ja heidän pitää muuttaa. Heillä on 4 lasta, eikä alueella on yhtään tarpeeksi isoa asuntoa tarjolla vuokralle. ASO-asuntoja toki on, mutta heillä ei ole yhtään säästöjä niihin.
Nainen on matalapalkka-alalla ja ketjutettujen työsopimusten jälkeen työtön, mies on yrittäjä ja tulot eivät ole säännölliset, eivät siis saa lainaa.
Alueella 5h + kämpät maksavat väh 300 000e. Heille siis asuntolainajuna on jo mennyt.
Mä itse ostin ensiasunnon, kun olin opiskelija. Ei ollut takaajia, mutta säästin käymällä osa-aikatyössä. Ei niitä säästöjä paljon tarvitse, kun aloittaa pienestä. Muistaakseni mulla oli säästössä joku 4000e omaa osuutta varten. Ei voi olla kova pala kenellekään?
Maailmallakin on matkattu, ei se asunto sitä estä. Silloin siellä oli vuokralla ulkkareita, sain vuokraa heiltä noin 1000e/kk.