Kuinka tiukasti komennatte uhmaikäistä?

[Irski]

MENEE HERMO!!!

Kysymys siis otsikossa. Miten te toimitte uhmisten kanssa? itsellä nyt vuosi ja 9kk tyttö kauheassa uhmassa, kaikki menee takkuamalla eteenpäin. miten toimit kun
-kersa menee sohvalle pomppimaan, otatko sen siitä sata kertaa pois ja aina kiellät? kuinka kovaa kiellät? joskus itse jo ärjäisen, että pois siitä, tämä vain nauraa??
-ei tule luokse, kun pitää mennä esim vaihtamaan vaippaa, juoksee vaan nauraen karkuun? haetteko väkisin kuinka heti, kauanko hoette, että tule nyt äidin luo?

esimerkkejä ois miljoona, ei vaa jaksa kirjottaa. eniten vituttaa, kun tuntuu ettei se tajua, että sille ollaan vihaisia, aina kun haen sen sohvalta pois tuima ilme naamarilla ja sanon ei, niin tämä vaan nauraa??? vittuileeko se, vai onko ihan tosi niin, ette se vielä ymmärrä tekevänsä väärin? ei voi olla, on sillä niin haastava ilme siellä sohvalla.. huoh..

kyllä siis oma järki sanoo, ettei saa karjua, raivota ym. en yhtään tiedä mikä tepsisi? kuinka kova sen kieltämisäänen käytännössä pitäis olla? vai onko se vaan, että ottaa miljardi kertaa se pois vaikka siitä sohvalta, vaikka menis sitte koko päivä siihen, tänäänkin en saanut edes tiskikonetta täytettyä, etten ois yli kymmentä kertaa hakenut tyttöä pois sohvalta, kyllä tekis mieli väliin antaa loikkia ittesä siitä pää eeltä lattiaan

 

[Bitch]

Kyllä sille lapselle pitää tehdä tiukastikin selväksi kuka mopoa ohjaa

 

[äiteenä 20vuotta]

haet vaan sen pois pomppimasta yhdesti enemmän, kuin hän menee sinne pomppimaan. rajojen kokeilua ja se jatkuu ja jakuu ja jatkuu...se rajojen kokeilu ja uhmaaminen.
voimia rajojen rakenteluun.

vai haittaako se pomppinen, oikeesti...
vaipan vaihtoa ennen hauska ota mut kiinni-leikki...

ittes, kun pidät tyynenä ja asenteen positiivisena, niin hyvä tulee..

 

[Jklökk]

Samaa ikää tuo kanssa.
Pohdiskelin hieman alkuun että mitkä ne asiat mistä oikeasti pidän kiinni on ja muuten nyt menee kaiken motoriikanoppimisen piikkiin. Tarpeeksi vähästä asiasta sanoo ei niin kyllä sitä uskotaan vaikka itkun kautta. Rajat antaa kuitenkin turvaa ja luottamusta että joku muu juuri mopoa ohjaa, mutta jos joka asiaa saa olla kieltämässä niin itsehän siinä väsyy. Tekemällä välillä kun oppii ja isona noiden pitää ihan itsekin pärjätä. Paljon yhdessä laitetaan tiskejä yms.
Se on kauhean vaikea uskoa kun joku muu sanoo että se kieli jää siihen kylmään rautaan kiinni, mutta kyllä senkin jo itse osaan.

 

[Muuta tekemistä tilalle]

Kiellon jälkeen ohjaat tekemään jotain muuta sinun kanssasi. Tämä toimii parhaiten meillä. Vaipan vaihdon aikaan en juokse perään, vaan odotan niin kauan vessassa, että tulee sinne ja lopulta aina tulee. Kyllä se ymmärrys on aika rajallista, joten ei pidä olettaa lapsen "vittuilevan". Yks tuttu lastenpsykologi just sanoi, että vahemmat kuvittelee ihan pieten vauvojenkin tekevän kaikenlaisia suunniteltuja tekoja, vaikka mitenkään ei ajattelukyky siihen riitä.

 

[Irski]

joo ku meillä sohva ei oo seinässä kiinni, ni saa sydän kurkussa pelätä millon se lentää siitä niskoilleen. sängyllä se saa pomppia, jos jompikumpi meistä on siinä, ollaan tämä selkeästi kerrottu ym, mutta tiiä sitte tajuaako sitä eroa, että miks sohvalla ei saa ja sängyllä saa

haet vaan sen pois pomppimasta yhdesti enemmän, kuin hän menee sinne pomppimaan. rajojen kokeilua ja se jatkuu ja jakuu ja jatkuu...se rajojen kokeilu ja uhmaaminen.
voimia rajojen rakenteluun.

vai haittaako se pomppinen, oikeesti...
vaipan vaihtoa ennen hauska ota mut kiinni-leikki...

ittes, kun pidät tyynenä ja asenteen positiivisena, niin hyvä tulee..

 

[Irski]

joo niinpä. pitäis vaikka ottaa sitä muka mukaan siihen tiskikoneen täyttöön siinä mun hermot on hyvät, kattoa vaikka puoli tuntia päältä, ku se esim iihan itte vie jonku millikertaamilli roskan roskiin, ja on sitte niin tärkeänä niin ja kyllä sitä sillee itekki aattelee järjellä, että ton ikänen ei vaan kertakaikkiaan osaa toimia loppuun asti ohjeitten mukaan. jotenki se siis kuulee, että tule, mennään laittamaan kengät, mutta joku tiedon perilleviemisessä vielä jökkii niin, että se ei vaan tule mutta väliin tosiaan ku niin raastaa hermoa joku sen juttu, ni väkisinki tulee aateltua, että päätäänhän tuo vaan aukoo

Kiellon jälkeen ohjaat tekemään jotain muuta sinun kanssasi. Tämä toimii parhaiten meillä. Vaipan vaihdon aikaan en juokse perään, vaan odotan niin kauan vessassa, että tulee sinne ja lopulta aina tulee. Kyllä se ymmärrys on aika rajallista, joten ei pidä olettaa lapsen "vittuilevan". Yks tuttu lastenpsykologi just sanoi, että vahemmat kuvittelee ihan pieten vauvojenkin tekevän kaikenlaisia suunniteltuja tekoja, vaikka mitenkään ei ajattelukyky siihen riitä.

 

[6xäiti]

Eiköhän tuo ole lapsesta vaan kiva leikki. Saa äidin tai isän huomion kätevästi, kun menee tekemään jotain kiellettyä. Varsinkin tuo vaippaleikki on monen suosiossa
Ei kannata vetää hernettä nenuun, ei se lapsi sitä ilkeyttään tee. Ei tuon ikäinen osaa olla vielä ilkeä.

 

[Hvgv]

Esimerkkeihin vastaukset.
Meillä saa hyppiä sohvalla.
Jos ei lapsi tuu vaipanvaihtoon hyvällä, niin huudan, äiti tulee ja nappaa. Lapsi juoksee kikattaen karkuun ja äiti perässä. Kaikilla on hauskaa. Eli kerran pyydetään ja sit haetaan kikattava lapsi.

Älä ota niin vakavasti. Lapses haluaa leikkiä.

 

[kuria vaan]

minä antaisin pomppia sohvalla mutta jos en antaisi eikä tottelisi paria kieltoa, niin laittaisin vaikka istumaan keittiön tuoliin ja selittäisin vielä asian. Minun toinen lapseni tarvitsi aina selkeän pysäytyksen tuossa iässä. Ja tiskarin tyhjennys on lapsista hauskaa puuhaa en myöskään huutele montaa kertaa tule tänne. Jos ei parilla huudolla tule niin sitten haen itse. Muutenhan sitä saisi olla koko päivän huutelemassa. Nyt 2,5v on oppinut hyvin tottelemaan niin, että jos ei heti tule tai tee mitä käsketään niin alan laskea yksi..kaksi..kolme. yleensä kakkosella alkaa tapahtua. Kolmosen jälkeen otan ohjat käsiin ja haen lapsen paikalle. Mutta joo, kyllä tuon ikäisestä on hauskaa kun kielletään

 

[Puuhippa]

Meil on tollanen, MUTTA jos leikkipuistossa tai vieraassa paikka sanon ei niin sillon se tottelee.

 

["Kahdenäiti"]

Oikeastiko porukat antaa lastensa pomppia sohvalla? Meillä ei saa. Mut asiaan, kiellät ja haet pois ja ohjaat toiseen toimintoon. Mäin olen itse tehnyt.

 

[toimii meillä]

Tutulta kuulostaa...

Yritän valita taisteluni. Jos on joku juttu mistä olen päättänyt että sitä ei tehdä, eikä minua hyvällä uskota, niin toimin seuraavasti: sanon ensin kauempaa ettei ei saa tehdä noin ja selitän syyn miksi ei. Todennäköisesti ei mee kuuleviin korviin, jolloin käyn kädestä pitäen ohjaamassa lasta pois kielletyn äärestä, laskeudun lapsen tasolle ja toistan mitä ei saa tehdä ja miksi ei, ja sanon että menet omaan huoneeseen rauhoittumaan jos et usko äitiä. Todennäköisesti ehkä ei vieläkään mene perille, jolloin vien lapsen omaan huoneeseensa portin taakse, taas sanotaan että niin ja näin ei saanut tehdä koska xxxxx, joten nyt rauhoitut täällä hetken. 2 minuutin päästä avaan portin, yleensä halitaan ja sitten kielletty juttu onkin jo unohtunut.

Mua siis ainakin helpotti tuo että otettiin joku konkreettinen keino käyttöön sitten kun puhe ja ohjaaminen ei riitä. Muuten tulee itselle epätoivoinen ja voimaton olo jos tilannetta ei saa mitenkään katki ja sitten päädyt rääkymään keuhkot lepattaen ja hakemaan lasta sataan kertaan jostain pois kun se vaan samalla nauraa räkäisesti. Tuo omaan huoneeseen vienti portin taakse katkaisee ja rauhoittaa tilanteen.

Joskus lapsi voi saada pienen kiukkukohtauksen kun joutuu portin taakse ja protestoida, mutta yleensä alkaa siinä heti tai hyvin nopeasti touhuilemaan omiaan lelujensa kanssa. Eli kaippa on jo jotenkin tottunut tuohon kuvioon. Alussa ei tuntunut tajuavan mistään selittelyistä jne hölkäsen pöläystä, nyt ikää 1 v 11 kk ja on alkanut selvästi jo paremmin ymmärtämään puhetta. Eli nyt välillä riittää ihan ne varoitukset jo että jos et usko, menet omaan huoneeseen rauhoittumaan. Onhan nää vielä pieniä, mutta oikeastaan ymmärtävät jo yllättävän paljon mitä heille sanotaan ja mitä milloinkin tapahtuu

 

[minnik]

Miksei sohvalla saisi pomppia? Meillä on rajat ja lapset kuuntelevat tosi hyvin kaikkea mitä sanomme, mutta varmaan juuri siksi, että ei ole liikaa turhia sääntöjä ja säksätystä. Autoja täytyy varoa, muita ihmisiä ja eläimiä kohdella hyvin, eikä mitään saa hajottaa. Monissa muissa jutuissa lapset oppivat itse. Esim jos sotkevat niin siivoavat, jos putoavat sohvalta ovat seuraavalla kerralla varovaisempia jne.

 

[maa aam]

miten toimit kun
-kersa menee sohvalle pomppimaan, otatko sen siitä sata kertaa pois ja aina kiellät? kuinka kovaa kiellät? joskus itse jo ärjäisen, että pois siitä, tämä vain nauraa??
-ei tule luokse, kun pitää mennä esim vaihtamaan vaippaa, juoksee vaan nauraen karkuun? haetteko väkisin kuinka heti, kauanko hoette, että tule nyt äidin luo?

kyllä siis oma järki sanoo, ettei saa karjua, raivota ym. en yhtään tiedä mikä tepsisi? kuinka kova sen kieltämisäänen käytännössä pitäis olla? vai onko se vaan, että ottaa miljardi kertaa se pois vaikka siitä sohvalta, vaikka menis sitte koko päivä siihen, tänäänkin en saanut edes tiskikonetta täytettyä, etten ois yli kymmentä kertaa hakenut tyttöä pois sohvalta, kyllä tekis mieli väliin antaa loikkia ittesä siitä pää eeltä lattiaan

Onko teillä äidilläkin uhmaikä?

- Kun uhmis menee sohvalle pomppimaan, sanon tulepas sänkyyn pomppimaan, siellä saa pomppia. Jos lapsi ei usko, sanon uudestaan, jos ei tapahdu mitään menen sohvan luo ja koppaan lapsen kainaloon ja kuskaan sängylle. Sanon "sängyllä saa pomppia, ei sohvalla". Jos sänky ei kelpaa ja uhmis yrittää karata sohvalle, otan uhmiksen kainaloon ja pidän sitten vaikka sylissä jos ei muuten usko. Tiivistetty versio toki, mutta en minä karju, pidän vain huolen siitä että sohvalle ei mennä pomppimaan.

- Jos uhmis juoksee karkuun, pyydän ehkä kerran, kaksi, sen jälkeen käyn hakemassa lapsen ja kannan vaipanvaihtoon. Vaippa myös vaihdetaan silloin, vaikka aiheuttaisi minkälaisen itkupotkuraivarin. En minä siinäkään karju tai räyhää, vessasta ei vaan lähdetä pois ennenkuin vaippa on vaihdettu (ja pysyy päällä).

Mottoni kasvatuksessa on "minimoi kiellot ja säännöt, mutta pidä aina kiinni niistä joita asetat". Toimii hyvin, sekä töissä päiväkodissa että kotonakin. En minä mikään pyhimys ole, mutta ei ole tarvetta juurikaan hermostua kun ei ole sellaista vaihtoehtoa että ei toteltaisi. Siis, jos kiellän lasta tekemästä jotain, en jää maanittelemaan vaan sitten se vain tehdään. Vaikka sitten kantamalla tms. Mahdollisimman vähän silti pyrin kieltämään lasta.

 

[Happygirl-91]

Miksei sohvalla saisi pomppia? Meillä on rajat ja lapset kuuntelevat tosi hyvin kaikkea mitä sanomme, mutta varmaan juuri siksi, että ei ole liikaa turhia sääntöjä ja säksätystä. Autoja täytyy varoa, muita ihmisiä ja eläimiä kohdella hyvin, eikä mitään saa hajottaa. Monissa muissa jutuissa lapset oppivat itse. Esim jos sotkevat niin siivoavat, jos putoavat sohvalta ovat seuraavalla kerralla varovaisempia jne.

Näinpä juuri.:flower:

 

[ruuttis]

mää karjasen niin äkäseen että menee perille, en anna periksi jos kerta alan komentamaan

pätee muuten hyvin myös eukkoihin

 

["..."]

mää karjasen niin äkäseen että menee perille, en anna periksi jos kerta alan komentamaan

pätee muuten hyvin myös eukkoihin

onkoo sulla paljokkii eukkoi ja lapsii?
koulutuksen tarpees oot.

 

[maa aam]

Onko teillä äidilläkin uhmaikä?

- Kun uhmis menee sohvalle pomppimaan, sanon tulepas sänkyyn pomppimaan, siellä saa pomppia. Jos lapsi ei usko, sanon uudestaan, jos ei tapahdu mitään menen sohvan luo ja koppaan lapsen kainaloon ja kuskaan sängylle. Sanon "sängyllä saa pomppia, ei sohvalla". Jos sänky ei kelpaa ja uhmis yrittää karata sohvalle, otan uhmiksen kainaloon ja pidän sitten vaikka sylissä jos ei muuten usko. Tiivistetty versio toki, mutta en minä karju, pidän vain huolen siitä että sohvalle ei mennä pomppimaan.

- Jos uhmis juoksee karkuun, pyydän ehkä kerran, kaksi, sen jälkeen käyn hakemassa lapsen ja kannan vaipanvaihtoon. Vaippa myös vaihdetaan silloin, vaikka aiheuttaisi minkälaisen itkupotkuraivarin. En minä siinäkään karju tai räyhää, vessasta ei vaan lähdetä pois ennenkuin vaippa on vaihdettu (ja pysyy päällä).

Mottoni kasvatuksessa on "minimoi kiellot ja säännöt, mutta pidä aina kiinni niistä joita asetat". Toimii hyvin, sekä töissä päiväkodissa että kotonakin. En minä mikään pyhimys ole, mutta ei ole tarvetta juurikaan hermostua kun ei ole sellaista vaihtoehtoa että ei toteltaisi. Siis, jos kiellän lasta tekemästä jotain, en jää maanittelemaan vaan sitten se vain tehdään. Vaikka sitten kantamalla tms. Mahdollisimman vähän silti pyrin kieltämään lasta.

Piti vielä lisätä, että otan myös lapsen melkein kaikkeen mukaan. Lapset tykkäävät tyhjentää tiskikonetta, pistää pyykkejä koneeseen ja autella omien kykyjen mukaan hommissa. Turhautumista ja sen aiheuttamaan rajojen kokeilua tulee vähemmän ainakin mun kokemuksen mukaan, kun lapsi saa osallistua ja touhuta yhdessä vanhemman kanssa.

 

[Happygirl-91]

mää karjasen niin äkäseen että menee perille, en anna periksi jos kerta alan komentamaan

pätee muuten hyvin myös eukkoihin

Kauhee...

Mut täs oli kyse uhmaikäisestä :saint:

 

[Vieraaas]

Otan lapsen mukaan tiskikoneen tyhjennykseen tai sitten kiellon jälkeen mennään tekemään jotain muuta ja tiskikoneen tyhjennys jää kesken.

Riippuen aikataulusta, joko haen lapsen vaipanvaihtoon tai sitten odotan niin kauan että itse tulee.

Ja meillä ei saa pomppia sohvalla eikä sängyllä koska on niin vauhdikas tapaus että pelkään tulevan pää edellä alas ja on tullutkin pariin kertaan -> ei mitään vaikutusta varovaisuuteen. Joten lattialla saa pomppia.

 

[Muuta tekemistä tilalle]

joo niinpä. pitäis vaikka ottaa sitä muka mukaan siihen tiskikoneen täyttöön siinä mun hermot on hyvät, kattoa vaikka puoli tuntia päältä, ku se esim iihan itte vie jonku millikertaamilli roskan roskiin, ja on sitte niin tärkeänä niin ja kyllä sitä sillee itekki aattelee järjellä, että ton ikänen ei vaan kertakaikkiaan osaa toimia loppuun asti ohjeitten mukaan. jotenki se siis kuulee, että tule, mennään laittamaan kengät, mutta joku tiedon perilleviemisessä vielä jökkii niin, että se ei vaan tule mutta väliin tosiaan ku niin raastaa hermoa joku sen juttu, ni väkisinki tulee aateltua, että päätäänhän tuo vaan aukoo

En tarkoittanut, että otat lapsen mukaan tiskikoneen täyttöön, vaan ohjaat lapsen muihin puuhiin kädestä pitäen ja sitten jatkat tiskikoneen täyttöä. Ei varmasti toimi aina ja kaikilla, mutta siinä lapsi saa haluamaansa huomiota samalla kun hänet ohjataan luvalliseen leikkiin.

 

["muu"]

Tuo ei ole vielä mitään Itsellä 3.5v joka jo oikeasti tajuaisi asioita ja tietää säännöt, mutta päättää olla noudattamatta. Vastaus on että ERITTÄIN tiukasti. Varsinkin jos kyseessä jotain muihin ihmisiin/eläimiin liittyvää tai tavaroiden viskomista.

 

["orion"]

Mä varmaan hoitaisin tuon sohvahomman niin että kiellän pomppimasta sohvalla ja selitän miksi. Sit neuvon heti perään että sohvalla istutaan, ja saa siinä vaikka kieriäki tms. Ja että lattialla saa pomppia. Saattaisin hakea jotain tyynyä tms lattialle sohvan viereen et saa siinä peuhata. (Ja jos lapsi haluaa vanhemman huomion, lupaisin tyhjätä sen tiskikoneen ja tulla sitte kaveriksi peuhaamaan.)

Mun tyttö on aika helppo tapaus, on 3v nyt. Parhaiten toimii se, että antaa jotain korvaavaa tekemistä, neuvoo mitä saa tehä, miten jotain tavaraa käytetään jne.
Ja jos karkaa tai ei tule luo, niin oon hakenu, varsinki jos on kiire johonki. Eihän se lapsi oo mikää koira joka aina tottelis käskyjä (hyvä se on että on omaa tahtoa).

 

[S.u.p.e.r.n.a.n.n.y]

Katsokaa Supernannyä ja tehkää sen mukaan.