Rippilahja naapurin pojalle?

[Rivarinaapuri]

Olemme asuneet samassa rivitalossa yli 5 vuotta ja toisella puolella naapurit ovat olleet samat koko ajan. Me ollaan suht etäisissä väleissä kuitenkin pysytelty, ohi kulkiessa tervehditään tai vaihdetaan muutama sana, mutta ei olla varsinaisesti naapureiden kanssa ystävystytty. Kerran talkoiden jälkeen kutsuttiin heidät ja muutama muu taloyhtiön asukas käymään meillä, mutta muuten ei olla kyläilty puolin tai toisin.

Nyt pari päivää sitten naapuri kertoi, että heillä on sunnuntaina pojan rippijuhlat. Ei kutsunut juhliin, mutta minulla oli vähän kiire enkä jäänyt juttelemaan asiasta, joten olisihan tuo saattanut kutsuakin, jos olisin jäänyt juttelemaan. Tai sitten ei, en tiedä.

Mietin nyt, olisiko kohteliasta naapurin poikaa kuitenkin jotenkin muistaa. Kortti ja pienehkö summa rahaa kai olisi siinä tapauksissa sopivin tapa. Mitäs mieltä olette, olisiko sopivaa niin tehdä? Toinen ongelma on se, että koska sen sitten veisi. Juhlien aikana vai joskus niiden jälkeen?

 

[qras]

 

[naapp]

Jos kunnon kutsua ei tullut niin en kyllä menisi kesken rippijuhlien viemään mitään!Annat pojan käteen kortin ja pienen summan rahaa jos haluat muistaa jotenkin kunhan näette pihalla!

 

[ghyt]

En muistaisko, lähinnä sen takia että se on sitten loputon kierre, kuka muistaa ketäkin. Jos kutsutaan niin sitten muistaisin =)

 

["jepulis"]

Jos teitä ei kutsuttu mielestäni kortti ja esim.yksi ruusu riittää. Omien naapurien kohdalla en taida tosin edes sillä tavalla muistaa, jos kutsua ei tule.

 

[ap.]

Jos kunnon kutsua ei tullut niin en kyllä menisi kesken rippijuhlien viemään mitään!Annat pojan käteen kortin ja pienen summan rahaa jos haluat muistaa jotenkin kunhan näette pihalla!

En minä kyllä hanki mitään, jos sen antaminen jää se varaan törmäänkö poikaan pihalla. Poika huristelee yleensä mopolla suoraan kotiovelle, ei kuljeskele pihalla siten että olisi luonteva tilaisuus mitään ojentaa. Enkä minä aio kulkea kortti taskussa seuraavia viikkoja.

Naapurit sijaitsee siten, että meidän pitää joka tapauksessa todennäköisesti vähän niinkuin kulkea juhlien läpi, sillä meidän on pakko kulkea aivan heidän kotiovensa ja etupihansa ohi kun omaan kotiimme mennään. Silloin minusta olisi luonteva tilaisuus jotain ojentaa. Toinen vaihtoehto viedä ovelle joskus illemmalla.

Jos annettaisiin juhlien aikana muistamisemme, ei olisi kuitenkaan tarkoitus juhliin ängetä, vaan jonkun tekosyyn (tai oikean syyn) varjolla poistuisimme, vaikka kohteliaisuudesta meidät sisälle kutsuttaisiinkin.

 

[Helekkarin Heittomerkki]

Kortti ja ruusu olisi minun mielestä sopiva.

 

[ap.]

En muistaisko, lähinnä sen takia että se on sitten loputon kierre, kuka muistaa ketäkin. Jos kutsutaan niin sitten muistaisin =)

Naapuri itse asiassa mainitsi, että ovat heillä viimeiset tällaiset isommat juhlat. Eikä oo kyllä senkään puolesta pelkoa kierteestä, että me muutetaan pois noin alle vuoden päästä, rakennamme taloa parhaillaan.

 

[vierasta]

Koska kyse on huomaavaisesta eleestä, pojan pääsystä ripille, etkä ole edes perhetuttu, et muutenkaan kutsuttu ja vain naapuri, niin viet ruusun ja sen mukana roikkuu pieni onnittelukortti. Ja vasta illalla, jolloin kutsut ovat jo ohitse. Jos kuikuilet kaula pitkällä ja menet kesken juhlien onnittelemaan (olitpa pihalla tai pimputat ovikelloa) aiheutat pelkästään kiusaannusta, koska sinut on pakko kutsua silloin sisälle ja sinun siinä estellessäsi asiaa viet isäntäväen ja vieraiden aikaa ihan suotta.

Jos sinut haetaan naapurin toimesta mukaan, on asia silloin tietyti eri.

 

["susu"]

me asuttiin rivarissa silloin kun pääsin ripiltä ja pääsin ylioppilaaksi,ei mua muut naapurit onnitelleet kun vain ne,jotka oli kutsuttu meille kylään.

 

[en antaisi]

Jotenkin ajattelin että tässä olisi ollut kyse yo-juhlista vaikka selkeästi lukeekin. En kyllä muistaisi ripille päässyttä millään tavalla. Ehkä jos törmäisin lähiaikoina, saattaisin suullisesti onnea toivottaa. Yo-juhlijaakaan en välttämättä olisi muistanut.

Meillä toi naapuri lapsien rippi- ja yo-juhliin aina kortit, kukat ja rahaa, mutta oltiinkin aika läheisiä. Kahviteltiin, lenkkeiltiin yhdessä ja toistemme lemmikkejäkin hoideltiin aina puolin ja toisin reissujen aikoina. Ja siis myös lapset oli kahvitteluissa yms. mukana aina ihan teineinäkin, että siinä mielessä oltiin aika läheisiä. Ei tuollaista moikkailu-naapuria mielestäni tarvii muistaa, vaikkakaan toki tuskin he siitä loukkaantuisivat vaikka muistaisitkin jotenkin. Ihan miten itsestä tuntuu.

 

[en antaisi]

^ niin ja siis koko lapsien elämä täysi-ikäisyyteen asti, 18 vuotta, oltiin naapureita

 

[ap.]

Ok, ehkä tunnustan, miksi haluaisin muistaa ja laittaa sinne kortin väliin myös niin suuren setelin, kuin vain kehtaa. Jos nyt siis ylipäätään kehdataan jotain viedä, kun ei tämän läheisempiä olla.

Me ollaan nimittäin näiden vuosien aikana kaksi kertaa parkkipaikalla kolhittu naapurin autoja (ahtaat parkkipaikat, viereiset paikat). Toinen tapaus vuosia sitten, toinen lähiaikoina. Kummallakaan kerralla naapurin autoon ei jäänyt mitään korjattavaa vikaa, vaan pienet naarmut sai vahalla tms. aineilla pois, ainakin lähes kokonaan, eikä naapuri huolinut meiltä mitään korvausta. Liittymä pojan rippijuhliin on kieltämättä melko heikko, mutta tuskin meille tulee muitakaan tilaisuuksia naapureita lahjoa, joten haluaisin tilaisuuden hyödyntää. Ehkä alaikäisen pojan lahjarahat hyödyttää kuitenkin vanhempiakin siinä mielessä, että poika voi tehdä harrastus- yms. hankintoja sitten niillä, eikä vanhempien tarvitse kaikkea maksaa.

 

["jepulis"]

Empä ole kuullut teinistä joka laittaisi lahjarahoja harrastusmaksuihin.
En kyllä veisi mitään kerta ette ole läheisiä eikä teitä ole kutsuttu. Teette perheen vaivaantuneeksi jos viet jotain, heille voi tulla tunne että ivailet koska et saanut kutsua.

 

[ap.]

[QUOTE="jepulis";29984068]Empä ole kuullut teinistä joka laittaisi lahjarahoja harrastusmaksuihin.
En kyllä veisi mitään kerta ette ole läheisiä eikä teitä ole kutsuttu. Teette perheen vaivaantuneeksi jos viet jotain, heille voi tulla tunne että ivailet koska et saanut kutsua.[/QUOTE]

Naapurit ovat mukavia ihmisiä, eivät ollenkaan vaikuta sellaisilta, että haluaisivat ihmisistä ajatella pahaa ja tulkitsisivat tuolla tavalla rippilahjan. Se että me ei sen läheisempiä olla, johtunee ennemminkin meidän tai varsinkin minun jonkin sortin epäsosiaalisuudestani. Eli me ollaan pitäydytty sillä moikkailulinjalla, naapurit yleensä aloittavat jutustelun (johon toki vastataan, ei me sentään tylyjä murjottajia olla ). Kutsua en myöskään toivonut, vaan jos sellainen olisi tullut niin varmaan oltaisiin silti kiireisiin vedoten jätetty juhlat väliin, silloin vaan olisi selkeämmin voinut kuitenkin lahjan viedä.

Itse ajattelisin että kortti ja parikymppiä voisi mennä vielä mukavana eleenä, isompaa muistamista ehkä ihmettelisivät, ovat sellaisia että varmaan ottaisivat sen puheeksikin. Mikä on kyllä minusta ehdottomasti parempi kuin itsekseen ihmetellä saati jotain negatiivista asiasta keksiä. Mutta en sitten tiedä, viitsikö siihen omia motiiveja selventää, kun toisaalta tosiaan ei pojan rippilahjaan kovin vahvasti ole yhteydessä. Että ehkä me viedään se parikymppiä, kortti ja kukka, en oikein usko että sitä voivat pahalla ottaa.