Ruikuttavan omegamiehen kosto. Älä katso videota, jos asiat jäävät pyörimään päähäsi ja olet herkkä.

Oudon kanssa on vaikea olla. Tarkoitan sitö, että kun joku on liian outo, se on kuin koira ilman häntää, ei oikein oo samaa kieltä. Voi tulla väärinymmärryksiä ja joskus outo voi vahingossa puhua loukkaavasti. Sen takia tälläisille saattaa joutua tietoisesti olla ystävällinen, ihan ajatuksella.
On ihmisiä, joiden seura on raskasta. Ihan kokemuksesta puhun nyt.

On, ihmisiä joiden kanssa on raskas olla ja ihmisiä, joiden kanssa on hankala olla, kun ne käyttäytyvät eri tavalla.

Mä opiskelen itse korkeakoulussa. Olen vähän sivustaseuraaja omasta tahdostani, kun en koe kovin suurta yhteyttä suurimpaan osaan opiskelukavereistani (suurin osa on tuolla minua nuorempia). Normaalisti kyllä siis käyttäydyn heitä kohtaan ja minulla on ystäviä, sekä opinnoissa että ulkopuolella.

Se ulkopuolisuus on kuitenkin mahdollistanut sen, että voin tarkkailla muita. Ja esimerkiksi sitä käytöstä, jota sellaisilla 18-25 -vuotiailla on. Äkkiä hakeudutaan omaan porukkaan, ettei tarvitse olla sen jonkun oudon kanssa. Tehdään samojen tyyppien kanssa ryhmätyöt, ettei tarvi olla sen hiljaisen tyypin kanssa, joka lukee kirjaa kaikilla tauoilla. Että pyöritellään silmiä ja puhallellaan, kun joskus joudutaan väärän tyypin kanssa samaan tiimiin. Että nauretaan läskeille ja rumille, oudoille, huonosti pukeutuneille. Että ei ees yritetä. Ei tervehditä, ei aina edes huomata.

 

eikai säpäle noin ole sanonu?

mää ymmärsin sen niin, että säpäle ymmärtää sen että ko. jantterille tuli paha mieli siitä kun se ei saa pesää

sullekkin tulis jos kukaan ei suostuis panee sua

Saako mullekin tulla vaarallisen paha mieli kun oon ollut vaan yhden miehen kaa? Ja ku en kuulu mihinkään sisäpiiriin eikä kukaan oikeen ymmärrä? Vaikka oonkin magnificent ja vaikka mitä.

 

eikai säpäle noin ole sanonu?

mää ymmärsin sen niin, että säpäle ymmärtää sen että ko. jantterille tuli paha mieli siitä kun se ei saa pesää

sullekkin tulis jos kukaan ei suostuis panee sua

Normaalilla ihmisellä ei kuitenkaan tule noin paha mieli asiasta. Varsinkaan jos ongelma on oikeasti vain liian kovat vaatimukset. Totta kai tuollaisesta asiasta tulee paha mieli, mutta kyllä jossain muussakin on vikaa, jos se paha mieli johtaa joukkomurhaan.

 

Sä näköjään halusit takertua tuohon mun ole kuin muutkin ihmiset kommenttiin.

Miksi kaikkien muiden pitää ymmärtää ja muuttaa käytöstään? Miksei se ihminen, jolla on omista asenteistaan lähtöisin oleva ongelma voisi olla se ratkaisu? Mä en ollut 20v koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja muistan ajatelleeni, että paska ja lyhytkin suhde kelpaisi, jotta voisin sanoa edes jotain olleen. En mä silti ajatellut, että hitto, jos ei kohta ala tapahtumaan niin kyllä satutan itseäni. Tai muita.

Elämä ilman seksiä on ihan elämisen arvoista elämää ja mun mielestä sen ymmärtäminen, että joku on valmis pilaamaan elämänsä seksittömyyden takia on absurdia. "Joo kyl mä tajuun, että haluat vetää kamaa, ittes jojoksi ja ampua muita kun et oo saanu. Onhan tollanen nyt varmaan ihan kamalaa." Ei elämä nyt sentään herranen aika pyöri pelkän pillun ympärillä. Ja vaatimukset on kaikilla samat. Naiset saa ihan itse valita, ketä haluavat ja ketä ei ja noh jos ei tällä kertaa tärpännyt niin aina on lohtuna Handelina. Montakohan tuhatta puutteessa elävää nuorta miestä maailmassa on? Ei se oo mikään tragedia.

Sen sijaan, että ymmärretään sitä lohduttomuutta, raivoa tai mitä nyt vaan muuta, mikä kumpuaa siitä, ettei saanu ampua siemeniään jonkun sisään, voitaisiin aatella vaikka, että 20v neitsyt on ihan ok. 22v neitsyt on ihan ok. Se ei oo elämän loppu tai sinne päinkään.

Mutta nyt tää paha ja tyhmä ihminen poistuu.

Sinä et näköjään vieläkään tajunnut, mikä ongelma tuossa "ole niin kuin muutkin" -kehotuksessa on. Sen ei tarvitse liittyä nimenomaan seksin harrastamiseen, vaan siihen, että henkilön ongelmaa ei oteta vakavasti ja siihen, että toisille hänen kokemansa ongelma on itsestäänselvyys, eikä edes haluta ymmärtää, että tällaisessa asiassa voi olla toisilla omat hankaluutensa.

Sanoisitko anorektikolle tai masentuneellekin, että "syö nyt, näytät kamalalta"
tai "ota itseäsi niskasta kiinni". Ei kuule taida auttaa.

 

eikai säpäle noin ole sanonu?

mää ymmärsin sen niin, että säpäle ymmärtää sen että ko. jantterille tuli paha mieli siitä kun se ei saa pesää

sullekkin tulis jos kukaan ei suostuis panee sua

tulis tulis ja ymmärrän hänen masennuksen jne., mutta en ymmärrä miksi pitää noin korostaa että voi kun sillä on ollut vaikeaa yms. Kun ihan oikeasti se ihan itse omalla käytöksellään on aiheuttanut muiden reaktiot ja sen epäsuosion toisten keskuudessa; luulis yliopistopojun tietävän että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

 

Normaalilla ihmisellä ei kuitenkaan tule noin paha mieli asiasta. Varsinkaan jos ongelma on oikeasti vain liian kovat vaatimukset. Totta kai tuollaisesta asiasta tulee paha mieli, mutta kyllä jossain muussakin on vikaa, jos se paha mieli johtaa joukkomurhaan.

mistä asti ko jantteri on ollu normaali?

kai nyt ei-niin-normaaleillekkin voi tulla pahamieli

 

tulis tulis ja ymmärrän hänen masennuksen jne., mutta en ymmärrä miksi pitää noin korostaa että voi kun sillä on ollut vaikeaa yms. Kun ihan oikeasti se ihan itse omalla käytöksellään on aiheuttanut muiden reaktiot ja sen epäsuosion toisten keskuudessa; luulis yliopistopojun tietävän että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Kauhean hyvin sä tunnut tietävän, minkälaista apua hän on saanut, millä tasolla, kuinka paljon siitä on ollut hyötyä, miten hän on käyttäytynyt...

 

Sitä, että Säpäle lakkais näkemästä syyllisiä kanssaihmisissä kun tuon pojan eteen oli jo tehty kaikki mitä oli voitu ihan ammattilaisten turvin. Jos pojan omien sanojen mukaan ongelma oli tytöt niin ne tytötkö olisi pitänyt pakottaa sänkyyn tuon murhaajan kanssa että tälle tulee hyvä mieli?

Sinä taas vetelet mutkia suoriksi. Ihan niin kuin siinä takaisin lyömisketjussakin päättelit, että jos minä en suosittele lyömään kostoksi joka tilanteessa takaisin, se tarkoitti sinun mielestäsi sitä, että juoksen pakoon jos joku raivohullu mätkii kaveriani.

 

no vaikkapa koulussa, siellähän suurin osa kiusaamisesta annetaan tapahtua

Kiusaamista on tosi monenlaista ja se on aina vakava asia johon pitää puuttua. :/ Siellä pitää viettää aikaa kaikkien kanssa ja ryhmästä eristäminen on syrjintää, joka on ihan rikos.

 

Sinä et näköjään vieläkään tajunnut, mikä ongelma tuossa "ole niin kuin muutkin" -kehotuksessa on. Sen ei tarvitse liittyä nimenomaan seksin harrastamiseen, vaan siihen, että henkilön ongelmaa ei oteta vakavasti ja siihen, että toisille hänen kokemansa ongelma on itsestäänselvyys, eikä edes haluta ymmärtää, että tällaisessa asiassa voi olla toisilla omat hankaluutensa.

Sanoisitko anorektikolle tai masentuneellekin, että "syö nyt, näytät kamalalta"
tai "ota itseäsi niskasta kiinni". Ei kuule taida auttaa.

Tuossa Agredissa, joka on suunnattu juuri joukkosurmaa suunnitteleville onkin juuri tärkeää se, että siinä ymmärretään ja hyväksytään ihmisen omat kokemukset. Perinteisesti kun jopa hoitotyössä saattaa olla tuo asenne, että ei tämä ongelma ole niin suuri. Ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että se ongelma ei oikeasti ole niin suuri, mutta pointti on se, että kyseiselle ihmiselle se ongelma on suuri ja sen vähätteleminen ei useimmiten auta mitään.

 

Jos mietitään nyt niitä ruikuttavia omegamiehiä.

Ihan vaan tavallisia, ruikuttavia, ei-murhanhimoisia omegamiehiä, jotka ei oikein sopeudu mukaan porukkaan, jotka ei osaa olla niin kuin muut, jotka ehkä on vähän hinteliä ja neitimäisiä, joilla on huono iho ja vinkuva ääni, rasvainen tukka ja jotka ei oikein osaa olla tyttöjen seurassa. Semmosia, jotka on pudonneet ulkopuolelle normaalista sosiaalisesta pelikentästä.

Niin, jos ihan semmosia mietitään, miettimättä sitä että yritetäänkö me estää joukkomurhaa vai ei. Ja voidaan miettiä tässä myös ruikuttavaa, rasvanaamaista, taikinaperseistä omeganaistakin.

Niin rehellisesti sanottuna, millä tavalla te itse käyttäydytte tällaisia ihmisiä kohtaan? Huomaatteko te edes heitä? Otatteko mukaan porukkaan? Nauratteko niille? Ajatteletteko, että ne on ihan yhtä arvokkaita kuin te?

Mulla ei ole tapana sorsia ketään. Jos joku näyttää vähän eksyneeltä niin saatan hyvinkin mennä jututtamaan. Mä en tollasia arvokkuusjuttuja mieti, enkä harrasta.
(tuli mieleen lasten leikkipuiston porukat jossa vietin aikoinaan vuosia)
Korvien väli merkkaa mulle eniten.

 

tulis tulis ja ymmärrän hänen masennuksen jne., mutta en ymmärrä miksi pitää noin korostaa että voi kun sillä on ollut vaikeaa yms. Kun ihan oikeasti se ihan itse omalla käytöksellään on aiheuttanut muiden reaktiot ja sen epäsuosion toisten keskuudessa; luulis yliopistopojun tietävän että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Ja sinä olet vielä siinäkin käsityksessä, että nämä hänen ongelmansa ovat syntyneet yliopistoaikana?

 

...ymmärrän hänen masennuksen jne., mutta en ymmärrä miksi pitää noin korostaa että voi kun sillä on ollut vaikeaa yms. ....

no eihän täällä viissiin kukaan muukaan tuon enempää jummarra

väännämpä vielä rautalangasta:

-on ymmärrettävää jos tulee pahamieli siitä kun ei löydä kumppania
-ei ole ymmärrettävää jos edellisen syyn takia alkaa hautomaan tuhoisia tekoja

 

Normaalilla ihmisellä ei kuitenkaan tule noin paha mieli asiasta. Varsinkaan jos ongelma on oikeasti vain liian kovat vaatimukset. Totta kai tuollaisesta asiasta tulee paha mieli, mutta kyllä jossain muussakin on vikaa, jos se paha mieli johtaa joukkomurhaan.

Ei varmaan kukaan ole tässä sitä mieltä, että ko. tyyppi olis ollut sillä tavalla ihan tasapainoinen ja kykenevä käsittelemään normaaleja elämän pettymyksiä?

Se, että joku on päässyt avun piiriin, ei tarkoita aina sitä, että saa silti tarvitsemaansa apua. Tai että olisi autettavissa. Kaikki hoitokontaktit ei ole menestystarina, itse asiassa tosi harva on, varsinkin jos on noin moniongelmainen kuin tuo tapaus.

 

Sinä taas vetelet mutkia suoriksi. Ihan niin kuin siinä takaisin lyömisketjussakin päättelit, että jos minä en suosittele lyömään kostoksi joka tilanteessa takaisin, se tarkoitti sinun mielestäsi sitä, että juoksen pakoon jos joku raivohullu mätkii kaveriani.

no kysytään sitten näin; miten sinusta tälläisiä voitaisiin ehkäistä? Miten yksilö voi itse auttaa itseään ja miten lähipiiri ja ventovieraat? Miten heidän pitäisi suhtautua vihamieliseen ja katkeraan ihmiseen, miten itse suhtautuisit?

 

On, ihmisiä joiden kanssa on raskas olla ja ihmisiä, joiden kanssa on hankala olla, kun ne käyttäytyvät eri tavalla.

Mä opiskelen itse korkeakoulussa. Olen vähän sivustaseuraaja omasta tahdostani, kun en koe kovin suurta yhteyttä suurimpaan osaan opiskelukavereistani (suurin osa on tuolla minua nuorempia). Normaalisti kyllä siis käyttäydyn heitä kohtaan ja minulla on ystäviä, sekä opinnoissa että ulkopuolella.

Se ulkopuolisuus on kuitenkin mahdollistanut sen, että voin tarkkailla muita. Ja esimerkiksi sitä käytöstä, jota sellaisilla 18-25 -vuotiailla on. Äkkiä hakeudutaan omaan porukkaan, ettei tarvitse olla sen jonkun oudon kanssa. Tehdään samojen tyyppien kanssa ryhmätyöt, ettei tarvi olla sen hiljaisen tyypin kanssa, joka lukee kirjaa kaikilla tauoilla. Että pyöritellään silmiä ja puhallellaan, kun joskus joudutaan väärän tyypin kanssa samaan tiimiin. Että nauretaan läskeille ja rumille, oudoille, huonosti pukeutuneille. Että ei ees yritetä. Ei tervehditä, ei aina edes huomata.

Se on se ikäkin semmonen, kun ollaan vielä niin epävarmoja että luullaan et se oudon kaa kaveeraaminen laskee omaa statusta. Mutta siitä porukasta voi olla yhtä vaikee mennä puhuun sille oudolle, kuin sen oudon on vaikee mennä siihen porukkaan. Joskus nuorempana oli tilanne että olin porukassa josta ulkopuolella oli tyttö joka oli eri kulttuurista eikä puhunut suomea kovin hyvin. Huomasin äkkiä, miten vaikea oli ottaa häntä huomioon, kun muut vierastivat häntä. Ihan vain jo se, kun odotin häntä, että hän tulosi mukaan kun muut siirtyvät johonkin, aiheutti sen, että ne ystävät, jotka oli mulle oikeesti tärkeitä, hiukan loukkaantuivat, ilmeisesti siitä, että olen heidät hylännyt. Vaikka tarkotus oli sopeuttaa se yks tyttö kuulumaan siihen ryhmään, kun se oli ihan ulkopuolinen.
Mä kyllä yritin sitä aina kun se oli paikalla, mut se teki mustakin aina silloin ulkopuolisen. Sen tytön elämässä tapahtu sit semmosia muutoksia et se jäi pois niistä ympyröistä ennen ku oppi kunnolla suomea.

Ehkä nyt vanhempana on helpompaa ottaa huomioon niitä, jotka ei oikeen oo porukan sisällä, kun ei tartte pelätä oman aseman puolesta, jos nyt tämmöstä sanaa voi käyttää.

 

no kysytään sitten näin; miten sinusta tälläisiä voitaisiin ehkäistä? Miten yksilö voi itse auttaa itseään ja miten lähipiiri ja ventovieraat? Miten heidän pitäisi suhtautua vihamieliseen ja katkeraan ihmiseen, miten itse suhtautuisit?

Olisko lähtökohtana se, että se ihminen on jo vihamielinen ja katkera? Vai se, että se ei olis sitä vielä, ja kyse olis myös siitä, että millä tavalla vois mahdollisesti vaikuttaa ehkä jonkun katkeroitumiseen ja vihamielisyyteen?

 

Ja sinä olet vielä siinäkin käsityksessä, että nämä hänen ongelmansa ovat syntyneet yliopistoaikana?

Mä itse asiassa mutuna luulen että kotona on ollut ongelmia ja vanhemmat ovat sokaistuneet lapsensa pahoinvoinnille jonkin verran, eivätkä esim ole jaksaneet vaatia hoitoa ja maksaa niistä, Usa:ssa kun se ei ole helppo homma.

Minusta varhaislapsuus merkkaa aivan valtavasti ja uskoisin että hänellä on ollut huonoja kiintymyssuhteita ja perusturvallisuus on järkkynyt niiden takia - hänen ensisijaiset hoitajathan olivat vaihtuneet usein lapsuudessa (!!)

 

Se on se ikäkin semmonen, kun ollaan vielä niin epävarmoja että luullaan et se oudon kaa kaveeraaminen laskee omaa statusta. Mutta siitä porukasta voi olla yhtä vaikee mennä puhuun sille oudolle, kuin sen oudon on vaikee mennä siihen porukkaan. Joskus nuorempana oli tilanne että olin porukassa josta ulkopuolella oli tyttö joka oli eri kulttuurista eikä puhunut suomea kovin hyvin. Huomasin äkkiä, miten vaikea oli ottaa häntä huomioon, kun muut vierastivat häntä. Ihan vain jo se, kun odotin häntä, että hän tulosi mukaan kun muut siirtyvät johonkin, aiheutti sen, että ne ystävät, jotka oli mulle oikeesti tärkeitä, hiukan loukkaantuivat, ilmeisesti siitä, että olen heidät hylännyt. Vaikka tarkotus oli sopeuttaa se yks tyttö kuulumaan siihen ryhmään, kun se oli ihan ulkopuolinen.
Mä kyllä yritin sitä aina kun se oli paikalla, mut se teki mustakin aina silloin ulkopuolisen. Sen tytön elämässä tapahtu sit semmosia muutoksia et se jäi pois niistä ympyröistä ennen ku oppi kunnolla suomea.

Ehkä nyt vanhempana on helpompaa ottaa huomioon niitä, jotka ei oikeen oo porukan sisällä, kun ei tartte pelätä oman aseman puolesta, jos nyt tämmöstä sanaa voi käyttää.

Mun mielestä on kiva, kun sä kerrot jotenkin niin rehellisesti myös omista "epätäydellisyyksistäsi". Yllättävän harva pystyy siihen

 

Olisko lähtökohtana se, että se ihminen on jo vihamielinen ja katkera? Vai se, että se ei olis sitä vielä, ja kyse olis myös siitä, että millä tavalla vois mahdollisesti vaikuttaa ehkä jonkun katkeroitumiseen ja vihamielisyyteen?

Mutta me kanssaihmiset ei nähdä kun se nykyhetki ja se nykyinen olemus ja jos se on kovin luontaantyöntävä, niin eikö silloin yksilön pitäisi joko a) hakea apua b) mennä itseensä ja muuttaa käytöstään? Yksilön vastuulla?

 

Mutta me kanssaihmiset ei nähdä kun se nykyhetki ja se nykyinen olemus ja jos se on kovin luontaantyöntävä, niin eikö silloin yksilön pitäisi joko a) hakea apua b) mennä itseensä ja muuttaa käytöstään? Yksilön vastuulla?

Joo, mut siis toi sun kysymys. Pyydätkö pohtimaan sillä oletuksella, että kyse on jo katkeroituneesta aikuisesta ihmisestä, vai kenties syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta, jolla olis vielä ehkä toivoa?

 

Mä itse asiassa mutuna luulen että kotona on ollut ongelmia ja vanhemmat ovat sokaistuneet lapsensa pahoinvoinnille jonkin verran, eivätkä esim ole jaksaneet vaatia hoitoa ja maksaa niistä, Usa:ssa kun se ei ole helppo homma.

Minusta varhaislapsuus merkkaa aivan valtavasti ja uskoisin että hänellä on ollut huonoja kiintymyssuhteita ja perusturvallisuus on järkkynyt niiden takia - hänen ensisijaiset hoitajathan olivat vaihtuneet usein lapsuudessa (!!)

Susta huokuu edelleen se asenne tässäkin viestissä, että hoito on joku ihmeratkaisu kaikkeen. Sä et millään suostu uskomaan sellaiseen mahdollisuuteen, että vanhemmat ovat hankkineet hänelle hoitoa, mutta hoidosta ei ole ollut apua.

 

Mun mielestä on kiva, kun sä kerrot jotenkin niin rehellisesti myös omista "epätäydellisyyksistäsi". Yllättävän harva pystyy siihen

No eihän mussa paljon muuta ookaan ku epätäydellisyyttä.

 

Joo, mut siis toi sun kysymys. Pyydätkö pohtimaan sillä oletuksella, että kyse on jo katkeroituneesta aikuisesta ihmisestä, vai kenties syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta, jolla olis vielä ehkä toivoa?

Aikuisesta niin kun tuo mieskin oli.

 

Mutta me kanssaihmiset ei nähdä kun se nykyhetki ja se nykyinen olemus ja jos se on kovin luontaantyöntävä, niin eikö silloin yksilön pitäisi joko a) hakea apua b) mennä itseensä ja muuttaa käytöstään? Yksilön vastuulla?

Mä voin kertoa tällaisen omakohtaisen jutun.

Mä en päässyt mukaan porukkaan, kun olin nuorempi, koska olin 15 kiloa ylipainoinen. En siis käyttäytynyt mitenkään omituisesti, olin kyllä ujo, mutta minulla oli normaalit hyvä käytöstavat, olin älykäs, siististi pukeutunut, puhdas. Minut koettiin luotaantyöntäväksi (oksettava, ällöttävä, haiseva, kammottava, vastenmielinen, ne oli ne suosituimmat sanat, joita kuulin). Olisiko minun siis pitänyt mennä itseeni ja laihduttaa, jotta minua ei olisi koettu niin luotaantyöntäväksi? Olisiko minun siis vain pitänyt mennä itseeni ja hakea apua siihen, etten olisi niin vastenmielinen tapaus muiden mielestä?

Minä, neurotyypillinen, älykäs ihminen vihasin jossain vaiheessa suunnattomasti ihmisiä, loppujen lopuksi. Sen jälkeen, kun olin vuosia kuunnellut sitä sontaa. Meni useampi vuosi, että opin luottamaan jälleen ihmisiin, kohdattuani joitain sen luottamuksen arvoisia.