Ylireagoinko?

[kjk]

Ystävä tuli käymään poikansa kanssa kylässä ja tokaisi yhtäkkiä päin naamaa että ei koskaan hyväksyisi lastaan, jos olisi homo. Olen siis itse homo. Minusta tuo tuntui tosi pahalta ja loukkaavalta ystäväni sanomana. Mitä te olette mieltä? Ylireagoinko?

 

[Peyote]

Aika outoo tommosta paukauttaa. Miksi se käy sun luona ylipäätään? Onko se muutenkin outi että vastaa sillon kun ei kysytä?

 

[vieras..]

Tietääkö ystäväsi, että olet homo? Jos tietää, loukkaantuisin tietenkin.

 

[kjk]

Tietää että olen eikä ole ollut mitään ongelmaa (sellainen tunne ainakin ollu). Tuli jossain yhteydessä homous puheenaiheeksi ja sit sano ton. Näki että loukkaannuin, mutta sano vaan sillee et "sori,jos sanoin pahasti" ja sit oli vaan iha normaalisti.

 

[Peyote]

Kummallista sanoa noin. Ei tilannetajua. Varmaan hiukan erikoinen tyyppi.

 

[En hyväksyisi]

Miten hän sitten muka hyväksyy sinut? En olisi tuollaisen ihmisen kanssa enää ystävä - jos hän ei hyväksy jotain asiaa joka koskee sinua, niin miksi olisit sellaisen ystävä?

 

[Keppi ja porkkana]

Et todellakaan ylireagoinut. Tosin tuollaisia mielipiteitä on vain idiooteilla ja heiltä ei kai voi vaatia edes käytöstapoja...

 

[foook]

Faktahan on että jokainen vanhempi joutuu käymään läpi sen "suruprosessin" kun lapsi kertoo olevansa homo. Käsittelemään sen ja moni pystyy vasta ajan kanssa hyväksymään sen.

Mun mielestä hölmösti sanottu ja ymmärrän että pahastuit, mutta en mä nyt ystävää sen vuoksi hylkäisi. Ota puheeksi joskus myöhemmin että se loukkasi.

 

[En hyväksyisi]

Faktahan on että jokainen vanhempi joutuu käymään läpi sen "suruprosessin" kun lapsi kertoo olevansa homo. Käsittelemään sen ja moni pystyy vasta ajan kanssa hyväksymään sen.

Mun mielestä hölmösti sanottu ja ymmärrän että pahastuit, mutta en mä nyt ystävää sen vuoksi hylkäisi. Ota puheeksi joskus myöhemmin että se loukkasi.

En missään mielessä ole sitä mieltä, että homous olisi sairaus, mutta mielestäni tämä vertaus sopii hyvin:

Faktahan on että jokainen vanhempi joutuu käymään läpi sen "suruprosessin" kun lapsi kertoo sairastavansa syöpää, vaikka syöpä ei olisikaan parantumaton. Käsittelemään sen ja moni pystyy vasta ajan kanssa hyväksymään sen. Tämäkin on ihan fakta - entäs jos ihminen sanoisi että ei _hyväksy_ lastaan koska hänellä on syöpä?

Toisinsanoen, on ihan eri asia tuntea surua siitä että lapsi poikkeaa normista, kuin olla HYVÄKSYMÄTTÄ sitä ominaisuutta hänessä. Sen ymmärtää että jostakin on pahoillaan, mutta HYVÄKSYMÄTTÖMYYS on ihan eri asia.

Jos ystävä ei hyväksy jotain omainaisuutta sinussa, niin miten silloin voi olla ystävä? Jos sulla olisi ystävä joka ei hyväksy naisten työssäkäymistä, niin olisiko "hylkäämistä" jos et olisi enää sen ihmisen kanssa tekemisissä? Ap:n "ystävän" mielestähän homous on niin kauhea ominaisuus että hän olisi sen takia valmis hylkäämään OMAN LAPSENSA!

 

[puskutraktori]

Ystävä tuli käymään poikansa kanssa kylässä ja tokaisi yhtäkkiä päin naamaa että ei koskaan hyväksyisi lastaan, jos olisi homo. Olen siis itse homo. Minusta tuo tuntui tosi pahalta ja loukkaavalta ystäväni sanomana. Mitä te olette mieltä? Ylireagoinko?

Siis ystäväsi häpeäisi lastansa jos itse olisi homo? Mikä logiikka tuossa on?
Oikea sanamuoto sille mitä selvästi hait olisi: "ei koskaan hyväksyisi lastaan jos tämä olisi homo"

 

[kjk]

Siis ystäväsi häpeäisi lastansa jos itse olisi homo? Mikä logiikka tuossa on?
Oikea sanamuoto sille mitä selvästi hait olisi: "ei koskaan hyväksyisi lastaan jos tämä olisi homo"

Joo tota tarkotin. Sori epäselkeä lause

 

[kjk]

Miten hän sitten muka hyväksyy sinut? En olisi tuollaisen ihmisen kanssa enää ystävä - jos hän ei hyväksy jotain asiaa joka koskee sinua, niin miksi olisit sellaisen ystävä?

Ei ole koskaan sanonut mitään asiasta kun kerroin. Saman verran käynyt kylässä,soitellut yms. kuin ennenkin.