"..."
Kyllä minä aina ihmettelen, mihin vanhana lapsensa saaneet ovat vuosikymmenen tuhlanneet. Itse sain omani 21 ja 23-vuotiaana, jolloin olin jo ehtinyt reppureissata, asua ulkomailla ja huomata, että juominen ei ole mun juttu. Tämän jälkeen sain maisterintutkinnon neljässä vuodessa, ja nyt 26-vuotiaana olen hyväpalkkaisessa vakiduunissa, ja aion edetä uralla ilman äitiyslomien aiheuttamia katkoksia. Matkusteltua tulee useamman kerran vuodessa, yleensä lasten kanssa, usein vieläpä spontaanisti. Jos joku kokee lasten pilaavan elämän, niin varmaan ei kannata hankkia niitä missään ikävaiheessa. Vapaushypetystä en ole koskaan ymmärtänyt, koska koen että olen lasten kanssa ihan yhtä vapaa kuin ilmankin. Syy on ehkä siinä, että itse nautin vastuusta, toimivasta arjesta ja mukavasta elintasosta. En ikävöi yhtään kännäämistä tai rupisten hostellien kiertämistä rinkka selässä, kun voin panostaa vapaa-aikaan rakkaan perheeni kanssa Ajattelen, että Se itsekkyys ei automaattisesti vähene sitä mukaa, kun saa elää vuosikymmenen vain itselleen. Itse olen lasten myötä kasvanut henkisesti paljon nopeammin kuin lapsettomat ikäiseni, ja olen siitä kiitollinen.