Miksi heitit nuoruutesi hukkaan tekemällä lapsia?

Kyllä minä aina ihmettelen, mihin vanhana lapsensa saaneet ovat vuosikymmenen tuhlanneet. Itse sain omani 21 ja 23-vuotiaana, jolloin olin jo ehtinyt reppureissata, asua ulkomailla ja huomata, että juominen ei ole mun juttu. Tämän jälkeen sain maisterintutkinnon neljässä vuodessa, ja nyt 26-vuotiaana olen hyväpalkkaisessa vakiduunissa, ja aion edetä uralla ilman äitiyslomien aiheuttamia katkoksia. Matkusteltua tulee useamman kerran vuodessa, yleensä lasten kanssa, usein vieläpä spontaanisti. Jos joku kokee lasten pilaavan elämän, niin varmaan ei kannata hankkia niitä missään ikävaiheessa. Vapaushypetystä en ole koskaan ymmärtänyt, koska koen että olen lasten kanssa ihan yhtä vapaa kuin ilmankin. Syy on ehkä siinä, että itse nautin vastuusta, toimivasta arjesta ja mukavasta elintasosta. En ikävöi yhtään kännäämistä tai rupisten hostellien kiertämistä rinkka selässä, kun voin panostaa vapaa-aikaan rakkaan perheeni kanssa Ajattelen, että Se itsekkyys ei automaattisesti vähene sitä mukaa, kun saa elää vuosikymmenen vain itselleen. Itse olen lasten myötä kasvanut henkisesti paljon nopeammin kuin lapsettomat ikäiseni, ja olen siitä kiitollinen.

 

No mä sain ainoanii 28-vuotiaana. Eli olen juurikin tuo pyhä ja oikea keskiarvoäiti, joka osaa synnyttää oikeassa iässä ja oikeassa elämäntilanteessa. Eiku... Päin persettä menikin. Mulla oli opinnot kesken vielä ja tein vauva-vuonna gradua sekä syventäviä opintoja ja vein lastani liian aikaisin ja usein mummolaan eli helvetin esikartanoon hoitoon. Synnytysikä osu kohdilleen, mutta kiintymyssuhteet tässä varmaan meni munalleen. Voi vaan sitten syyttää itseään muutaman vuoden päästä, kun poika ryöstelee pankkeja mekko päällä, kun on kiintymyssuhteet ja psyyke romahdutettu vauvana!

 

Nii. Tyhmät ja köyhät on yliopistossa, vanhana äidiksi tulleet on epävarmoja, nuorena lapsen tehneet on peeaa.

 

Nii. Tyhmät ja köyhät on yliopistossa, vanhana äidiksi tulleet on epävarmoja, nuorena lapsen tehneet on peeaa.

Olet aika ytimessä. Unohdit sen vielä, että duunarit on wt. Muuten osu palstatotuudet kohdilleen.

 

Miksi ylipäänsä kukaan heittää elämäänsä hukkaan tekemällä lapsia? Itse menetin nuoruuteni/aikuisuuteni/vanhuuteni kun tein lapseni 19/30/41 vuotiaana.

Ainoa oikea ratkaisu on olla tekemättä lapsia.

 

Oletko mies henkilö?

Mitä? En ole mies.
Viestini oli vähän kuin "No Yes No Sandwich", jos tajuat mitä tarkoitan....

 

[QUOTE="kuningas";29911633]Miksi ylipäänsä kukaan heittää elämäänsä hukkaan tekemällä lapsia? Itse menetin nuoruuteni/aikuisuuteni/vanhuuteni kun tein lapseni 19/30/41 vuotiaana.

Ainoa oikea ratkaisu on olla tekemättä lapsia.[/QUOTE]

kiitos nauruista, tää oli paha

 

[QUOTE="kuningas";29911633]Miksi ylipäänsä kukaan heittää elämäänsä hukkaan tekemällä lapsia? Itse menetin nuoruuteni/aikuisuuteni/vanhuuteni kun tein lapseni 19/30/41 vuotiaana.

Ainoa oikea ratkaisu on olla tekemättä lapsia.[/QUOTE]

Voitit.

 

[QUOTE="...";29911616] Vapaushypetystä en ole koskaan ymmärtänyt, koska koen että olen lasten kanssa ihan yhtä vapaa kuin ilmankin. Syy on ehkä siinä, että itse nautin vastuusta, toimivasta arjesta ja mukavasta elintasosta.[/QUOTE]

Niin eli voiskohan se vapaushypetys johtua siitä, että ihmiset on erilaisia? Että toiset ei nauti siitä vastuusta vaan siitä vapaudesta? Miten voi olla niin helvetin vaikeaa niin helvetin monille ihmisille ymmärtää, niin yksinkertainen asia kuin se, että ihmiset on erilaisia?

 

Näiden palstojenhan olemassaolo perustuu sille, että ihmiset ei tajuu toisistaan yhtikäs mitään ja tänne tullaan sitten ihmettelemään ja jankkaamaan.

 

Kaikki nuoret yh:t eivät päädy kotiäideiksi tai duunareiksi, sain lapseni päälle parikymppisenä, minulla oli jo ammatti ja yo tutkinto. Olin bailannut, olin matkustanut.. Lasten isä osoittautui lapselliseksi kuspääksi, heivasin miehen, opiskelin yliopistossa tutkinnon, löysin ihanan miehen ja en kyllä kuulu mihinkään yhteiskunnan alempaan kastiin tällä hetkellä.
Turha siis yleistää, sanoisin että Se mihin tuossa tilanteessa päätyy on pitkälti kiinni itsestä ja omasta motivaatiosta (siis nuorena jos jää yksin lasten kanssa).
Täytyy tähän vielä todeta että oma äitini kuoli nuorena vakavaan sairauteen ja olen ikionnellinen että sain ensimmäiset lapseni noin aikaisin ja äitini sai olla mummi edes hetken. Olen todella kiitollinen että asiat menivät näin enkä ole koskaan vielä katunut. Omat ystäväni eivät kadonneet minnekään vaan auttoivat innolla lasteni hoidossa (heistä tuli kummeja). Varmasti osaa kaduttaakin lasten saanti nuorena, mutta minä en kuulu heihin.

 

[QUOTE="elina";29911694]Kaikki nuoret yh:t eivät päädy kotiäideiksi tai duunareiksi, sain lapseni päälle parikymppisenä, minulla oli jo ammatti ja yo tutkinto. Olin bailannut, olin matkustanut.. Lasten isä osoittautui lapselliseksi kuspääksi, heivasin miehen, opiskelin yliopistossa tutkinnon, löysin ihanan miehen ja en kyllä kuulu mihinkään yhteiskunnan alempaan kastiin tällä hetkellä.
Turha siis yleistää, sanoisin että Se mihin tuossa tilanteessa päätyy on pitkälti kiinni itsestä ja omasta motivaatiosta (siis nuorena jos jää yksin lasten kanssa).
Täytyy tähän vielä todeta että oma äitini kuoli nuorena vakavaan sairauteen ja olen ikionnellinen että sain ensimmäiset lapseni noin aikaisin ja äitini sai olla mummi edes hetken. Olen todella kiitollinen että asiat menivät näin enkä ole koskaan vielä katunut. Omat ystäväni eivät kadonneet minnekään vaan auttoivat innolla lasteni hoidossa (heistä tuli kummeja). Varmasti osaa kaduttaakin lasten saanti nuorena, mutta minä en kuulu heihin.[/QUOTE]

Ihan samaa mieltä. Oma äitini oli yh ja nuori, kouluttamaton vielä kun lapsensa teki mutta sieltä vain kovalla työllä ja motivaatiolla pääsi pitkälle.<3 Kyllä kaikki on kiinni siitä asenteesta ja omista kyvyistä, ei olosuhteista oli ne minäkin hetkenä kuinka kurjat tahansa. Hienoa että olet noin hyvin olet asiasi hoitanut.

 

Ihan samaa mieltä. Oma äitini oli yh ja nuori, kouluttamaton vielä kun lapsensa teki mutta sieltä vain kovalla työllä ja motivaatiolla pääsi pitkälle.<3 Kyllä kaikki on kiinni siitä asenteesta ja omista kyvyistä, ei olosuhteista oli ne minäkin hetkenä kuinka kurjat tahansa. Hienoa että olet noin hyvin olet asiasi hoitanut.

Ei vissiin saanut melkein samaa palkkaa kuin koulutetut kun puhut hänestä kouluttamattomana

 

Ei vissiin saanut melkein samaa palkkaa kuin koulutetut kun puhut hänestä kouluttamattomana

No mikä ihme tuo nyt on ettei näe suurta eroa kun työelämässä sillä ei oikeesti ole väliä? Ketään asiakasta ei kiinnosta olenko valmistunut vai opiskelija vai vakkari vai sijainen. Mutta toki se työyhteisössä muuten merkitsee.

 

No mikä ihme tuo nyt on ettei näe suurta eroa kun työelämässä sillä ei oikeesti ole väliä? Ketään asiakasta ei kiinnosta olenko valmistunut vai opiskelija vai vakkari vai sijainen. Mutta toki se työyhteisössä muuten merkitsee.

Logiikkasi on yhtä kuin sanoa Suomea Ruotsiksi, koska eihän näillä mailla nyt niin suurta eroa ole.

Ja muuten ihan varmasti niitä asiakkaita kiinnostaa. Ei siellä koulussa ihan huvikseen käydä, siellä käydään siksi, että siellä opitaan asioita, joita tarvitaan siinä työssä.

 

Logiikkasi on yhtä kuin sanoa Suomea Ruotsiksi, koska eihän näillä mailla nyt niin suurta eroa ole.

Ja muuten ihan varmasti niitä asiakkaita kiinnostaa. Ei siellä koulussa ihan huvikseen käydä, siellä käydään siksi, että siellä opitaan asioita, joita tarvitaan siinä työssä.

No tietysti mutta silti olen samalla viivalla työntekijänä siellä asiakkaille eikä se saa edes vaikuttaa siihen miten työnantaja kohtelee opiskelijaa verrattuna muihin.

 

No tietysti mutta silti olen samalla viivalla työntekijänä siellä asiakkaille eikä se saa edes vaikuttaa siihen miten työnantaja kohtelee opiskelijaa verrattuna muihin.

Mutta ei tämä tee sinusta koulutettua.

 

Mutta ei tämä tee sinusta koulutettua.

Ihanko totta? Murskasit juuri unelmani olla kouluttautunut ja vastuullinen työntekijä tässä yhteiskunnassa.

 

Tiiättekös että ihan amispohjaltakin voi saada hyvää palkkaa ammatissa joka ei ees vastaa sitä aluperästä koulutusta. Paaaaljon parempaa palkkaa kun joku akateeminen joka ehti elää iki-ihanaa nuoruutta ja hankkii 35 vuotiaana lapsia.

Eli sua kuitenkin jossain määrin ärsyttää, että esim. minä olen saanut ne molemmat? Siis elää sen vapaan nuoruuteni ja sitten vielä niitä lapsia. Ja jos oikein hierotaan, niin hyväpalkkaisen duunin, joka vastaa koulutustani.

Niin ja vielä sen verran, että ei mulla ole koskaan ollut pelkästään palkka mielessä kun ajatellaan kouluttautumisen motiiveja. Kyllä se on myös sivistyksen ja älykkyyden taso, mitä tavoitellaan.

 

[QUOTE="...";29911616]Kyllä minä aina ihmettelen, mihin vanhana lapsensa saaneet ovat vuosikymmenen tuhlanneet. Itse sain omani 21 ja 23-vuotiaana, jolloin olin jo ehtinyt reppureissata, asua ulkomailla ja huomata, että juominen ei ole mun juttu. Tämän jälkeen sain maisterintutkinnon neljässä vuodessa, ja nyt 26-vuotiaana olen hyväpalkkaisessa vakiduunissa, ja aion edetä uralla ilman äitiyslomien aiheuttamia katkoksia. Matkusteltua tulee useamman kerran vuodessa, yleensä lasten kanssa, usein vieläpä spontaanisti. Jos joku kokee lasten pilaavan elämän, niin varmaan ei kannata hankkia niitä missään ikävaiheessa. Vapaushypetystä en ole koskaan ymmärtänyt, koska koen että olen lasten kanssa ihan yhtä vapaa kuin ilmankin. Syy on ehkä siinä, että itse nautin vastuusta, toimivasta arjesta ja mukavasta elintasosta. En ikävöi yhtään kännäämistä tai rupisten hostellien kiertämistä rinkka selässä, kun voin panostaa vapaa-aikaan rakkaan perheeni kanssa Ajattelen, että Se itsekkyys ei automaattisesti vähene sitä mukaa, kun saa elää vuosikymmenen vain itselleen. Itse olen lasten myötä kasvanut henkisesti paljon nopeammin kuin lapsettomat ikäiseni, ja olen siitä kiitollinen.[/QUOTE]

Tässä taas hieno esimerkki siitä, miten muodostetaan oman pään sisällä uskomattomia stereotypioita eri-ikäisenä äidiksi tulleista!

Ja jos totta puhutaan, niin tuollaiset teiniäitien kommentit sapettaa ihan todella. En minäkään täällä heti ensimmäisessä viestissä kailota, että nuorena äidiksi tulleet ovat "vanhana syntyneet", minkä takia eivät tietenkään mitään vapautta kaipaa. Mitäpä ne kotihiiret sillä tekevätkään, kun inhoavat yli kaiken sosiaalisia kontakteja muiden kuin miehensä, vanhempiensa ja lähimpien äiti-ihmisystäviensä kanssa. Elämäntarkoituksensa on tulla vanhemmaksi. Että pääsee pätemään mahdollisimman varhain keskustelupalstoille. Ja huutelemaan puskista niille, jotka eivät ymmärrä sitä lasta tehdä heti kun muuttavat lapsuudenkodistaan. Itsekkäitäkin olemme, perkele. Eikä meidän kannattaisi edes alkaa sikiämään, kun olisimme pilanneet nuoruutemme tekemällä ne lapset silloin kun olimme nuoria. Hmph.

 

Eli sua kuitenkin jossain määrin ärsyttää, että esim. minä olen saanut ne molemmat? Siis elää sen vapaan nuoruuteni ja sitten vielä niitä lapsia. Ja jos oikein hierotaan, niin hyväpalkkaisen duunin, joka vastaa koulutustani.

Niin ja vielä sen verran, että ei mulla ole koskaan ollut pelkästään palkka mielessä kun ajatellaan kouluttautumisen motiiveja. Kyllä se on myös sivistyksen ja älykkyyden taso, mitä tavoitellaan.

Et kai sä luule että kouluttautuminen tekee älykkääksi? Ja ei mua missään määrin se harmita, mä oon aina ollut vapaa.

 

Vapaus on se miten asian käsittää. Lapset eivät ole vieneet vapauttani minnekkään vaan ovat luoneet uudenlaisen vapauden elää. Onneksi me elämme vapaassa maailmassa ja saamme itse päättää näistä asioista. Juuri juttelin erään tytön kanssa miten hänen kulttuurissaan kun äiti ei kyennyt enää saamaan lapsia (5 sisarta) otti mies eron, meni naimisiin toisen naisen kanssa ja teki kymmenen lasta tämän kanssa.

 

Mä oon yhä nuori enkä kenenkään vanki. Lapset aika isoja, pienempikin täyttää 10 seuraavaksi. Nytkin olen ollut kaks yötä pois kotoa eikä siinä ollu mitään ongelmaa. Oli tarkoitus lähteä vasta eilen, mutta lähdinkin hetken mielijohteesta toissapäivänä vielä iltajunalla tunnin varoitusajalla.

Mutta jos lapset olisivat pienempiä, olisit enemmän kiinni heissä. Ja ei sitä lapsien myötä enää voi huolettomasti ja itsekkäästi mennä miten tahtoo, vaikka he olisivat minkä ikäisiä. Mielestäni sitä on turha edes yrittää puolustella.

Itse en halunnut lapsia hirveän nuorena juurikin siitä syystä, että sain elää nuoruuttani. Vapautta, itsekkyyttä, omien siipien kokeilemista, lapsellisuutta, rajojen rikkomista, huolettomuutta.

Ainoa, mitä lapsien myötä joskus kaipaan, on se huolettomuus.
Onneksi nautin nuoruudestani täysillä.

 

[QUOTE="Vierailija";29913116]Mutta jos lapset olisivat pienempiä, olisit enemmän kiinni heissä. Ja ei sitä lapsien myötä enää voi huolettomasti ja itsekkäästi mennä miten tahtoo, vaikka he olisivat minkä ikäisiä. Mielestäni sitä on turha edes yrittää puolustella.

Itse en halunnut lapsia hirveän nuorena juurikin siitä syystä, että sain elää nuoruuttani. Vapautta, itsekkyyttä, omien siipien kokeilemista, lapsellisuutta, rajojen rikkomista, huolettomuutta.

Ainoa, mitä lapsien myötä joskus kaipaan, on se huolettomuus.
Onneksi nautin nuoruudestani täysillä.[/QUOTE]

Sori, mut kyl mä pääsin silloin menemään minne halusin koska mun vanhemmat on ottaneet lapsia aina ilomielin luokseen.

 

Sori, mut kyl mä pääsin silloin menemään minne halusin koska mun vanhemmat on ottaneet lapsia aina ilomielin luokseen.

Toki jotkut haluavat mennä niin harvoin minnekään, että lapsi ei tätä menemistä rajoita. Mutta on sulaa tyhmyyttä väittää, etteikö lapsi rajottaisi tekemisiä ja menemisiä millään lailla. Enkä nyt väitä, että sinä olisit niin tehnyt, puhuithan vain omasta puolestasi.