Olisko teille OK, että miehenne luovuttaisi spermaansa?

:O

Sinun mielestä siis sellainen ihminen jonka mielestä on tyhjällä tiellä ok kävellä punaisia päin, sallii myös lapsiin kohdistuvan väkivallan?

Ei. Vaan että on erilaisia mielipiteitä.

Itse jo myönsit, että Sharialaista keskustellessa saattaisit heittää kohteliaisuudet romukoppaan. Jonkun toisen keskustelukulttuurissa se kipukynnys voi tulla vastaan jo paljon aiemmin, vaikkapa hedelmöityshoidoista puhuttaessa. Mun mielestä huonosti perusteltua mielipidettä on ihan tarpeetonta kumarrella.

 

Sulla ja lunaticilla on vähän samoja taipumuksia. Otatte kontekstista irti jotain ja yritätte selittää kuinka se pitää saada liittää mihin tahansa.

Ei sillä, onhan ihmisellä oikeus kehoonsa vaikka sitten sillä uhalla että loukkaa kumppaniaan, oli se seksin harrastamisessa tai sukusoluluovutuksen kautta.

Jokatapauksessa naurettavaahan se on miten sinä "keskustelet" pyrit vain vääntelemään toisen sanoja kun sinulla ei loppujen lopuksi ole mitään järkevää argumenttia omien tueksi.

Ole rauhassa, onhan sinulla oikeus ajatella niin että omistat miehesi kepekset, sen käytännössä toteuttaminen taas, ei taida ollakaan sitä oikeutta.

Ihan niinkuin ei miehelläsi ole oikeutta sanoa että nyt muuten keskeytät sen raskauden. Oikeus hänellä on ajatella niin että ei halua lasta, mutta ei ole mitään oikeutta painostaa tekemään halunsa mukaan.

Sinänsä naurattaa ihan, että pitää edes selventää asiaa, koska selkeästi lähes kaikki tajusivat ihan suoraan mitä tarkoitin. Toki joillain voi olla ymmärryksen kanssa ongelmia, niin pitänee sitten selventää näin.

Se perseily ei oikeasti ole niin "coolia" mitä luulet. Kun et ole edes hauska. Joku viihdearvo pitäisi yrittää säilyttää jos ideana on vain kulkea ympäriinsä tekemällä itsestään hölmön ulosantinsa kautta.

Kiva kuulla että naurattaa vaikka kommenteissani ei ole edes viihdearvoa. Haluan samat lääkkeet!
En ole täällä miettimässä mikä sinun mielestä on coolia tai miksi käytät toki, argumentti ja konteksti-sanoja kuin gramofoni. Jokaisella on oikeus omiin sanahirviöihin ja omiin tunteisiin. Se on elämän suola.

 

Kiva kuulla että naurattaa vaikka kommenteissani ei ole edes viihdearvoa. Haluan samat lääkkeet!
En ole täällä miettimässä mikä sinun mielestä on coolia tai miksi käytät toki, argumentti ja konteksti-sanoja kuin gramofoni. Jokaisella on oikeus omiin sanahirviöihin ja omiin tunteisiin. Se on elämän suola.

Toki on, mutta se oikeus on juurikin omiinsa, ei toisen ihmisen. Sehän tässä se ongelma oli.

p.s. Tuossa gramofoni-viittauksessa ei ollut mitään järkeä.

 

Aika monelle on melkoinen turn off jos kumppani on niin pikkusieluinen, että maailma romahtaa kun sukusoluja annetaan niitä kovasti tarvitseville. Jotenkin tuntuu aika lapselliselta ulina tyyliin "yyh, eikö meidän suhde ja minäminä merkkaa sulle mitään kun teet noin julmasti".

Itselläsihän se luovutus menisi parisuhteen edelle jos se olisi kynnyskysymys.

Minussa ja vaimossani on molemissa paljonkin pikkusieluisuutta, mutta ne onneksi osuvat useimmiten niin, että toisen on helppo antaa periksi eikä jäädä vänkäämään. Tosin tuo luovutuksen väliin jättäminen olisi niin pieni juttu minulle ettei siitä saisi kiistaa aikaiseksi tässä suhteessa. Ei se minun egoni tai itsetuntoni siitä romahda että annan periksi. Eikä se edes olisi turn-off minulle, koska en muutenkaan ymmärrä naisia mutta minusta on kuitenkin kiva asua yhdessä.

Kun joku löytää kultakimpaleen, niin toiset haluavat omia sen ja toisen taas jakaa sen. Kumpikaan ei ole tässä tapauksessa väärin (tai edes turn-off ainakaan minulle).

Tuota viimeistä lausetta en ymmärrä ollenkaan...

 

Pitäisi osata eritellä mielipaha ja sen kautta vaatimustensa oikeuttaminen ja asiat joissa oikeasti on oikeus vaatia omaa mielipidettä kuultavaksi niin, että toisen on "pakko" tehdä kompromissi.

Sehän ei ole mitenkään päin naisen päätös, luovuttaako mies sukusoluja tai päinvastoin. Ihan sama onko lapsia vai ollaanko niitä tekemässä.

Seuraukset taas kumppanin tahtoa vastaan toimimisesta on 100% sivuasia, niillä ei ole mitään sijaa siihen pointtiin mitä olen sanonut, eli kehoonsa on jokaisella oikeus.

Monet vaan tuppaa ajattelemaan että mielipaha ja "musta nyt vaan tuntuu tältä" on yhtä kuin oikeus vaatia toista toimimaan oman tahtonsa mukaan.

Jos kumppani toimii vasten sinun tahtoa, niin vaihtoehdot on joko asian nieleminen tai sitten ero, kerta ilmeisesti tässäkin on NIIN tärkeästä asiasta kyse.

Talouspaperiin saa mällit ilmeisesti vetää, hätäseen, mutta sukusolujen luovutus on se missä raja menee joillakin, onhan se kumppanin vauvatehtailusta pois jos hetken ajattelee muitakin kuin sitä kumppanin itsekeskeisyyttä. Vaikkei olekaan.

Mutta onhan se biologia vaikea aihepiiri jos ei kykene tajuamaan edes ihmisten perusoikeuksia.

Tämä oli muuten yleistä puhetta ketjun suhteen, ei suunnattu sinulle lispetti itsessään.

Runkkaus on toki jokaisen oma asia ja siihen on täysi oikeus, mutta kun seläntakana mennään luovuttamaan spermaa niin siitä saattaa seurata se visiitti vuosien päästä.
Eikö olisi ihan hyvä udella onko se puoliso miten vastaanottavainen tämän asian kohdalla?

 

Monet vaan tuppaa ajattelemaan että mielipaha ja "musta nyt vaan tuntuu tältä" on yhtä kuin oikeus vaatia toista toimimaan oman tahtonsa mukaan.

Asian vierestä mutta menkööt. Palstalla monessa ketjussa on nämä mielensäpahoittajat suurin piirtein vaatineen miestään kunnioittamaan kumppanin mielipidettä (= muuttumaan ja hylkäämään omat tarpeet) esimerkiksi miehen runkkaaminen pornografisen viihteen kera ja miesten keskiset kaverilomat.

Nämä kaksi ovat usein pinnalla ja naisilla tuntuu olevan käsitys, että mielensäpahoittamisella miehellä on velvollisuus hylätä nuo asiat tai muuten ei rakasta ja arvosta kumppaniaan.

 

[QUOTE="friday";29864120]
Tuota viimeistä lausetta en ymmärrä ollenkaan...[/QUOTE]

No ajatus oli vissiin se, että jos tuomitset luovutuksen, niin pistät sen tärkeämmäksi kuin parisuhteen.

Vissiinkin.

vähän hankalahan kommenttina tuo on, kun sitä on hieman vaikea ihan suoralta kädeltä osoittaa täysin loogiseksi.

Toisaalta, siinä ei ole loogisuuden häivääkään, että esimerkiksi miehen sukusoluluovutus olisi mitenkään päin parisuhteelle oikeasti haitaksi. Kysehän on vaan siitä "minä ja minun tunteet" tyylisestä oikeutuksesta, ilman oikeita järkeviä syitä että miksi niin ei saisi tehdä.

 

Asian vierestä mutta menkööt. Palstalla monessa ketjussa on nämä mielensäpahoittajat suurin piirtein vaatineen miestään kunnioittamaan kumppanin mielipidettä (= muuttumaan ja hylkäämään omat tarpeet) esimerkiksi miehen runkkaaminen pornografisen viihteen kera ja miesten keskiset kaverilomat.

Nämä kaksi ovat usein pinnalla ja naisilla tuntuu olevan käsitys, että mielensäpahoittamisella miehellä on velvollisuus hylätä nuo asiat tai muuten ei rakasta ja arvosta kumppaniaan.

No tämä asia on todella yleistä naisissa nimenomaan, sulkematta miehiä pois sen piiristä myöskään.

Onneksi on niitä järkeviäkin joiden käsitys parisuhteesta ei ole se, että tukahdutetaan toinen.

 

:O

Sinun mielestä siis sellainen ihminen jonka mielestä on tyhjällä tiellä ok kävellä punaisia päin, sallii myös lapsiin kohdistuvan väkivallan?

Ei, vaan mielipide pitää ja voi olla mutta kaikessa ei voi joustaa siihen vedoten että jokaisella on oma moraalikäsitys.

 

No ajatus oli vissiin se, että jos tuomitset luovutuksen, niin pistät sen tärkeämmäksi kuin parisuhteen.

Vissiinkin.

vähän hankalahan kommenttina tuo on, kun sitä on hieman vaikea ihan suoralta kädeltä osoittaa täysin loogiseksi.

Toisaalta, siinä ei ole loogisuuden häivääkään, että esimerkiksi miehen sukusoluluovutus olisi mitenkään päin parisuhteelle oikeasti haitaksi. Kysehän on vaan siitä "minä ja minun tunteet" tyylisestä oikeutuksesta, ilman oikeita järkeviä syitä että miksi niin ei saisi tehdä.

No mutta kun musta tuntuu. Mitä muita syitä muka tarvitaan? Jos musta tuntuu niin mieshän tanssii just sen pillin mukaan tai on parempi alkaa pakkaamaan kamojaan. Piste.

 

Asian vierestä mutta menkööt. Palstalla monessa ketjussa on nämä mielensäpahoittajat suurin piirtein vaatineen miestään kunnioittamaan kumppanin mielipidettä (= muuttumaan ja hylkäämään omat tarpeet) esimerkiksi miehen runkkaaminen pornografisen viihteen kera ja miesten keskiset kaverilomat.

Nämä kaksi ovat usein pinnalla ja naisilla tuntuu olevan käsitys, että mielensäpahoittamisella miehellä on velvollisuus hylätä nuo asiat tai muuten ei rakasta ja arvosta kumppaniaan.

Toi on varmaan monille ongelma.
Saisivat ennen pariutumista käydä läpi tuota asiaa, jotta ei tule myöhemmin pettymyksiä.

 

Tässä kommentissa todistit itsellesi ettei moraali ja laki kulje aina käsikädessä. Hienoa.

Ei oe lakia joka kieltää aviopuolison pettämisen tai sukusolujen luovutuksen ilman lupaa. On laki joka oikeuttaa jokaisen itsemääräämisoikeuden. Näiden perusteella puoliso ei voi estää pettämistä tai sukusolujen luovutusta vaikka kuinka olisi sitä vastaan.

 

Toki on, mutta se oikeus on juurikin omiinsa, ei toisen ihmisen. Sehän tässä se ongelma oli.

p.s. Tuossa gramofoni-viittauksessa ei ollut mitään järkeä.

Mä en ole nähnyt että niillä ois ollut mitään ongelmia, jotka ei käsitä spermanluovutusta parisuhteessa. Enemmän ne joille se on ok, ovat saaneet tässä ketjussa päänsärkyä.
Mutta totta, omiin on oikeus kaikilla, sekä tunteisiin että kehoon.

 

[QUOTE="Wert";29864014]Blue sanon tämän kaikella rakkaudella.

Sinulla on vahvat mielipiteet ja olet verbaalinen. Mutta tuntuu, että sinun täytyy saada muut kääntämään päänsä mielipiteensä suhteen ja ajattelemaan asiasta samoin.

Jokaisella on omat mielipiteet. Sinulla on omasi, toisella omansa. Eiköstä niin![/QUOTE]

Juuri näin.

 

No ajatus oli vissiin se, että jos tuomitset luovutuksen, niin pistät sen tärkeämmäksi kuin parisuhteen.

Vissiinkin.

vähän hankalahan kommenttina tuo on, kun sitä on hieman vaikea ihan suoralta kädeltä osoittaa täysin loogiseksi.

Toisaalta, siinä ei ole loogisuuden häivääkään, että esimerkiksi miehen sukusoluluovutus olisi mitenkään päin parisuhteelle oikeasti haitaksi. Kysehän on vaan siitä "minä ja minun tunteet" tyylisestä oikeutuksesta, ilman oikeita järkeviä syitä että miksi niin ei saisi tehdä.

luulin fridayn olevan nainen ja näin, että asia on niin, että hänellä se meni "väkisin tehty luovutus" parisuhteen edelle koska siitä syystä ei voisi enää elää kumppaninsa kanssa. Eli tehty luovutus oli suurempi paha kuin parisuhde hyvänä asiana.

 

Mä en ole nähnyt että niillä ois ollut mitään ongelmia, jotka ei käsitä spermanluovutusta parisuhteessa. Enemmän ne joille se on ok, ovat saaneet tässä ketjussa päänsärkyä.
Mutta totta, omiin on oikeus kaikilla, sekä tunteisiin että kehoon.

Näin on.

 

Asian vierestä mutta menkööt. Palstalla monessa ketjussa on nämä mielensäpahoittajat suurin piirtein vaatineen miestään kunnioittamaan kumppanin mielipidettä (= muuttumaan ja hylkäämään omat tarpeet) esimerkiksi miehen runkkaaminen pornografisen viihteen kera ja miesten keskiset kaverilomat.

Nämä kaksi ovat usein pinnalla ja naisilla tuntuu olevan käsitys, että mielensäpahoittamisella miehellä on velvollisuus hylätä nuo asiat tai muuten ei rakasta ja arvosta kumppaniaan.

Mun mies saa runkata ihan niin paljon, kuin lystää. Mutta spermat pitäkööt itsellään. Mä en halua kenenkään 18- vuotiaan koputtavan meidään oveen ja kertovan, että "hei, mä olen sun poikas pertti. Synnyin luovuttamastasi spermasta. Sä oot mun iskä".

On hienoa, että spermaan luovutetaan, mutta mun miehellä on niin hyvä perimä, ettei sitä sovi sotkea mihin tahansa epähyvään geeniperimään

 

Runkkaus on toki jokaisen oma asia ja siihen on täysi oikeus, mutta kun seläntakana mennään luovuttamaan spermaa niin siitä saattaa seurata se visiitti vuosien päästä.
Eikö olisi ihan hyvä udella onko se puoliso miten vastaanottavainen tämän asian kohdalla?

Mites se visiitti kuuluu kumppanille? Eihän se ole sen kumppanin lapsi jos tämmöinen asia teoriassa tapahtuisikin?

Ei se edelleenkään kuulu mitenkään kumppanin oikeuksiin rajoittaa kanssakäyntiä jälkikasvun kanssa, oli se luovutuksen tai vanhan liiton / suhteen kautta syntynyt.

Ja tuo viimeinen lause on taas sitä samaa mihin jo kommentoin. Toisen tahtoa vastaan tekeminen on täysin eri asia kuin se, että kenellä on oikeus päättää kehostaan.

Kumppani joko hyväksyy sen, että asia on noin, tai sitten ei, mutta se ei muuta sitä asiaa mihinkään että ei ole oikeutta yrittää vaikuttaa asiaan vain koska tuntee mielipahaa asiasta.

 

Piilleekö tässäkin asiassa muuten epätasa-arvo nurkan takana?

Jos nainen luovuttaa munasolunsa toisen kohtuun haudottavaksi niin koetaanko tämä "muniensa jakelijahoro" syntyneen lapsen äidiksi yhtälailla kuin siittiön ex-omistajaa pidetään "isänä"?

 

Mä en ole nähnyt että niillä ois ollut mitään ongelmia, jotka ei käsitä spermanluovutusta parisuhteessa. Enemmän ne joille se on ok, ovat saaneet tässä ketjussa päänsärkyä.
Mutta totta, omiin on oikeus kaikilla, sekä tunteisiin että kehoon.

Eihän sitä tarvitsekaan käsittää, ei kaikki asiat vaan aukene kaikille.

 

No ajatus oli vissiin se, että jos tuomitset luovutuksen, niin pistät sen tärkeämmäksi kuin parisuhteen.

Vissiinkin.

vähän hankalahan kommenttina tuo on, kun sitä on hieman vaikea ihan suoralta kädeltä osoittaa täysin loogiseksi.

Toisaalta, siinä ei ole loogisuuden häivääkään, että esimerkiksi miehen sukusoluluovutus olisi mitenkään päin parisuhteelle oikeasti haitaksi. Kysehän on vaan siitä "minä ja minun tunteet" tyylisestä oikeutuksesta, ilman oikeita järkeviä syitä että miksi niin ei saisi tehdä.

Omasta mielestäni lapsen tekeminen toiselle/toisille ei ole järkevää kun eletään parisuhteessa ja on yhteisiä lapsia. Jos se ei ole sulle riittävän järkevä syy, niin ei se poista sitä tosiasiaa että esim minulle se on järkevä syy.
Mun järkeen ei mene että aletaan tehdä lapsia toisille kuin puolisolle.

 

Ei oe lakia joka kieltää aviopuolison pettämisen tai sukusolujen luovutuksen ilman lupaa. On laki joka oikeuttaa jokaisen itsemääräämisoikeuden. Näiden perusteella puoliso ei voi estää pettämistä tai sukusolujen luovutusta vaikka kuinka olisi sitä vastaan.

Ei tietenkään voi estää, onko joku tässä ketjussa niin väittänyt!!
Ei se tarkota että niitä asioita silti hyväksyisi.

 

Mites se visiitti kuuluu kumppanille? Eihän se ole sen kumppanin lapsi jos tämmöinen asia teoriassa tapahtuisikin?

Ei se edelleenkään kuulu mitenkään kumppanin oikeuksiin rajoittaa kanssakäyntiä jälkikasvun kanssa, oli se luovutuksen tai vanhan liiton / suhteen kautta syntynyt.

Ja tuo viimeinen lause on taas sitä samaa mihin jo kommentoin. Toisen tahtoa vastaan tekeminen on täysin eri asia kuin se, että kenellä on oikeus päättää kehostaan.

Kumppani joko hyväksyy sen, että asia on noin, tai sitten ei, mutta se ei muuta sitä asiaa mihinkään että ei ole oikeutta yrittää vaikuttaa asiaan vain koska tuntee mielipahaa asiasta.

Kuuluuhan parisuhteessa muutenkin keskustella, yleensä ainakin, isoista jutuista vaikkei varsinaista velvollisuutta siihen oliskaan. Siihen vedoten olisi ihan jees kysäistä puolison mielipidettä, tai ainakin informoida asiasta. Pakko ei tietenkään ole.

 

Toisaalta, siinä ei ole loogisuuden häivääkään, että esimerkiksi miehen sukusoluluovutus olisi mitenkään päin parisuhteelle oikeasti haitaksi. Kysehän on vaan siitä "minä ja minun tunteet" tyylisestä oikeutuksesta, ilman oikeita järkeviä syitä että miksi niin ei saisi tehdä.

Jeps, olet periaatteessa ihan oikeassa. Sitten vaan huomataan että me olemme niin pahuksen erilaisia, että jollekin toiselle tämä saattaa olla ihan elämän ja kuoleman kysymys. Siksi olen sitä mieltä, että parsuhteessa selän takana tekeminen ei ole oikein. Kysyminen on aina kuitenkin myös toisen kuuntelemista.

Jos sittenkin on pakko luovuttaa koska pitää sitä niin tärkeänä vaikka puoliso ei siitä pidä, niin sitten ollaan siinä tilanteessa jonka jo edellä esitit. Hyväksy tai eroa. Näitäkin tilanteita tuppaa aina silloin tällöin tulemaan puolin ja toisin pakostikin vuosien varrella ja siksi vältän niitä aina kuin voin koska sitten kun ei voi välttää niin sitten on helpompi paremmalla omallatunnolla ottaa hieman kuraa niskaan - ja valitettavasti antaa sitä toisellekin.

 

Omasta mielestäni lapsen tekeminen toiselle/toisille ei ole järkevää kun eletään parisuhteessa ja on yhteisiä lapsia. Jos se ei ole sulle riittävän järkevä syy, niin ei se poista sitä tosiasiaa että esim minulle se on järkevä syy.
Mun järkeen ei mene että aletaan tehdä lapsia toisille kuin puolisolle.

Ethän sinä sitä ole tekemässä, vaan lääkärit jne. Etkä sinä siitä edesvastuuseen mitenkään joudu, elätyksen tai minkään muunkaan suhteen, edes tapaamisien.

Siinä voittaa lähinnä se ihminen jolla ei ollut mahdollisuutta joko kumppanista johtuen tai itsestään, saada se lapsi mitä on aina halunnut.

Mutta toki asiaa voi demonisoida mielessään ihan miten paljon haluaa, itsekeskeisyys ei muutu oikeudenmukaisuudeksi siltikään vaikka miten yrittää asiaa perustella yleisillä "parisuhdesäännöillä".