Tarhantäti oli laittanut miehelleni Facebookissa kaveripyynnön :D

Ok. Itselläni taas on tuttujakin, etenkin jos he kuuluvat arkielämääni esim pari opettajaa ja työkaverit tietysti. Jos pk on pieni ja yksityinen niin tuon ymmärtää varsin hyvin, koska esim vanhempainyhdistyksen rahoittamissa päiväkodeissa vanhemmat ovat tosi paljon mukana toiminnassa ja ylipäätään yhteistyössä enemmän hoitajien kanssa. Oma pk:ni pienenä oli sellainen ja edelleen äitini moikkaa ja juttelee sen päikyn hoitajan kanssa kun kaupungilla törmää Yhteisöllisyyttä kannattaa arvostaa!

Hyvät käytöstavat ovat eri asia kuin fb pyynnön lähettäminen asiakassuhteessa olevalle vanhemmalle.

 

Keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka työ määrittää liikaa naisen olemista ja identiteettiä Suomessa. Tuolla logiikalla ilmeisesti jokainen oppilaan kanssa asuva opettaja olisi epäpätevä

Voi kun todellisuus olisikin niin yksinkertainen kuin täällä ihmiset olettavat! Teidän on hyvä elää noissa uskomuksissanne, mutta tiedostakaa se että ne on vain uskomuksia niin opitte ehkä joustamaan niistä enemmän.

 

Outona minäkin moista pidän.

Omassa työssä otan opiskelijoiden kaveripyyntöjä vastaan heidän valmistuttuaan, en kouluaikana. Minusta se vaan ei kuulu asiaan. Kuten ei ap:n tapauksessakaan. Ihan eri asia, jos oltaisiin tuttuja aiemmastaan.

 

Keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka työ määrittää liikaa naisen olemista ja identiteettiä Suomessa. Tuolla logiikalla ilmeisesti jokainen oppilaan kanssa asuva opettaja olisi epäpätevä

Voi kun todellisuus olisikin niin yksinkertainen kuin täällä ihmiset olettavat! Teidän on hyvä elää noissa uskomuksissanne, mutta tiedostakaa se että ne on vain uskomuksia niin opitte ehkä joustamaan niistä enemmän.

Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia, joiden hoitajien kanssa kaveerata. Suurin osa hoito- ja opetushenkilöstöstä ovat tarkkoja omasta yksityiajastaan, työ ja vapaa-aika pidetään erillään. Se on ammattimaista käytöstä.

 

Ei ei ei työasioita Facebookiin edes työkavereiden kesken. Ei!

 

Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia, joiden hoitajien kanssa kaveerata. Suurin osa hoito- ja opetushenkilöstöstä ovat tarkkoja omasta yksityiajastaan, työ ja vapaa-aika pidetään erillään. Se on ammattimaista käytöstä.

Näinhän se yleensä onkin, totta. Mutta siitä miten asiat ovat, ei voi johtaa, miten niiden pitäisi olla. Fb-pyyntöjä tms. spontaania juttua ei _aina_ tarvitsisi analysoida niin läpikotaisin ja varautuneena, siis liiallisesti yläpäällä, onko tämä nyt sopivaa, jne.

Joskus fb-pyyntö on vain fb-pyyntö aivan kuten miehen kukat naiselle on vain kukat, ei hyvittelyä, sänkyyn menon pohjustus, jne. Maailma on paljon sitä miten sitä tulkitsemme itse. Samoin toiset ihmiset ovat joko mahdollisuus tai uhka, ylivoimaisesti eniten päästämme riippuen.

 

Neiti yksinkertaisuus on ollut taas vauhdissa.

 

Fb-pyyntöjä tms. spontaania juttua ei _aina_ tarvitsisi analysoida niin läpikotaisin ja varautuneena, siis liiallisesti yläpäällä, onko tämä nyt sopivaa, jne.

Joskus fb-pyyntö on vain fb-pyyntö aivan kuten miehen kukat naiselle on vain kukat, ei hyvittelyä, sänkyyn menon pohjustus, jne. Maailma on paljon sitä miten sitä tulkitsemme itse. Samoin toiset ihmiset ovat joko mahdollisuus tai uhka, ylivoimaisesti eniten päästämme riippuen.

Ihan riippumatta mistään hölynpölystä musta on aivan järkevää, ettei opettaja ole (ainakaan yläkouluikäisen) oppilaansa fb-kaveri, aivan käytännön syistä. (Osaatko yhtään kuvitella, mitä nämä voisivat olla?)

Muutenkin on naurettavaa koota kaverilistalle kaikki, joiden kanssa on edes joskus ollut jossain tekemisissä. Mitä ne tyypit siellä tekee? Kiinnostaako sua todella niiden kuulumiset, ja haluatko sä, että sun päivitykset näkyy puolelle maailmaa?

Joo, ihmisiä on erilaisia, ei siinä mitään. Mut työ- ja yksityisasiat olis kyllä suotavaa pitää erillään monestakin syystä (joita en nyt tässä ala luettelemaan).

 

Olen laittanut kaveripyyntöjä muutamille isille. Kaikki ovat suostuneet salatreffeihin...

 

Olen pph jolla on muutama niin entinen kuin nykyinen äiti naamiskavereinaan. Jokainen heistä on itse halunnut minut kaverikseen enkä ole nähnyt mitään syytä kieltäytyä. Kukaan isistä ei ole kaveripyyntöä laittanut, mutta en kieltäytyisi niistäkään.

 

Huomenta vaan!
Nyt on ainakin selvää, että kaveripyynnön lähettäminen ei ole ollut vahinko, koska ko. nainen oli viime yönä laittanut miehelleni faceen viestin ja kyseli siinä, onko mies saanut kaveripyyntöä.
Mieheni oli vastannut, että kiitos pyynnöstä, mutta ei hyväksy kaverikseen muita kuin oikeita kavereita. Sen jälkeen ei ole viestejä tullut.

Selvennettäköön vielä, että minua ei olisi haitannut, vaikka mieheni kaveripyynnön olisikin hyväksynyt. Hän ei itse sitä halunnut hyväksyä, joten kyseessä ei ole mikään mustasukkaisen vaimon vaatimus olla hyväksymättä.

 

Ihan riippumatta mistään hölynpölystä musta on aivan järkevää, ettei opettaja ole (ainakaan yläkouluikäisen) oppilaansa fb-kaveri, aivan käytännön syistä. (Osaatko yhtään kuvitella, mitä nämä voisivat olla?)

Muutenkin on naurettavaa koota kaverilistalle kaikki, joiden kanssa on edes joskus ollut jossain tekemisissä. Mitä ne tyypit siellä tekee? Kiinnostaako sua todella niiden kuulumiset, ja haluatko sä, että sun päivitykset näkyy puolelle maailmaa?

Joo, ihmisiä on erilaisia, ei siinä mitään. Mut työ- ja yksityisasiat olis kyllä suotavaa pitää erillään monestakin syystä (joita en nyt tässä ala luettelemaan).

Mutta siis pointti oli se tässä tapauksessa, että eiköhän tarhantäti ole voinut vain hyväntahtoisuuttaan lähettää tuon pyynnön, josta ei tarvitsisi stressata ummet ja lammet, turhaa energian hukkaa. Miksi ainoa sallittu näkökulma on ammattieettinen?

Hieman vastaavasti kuin tuntemattoman lähestyminen fb:ssa on AINA "creepyä" ja "stalkkausta" tai mies antaa ne kukat AINA hyvitelläkseen tai saadakseen seksiä.

Tosi kyseenalaista yhteiskunta-ajattelun näkökulmasta sillä eihän fb-toiminta korreloi mitenkään pätevyyden kanssa aivan yhtä vähän kuin tuntemattoman lähestyminen ei korreloi mitenkään sen kanssa, että lähestyjä olisi creepy stalkkeri tai kukat sen pettämisen tai seksin kanssa. Pitäis kyetä näkemään omien ahtaiden ennakkokäsitystensä taaksekin joskus ja nähdä liika-analysoinnin haitat.

 

Huomenta vaan!
Nyt on ainakin selvää, että kaveripyynnön lähettäminen ei ole ollut vahinko, koska ko. nainen oli viime yönä laittanut miehelleni faceen viestin ja kyseli siinä, onko mies saanut kaveripyyntöä.
Mieheni oli vastannut, että kiitos pyynnöstä, mutta ei hyväksy kaverikseen muita kuin oikeita kavereita. Sen jälkeen ei ole viestejä tullut.

Selvennettäköön vielä, että minua ei olisi haitannut, vaikka mieheni kaveripyynnön olisikin hyväksynyt. Hän ei itse sitä halunnut hyväksyä, joten kyseessä ei ole mikään mustasukkaisen vaimon vaatimus olla hyväksymättä.

Kuka edes kyselee perään, onko pyyntö tullu perille? Onko kyseessä ihan aikuinen ihminen?

 

Mutta siis pointti oli se tässä tapauksessa, että eiköhän tarhantäti ole voinut vain hyväntahtoisuuttaan lähettää tuon pyynnön, josta ei tarvitsisi stressata ummet ja lammet, turhaa energian hukkaa. Miksi ainoa sallittu näkökulma on ammattieettinen?

Hieman vastaavasti kuin tuntemattoman lähestyminen fb:ssa on AINA "creepyä" ja "stalkkausta" tai mies antaa ne kukat AINA hyvitelläkseen tai saadakseen seksiä.

Tosi kyseenalaista yhteiskunta-ajattelun näkökulmasta sillä eihän fb-toiminta korreloi mitenkään pätevyyden kanssa aivan yhtä vähän kuin tuntemattoman lähestyminen ei korreloi mitenkään sen kanssa, että lähestyjä olisi creepy stalkkeri tai kukat sen pettämisen tai seksin kanssa. Pitäis kyetä näkemään omien ahtaiden ennakkokäsitystensä taaksekin joskus ja nähdä liika-analysoinnin haitat.

Olet lukenut liikaa naistenlehtiä jos kuvittelet jonkun ihan oikeessa maailmassa kuvittelevan kukkien olevan jotain muuta kuin kukkia. Jätä se Cosmopolitan väliin seuraavalla kerralla.

 

Huomenta vaan!
Nyt on ainakin selvää, että kaveripyynnön lähettäminen ei ole ollut vahinko, koska ko. nainen oli viime yönä laittanut miehelleni faceen viestin ja kyseli siinä, onko mies saanut kaveripyyntöä.
Mieheni oli vastannut, että kiitos pyynnöstä, mutta ei hyväksy kaverikseen muita kuin oikeita kavereita. Sen jälkeen ei ole viestejä tullut.

Selvennettäköön vielä, että minua ei olisi haitannut, vaikka mieheni kaveripyynnön olisikin hyväksynyt. Hän ei itse sitä halunnut hyväksyä, joten kyseessä ei ole mikään mustasukkaisen vaimon vaatimus olla hyväksymättä.

Tuo on jo paitsi epäammattimaista, niin suorastaan noloa. Onko kyseessä ihan aikuinen ihminen? Jos ei vieläkään älyä jättää rauhaan, niin ottaisin miehenäsi yhteyttä pk johtajaan. Ammattiminä pitää pystyä pitämään erillään yksityisminästä ja jos ei siihen pysty, niin on väärällä alalla.

 

Olet lukenut liikaa naistenlehtiä jos kuvittelet jonkun ihan oikeessa maailmassa kuvittelevan kukkien olevan jotain muuta kuin kukkia. Jätä se Cosmopolitan väliin seuraavalla kerralla.

Kyllä aika monella naisella on hyväuskoisuus täälläkin hukassa Eli analyysit lähtee herkästi käyntiin motiiveista ja yleensä ovat aika kyynisiä, nämä analyysit.

Uskon että miehen kukat naiselle enemmän sääntönä kuin poikkeuksena herättävät naisen "kyynisen analyysikoneen", niin järkeileviä suomalaiset naiset ovat. Järjenkäytön haitoista harva nainen edes Suomessa puhuu.

 

Kyllä kyseessä on ihan aikuinen ihminen.
Minustakin tuo on jo todella noloa lähteä perään kyselemään. Mies kokee tilanteen myös hieman ahdistavaksi ja ei todellakaan odota ensi viikkoa, kun joutuu kuitenkin tähän naiseen päiväkodilla törmäämään.

 

Kyllä aika monella naisella on hyväuskoisuus täälläkin hukassa Eli analyysit lähtee herkästi käyntiin motiiveista ja yleensä ovat aika kyynisiä, nämä analyysit.

Uskon että miehen kukat naiselle enemmän sääntönä kuin poikkeuksena herättävät naisen "kyynisen analyysikoneen", niin järkeileviä suomalaiset naiset ovat. Järjenkäytön haitoista harva nainen edes Suomessa puhuu.

Hyväuskoisuus on siis hieno ominaisuus sekä naisissa että miehissä

 

[QUOTE="jep";29802189]ja ihan vain vahingossa pyyhkäissyt kosketusnäytöllä kaveripyynnön?
Mullakin on käynyt niin, ja toisen kerran kävi niin että kännykkä otti kosketuksen toisesta kohtaa kun yritin saada kaverin päivitystä auki, ja ehdin vain huomata tekstin vilahtavan että kaveripyyntö lähetetty.
[/QUOTE]

Taas yksi syy välttää facebookia...olis kauheaa jos menis jotain kaveripyyntöjä vieraille ihmisille tai puolitutuille, nolottais...

 

Hyväuskoisuus on siis hieno ominaisuus sekä naisissa että miehissä

Kyllä, ja elämänasenteena.

 

Jos se on pyytänyt vahingossa. Katsonut esim. puhelimella kaverien kavereita tms. ja painanut vahingossa pyydä kaveriksi nappia. Mun miehelle on käynyt muutaman kerran noin ja muillekin tutuille. Joku on joskus pyynnön hyväksynyt, mutta mies on sitten vastannut että oli vahinko, poistan sut kavereista...

 

Nyt alkaa mennä ihan uskomattomaksi tämä homma! Päivän aikana oli tullut vastaus miehen "kiitos, mutta ei kiitos"-viestiin. Nainen kirjoittaa, että ymmärtää ettei mies voi (?!) hyväksyä häntä nyt kaverikseen, mutta että kun tilanteet muuttuu, voi mieheni laittaa kaverikutsun hänelle.
Siis että mitä? Miten voi olla, ettei mene joillain jakeluun tämä juttu? Mieheni sanoi, että laittoi naisen estoon, eli ei kai voi enää viestitellä tms.
Kieltämättä alkaa itseänikin ärsyttämään tuommoinen, kun ei mene sanoma perille.

 

Nyt alkaa mennä ihan uskomattomaksi tämä homma! Päivän aikana oli tullut vastaus miehen "kiitos, mutta ei kiitos"-viestiin. Nainen kirjoittaa, että ymmärtää ettei mies voi (?!) hyväksyä häntä nyt kaverikseen, mutta että kun tilanteet muuttuu, voi mieheni laittaa kaverikutsun hänelle.
Siis että mitä? Miten voi olla, ettei mene joillain jakeluun tämä juttu? Mieheni sanoi, että laittoi naisen estoon, eli ei kai voi enää viestitellä tms.
Kieltämättä alkaa itseänikin ärsyttämään tuommoinen, kun ei mene sanoma perille.

Melkein jo voisin olla yhteydessä päiväkodin johtajaan tuossa tapauksessa, ettei uskota, kun suoraan sanotaan.

Todella epäammattimaista käytöstä, oli HG/m1 mitä mieltä tahansa.

 

Kuulostaa että ihastunut mieheen ja järki ei toimi...ei kannata vastata mitään tai sitten napakka ei vielä kerran ja yhteys johtajaan.

 

Nyt alkaa mennä ihan uskomattomaksi tämä homma! Päivän aikana oli tullut vastaus miehen "kiitos, mutta ei kiitos"-viestiin. Nainen kirjoittaa, että ymmärtää ettei mies voi (?!) hyväksyä häntä nyt kaverikseen, mutta että kun tilanteet muuttuu, voi mieheni laittaa kaverikutsun hänelle.
Siis että mitä? Miten voi olla, ettei mene joillain jakeluun tämä juttu? Mieheni sanoi, että laittoi naisen estoon, eli ei kai voi enää viestitellä tms.
Kieltämättä alkaa itseänikin ärsyttämään tuommoinen, kun ei mene sanoma perille.

No voi luoja! Muija on ihan ihastunut mieheesi, selkeä homma.. Aika todella epäsopivaa toimintaa nyt, ottaisin yhteyttä myös pk johtajaan. Ei ole näköjään kaikki muumit laaksossa kyseisellä hoitajalla.